Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte jos miehenne
16.05.2009 |
vahtisi koko ajan? En saa käydä missään. Tai jos käynkin, vaikka vaan kaupassa, voi soittaa ja tarkistaa, puhunko puhelimessa (ei kyllä ite myönnä) aikataulujeni täytyy pitää, tai tulee sanomista tyyliin sulla meniki pitkään tai sit on tullu useita puheluja, jos olen vartinkin myöhässä.
Mies myös urkki naamakirjan salasanani ja luki mun ja ystäväni keskusteluja.
(tätäkään ei myönnä, vaan väittää, et ne näkyi hänen profiilissaan, mikä ei oo mahdollista)
Kommentit (9)
jos olet vasta tutustunut harkitsisin tosi vakavasti kannattaako jatkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mustasukkaisuuskin voi olla sairaus, mutta usein sen alla on jotain traumaa joka sen aiheuttaa. Onko käytös aina ollut tuollaista vai onko jokin tapahtuma laukaissut sen?
Tuolla tavalla täällä neuvotaan naisia urkkimaan miestensä asioita jos epäilevät tämän vaimoaan pettävän. Hyväksyttävää se kuitenkaan ei ole. Jos luottamusta ei ole niin ei parisuhteellakaan ole tulevaisuutta.
sanoin joskus omalleni, että sulla on kaks vaihtoehtoa, luotat tai et luota.. Sit selitin, miten koen sen, jos ei luota.. sen jälkeen ei oo tarvinnu elää mustasukkaisuuden kanssa. :) joskus aikaisemmin sanoin, että sano vaan suoraan huoraks, ei se yhtään sen pahemmalta tunnu..
oli mustasukkainen, tutki kännykän, kuskas joka paikkaan ja syytti pettämisestä aiheetta. Hänellä takana erittäin vaikea lapsuus ja vanhemmat, joihin ei koskaan ole voinut luottaa (aloholisteja). Mies kävi joitain kertoja psykologin juttusilla, mutta ei saanut siitä irti paljoakaan aluksi. Käynnit kuitenkin sai miehen miettimään käytöksensä syitä tarkemmin ja pikkuhiljaa hän oppi hillitsemään itseään. Vieläkin hän on hiukan huolissaan, jos käyn ulkona kavereideni kanssa, mutta ei raivoa tai syyttele.
Luottamus rakentuu pikkuhiljaa, kun asioista keskustelee, eikä anna aihetta epäluuloisuuteen esim. toistuvasti myöhästelemällä pitkiä aikoja ilman kunnon selitystä. Mustasukkaisuuteen pitää mielestäni puuttua, sillä sitä voi oppia hallitsemaan. Tämä vaatii kuitenkin aikaa ja tukea puolisolta, mikä ei aina ole helppoa. Meillä miehen käytöksen korjaantuminen vei melkein kaksi vuotta. Sellaista hidastahan se oli: keksi askelta eteen ja yksi taakse, mutta nyt tilanne on jo melko normaali.
Apua mies haki ongelmaan siinä vaiheessa, kun sanoin suoraan lähteväni suhteesta, jos meno ei muutu. Kerroin rakastavani häntä, mutta mieluummin olisin silti yksin kuin jatkuvan vahtimisen kohteena. Tärkeintä on mun mielestä se, että itse pystyt pysymään rauhallisena. Älä uhkaile tai kiristä erolla. Sano vain rauhallisesti, ettet enää jaksa mustasukkaisuutta ja haluat muutosta tilanteeseen. Toivottavasti tilanteenne paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meni melkein 10 vuotta miehen kouluttamisessa...
Alkuaika oli erittäin hankalaa tai sanotaan et eka vuosi tietty meni ihan jees enkä tajunnut että on mustis, kerran yötä päivää oltiin yhdessä mutta sitten kun lapsi syntyi niin en saanut mennä edes ilman lasta kauppaan ja silti mies soitteli perään jos olin minuutinkin myöhässä...
Se oli erittäin hermoja raastavaa aikaa suurin osa kavereista jäi kun en päässyt minnekään, no okei oisin voinu vaan mennä mutta mies ois jättänyt lapsen yksin ja uhkaili mua yms...
Kumma kyllä kaikesta selvittiin ja nykyään mies on ihan erilainen, aiheesta ollaan keskusteltu ja tiedän että mies on myös tehnyt suuren työn ja joutuu tekemään lopun ikäänsä ettei näytä mustasukkaisuuttaan.
Nykyään ongelmana on se että kun olen 10 vuotta "pelännyt" tehdä mitään ja mennä minnekään niin nyt kun siihen on mahdollisuus a) en enää halua ja b) on kovin hankalaa tajuta että voikin oikeasti vaikka lähteä päiväksi yksin ostoksille, ilman että mies soittaa perään yms...
Pahinta oli tuossa ajassa ehkä se että kun oli työpaikan juhlia niin mulla oli kotiintuloaika, kiva sitten selitellä kavereille että joo mun pitää nyt lähtee kun on vähän pää kipee tms... yleensä en mennyt ollenkaan ja olin niin ulkopuolinen kaikesta aina =( työaikana ei meillä niinkään ehdi kaikkiin tutustumaan mutta näissä mukavissa juhlissa sitten joista siis melkein aina jäin paitsi.
Sellainen juttu vielä että en koskaan ole antanut minkäänlaista aihetta mustasukkaisuuteen, siitä ei meidän tilanteessa ole kyse, mieheni oli jopa veljestäni mustis, silloin suutuin todella ja sanoin että nyt ihan tosissaan sitten saa päättää valitseeko minut vai sairauden.
saan liikkua välillä koti-leikkipuisto-lähikauppa vapaasti, mut muualle pitää kysyä lupa. No en todella kysy. Mies on pettänyt mua, kai se kuvittelee että kostan. tosin en tiiä miten se kuvittelee ett petän sitä kun mulla on muksut mukana 24/7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
montakaan viikkoa, laittaisin puhelimen kiinni heti kotoa lähtiessä ja menisin miten tahtoisin. Ajelkoon mies sitten vaikka autolla perässä kyttäämässä, ehkä tajuaisi jossain vaiheessa miten naurettavasti käyttäytyy. Salasanan varastamisesta tekisin rikosilmoituksen.
Ihan oikeasti, lähtekää kävelemään. Älkää antako alistaa itseänne kuin jotkut toiselle kuuluvat orjat. Missä on itsekunnioitus, omanarvontunne?
Tuollainen käyttäytyminen EI ole tervettä!