Satuhäät 14.5.!! Ei kovin onnellisen oloinen pari lopussa :D

Tulikohan arki vastaan.. "Ohoh! Ei ne lapset eikä nää häätkään pelastaneet meitä tältä rakkaudettomuudelta". Se loppu oli järkky.



Todella kumma pari. Ja morsiankin saanut 'Nokian ämmien vihat päälleen seksisymbolina olemisesta'. Muahahah!



Mitäs mieltä muut?

että homma oli karannut käsistä ja häistä lähdetty tekemään isompia kuin mitä alkujaan ajattelivat. Olivat väsyneitä.

ja sit siinä lopussa sanoivat häidensä aikana kuvatussa pätkässä, että päivä oli ollut pettymys, ei ollutkaan rakkaudentäyteinen päivä jne.

Ihme että lähtivät tuollaiseen prinsessapäivän tekemiseen edes.

omien sanojensa mukaan, koska on niin hyvännäköinen ja koska naisvaltaisella työpaikalla heräsi kateutta, kun hän nappasi ainoan miestyöntekijän. Työpaikka oli siis joku juottola-ravintola, jossa nainen tarjoilijana ja mies portsarina :D



Joo, lopun tilitys oli osin väsymystä, mutta silti pakko kysyä, miten päivä EI ole rakkaudentäyteinen, jos kaksi toisiaan oikeasti rakastavaa ihmistä menee naimisiin (jos siis molemmat sitä haluavat)?



Puhetta oli myös siitä, että mies oli naisen raskaudesta kuultuaan vähän miettinyt että mitä tekee, eli oli siis ollut lähdössä takaisin sinkkuelämän pariin, kun sai kuulla raskaudesta. Aika epätasapainossa näyttivät olevan.

No minusta siinä lopussa pahoittelivat sitä että homma oli karannut käsistä ja häistä lähdetty tekemään isompia kuin mitä alkujaan ajattelivat. Olivat väsyneitä.

...mutta mielestäni nimenomaan näin morsian sanoi. Että olivat väsyneitä kun koko päivä oli ollut jatkuvaa suorittamista. Ja että alunperin halusivat pienet häät mutta jotenkin niistä tuli vain näin isot. Ja ettei päivä ollut täynnä sellaista hehkua jota jossain jenkkileffoissa näytetään.

Itse ajattelin että onpas rohkea morsian. Sanoo suoraan telkkarissa sen mitä moni morsian ei edes itselleen suostu myöntämään. Että mopo karkasi käsistä ja tärkeämmäksi tuli isojen ja näyttävien juhlien järjestäminen sen sijaan että itse asia *naimisiin meneminen* olisi ollut se tärkein juttu.

Tai äiditkin. Ihan rehellisistä vain kertoi tuntemuksista, jotka vilistävät kun lapsesta ekaa kertaa kuulee. Huumoria peliin.



Väsyneiltä vaikuttivat - ja tuli vähän tunne, etteivät olleet saaneet tehdä omannäköisiään häitä, vaan oli tullut muita kokkeja sössimään.

eli siis mielestäni oli aika onneton pari, mutta eihän totuutta tiedä kuin pari itse. aika amiksia olivat myös, mutta sehän ei liity mihinkään..



ihmettelin myös sitä, miksi liitto käytiin siunauttamassa kirkossa, jos mies ei kuulunut kirkkoon. en ainakaan itse ateistina kaipaa siunauksia ja ihmettelin, miksi tämä mies sinne suostui. ok, kirkkoon kuulumattomuushan ei tietenkään tarkoita, etteikö olisi uskossa, joten turhaan kai tuota ihmettelen :)

HAH liekö siis nainen pakottanut tyyliin raskuadellaan miehen avioon.



meillä viime kesänä häät, täydellinen rakkaudentäyteinen päivä, ja kun juuri kolmannen kerran kerroin raskaustestin olevan plussa,niin mies ei tod lähtenyt lätkiin, vaan hullukis tuli onnesta!! :) samoin kävi kahdella edellisellä kerralla. :) <3

Mun mielestä se eukko oli lapsellinen ja täys narsisti! hei jos palkkaa hääsuunnittelijan ja hankkii hääpukua hääpuvun perään ja ei ole mihinkään tyytyväinen... Köh köh.. Tuskin olivat kuitenkaan kodista päätellen ihan sellaisissa tuloissa... Että pisti varmaan noi häät parisuhteen lisäksi myös rahapussin kuralle.



Ja ettei halunnut omia lapsiaan häihin vaan mutisi kuinka hänet pakotettiin ottaan ne sinne...? äh, kaiken kaikkiaan kauhea akka!

Joo, lopun tilitys oli osin väsymystä, mutta silti pakko kysyä, miten päivä EI ole rakkaudentäyteinen, jos kaksi toisiaan oikeasti rakastavaa ihmistä menee naimisiin (jos siis molemmat sitä haluavat)?.

Aamulla kampaajalle...kampaaja myöhässä....tämän vuoksi hirveä kiire meikkaukseen, apua ehditäänkö ajoissa pukemaan ja kirkolle - kääk! Kirkolla jännittää niin hirveästi koko seremonia, miten nyt pitikään polvistua ja nousta, hitsi vieköön mun pukuhan liukuu alta pois kokoajan kun ollaan polvistuneena...en kai mä kaadu tähän. Osaakohan tuo morsiustyttö (2,5v) hommansa, voi ei nyt se lähtee väärään suuntaan juoksemaan, no huh, nyt saatiin se tänne. Sulhasella paniikkikatse keskenkaiken, missä sormus - löytyi onneksi isänsä taskusta. Onkohan se ilma muuten minkälainen....kun pitäisi ottaa niitä hääkuvia ulkona, ei kai siellä vaan rupea satamaan, oli vähän sateisen näköinen ilma kun mentiin kirkkoon.

Ja ei kun juhlapaikalle, onkohan siellä kaikki kunnossa? No nyt pitäisi kätellä....missä ihmeessä se äiti ja isä on, miksei ne ole tässä vieressä, kyllähän niiden pitäisi tietää ohjelma, pitäisihän??? Ruoat näyttävät kivoilta, mutta hei hetkinen, missä on toinen pääruoka! Siis mitä, pitopalvelu sanoo pahoitellen että unohtivat tehdä sen. :( Ei ole totta! Saadaan tietty alennusta mutta mutta...kun se ruoka on merkitty menuun, mitähän nyt vieraatkin sanoo. Ja valssikin jännittää, kyllähän me siellä tanssikurssilla käytiin mutta mutta. Mitä jos askeleet sekoaa? Ja nyt pitäisi kaason ja bestmanin jakaa hääkarkit, miksei ne ole jo jakamassa niitä? Hirveä väkerrys ja nyt ne jää jakamatta? Ja nyt kakkua leikkaamaan, äh, me ollaankin ihan väärällä puolella leikkaamassa sitä, ei saada hyviä kuvia otettua. Riittääkö juomat, miksi nämä lapset täällä kiljuu, ihania ovat mutta mitä minun isä sanoo tuossa puheessa? Onkohan kaikilla hauskaa? Miltähän se ruoka muuten maistui kun en ehtinyt syödä sitä ollenkaan? Kuulemma oli hyvää. Valokuvauskin pitäisi tehdä tässä jossain välissä kunhan vaan ehditään. Ollaan tilattu kuvaaja kuvaamaan koko juhlaa mutta nythän on sulhasen rintakukka jo ihan nuupahtanut. Voihan hemmetti! Ja missä ne vanhemmatkin taas luuraa kun pitäisi ottaa kohta ryhmäkuvat.

Nyt jo väsyttää mutta on jos jonkinmoista ohjelmanumeroa vielä edessä. Oikeasti haluttaisi jo mennä uunituoreen aviomiehen kanssa herkistelemään mutta kun ohjelmanumeroita on vielä aasta ööhön. Ja kengät puristaa tosi kauheasti. Ja kääk, joku on suukottanut ja halannut minua niin että valkoisessa puvussa on isot huulipunatahrat. EI VOI OLLA TOTTA, EI VOI!

Nyt jälkikäteen naurattaa ihan hemmetisti koko stressi mutta silloin se oli totisinta totta. Enpä tosiaankaan saanut olla rennosti koko päivän aikana eikä mieskään kun jännättiin:

- muistetaanko itse miten kaiken pitää mennä (seremonia, häävalssi jne)

- onko kaikki kunnossa

- miten vieraat viihtyy

- jne jne

Rakkauden täyteinen oli sen sijaan se ensimmäinen päivä häiden jälkeen kun saatiin vaan olla ja nauttia toisistamme. :)

Ihan oikeasti joku stressaa tommosilla asioilla?

että olit hauskasti kirjoittanu tuon hääpäivästressin!

Vaikkei itsellä moista ollut, mutta hyvin kirjoitit! :D