Toivotonta. Kolmevuotiaan kasvisten syömisestä.

kun kaupassa keksi että Hese tekee salaattikastikkeita. Teini-ikäiset ovat myös hyvin tietoisia siitä mikä on terveellistä ja ymmärtävät miksi niitä kasviksia on syötävä.

eikä salaatteja. Erikseen sitten rouskuttaa porkkanoita, kurkkua jne. Muut lapset taas rakastavat salaatteja. En m usko kenekään nuorisorikolliseksi muuttuvan vaikkei kasvikset maistuisikaan. Anna niitä siinä muodossa missä maistuu ja muuten lopeta tuputtaminen. Itse en syö hedelmiä, koska en niistä tykkää/välitä.

tai siis ei oikeastaan taistelua, mutta epätoivoa :D tarjottiin vaikka ja mitä mutta jos ei huolinut mutta maistoi niin se riitti. meillä ei mennyt marjat, kasvikset eikä mitkään sellaiste.



nyt poika 4v. ja menee yllättävän paljon erilaisia kasviksia ja marjoja. syy muutokseen oli pikku sisko. siinä vaiheessa kun sisko alkoi syömään kiinteitä niin jo piti päästä syömään siskon ruuat :) meillä tyttö syö kaiken minkä kiinni saa ja vali sitten sillä siivellä myöskin jottei sisko saa jotain mitä hän ei.



no, ei taida paljon apua olla tästä jutusta teille, mutta sanoisin että toivoa on :)

Minä en ole jaksanut mitään ressiä ottaa syömisistä. Pojat meillä ei millään ole meinanneet syödä mitään vihanneksia, enkä monestikkaan viittinyt edes tarjota, mutta kun lähtivät eskariin niin siellä oppivat. syövät siellä kuulemma joka päivä salaattia/raastetta.

Kannattaa vähän löysätä sitä pipoa.

Salaattia olen aikaisemmin tehnyt silloin kun olen jaksanut. Jokinaika sitten miehelläni todettiin 1.tyypin diabetes ja salaatit ym.terveelliset ovat rantautuneet meidän pöytään joka aterialle. Ja 2v.vetelee salaatit poskeen tuosta vain muun ruoan seassa. Samaten 5v ja 9v. lapset. Eikä mitään kiristysmetodeja ole tarvinnut.

Lapsille olemme puhuneet ruoan terveellisyydestä, koska sitä on nyt pakko miehen toteuttaa +samalla koko perheen ,ja tosi hyvä vain! Toki herkkuja syödään, mutta paaaljon vähemmän kuin ennen.



Nämä viestit luettuani, olen onnellinen, että meillä ollut näin helppoa :D

ongelmaa, mutta oonkin antanu puolivuotiaasta lähtien kasviksia lapsille ja en hyväksy sylkemistä. Kerran sylkäsee, ni saa mennä. Isompi ei suostunu välillä syömään maissia, mutta ku isänsä selitti, että se on ihan samalla lailla ruokaa ku kaikki muukin, ni sen jälkeen on syöny. Tosin ne kyllä syö suunnillee samaa ku me aikuisetkin. Saattaahan tässä tulla rankempiakin kausia. Mutta siis ite ainakin pidän niitä luonnollisena osana ruokaa enkä tee mitään numeroa niistä ja niin ovat menneet sujuvasti.. eivät kai edes tajua, että voi olla ruokaa ilman kasviksia. :)

Tuputtaa ei kannata, eikä tehdä numeroa. Syö tai on syömättä. Mutta voi 3-vuotiaalle ihan reilusti kertoa, mitä hyötyä on vihannesten syömisestä. Meillä 3-vuotias kutsuu niitä "vitamiineiksi" ja sanoo, että ei tykkää, mutta syö silti, niin kasvaa vahvaksi, pysyy terveenä ja milloin mitäkin.



Yksi mikä meillä saa ruoan maistumaan paremmalta on esillepano - pikkutomaatit silmiksi, porkkana suuksi tms. Kuulostaa hölmöltä, mutta tekee ruokailusta pienelle hauskempaa. Toinen juttu on ottaa mukaan ruoanvalmistukseen - kun pistää sen tenevan itse repimään salaattia, niin kyllä se yleensä haluaa maistaakin tai näin meillä ainakin.

Kun meidän perhe käy syömään, niin tarjolla on aina salaattia/raastetta sekä keitettyjä kasviksia. Laitan lasten lautaselle kaikkea mitä tarjolla on.



Esim eilinen iltaruoka: keitettyä perunaa, jauhelihapihvejä, keitettyä parsakaalia, porkkanaraastetta, tomaattia.



Esikoinen (6v) söi hyvällä ruokahalulla kaiken mitä lautasella on (itseasiassa parsakaalit, porkkanaraaste ja tomaatti meni ensimmäiseksi ja pyysi niitä lisää).



3-vuotias kuopus söi parsakaalit heti ja pyysi lisää, sitten söi perunat ja pihvit. Sitten olisi ollut nousemassa pois pöydästä. Sanoin, että porkkanaraastetta ja tomaattia pitää edes maistaa. Lopulta söi porkkanaraasteenkin kaiken (ihan omasta halustaan, mutta tomaattia vain yhden pienen pienen palan). Sama taistelu käydään tomaatin kanssa aina kun sitä on tarjolla, mutta uskon, että vähitellen oppii syömään.

Tuommoinen ronkelius voi kestää pitkään, mutta kärsivällisydellä siitä selviää. Joka kerta vain sinnikkäästi salaatit ja muut lautaselle. Kannattaa kanssa varoa sitä omaa suhtautumista syömiseen "tästä sä et nyt varmaan tykkää, mutta tätä on tänään ruokana.."



Tuommosta kuulee aika usein. Ei nääs kannata, silloin lapsi jo heti saa sen käsityksen, että ei tykkää varmastikaan. Ruokaan suhtautuminen saisi olla tosi luonnollista. tätä me syyään, kaikki. Aikuiset näyttää mallia, ja kehuu hyvistä suorituksista. Pienen palan maistaminenkin on jo hieno homma. Paheksua voi huonoja tapoja, kuten syömättä jättämistä tai ruoan sylkemistä (siihen voi vähän vanhemman lapsen kohdalla suhtautua tiukastikin), mutta tärkeämpää on kehua hyvistä kuin haukkua huonoista.



Niinkuin tuossa edellä on joku sanonut, että 6v syö jo kaikki, 3v vasta maistelee. Kärsivällisyytta aikuisille, ja turhat temppuilut pois ruokapöydästä. Vitamiinit vaikka muusinsekaan, ja hauskasti esille kasvikset.

Tutkimusten mukaan lasten kasvisten syömiseen/syömättömyyteen vaikuttaa tosi paljon isän asenne näiden syömiseen. Eli jos isännälle eivät rehut maita, pienet ottavat hanakasti mallia.



Tuossa edellä on moni maininnut, että vihannesten valmistustapa vaikuttaa paljon. Niin meilläkin. Yksivuotias syö hyvällä halulla soseita, sosekeittoja, laatikoita, muhennoksia, pataruokia yms, mutta ei tykkää esim. raaoista kasviksista paloina. Lämmitettyjä pakastevihanneksia ei varmaan kukaan aikuinenkaan tykkää syödä.

Maisteltu ja aina tarjolla.

Aina täytyy maistaa ja meillä ei tosiaankaan ruokaa syljeskellä. Ei kiristetä eikä lahjota. On vain asioita, joista ei neuvotella eikä tehdä numeroa. Alle kolmivuotiaskin oppii jo tuon pelin ja kaupanteon ihan leikiten.



Keitetty porkkana on ainoa joka tökkii, raakana menee vaikka kilo. Salaatteja on myös aterioina - feta, kana, tonnikala jne. Usein jopa tuo 6 v. niitä pyytää. Meillä siis ilm. olleet helpot lapset ruokailujen suhteen ! Jos ei maistu - ei syö, mutta ei tule muutakaan, seuraavalla aterialla vasta, ruokaa ei myös tuputeta. Ja mielestäni tuo 6 v. osaa syödä sen verran kun tarvitsee - ei valita olevansa nälkäinen eikä liian täysi koskaan. On ihan normaalipainoinen.

Maisteltu ja aina tarjolla.

Aina täytyy maistaa

mutta kun se suu ei aukea. Ei sinne oikeasti voi väkisin mitään työntää jos lapsi ei vapaaehtoisesti laita kasviksia suuhunsa. Tämä on asia, jota joidenkin on ihan mahdoton tajuta. Miten tämä "täytyminen" toteutetaan käytännössä jos lapsi ei suostu syömään?