Lue keskustelun säännöt.
Et ole miehesi äiti-kommenteista
10.05.2009 |
En tajua että miten kukaan voi ajatella ettei miehellä ole velvollisuutta muistaa vaimoaan äitienpäivänä? Minusta on tosi moukkamaista mieheltä olla muistamatta sitä henkilöä, jonka kanssa hän on lapset saanut, sekä henkilöä joka useimmiten lapsista huolehtii täyspäiväsesti. Ihan oikein, että äidit odottavat muistamista ja ihan ymmärrettävää jos joku loukkaantuu jos mies ei muista. Se EI OLE minä minä ajattelua.
Sellainen mies, joka sanoo etten sinulle osta mitään koska et ole minun äitini, on erittäin lapsellinen, moukka, idiootti.
Sellainen äiti, joka täällä haukkuu itsekkääksi sellaista äitiä joka loukkaantuu kun häntä ei muisteta, on myös jollain tapaa tunnevammainen. Ymmärrettävästi tällaista äitiä mies ei ole koskaan muistanut ja suhde taitaa muutenkin olla kaveritasolla.
Kommentit (49)
pitäisin itseäni tai häntä houkkana, itsekkäänä tai moukkana?
Minä muistan äitiäni ja minusta on kiva jos lapseni muistaa minua.
Mieheni ei kuulu tähän kuvioon ollenkaan. Hän muistaa omaa äitiään äitienpäivänä.
Naistenpäivä on erikseen 8.3.
Äitienpäivä on kaikkien äitien päivä, ei mikään oman äidin päivä. Miehesi on moukka ja sinä olet tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jokainen tietysti viettää juhlapäivät miten haluaa, ei siinä mitään. Mutta nähdäkseni olen enemmistön kanssa samaa mieltä, kun mielestäni juhlapäivänä nimeltä "Äitienpäivä" juhlitaan kaikkia äitejä, ei vain omaa äitiä. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa sitten tietysti oman äitini muistamista, kuten myös vaimoni, eli lasteni äidin muistamista.
Jos Äitienpäivä olisi tarkoitettu vain oman äidin muistamiseen, niin se varmaankin olisi nimetty jotenkin muuten, eikö?
Mutta tosiaan, jokainen tyylillään.
Isukki
ei siinä lahjoja tarvita eikä onnitteluja. Kummatkin kunnioitamme toistemme vanhemmuutta joka ikinen päivä ja lastenpäivä on aina.
ehdottomasti samaa mieltä. mulle toivottaa hyvää äitienpäivää mun sisaruksetkin.itse toivotin eilen hyvää äitienpäivää ystävilleni joiden kanssa olin juttusilla, tädilleni, anopilleni jne.. eli kaikille äideille joita eilen näin. ei se ole mikään oman äidin muistamisen päivä ja kauheen kankeeta ja estynyttä jotka näin kuvittelee. kyllä mä odotan mieheltäni huomiota äitienpäivänä, olenhan hänen perheensä äiti, synnyttänyt ja hoidan hänen lapsensa. samoin minä huomioin häntä isänpäivänä.
meillä myös mummit ja isomummit sai kortit ja lahjat nyt viikonloppuna.
vähiten läheinen oma äitini on lasteni isoäideistä joten paljon mieluummin vietin eilen päivän anoppilassa.
äitienpäivä on kaikkien äitien päivä ja surullista ja säälittävää että joidenkin mielestä sitä huomiota ei ansaitse kuin oma äiti.
entäs kun on ensimmäinen äitienpäivä. esikoinen on vauva, toisena esikoinen on 1v jne.. kolmena ensimmäisenä äitienpäivänä esikoisella ei ole vielä hajuakaan ett siinä päivässä on jotain erikoista. koska te alatte viettämään omaa äitienpäiväänne jos ett omalta mieheltänne huomiota odota. koska te olette äitienpäivän ansainneet. sitten kun lapsi osaa itse askarrella koska ihan likaahan teidän ukoilta on vaadittu huomoita yhtenä tiettynä sunnuntaina. no niin kun sinkku pikkuveljeni sanoi: "sunnuntait on pyhitetty krapulalle." eihän siinä suomalainen mies ehdi vaimoaan huomioida
Ja oman miehen kohdalta lisäisin, että hänhän on minusta äidin tehnyt....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Äitienpäivä on KAIKKIEN äitien päivä ja onnittelen itse myös esim anoppia... ja nimenomaan hyvä päivä opettaa lapsille muistamista ja käytöstapoja. Mikä meitä suomalaisia riivaa että kaikki ylimääräinen kiitos ja kauniit sanat tuntuu olevan ylivoimaisia?? ... ihan ilmaiseksi voi tehdä toiselle hyvän mielen!
Jos minulla olisi mies joka huomioisi jollain tapaa arjen mittaan, en ehkä niin odottaisi jotain esim. äitienpäivänä. Mutta kun sattuu olemaan mies jolta ei huomiota muuten heru, niin lapsellisesti kyllä mieleen aina tulee toive että "jospa se nyt edes muistaisi" kun kerran asiaa toitotetaan joka paikassa ettei unohduskaan oikein ole mahdollinen. Niin, ja esim. naistenpäivää mieheni ei muista koska se on hänen mielestään turha :-(
Jokainen ihminen tarvitsee kannustusta ja huomiointia, -sekä miehet että naiset. Ei maksa mitään ja siitä saa iloa ja voimia pitkäksi aikaa!
minusta silloin juhlitaan kaikkia äitejä. Me toivotetaan ystävienkin kanssa toisillemme hyvää äitinepäivää, vaikka ei ollakaan toistemme äitejä. Meillä ainakin juhlitaan perheessä kaikkia äitejä, joita löytyy, minua, minun äitiäni ja mieheni äitiä.
Meillä muistetaan/huomioidaan kaikkia äitejä, riippumatta siitä ovatko he omia vai eivät. Sainpa eilen äitienpäiväkukat ja -lahjan jopa omalta isältäni. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi muistamme toisiamme äitien- ja isänpäivänä. Ja opetamme myös lapsillemme mukavia, lämpimiä muistamistapoja: aamupalan tuomista sänkyyn, kukkakimpun poimimista, kortin antamista.
myös mm mummoltani ja äidiltäni, ja monelta tutultani.
Ja minusta on täysin itsestäänselvää, että järjestän yhdessä lasten kanssa isänpäivänä isänpäiväjuhlat, kakkuineen kaikkineen. Mieheni on hieno isä, enkä halua pantata kiitollisuuteni ja rakkauteni osoittamista. Vaikka toki arjessakin pyrin rakkautta osoittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tytöt on 8kk, joten eivät oikein itse vielä osaa äitiään muistaa. Olin kyllä onnellinen kun mies muisti :)
Ja loukkaannuin todella noista nimityksistä mitä saimme aikaisemmista viesteistä päällemme (moukka, idiootti, tyhmä jne :(( )
Me emme erityisesti vietä äitien- emmekä isienpäivää. Mies kyllä aamulla toivottaa hyvää äitienpäivää, mutta muuten meillä on aika tavallinen sunnuntai, jonka vietämme yhdessä perheen kesken.
Erikoiseksi päivän tekee lasten tarhassa tai kouluissa tekemät kortit ja lahjat.
Jos pariskunta on onnellinen, ei siihen tarvita muiden ohjaamia käyttäytymismalleja eikä erilaisuus oikeuta toisten nimittelyä eikä tuomitsemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mun mies on muistanut mua aina äitienpäivänä, niin myös jouluna ja syntymäpäivänäni. Muistaa myös ihan muuten vaan. Kerran olen tainut saada kukkia naistenpäivänä ja ystävänpäivänä en ikinä, ei haittaa ollenkaan. Kaikkien ihaninta on kuitenkin äitienpäivänä se kun lapset muistaa. Mun 8-vuotias poika oli tehnyt koulussa ihanan kortin ja savesta muotoillun maljakon. Illalla vielä kysyi että, voisiko olla avuksi jotenkin, mielellään pesisi vaikka vessojen lavuaarit :D
Sulonen tapaus.
Jos päivä meni ihan hyvin niin mitä sitä loukkaantumaan. Vai kaihertaako sittenkin joku...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me emme erityisesti vietä äitien- emmekä isienpäivää. Mies kyllä aamulla toivottaa hyvää äitienpäivää, mutta muuten meillä on aika tavallinen sunnuntai, jonka vietämme yhdessä perheen kesken.
Erikoiseksi päivän tekee lasten tarhassa tai kouluissa tekemät kortit ja lahjat.
Ei tuossa ole mitään vikaa, jos olette asiasta samaa mieltä. Tässä on kai ollut enemmän kyse niistä pareista, joilla on erilaiset odotukset.
Vai eikö äidit ja isät osaa arvostaa toistensa vanhemmuutta ilman erityistä päivää?
Eivätkö vanhemmat hemmottele toisaa muulloin? Eivätkö he osta toisilleen syntymäpäivä-, joululahjoja? tai ihan muuten vaan olet ihana lahjaa tai kukkapuskaa?
Eli miksi äitienpäivä (isänpäivä)on niin paljon tärkeämpi, kuin lastenpäivä?
että joka päivä kerron heille rakastavani heitä, annan heille syliä ja hellyyttä mutta myös rajoja. Ei siihen tarvita mitään erityistä lastenpäivää että tekisin niin. Muistan heitä lahjoilla syntymäpäivinä ja jouluna sekä joskus muulloinkin hemmottelen heitä ostamalla jotain.
Kukaan ei puhumitään lastenpäivän vietosta?
pelkästään äitiyttä ja isyyttä arvostetaan, mutta entäs lapsuus.
lapsuus kestää vain hetkeni isyys ja äitiys lähes koko elämän.
voitte taas olla melkein vuoden rauhassa tuolta kauhealta päivältä ja sitten kestätte taas muutaman tunnin sitä väkisin muistamista. Ei voi yksi päivä aiheuttaa noin pahaa angstia kellekään, etenkään se että joku nyt muistaa, voi kamalaa. Varmaan kun sille miehelle sanoo nyt että lahjoja ja kahvia ei tarvii, niin se ymmärtää. Tai jos ensi vuonna yrittää niin heitätte ne kahvit silmille niin johan loppuu.
etten ole mieheni äiti ja sairaalaan ei tarvi miehen ees tuoda kukkia ja edes onnitella äitienpäivänä, on happamia (sano kettu).
Eli eräänlainen defenssi ja puolustelu. Kun ei kehdata tunnustaa, että mielessä kaihertaa kuitenkin kun mies on niin juntti.
Niin kauan kuin meillä on pieniä lapsia, on miehen velvollisuus avustaa heitä esim. kortin askartelussa, kahvin keitossa, leipomisessa ja mahdollisen lahjan hankinnassa. Sitten kun lapset hoitavat nuo hommat itse, niin isältä on kilttiä AUTTAA lapsia, se ei tarkoita samaa kuin lahjoa äitiä.
Jos asuisimme kaksistaan mieheni kanssa, sanoisimme toisillemme "Hyvää äitien/isänpäivää" siinä missä vaikka nimipäivääkin.
Niin kauan kuin meillä on pieniä lapsia, on miehen velvollisuus avustaa heitä esim. kortin askartelussa, kahvin keitossa, leipomisessa ja mahdollisen lahjan hankinnassa.
Meillä ei lapsuudenkodissa ollut semmoista tapaa, että vanhemmat olisivat jotenkin "tukeneet" tuota onnittelua tai lahjomista. Ei siis puhettakaan mistään semmoisesta että "keitetääs nyt isille kahvit ja mennään yhdessä viemään se lahja, kortti tms" vaan siitä tehtiin jotenkin nolo tilanne ja tuntui että lapset oikein pyrittiin nolaamaan kun ei välttämättä itse vielä mikään onnistunut.
Pyrin kyllä pitämään huolta että jonkinlainen huomaavaisuus opetellaan meillä kotona ihan lapsesta saakka, oli se juhla sitten synttärit tai nimipäivä tai äitienpäivä tai mikä tahansa. Muuten tämä moukkamaisuuden ja jäykkyyden kulttuuri jatkuu sukupolvesta toiseen ja päästään tähän av-mamman unelmaan, "ei tarvii mitenkään muistaa, mikä ***** se tämä päivä nyt on".
että joka päivä kerron heille rakastavani heitä, annan heille syliä ja hellyyttä mutta myös rajoja. Ei siihen tarvita mitään erityistä lastenpäivää että tekisin niin. Muistan heitä lahjoilla syntymäpäivinä ja jouluna sekä joskus muulloinkin hemmottelen heitä ostamalla jotain.