Et ole miehesi äiti-kommenteista

Sellainen äiti, joka täällä haukkuu itsekkääksi sellaista äitiä joka loukkaantuu kun häntä ei muisteta, on myös jollain tapaa tunnevammainen. Ymmärrettävästi tällaista äitiä mies ei ole koskaan muistanut ja suhde taitaa muutenkin olla kaveritasolla.

pitäisin itseäni tai häntä houkkana, itsekkäänä tai moukkana?



Minä muistan äitiäni ja minusta on kiva jos lapseni muistaa minua.



Mieheni ei kuulu tähän kuvioon ollenkaan. Hän muistaa omaa äitiään äitienpäivänä.



Naistenpäivä on erikseen 8.3.

pitäisin itseäni tai häntä houkkana, itsekkäänä tai moukkana?

Minä muistan äitiäni ja minusta on kiva jos lapseni muistaa minua.

Mieheni ei kuulu tähän kuvioon ollenkaan. Hän muistaa omaa äitiään äitienpäivänä.

Naistenpäivä on erikseen 8.3.

minusta silloin juhlitaan kaikkia äitejä. Me toivotetaan ystävienkin kanssa toisillemme hyvää äitinepäivää, vaikka ei ollakaan toistemme äitejä. Meillä ainakin juhlitaan perheessä kaikkia äitejä, joita löytyy, minua, minun äitiäni ja mieheni äitiä.

etkä ilmeisesti sinäkään hänen isyyttään, jos pieni ele yhtenä päivänä on niin ylivoimainen..

muistatko sinä miestäsi isäinpäivänä?

olen viitosen kanssa täysin samoilla linjoilla. Muistan omaa äitiäni, mieheni omaansa ja lapseni minua. Ja sama juttu isänpäivänä. Omalle isälleni minä lahjan ostan, ei tulisi mielenkään lahjoa silloin miestäni. Muuten lahjotaan toisiamme ihan ilman kauppiaiden keksimiä vakiopäiviäkin.

Mä olen ajatellut niin, että tässä on oiva tapa siirtää ja opettaa lapsille juhlapäivien merkitystä. Lapset valmistelevat äitienpäivän yhdessä isän kanssa ja sitten taas toistepäin isänpäivänä.



Harva alle kouluikäinen osaa itse varautua tuollaisiin juhliin ilman aikuisten opastusta.



Mulla aina tulee mieleen se, että se vanhempi joka ei halua osallistua äitienpäivän tai isänpäivän viettoon ei myöskään halua oikein kuulua perheeseen. Lahjojen osto ja varsinkin niiden hinta on sitten sivuseikka. Idea on siis juhlia perheenä, luoda perheen omat tavat ja siirtää ne myös tapakasvatuksena lapsille.

Eiköhän jokainen saa viettää sitäkin juhlaa niin kuin itse haluaa.

Eiköhän jokainen saa viettää sitäkin juhlaa niin kuin itse haluaa.

ja opetellaan vähän käytöstapoja. Minun puolesta sen päivän voisi lopettaa kun suomalaiset on niin juntteja ettei tuommoinen vaan onnistu.

Kyllä minä ainakin loukkaantuisin jos mieheni ei millään tavalla huomioisi minua äitienpäivänä. Minä myös huomioin häntä isänpäivänä. Onhan hän lasteni isä, ilman häntä minulla ei olisi noita ihania aarteita.



Äitiyden ja äitienpäivän merkitys on tietenkin kasvanut kun on itsekin äiti. Nykyään toivotan myös kavereilleni hyvää äitienpäivää (en nyt mitään kortteja lähetä mutta toivotan) ja anoppia haluan muistaa myös. Onhan hän myös äiti, maailman ihanimman miehen synnyttänyt ja kasvattanut.

"virallisena" päivänä.

Kaiketi te jotka huomiota vingutte, muistatte myös isää isänpäivänä ja lastanne lastenpäivänä?

Vai onko se äitienpäivä vaan se juttu?

Onneksi minulla on mies joka ei tarvitse minun huomioimiseen jotain tiettyä päivää.

että äitienpäivänä juhlitaan äitejä, eikä ainoastaan juuri niitä OMIA äitejä. olen näköjään ollut väärässä. No ei se mitään, meillä ostetaan myös toiillemme lahjat sekä isänpäivänä että äitienpäivänä edelleenkin, koska arvostamme myös toisiamme isänä ja äitinä, vaikka niitä emme toisillemme olekkaan.

Ei se ole mitään vinkumista vaan ihan perus käytöstapoja, jotka on useilta todella hukassa :(



Se äitienpäivänä huomioiminenhan estää sen muina päivinä huomioimisen, eikös juu ;)

että mies muistaa kaikkina muina merkkipäivinä muttei äitienpäivänä.

Mies onnitteli myös mun äitiä äitienpäivänä.



Mutta täytyy sanoa että kyllä mua vitutti kun meidän teini ei edes onnitellut mua. Illalla kehtas vielä kitistä ja narista kun en käynyt ostamassa hänelle mäkkäriltä juustohampurilaista. Kipeenä on, mutta silti. Ois tosissaan voinut edes onnitella, mutta eipä toi äitiään muistanut mitenkään.



Onneksi mulla on ihana mies ja ihana poika, jotka toi äidille aamiaisen sänkyyn, kukkia ja pojan tekemät äitienpäiväyllätykset!

Onneksi minulla on mies joka ei tarvitse minun huomioimiseen jotain tiettyä päivää.

Miksi ihmeessä joku luulee, että äitienpäivä on sitten se ainoa päivä kun mies huomioi? Kyllä se on todennäköisempää, että mies joka huomioi vaimoaan äitienpäivänä, on myös arjessa huomaavainen toisin kuin nämä miehet, jotka muka huomioivat niin kovasti ympäri vuoden ja sitten kuitenkin yhtenä tiettynä päivänä se on niin ylivoimaista...

Kukaan ei puhumitään lastenpäivän vietosta?



pelkästään äitiyttä ja isyyttä arvostetaan, mutta entäs lapsuus.

lapsuus kestää vain hetkeni isyys ja äitiys lähes koko elämän.

Odotetaan ekaa lasta, ja sitä on todella tehty jo vuosia. Ollaan tosi onnellisia, että tämä näyttää nyt viimein onnistuvan, puoliväli takana ja kaikki kriittiset ultrat ja muut.



Sanoin kyllä miehelle etukäteen, ettei tartte sitten stressiä kantaa eikä lahjoja ostaa, johon mies, että "eikös se olisi kiva kuitenkin". Sanoin, että olisihan se. Jäin sitten oikein odottamaan, että mitähän hauskaa oma ihana mieheni minulle keksii, Tuokohan ehkä kukkia, tai ehkä keittää aamukahvit..



Mutta ei mitään! Ei sanonut edes "hyvää äitienpäivää", ei MITÄÄN! Loukkaannuin todella. Koska en odottanut mitään isoa, vaikka juuri sen rakkaudentäyteisen toivotuksen, tai että mies nousisi ennen minua ja pistäisi kahvin tippumaan. Tai kukan, vaikka vain pihalta voikukan.



Tiedän että "äiti on vasta kun napanuora katkaistaan!" niinkuin joku sen täällä kaunopuheisesti ilmaisi, mutta tätä lasta oli todella tehty ja toivottu piiiiiiiitkään. Niin jotenkin olisin luullut mieheni olevan huomaavaisempi.