LAPSETTOMAN AVOPARIN ASUMISJÄRJESTELYT - kommentteja kaivataan

ethän vuokra-asunnossakaan hyödy mitenkään vuokranmaksusta muuta kuin sillä, että asut asunnossa.

Jos laina ja asunto ovat miehen nimissä, mies hoitaa lainan ja rahoitusvastikkeen ja puolet yhtiövastikkeesta ja sinä vastaavasti puolet yhtiövastikkeesta + oman vesimaksusi niin tuo on harvinaisen reilu ja kohtuullinen järjestely.

Mikäli siis ruoka ym menot maksetaan puoliksi. Reilua ei enää olisi jos sinulle tulisi muista menoista enemmän maksettavaa.

Jos olette rakastuneet ja olette tosi mielellä yhdessä, niin helppoa olisi vaan maksaa mitä maksaa. Siis rahoita ajateltaisiin, että ne ovat yhteisiä, vaikka olisikin omat tilit.

Yhteiseen hyvään kaikki maksut menevät.

Mutta tämä varmaan pätee vain meillä pieninituloisilla. Rikkailla on ne omat koukerot.

toki paremmin tienaava voi maksaa vaikka matkoja tai muuta sellaista, mutta on hyvä että kummallakin omat rahat. Näin ei tule turhia riitoja. Lasten tultua (jos toinen jää kotiin tms) tilanne on tottakai eri. Silloin on huolehdittava lapsista, ja kummallakin oltava rahaa vaikka toinen ois kotona lasten kanssa.

No mikset sä ostaisi edes pientä osuutta siitä asunnosta, jotta oma varallisuutesi kasvaisi? Lainaan riittäisi todennäköisesti vakuudeks vaini sinun omistusosuutesi. Otat siis lainan, jolla ostat vaikka 10-20 prosenttia asunnosta tai mitä pystyt nyt maksamaankin.



Tosin me ostettiin tuossa tilanteessa ihan puoliksi, mutta tiedettiin että meillä on tarkoitus perustaa yhteinen perhe.

syystä jota en tässä viitsi tuoda esille. Siis rahallisesti varmaan onnistuisikin, mutta muut syyt estävät :( Eli se ei ole vaihtoehto.

Minusta puolet hoitovastikkeesta kuulostaa ihan kohtuulliselta. Enempää ei mielestäni tarvitse osallistua kun kerran asunto menee kokonaan toisen nimiin. Tietysti jotain joustovaraa pitää olla eikä joka penniä kannata laskea ihan tarkalleen. Laitat itse rahaa säästöön johonkin ja sitten kun joskus muutatte isompaan voitte ostaa asunnon puoliksi.

jso maksat vain puolet hoitovastikkeesta. Lähes ilmaista asumista siis.



Hoitovastike sisältää asumiskuluja, siis jätehuolto ym. En ymmärrä miten miehesi hyötyisi lainanmaksussa siitä että sinä maksat omia kulujasi? Mielestäni miehesi kustantaa asumisesi käytännössä kokonaan jos ainoastaan puolet hoitovastikkeesta joudut maksamaan.



Asut siis tosi halvalla "vuokralla". Nyt laitat sitten ylimääräiset rahasi säästöön, jotta voit mahdollisesti joskus ostaa oman asunnon tai lunastaa osan miesystäväsi asunnosta.

asumme tällä hetkellä vuokralla, maksamme kaikki kulut puoliksi (vuokra, sähkö, ruoka, vakuutukset). Hlökohtaiset menot (vaatteet jne) maksetaan kumpikin itse. Tulotaso meillä ei luonnollisesti ole sama, ja vähän onkin siirrytty 60-40 jakoon.

Nyt mietimme omistusasuntoon muuttoa. Asunto tulisi miehen nimiin, sillä hänellä on asunnon hankintaan tarvittavat rahat. Minulla on aika pienet säästöt, ja tulotaso huono. En osallistuisi siis mitenkään lainan maksuun. Mies kuitenkin tahtoisi että maksan puolet yhtiövastikkeesta. En siis rahoitusvastikkeesta, vaan pelkästä hoitovastikkeesta. Ja tietenkin oman vesimaksun. Muut kulut menisivät kuten aiemmin. Mitä mieltä olette? Toiset tuntuvat ajattelevan, että koska en omistaisi mitään, ei minulle kuuluisi mikään muu maksu kuin vesi ja sähkö + ruoka. Ja nämä puoliksi tai 40-60 kuten nytkin. Ei siis hoitovastikettakaan, muuten mies hyötyisi tuon summan lainanmaksussaan, minä en kuitenaan lisäisi "omaisuuttani" (koska en mitään asunnosta omistaisikaan).

Toiset taas sitä mieltä, että minun pitäisi maksaa "vuokraa" miehelleni, saisinhan paremman asumisen tason hyvin pienellä summalla. Ja lisäksi säästäisin nyt vuokraan menevät rahat suurimmalta osalta omaan taskuuni.

Hmm. Mitäs sanoo av-raati?

ihana mies sulla kun noin pieneen tyytyy. Itse kun tapasin mieheni, olin tosi pa, olen aina ollut kova mimmi matkustelemaan ja yritin vähän ehdottaa tulevalle puolisolleni vuokran maksua. Hän ei suostunut mutta kk päästä maksoi lähes kokonaan lyhennyksen ja sitten meillä rahat olikin jo yhteiset.

Pidä vaan huolta siitä ettei asia käänny niin että sun rahoista aina ostetaan ruuat ja maksetaan bensat etc.

Mun ystävä, joka on hyvin avokätinen raha-asioissa mutta tarkka, kun muutti kimppaan miehen kanssa, he avasivat tilin ja laittoivat kummatkin sinne x-määrän rahaa ja niitten rahoista maksettiin Hesari, ruuat, sähkölaskut jne, jne.

Kannattaa tälläiset asiat sitten sopia ennen kuin muutatte tohon asuntoon.

Ja onnea uuteen kotiin

Eikö tule mieleen, että säkin voisit haluta omaa asuntoa ja sun kannattaisi siihen sitten säästää tai että ostaisitte nyt asunnon kuitenkin puoliksi?



Tuossa järjestelyssä sä et saa ikinä itsellesi mitään. Saatko edes säästöjä? Kannattaako?

maksaisit miehellesi rehellistä vuokraa tuon 50% vastikkeesta. Tee ihmeessä vuokrasopimus. Suullisesti noista ei kannata sopia. jos mies ei ole suostuvainen, niin tee omat johtopäätöksesi. Ja sitten muut kulut puoliksi.

Missään tapauksessa ei kannata lähteä siihen, että sinä maksat kaikki kuluvat ja mies maksaa vaan lainaansa. Kun siitä lähdet, ei sinulla ole mitään konkreettista omaisuutta esim. kahdeksan vuoden jälkeen.

Lainan korko on tavallaan pääoman hankkimisen kulu, siihen osallistuminen ei ole kovin perusteltua. Vähemmän taas on jollain lailla hyväksikäyttöä, vastike ei ole millään logiikalla sijoitukseen liittyvä kuluerä, vaan nimenomaan juoksevaa kulua kiinteistön hoitoon liittyvistä jutuista. Toki sitten mietitte järkevän prosentin kulujen jaolle.



Mutta noin mekin tehtiin aikanaa, maksoin puolet vastikkeesta miehelle, kun muutin miehen omistusasuntoon. Aika pian siitä ostettiin yhdessä isompi asunto.



Ja joku sanoi, ettet saa pesämunaa, jos et osat osaa asunnosta... Jos puolikas vuokra muuttu puolikkaaksi vastikkeeksi, luuulisi siitä jäävän jotain sijoitettavaksi. Ja nyt on loistava aika sijoittaa pikkuhiljaa osakemarkkinoille. Eli sopiva rahasto vaan kehiin ja kuukausisijoittajaksi.

Vaikka mä itse en lähtiskään perustamaan yhteistä kotia noihin olosuhteisiin; meillä kun perheellä on koko ajan ollut yhteinen talous.

Silloin kyseessä on ihan reilu peli. Muutenkin suosittelen, että pidätte jonkinlaista kirjaa yhteisistä menoista. Näillä tarkoitan esim. ruoka, vakuutukset (sellaisiakin on yllättävän paljon omistusasunnossa), auton kulut ja ne kaikki asumiskulut (vesi, sähkö, jätehuolto, mahdolliset korjaukset yms.). Kun molelmmat tietävät, pajonko ns. arki maksaa, ja myös osallistuvat omalta osaltaan arjen kuluihin, vältytään monelta riidalta. Jos elämäntilanne muuttuu, tulee työttömyyttä tai lapsia, tiedätte miltä pohjalta alatte tekemään muutoksia järjetelyynne.

Jos vähemmän (luulisi näin olevan) en näe mitään ongelmaa, jäähän sulle erotus säästöön vaikka sitä omaa asuntoa varten. Jos enemmän, niin sitten on mahdollisesti vähän neuvotteluvaraa...

nostan tän vielä jos jollain ois vielä lisättävää :)



-ap

Menimme naimisiin kun olin 22v. Minä opiskelin ja mies oli ollut n. vuoden töissä. Kun valmistuin vuoden päästä yhdistimme tilit ja siitä asti (10v) on näin elelty eikä rahasta olla riidelty koskaan. Välillä minä olen ollut kotona lasten kanssa ja vaan mies on tienannut. Suurimmat ostokset on mietitty yhdessä.

Meillä on aina ollut yhteiset rahat. No, me on toki oltu nuoresta naimisissakin, oltiin 20 ja 21v. kun avioiduttiin. Ihan hassua ajatella, että jollakin elämä on noin vaikeaa. Miksi olette yhdessä, jos ette sitoudu toisiinne kunnolla?



Miksette vaan osta asuntoa yhdessä, jos mies voi sijoittaa rahojaan asuntoon, niin ota sinä sitten isompi osuus lainasta. Lyhennät pikku hiljaa. Mieluummin niin, kuin että kulutat omat rahasi juokseviin menoihin ja mies lisää omaisuuttaan maksamalla lainaa. Erossa miehelle jää asunto, sinulle ei mitään.

Aviopuolisot eivät lain mukaan voi olla vuokrasuhteessa keskenään. Ja vaikka voisivatkin niin se ei kannata, koska vuokra on pääomatuloa josta pitää maksaa veroa.



Kuka ap:n kodin perii? Eli kenelle se menee miehen jälkeen? Se on aika olennainen juttu tässä myös ja taitaakin olla se syy, jonka takia ap ei voi omistaa siitä mitään. Toinen vaihtoehto on, että ap:n luottotiedot eivät ole kunnossa.



Meillä minä omistan kotimme kokonaan eikä mieheni maksa asumisestaan muuta kuin sähköt. Hän hoitaa kuitenkin valtaosan muista kuluista, kuten ruoat, auton kulut ja siivoojan. Kotimme perii mieheni lapsi, joka on testamentin nojalla ainoa perijäni. Tällä tavalla kotimme tulee tavallaan miehen hyödyksi myöhemmin.

Enkö olekkin oikeassa? Typerää mennä ostamaan vain miehen nimiin asunto, kun yhdessä ollaan. Tuollaiset liitot loppuu aikanaan.

Näin on ollut meilläkin... Meillä mies osti ensimmäisen asunnon täysin omiin nimiin. Mies maksoi lainan, minä vastikkeen. Ruuat yms meni puoliksi. Musta se oli ihan reilu järjestely. Halvemmalla minä noin pääsin kuin että olisi asuttu jossain vuokralla. Jonkun vuoden ja lapsen syntymän jälkeen ostettiin isompi asunto mistä minäkin omistan 50%. Mies maksaa edelleen lainan ja minä vastikkeen...