Miksi raskaus ja synnytys on medikalisoitu niin vahvasti?
Joskus tulee tunne, kuin se olisi sairaus. Seulotaan kaikenlaisia mahdollisia vikoja ja vammoja, lääkäreitä ja hoitajia pyörii ympärillä enemmän kuin laki sallii. Milloin kehitys vinoutui näin pahasti?
Kommentit (17)
Milloin kehitys vinoutui näin pahasti?
ihan hemmetisti.
Minusta se ei ole yhtään paha asia, että raskauksia seurataan. On suurelta osin nykyisen äitiyshuollon ansiota, että äitien ja vauvojen kuolleisuus on alhainen. Ongelmia pystytään ennakoimaan ja hoitamaan jo ennalta tai viimeistään sitten synnytyksessä. Monikohan äiti ja vauva entisaikaan on kuollut ihan siihen, että lapsi onkin ollut väärässä tarjonnassa eikä ole mahtunut syntymään?
Nykyisin myös raskaudet ovat enemmän suunniteltuja ja mielestäni on aivan luonnollista, että toivotaan tervettä lasta ja, kun tekniikka sen kerran mahdollistaa, mahdolliset kehityshäiriöt pyritään huomaamaan ajoissa. Raskaus ei tietenkään ole sairaus, vaikka siihen liittyykin näitä tutkimuksia. Eihän elämäkään ole, vaikka monet ihmiset käyvätkin säännöllisesti lääkärintarkastuksissa ja mittauttamassa veriarvojaan. Silti kuten elämässä, myös raskaudessa ja synnytyksessä saattaa tulla yllätyksiä. Myös ikäviä sellaisia, vaikka ne pyritäänkin minimoimaan.
Hienoa, että mahdolliset vammat voidaan huomata jo sikiövaiheessa, ja sairas lapsi saa esim. heti synnyttyään oikeaa hoitoa. Ja vanhemmat osaavat varautua siihen, että lapsi vaatiikin enemmän kuin terve lapsi. Ei mitenkään vinoutunutta mielestäni.
Hyvin todennäköisesti myös lapseni. Pidän itse vinona ajatteluna sitä, että lääketieteen kehittyessä lasten teko ja synnyttäminen olisi yhtä arpapeliä kuin ennen muinoin. Yhdellekään äidille ei myöskään jaeta mitalia ilman puudutteita synnyttämisestä. Epäilen, että ap olet joko a) illan tappelun aloittaja b) lapseton c) sellainen synnyttäjä, jolla kaikki meni nappiin. Onhan se hienoa, jos kroppa pelaa siten kuin on tarkoitettukin ja synnytys sujuu omalla painollaan. Aina ei näin kuitenkaan ole. Raskaus ei ole sairaus, mutta tahallaan riskeeraaminen pahassa paikassa olisi silkkaa tyhmyyttä.
Minä en raskaudenseurannasta valita. Tosin ei kyllä ole koskaan tullut sellainen olokaan, että minua kohdeltaisiin kuin sairasta. Aina on kohdeltu kuin normaalissa tilassa olevaa tervettä naista. Minusta on ihanaa tietää, että lapseni saa hyvät eväät elämään jo ennen syntymää. Esim. hemoglobiinia seurataan tiiviisti ja rautalääkitys aloitetaan ajoissa.
Mutta sitä en käsitä, että synnytyksestä on tehty jonkinlainen parannettava tapahtuma. Täytyy käynnistellä milloin mistäkin syystä, nopeuttaa synnytystä ja... - sitten kuitenkin synnytetään lähes poikkeuksetta todella epäluonnollisessa asennossa!
Enkä nyt sano, ettei synnytystä olisi tarpeellista joskus nopeuttaa, supistuksia voimistaa tai koko synnytystä käynnistää. Sanon vain, että usein niin tehdään myös tavanvuoksi.
Minusta tuntuu, että synnytys on nykyään tapahtuma, joka täytyy "hoitaa".
Mutta tietenkään en lähde kiistämään etteikö kuolleisuus olisi romahtanut. Todellakin kiitän nykyaikaista lääketiedettä monesta asiasta. Varsinkin keskoshoidossa on minusta tehty aivan uskomatonta työtä, kuten myös vastasyntyneiden leikkauksissa.
Säästöjen alla ja laman aikana tuskin synnytyksessäkään tehdään mitään tavan tai huvin vuoksi!
Jos olisin elänyt 1800-luvulla, olisin saanut nopeasti ja helposti terveet lapset.
Mittasin toki hemoglobiinia ja pissaa, mutta koskaan ei mitään löytynyt. Ultrassa kävin aina vain kerran-kaksi ja ei mitään uutta.
Synnytyksessä en ehtinyt saada mitään kivunlievitystä. Se oli kuin kotona olisi ollut.
Olen siis ap;n kanssa aika lailla eri mieltä.
Säästöjen alla ja laman aikana tuskin synnytyksessäkään tehdään mitään tavan tai huvin vuoksi!
Veikkaat sitten, että nyt laman aikana kaikki kipulääkkeet, oksitosiinit ja muut ovat oikein kiven alla? Pitääkin ihan ottaa puheeksi, että tässäpä loistava säästömahdollisuus!
tämän sinänsä luonnollisen tapahtuman yhteydessä kuolee tai vammautuu äitejä ja lapsia, joiden mahdollisuuksia selvytyä paremmin voidaan suhteellisen helposti parantaa.
Onko kivunlievitys synnytyksessä medikalisaatiota?
Ehkä niinkin voi ajatella, mutta itse ajattelen, että olisi brutaalia olla lievittämättä kipua, jos nainen niin haluaa, kun kerran lääketieteellä on siihen keino. Voitaisiinhan juurihoitojakin tehdä hammaslääkärillä ilman kivunlievitystä, vaan ei tehdä...
ja ihmishengestä alkoi tulla arvokkaampi.
ehkäpä siksi, että vielä 150 vuotta sitten synnytys oli naisten yleisin kuolinsyy
että suuri osa lapsista kuolee tai vammautuu. Niin se vain menee. Oletko luomuhörhöilyinesi valmis siihen? Jos olet, niin voihan sitä aina synnyttää kotona ja jättää seulat väliin.
Säästöjen alla ja laman aikana tuskin synnytyksessäkään tehdään mitään tavan tai huvin vuoksi!
Veikkaat sitten, että nyt laman aikana kaikki kipulääkkeet, oksitosiinit ja muut ovat oikein kiven alla? Pitääkin ihan ottaa puheeksi, että tässäpä loistava säästömahdollisuus!
Eräässä suurehkossa sairaalassa säästetään parhaillaankin synnytysepiduraaleissa. Eli niitä ei nyt vain saa ellei ole ihan pakko.
Miten se PAKKO muuten määritellään? Riittääkö jos huutaa niin kovaa että muihin huoneisiin kuuluu?
Eräässä suurehkossa sairaalassa säästetään parhaillaankin synnytysepiduraaleissa. Eli niitä ei nyt vain saa ellei ole ihan pakko.
Minusta synnytyksen aikaisen ja VARSINKIN synnytyksen jälkeisen kivun hoidossa on vielä PALJON tekemistä. Itse ainakin olen kärsinyt helvetillisiä tuskia, joihin en ole saanut pyytämällä, anomalla enkä vaatimalla likimainkaan tarpeeksi lievitystä.
Miksi jälkisupistuksiin ei saa kipupumppua tai epiduraalipuudutusta, esimerkiksi???? Eikö vuorokauden tai pari kestävä tauoton tuska ole riittävän "iso kipu"? Lapsikinhan on jo syntynyt eikä ole esteenä lääkitykselle, toisin kuin synnytyksen aikana.
Synnyttäminen 2000-luvun "sivistysvaltio" Suomessa on vieläkin ihan epäinhimillistä puuhaa!
täällä palstalla tuntuu olevan kunnia-asia jos saa vammaisen lapsen.