17:lle
Kiitos,
ihanan yksinkertaisesti sanottu tuo asia!! Itselläni on vähän jäänyt traumoja ekan lapsen kanssa kun yritettiin (miehen halusta) siirtää omaan huoneeseen nukkumaan 4kk:n ikäisenä, ja eihän siitä mitään tullut, seurauksena oli kamalaa parkua, unikouluyrityksiä, karseaa väsymistä ja kuitenkin syyllisyydentuntoisia retkahduksia vieressä nukkumiseen. Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut NIIIIIIIN paljon helpompaa vaan nukkua vauvan vieressä ja yrittää vieroittaa yötissistä vähän vanhempana. Miksi pitäisi tehdä asioista liian vaikeita?
Suunnittelen toista lasta, ja jos sellainen tulee, aion jättää koko pinnasängyn hankkimatta. Nukumme samassa sängyssä ainakin puolen vuoden ikään edes miettimättä asiaa sen enempää.
Kommentit (2)
piti mennä tohon yhteen yösyömisketjuun toi vastaus...
Vaikka esikoisesi on tykännyt nukkua vieressä ei välttämättä kuopuksesi tykkää. Meillä kaksi lapsista nukkuneet vieressä n. puolivuotiaksi ja yksi nukkui sikeimmin omassa sängyssään pari viikkoisesta asti.