Ärsytttää lapset, joille ei ole opetettu, että kylässä otetaan yksi per sortti.

... meillä kun ei ole tapana kauheesti käydä "kahvikutsuilla", niin puhuin puhtaasti lasten synttärikemuista. Totta kai, jos ollaan jossain häissä tai vastaavissa, niin alotetaan sillä, että otetaan yks kappale yhtä sorttia ja kun on ilmaistu, että hakekaa lisää niin haetaan lisää jos joku vielä haluaa... Tai jos me ollaan kutsuttu vieraita, niin meillä he yleensä tulevat ruoka-aikaan ja tarjotaan ihan oikeaa ruokaa - ja sitäkin kyllä saa ottaa lisää. Jos kavereita vaan tulee "muuten vaan" ei todellakaan mitään herkkuja tarjoilla ylipäätää vaan sitten pöydässä on viinirypäläitä tai jotain muuta hedelmää tai tehdään voileipiä. Jos jostain syystä sattuisi olemaan pullaa tai piirakkaa tai jotain, niin kyllä sitä tehdään niin paljon, että jokaiselle halutessaan riittää ainakin kaksi palaa - ja tehdään vain sitä yhtä sorttia eikä useampaa...



mun mielestä meidän lapset on tosi kohteliaita ja aina kysyvät saako ottaa - niin vanhemmilta kuin emännältä, mutta kyllä mä edelleen aion useamman keksin lautaselle laittaa, jos tiedän, että niitä keksejä ainoastaan aikoo lapseni syödä...

Käytöstavat hukassa...

on teillä murheet..



minulle on sama kuinka monta keksiä kukin syö, en ajattele sellaisia asioita ;)

ihanko oikeasti laskette noin tarkkaan tarjoamistenne määrät? Totta kai, jos kolme kaverusta on kutsuttu kylään ja pöydällä on kolme pullaa, ne lapsetkin osaavat laskea, että on tarkoitettu yksi jokaiselle. Tai jos on niin tarkkaan laskettu, että yksi jokaiselle, jokainen pala voi olla omalla lautasellaan odottamassa ja sitten jokaiselle annetaan lautanen nenän eteen. Mutta jos kasa pullia on lautasella odottamassa syöjiä, niin mikä on niin väärin siinä, että lapsi kysyy pullan syötyään saako ottaa toisen? Tietysti jos ollaan intiimissä tilaisuudessa se kysyminen on tärkeää ja jos ollaan nipoja niin voi sanoa, että ei saa. Jos ollaan suuremmassa sukujuhlassa tai pienemmässäkin, ja on tarkoitus jotain herkkuja tarjota, niin onko se niin kovin paha, että joku niistä tykkää ja haluaisi lisää. Onko ihan mahdotonta tehdä enemmän kuin yksi. Toki jotkut kaupan hienot ja kalliit leivokset on eri asia, mutta että pullatkin... eiköhän suurin osa lapsista kuitenkin tyydy siihen yhteen, mutta jos joku haluaa...



ja miten täällä ihan oikeasti lasketaan keksejäkin? Mikä nyt oikein on niin pahaa, jos joku antaa lapselleen kolme keksiä. Eikös se antaja sanonut lasten olevan kohteliaita ja kysyvän... siis ihan ihme porukkaa. Pitäääkö mitään tarjota jos siitä tulee niin vaikea asia?

Täällä on kyllä todella kuivaa ja tiukkapipoista porukkaa.



Ihan säälittää nämä kun kaikesta mahdollisesta tehdään ongelma. Ymmärtäisin jos jotain harmittaisi lapsi esimerkiksi kiroilisi tai tahallaan piereskelisi tai jopa sylkisi kuppiin ruokapöydässä tai jotain. Mutta kun jo se että lapsi haluaa ottaa useamman keksin kerralla...voi hyvä luoja mitä ihmisiä. Sääliksi käy teidän lapsia.

noin kolme kappaletta joka sorttia per vieras. Kaikki ei kuitenkaan ota kaikkea niin paljon tai ollenkaan, joten jollekin riittää neljäskin : ) Itse kyllä opetan lapsilleni, että isompia otetaan yksi ja katsotaan jaksaako toisen ja riittääkö, mutta kyllä jotain keksiä, pikkuleipää, karjalanpiirakkaa yms. olen olettanut, että riittää useampikin...

Jos vaikka tuttavaperhe tulee iltapäiväkahveille (tai itse menemme), niin saatan hakea lähileipomosta jokaiselle yhden pullan tai leivoksen, jos en itse ole ehtinyt leipoa, ja silloin varmaan kaikki näkee kuinka paljon niitä pöydässä on.

Täällä on kyllä todella kuivaa ja tiukkapipoista porukkaa.

Tai sitten käytöstavat tietävää porukkaa.

Kun juhliin laitetaan pöytään seitsemää sorttia, niin ei niitä kaikkia voi varata mahdottomia määriä. Kun suurin osa vieraista TIETÄÄ että leivonnaisia kuuluu ottaa 1 tai max 2, niin emännän ei tarvitse varata kaikkea laatikkotolkulla. Jos juhlissa syö palan katkarapuriirakkaa, yhden pasteijan, yhden pullan, palan kuivaakakkua, palan suklaapiirakkaa, yhden keksin ja palan täytekakkua niin luulisi sitä olevan jo aika täynnä. Varsinkin jos vielä santsaa "sallitusti" paria lajia.

Usean samaa lajia olevan herkun yhtä aikaa ottaminen on vaan rumaa. Niin ei kuulu tehdä. Olisihan se kätevää ottaa kahvikuppejakin samantien kaksi kerralla. Ei tarvitsisi turhaan kävellä edes takasin.

eli siis varsin nirsoja siitä mikä kelpaa. Ovat tosin vasta 2 ja 4 -v. Enpä oikein henno kieltää ottamasta 3-4 keksiä kahvipöydästä, kun tiedän että mikään muu ei kelpaa. Sama meidän vierailla, syököön lapset ( ja aikuiset) sitä sorttia mistä tykkäävät vaikka useamman. Turhaa nipotusta

Kiva sitten kun saavat yhden keksin koko vierailun aikana. Nipo emäntä ei katso hyvällä ja vaahtoaa ja ärsyyntyy. Koittakaa nyt päästä siitä tiukkapipoisuudestanne.

Ei tuosta kauheesti jksa stressata. Mut meidän nyt 3,5v esikoinen oo kyllä aika ahmatti. Ainakin vielä vuosi sitten oli tosi perso makeelle. Ja myös uhmaikä ja voimakastahtoisuus teki kahvitilanteista haastavia. Koitettiin ennen kyläilyä syöttää maha täyteen, mutta minkäs teet jos poika ahmii. EI sitä aina itkien kehtaa pöydästä poiskaan laittaa. Joskus söi esim. Fanipaloja ainakin viisi ja lisäksi jotain muutakin. Nyt on onneksi vähän tasoittunut tuo tyyli.



Mua ärsyttää sitten taas aikuisissa (emännässä) sellainen piirre, että lasta oikeen houkutellaan ottamaan uutta syömistä lautaselle, vaikka tällä on yksi tai kaksi kesken. Sama pätee ruokailussakin, että houkutellaan ottavaksi vaikka lisää lihapullia vaikka poika olis alkamassa syödä lautaseltaan vaikka lohta kun on lihapullansa jo syönyt. Anoppi ja tän sisko on sellaisia. Tuloksena on se, että lapselta jää väkisinkin yli puolet syömättä kun ei anneta edes mahdollisuutta syödä yhtä ruokaa loppuunasti.

Lapset on lapsia ja heillä sentään on vielä kyky tehdä niinkuin haluavat (esim. syödä ne 3 palaa kakkua). Meidät aikuiset on opetettu niin estoisiksi ja sovinnaisiksi ettemme itsekään enään tiedä mitä haluamme...sinäkin mietit vain montako palaa sinun KUULUU kyläpaikassa mistäkin kulhosta/tarjoiluvadilta syödä (etkä sitä että mitä mielesi tekee oikeasti syödä) :)

ei kai täällä kukaan ollutkaan sanomassa, että jos on sitä 7 sorttia niin jokaista laatua otetaan monta palaa... totta kai käytöstapoihin kuuluu, että jos on kakkua, pullaa, suklaaruutua, kuivakakkua, muffinssia, vadelmaleivosta ja mustikkapiirakkaa, sitä otetaan vaikka yksi kuivakakkupala ja yksi muffinsi lautaselle, eihän niitä mahtuiskaan usempaa - siis edes yksi joka sorttia... ja lapsista varsinkaan eihän kukaan varmaan edes moisesta listasta ylipäätään söisi niin paljon, että yhden joka sorttia -



eikö kyse ollut siitä, että emännän kuuluisi huomioida se, että joku ei tykkää - tai vaikka voi syödä allergian takia kuin vain yhtä laatua, ja siksi voisi olla kiva syödä saman verran kuin muut, olkoonkin se sitten useampi kappale samaa laatua.



Ja eikös keksit yleensä aina olekin laitettu esille idealla lapsille sen verran kuin haluavat syödä, kun ne ei niin niistä muista usein välitä...

lapsilleni kohtuuden. Vierailun tarkoitus ei ole vain mättää pullaa mahan täydeltä vaan seurustelu ja yhdessäolo. Ei oo lapselle iso pettymys jos saa pullan muttei kahta pullaa... Mutta ei mua kyllä haittaa jos jonkun muun lapset ottaa useamman pullan. Jokainen tyylillään... tässäkin asiassa.

kyllähän meilläkin jos mennään tuttujen luo kyläilemään ja on tarjolla jotain yhtä sorttia, niin perusajatus on että yksi otetaan ja se riittää. Mutta jos on juhlat, joissa on useampaa sorttia niin silloinhan oletus on, että vieraiden kuuluu syödä enemmän kuin yksi kappale jotain... Siihenkin törmää, että emäntä suorastaan suuttuu, jos lapsetkin syö vaan yhden jotain... se edellinen vastaaja



mites teet jos kaikki muut lapset syö useamman pullan ja emäntäkin siihen kehottaa... sanotko lapsellesi ainoana, että nyt sinulle kyllä yksi riittää, vaikka useamman haluaisitkin?



(On tilanteita, joissa itse olen kyllä tehnyt näin...)

Meillä saa ottaa useammankin jos



1 on jo syönyt edellisen



2 kaikki muut on jo saaneet

Ja jos joskus käy niin että tavara ei hupene tarjoiluvadeilta ollenkaan tai sitten vadit syödään tyhjäksi, ehdotan että maistuisko lapsille (ja aikuisille) esim. jäätelöt tms. mitä meillä useimmiten löytyy pakastimesta.



Jos on niin ikävä tilanne, että esim. kakkupalasia on vain yksi kappale per lapsi (yritän viimeiseen asti välttää tällaista tilannetta), ilmoitan lapsille että näitä on sitten vain yksi jokaiselle, haluaako kaikki ottaa tätä kakkua - ja jos joku lapsi ei halua niin se tulee siinä samantien selväksi ja toiset lapset joille kakku maistuu saa jakaa ne viimeiset palat. Eikä tule sitä tilannetta että pöydässä on vain pari palaa kakkua jäljellä eikä kukaan kehtaa kohteliaisuussyistä (= vanhempiensa kiellosta) ottaa niitä viimeisiä paloja.

Ekana hyökkäsivät kaiken kimppuun ennenku muut pyydettiin ees pöytään...ja rohmusivat muille ei jääny mitään ,exanoppi laitto aina yhden per nokka.....pullaa tms.....Uhallanikin tein kakun marsipaanista kun likka täytti 1v....no rohmus ne sitäki marsipaani oli pitkin taloa kun jättivät sen syömättä...ja kyse on 10 vuotiaista ei mistään pikku skideistä....ONNEKS ovat exiä.....ei tarvii monesti katella......

Mulle opetettiin pentuna että yks laji piti jättää vielä syömättä.....siis ei saanu ottaa....

tarjolle niin paljon kaikkea, ettei kenenkään tartte erikseen tulla kysymään saako lisää ottaa. Vieraat nauttikoon leivoksista niin paljon kun haluat. Mä saan hyvän mielen siitä, kun näen että tuttavienkin lapsille kelpaa mun leivonnaiset. Ei tulisi mieleenkään kieltää ottamasta lisää, enkä ole kyllä onneksi kyläillytkään lasten kanssa paikassa missä tarjolla olisi vaikka pipareita yks per nuppi.



Meillä ei vierailta ruokaa jemmata:)

järjestänyt niin kyllä olen laittanut aina tarjottavia sen verran ettei tarvitse laskea miten paljon kukakin saa :D



Omalle lapselle olen opettanut että jos jotakin ottaa, niin se pitää ensin syödä loppuun ennen kuin ottaa lisää. Ja on toiminutkin. Monesti käy niin että syö entisen mutta jättää ottamatta lisää.



Mutta on se kyllä jännä jos ei pysty sen verran laittamaan tarjottavaa että ei heti lopu kesken :)

vaan siitä, että huomioidaan toisetkin.



Ehdottomasti olen opettanut lapsilleni, että ensin otetaan vain yksi kutakin lajia. Se on kohteliaisuutta muita kohtaan. Ei voi aina olla varma, onko emäntä laskenut tarkasti vai ei. Ja huono vieras aiheuttaa emännälle niin kiusallisen tilanteen, että joku jää ilman.



Ei sen kummempaa: kun kaikki ovat saaneet, on lupa santsata. Ei ennen sitä.



Jos joku meidän vieraistamme käyttäytyy huonosti, koetan tietysti olla hyvä emäntä ja teeskentelen etten huomannutkaan asiaa. Ei emännänkään tehtävä ole nolata vieraitaan vaan yrittää saada näiden olo mukavaksi.



Nykypäivänä asian vain tekee kovin hankalaksi se, ettei tapakulttuuria enää ole. Joidenkin mielestä tuntuu olevan ihan OK ottaa vaikka 7 keksiä, jos se nyt on ainoa mistä meidän Niocopetteri tykkää...



No, jokainen tyylillään, tietysti. Itse toivon, ettei kukaan joutuisi meidän lapsia katsellessaan ajattelemaan, että hitto kun noillekaan ei ole opetettu mitään kohtuutta...