onko synnyttäminen kauheaa? (Sairaala-sarjan epäonnistunut imukuppisynnytys)

tunnin olin myös pakertanut vauvaa ulos, ja oli jumissa vain koska syntyi kasvot ylöspäin... lääkäri haettiin paikalle ja sanoi auttavansa imukupilla vauvaa syntymään. Asetti imukupin, joka ei sattunut minulla yhtään, olin saanut epiduraalin, pyysi kertomaan kun ponnistuttaa vähääkään. Ponnistin jolloin hän veti imukupista ja teki samalla episiotomian. Vauva tuli samantien ulos ja voi sitä helpotuksen määrää =)! Oli taitava oloinen vanhempi mieslääkäri ja tiesi varmasti tarkalleen miten asettaa imukuppi.

Tarkoittaa PERSE revitty???

tämän sanonutta! ;)

Mä olen synnyttänyt alakautta kolme lasta ja musta se on hienoa. Mä synnyttäisin koska vaan ja kuinka monta lasta vaan, jos ei tarttisi olla raskaana ja sitten vielä hoitaa ja kasvattaa niitä lapsia.

Tarkoittaa PERSE revitty???

Kaksi takana ja kolmas kohta edessä. Kipu on kovaa mutta sillä on tarkoitus. Saada vauva maailmaan. Ei ole "pahaa" kipua vaikka huusinkin, vaan mielestäni hyvää kipua koska jokainen kipeä supistus tai ponnistus tuo vauvaa lähemmäksi syntymää. Ei sillä vauvelillakaan siinä ole kovin helpot oltavat. Tiedättehän muuten että epiduraalipuudutus lisää riskiä että tarvitaan imukuppia. Rentouttaa lantionpohjan lihaksia niin että vauva saattaa siksi tulla väärässä tarjonnassa ja äiti voi olla niin tunnoton ettei pysty kunnolla ponnistamaan.

Ensin tehtiin välilihanleikkaus ja se leikkausalue paikallispuudutettiin, eikä leikkauskaan sattunut. Supistuskivut oli toki kovat, mutta siinä mielessä minäkin mielummin synnytän kuin käyn hammaslääkärissä, että supistuksen tullessa siihen kipuun pystyi valmistautumaan ja liikkuminen helpotti. Hammaslääkärissä paikkauksesta aiheutuva hermovihlonta tulee yhtäkkiä ja pitäisi olla paikoillaan.

mutta kaksi synnytystä takana ilman puudutuksia ja ekasta ajattelen vieläkin, että idiootti olin kun en epiduraalia ottanut.



Synnytys kesti ja kesti ja ponnistusvaiheessa vauva sitten kääntyi kasvot ylöspäin ja puskin tunti 40min sitä ulos! Olin varma, ettei se sieltä ulos tule ja jäi trauma ja pelko synnytystä kohtaan.



Mutta toisen kanssa sitten olin kotona melkein koko supistelu vaiheen ja ponnistin vauvan ulos alle viidessä minuutissa: ) Kyllä se nytkin kipeetä teki, eikä ollut maailman mukavin kokemus, mutta paaaljon siedettävämpi ensimmäiseen verrattuna

Mun esikoinen syntyi imukupilla. Synnytys kesti 8 tuntia, ponnistelin epiduraalista melko tunnottomana 45 min, supistukset heikkeni. Episiotmia ei sattunut ollenkaan ja loppuvaiheessa en tuntenut supistusta ollenkaan, josko niitä enää tulikaan. Mutta imukupin laitto kyllä silti sattu kovasti. En kyllä huutanut, mutta älähdin ja pidätin hengitystä tai jotain. Lääkäri vaan kysyi että supistuko tulee? Tuntui tyhmältä kysymykseltä kun se imukupin laittohan se sattu. Teki mieli potkasta lääkäriä naamaan ;) Pari kertaa irtos. Poika oli iso kokoinen ja oli jäänyt jumiin siksi ja lisäksi ne vaimentuneet supistukset syynä imukuppiin. Mutta silti jäi ihan hyvä muisto synnytyksestä. Sain apua ilokaasusta ja parista epiduraalista. Synnytys oli kyllä kivuliasta, sellaista työstämistä, mutta todella hieno kokemus silti. Kannattaa vaan luottaa omaan kroppaan ja hoitajiin ja pyytää rohkeasti kipuun lievitystä.



Toinen synnytys meni tosi helposti. Kipu oli rajumpaa, mutta silti helpommin kestettävissä jotenkin. Tuntui, että hallitsin tilanteen. Annoin äänen tulla ja se jotenkin rentoutti. Sain spinaalin joka auttoi aavistuksen ja lisäksi ilokaasua. Kesto oli tuntia kokonaisuudessaan. Ponnistus kivuton ja nopea. Kyllä niitä synnytyksiä muistelee ylpeänä ja jotenkin ne on ollu tosi hienoja kokemuksia jotka on saanu jakaa miehen kanssa.

Ensimmäinen 9,5 tuntia ja toinen vajaat 8 tuntia. Ekassa sain epiduraalin, toisessa ei ehditty puuduttaa ollenkaan. Synnytyssaliin pääsin vasta kun olin 9cm auki... Suosittelen puudutusta! Ei tarvi kestää sitä ponnistusvaiheen repeämisen tunnetta (joka mulla tuli toisessa synnytyksessä, ekassa ei ollenkaan). Toisaalta sekin "repeämis"kipu oli aika nopeasti ohi, etten mitenkään pahalla sitä muistele, ja pari tikkiä vain jouduttiin laittamaan. Ekassa synnytyksessä tehtiin välilihan leikkaus, koska vauvalla oli nyrkki poskella. Leikkaus ei tuntunut ollenkaan, joten puudutus auttoi tähänkin. Supistuskivut ovat niin outoja kipuja, ettei niitä pysty kuvittelemaan ellei ole kokenut: aika järisyttäviä tuntemuksia olivat, mutta kestettävissä rentoutumalla myös ilman puudutusta, ainakin jos synnytys etenee nopeasti.



Mutta nämäkin on kaikki niin henkilöstä riippuvia asioita... Ei kuitenkaan kannata pelätä, tosi harvoin menee noin ikävästi kuin tuossa Sairaalan jaksossa!

Epiduraalin olin saanut, joten en sitä imukupin laittoa tai ponnistusvaihetta muista mitenkään kamalana. Kipu oli toki valtava, mutta puudutus auttoi hyvin. Hyvä fiilis jäi, eikä jännitä yhtään mennä kakkosta synnyttämään parin kuukauden päästä.... Millos muute sairaalan jaksot tulee uusintana? Haluisin nähä ton kyseisen jakson..... Vai menikö jo uusinta?

imukuppisynnytys ilman puudutuksia (ilokaasulla) ja on aika kivuliasta, joo kylä näin voi sanoa :/ mullakin kätilö oli koko painollaan mahan päällä painamassa. Mutta joo... toinenkin syntyi ilman puudutteita, mutta ilman imukuppia. Eli sen ekan kidutuksenkin jälkeen uskaltauduin vielä urakkaan :) en kuitenkaan vertaisi hammaslääkäriin...

ja toisessa oli spinaali ja toisessa ei mitään kivunlievitystä.

Täytyy sanoa, että kun ilman kivunlievitystä leikataan väliliha, tungetaan imukuppi sisään (joka vielä irtoaa ja pitää laittaa uusi!) ja joku työntää voimalla vauvaa ulos mahan päältä painamalla, niin siitä on leikki kaukana. Kaupan päälle karmeat melkein jatkuvat supistukset.

Täytyy olla tunnoton kroppa tai puudutukset päällä jos edes vertaa hammaslääkäriin.

Sattui tosiaan niin paljon, että olisin ollut valmis jättämään leikin kesken. Jos aseen olisin saanut, olisin ampunut itseni.

Mutta ekassa ei imukuppi tuntunut kovinkaan pahalta, koska oli spinaalipuudutus päällä. Tosin henkisesti sattui molemmissa yhtä paljon, koska vauvat olivat hengenvaarassa.

Jos puudutuksen haluaa ja se sujuu oikein, niin sitten kokemus on yleensä ihan ok. Mutta synnytyksiä on laidasta laitaan, joskus se lapsi on niin iso tai väärässä asennossa, ettei vaan saada ulos ilman imukuppia. Kai se imukupinkin laitto jo itsessään saattuu, jo henkisestikin, mutta myös se lapsen asento tai koko siihen lisättynä.



Sinänsä, jos synnytys olisi ylikamalaa niin oltaisiinhan me sukupuuttoon kuoltu jo kauan sitten. Kivaa se ei ole kuitenkaan koskaan, mutta useimmiten unohtuu nopeasti ja elämä jatkuu.

tunnin olin myös pakertanut vauvaa ulos, ja oli jumissa vain koska syntyi kasvot ylöspäin... lääkäri haettiin paikalle ja sanoi auttavansa imukupilla vauvaa syntymään. Asetti imukupin, joka ei sattunut minulla yhtään, olin saanut epiduraalin, pyysi kertomaan kun ponnistuttaa vähääkään. Ponnistin jolloin hän veti imukupista ja teki samalla episiotomian. Vauva tuli samantien ulos ja voi sitä helpotuksen määrää =)! Oli taitava oloinen vanhempi mieslääkäri ja tiesi varmasti tarkalleen miten asettaa imukuppi.

Ainoina eroina, että lapsen tullessa "väkisin" maailmaan sattui niin pirusti, kun pää/hartiat kiskottiin ulos liian nopeasti normisynnytykseen verrattuna ja lääkärinä oli mulla nainen. Mutta helpotus oli imukuppi yli tunnin ponnistusvaiheen jälkeen!! Epiduraali auttoi ja vaikutti myös vielä tikkausten aikanakin. Repeämät olivat sitten infernaalisia - koko emätin kursittiin kasaan (tikkejä oli satoja..) eli olisihan tuo luonnollinen ulostulo aina parempaa. Vauvalla myös iso pahka ja mustelma päässä; eli rajua toimintaa. Mutta tästäkin huolimatta, minulle jäi positiivinen olotila - voisin toistamiseenkin synnyttää!

että synnyttäminen yleensä sattuu perkeleesti ja sitten vielä kroppakin rupsahtaa sen seurauksena. Olisihan se voitu helpommaksikin tehdä.

mä ponnistelin kanssa tunnin verran, synnytys kesti kaikkiaan 18 tuntia. Olin aivan uuvuksissa, imukuppi ja lekurit paikalla, mutta sain puserrettua lapsosen ulos sitten jumista kuitenkin loppuviimeksi. Siinä tilanteessa olisi ollut aivan sama, imukuppi tai ei, toisen epiduraalin vaikutus oli lakkaamassa/lakannut. Halusin vain homman päätökseen.



Mutta ei siitä traumoja jäänyt. Nyt kuukauden kuluttua kivut on "unohtunut" ja peittynyt iloon omasta pikku hymypojasta.



Synnytyksessä kyllä tiesin, ettei se yli neljää päivää kestä.



Synnytyksen jälkeiset kivut ovat sitten luku sinänsä... Mutta kerta kaikkiaan kannatti - ja oikeastaan on huippuhienoa, että pystyy kasvattamaan sisällään lapsen ja synnyttämään sen.

Sen perusteella voisin sanoa, että ennemmin synnyttämään kuin hammaslääkäriin. Epämukavaa synnyttäminen oli, mutta ei mitenkään kamalaa, ei todellakaan.



En nähnyt mainitsemaasi ohjelmaa. Itse katselen taivaskanavalta (olisko Fakta) sarjaa Riskitapaukset, jossa on pelkkiä synnytyksiä. Mua on siinä sarjassa melkein vähän häirinnyt se, että siinä synnytykset näytetään niin, että äiti pari kertaa irvistää, ja sitten vauva on siinä. Ei kai se nyt yleensä ihan niinkään mene.

varmaan kokonsa vuoksi sattui ja paljon!! Mulle imukuppi oli kuitenkin pelastus melkein tunnin turhan ponnistelun jälkeen voimien ollessa jo ihan loppu. Nopeasti tuli vaavi imukupilla :)

koska sen vauvan pää ei ole tietenkään ole vielä ulkopuolella ja se joutuu tunkemaan sen imukupin pimppiin sisälle. se on halkaisijaltaan sellaiset 5-7cm, joten voit varmaan itse päätellä, että jos jotain sen kokosta väkisin tungetaan sisälle sun alapäästä, niin sattuu.

meillä vielä lapsen päähän tuli kunnon palkkeenkieli kun imukuppi lähti vahingossa välillä irti. samoin minun emättimen sisällä oli palkkeenkieli joka tikattiin.

eli eipä se mitään lystiä ainakaan ole.

ei se "normaali" synnyttäminen ilman imukuppiakaan mitenkään kivutonta ole mutta silti sen kohta kolmannen kerran aion tehdä, joten kyllä sen kivun unohtaa aika hyvin. heti synnytyksen jälkeen sitä vannoo ettei enää ikinä uudestaan. :)

Tai sekään kipu, kun polvilumpioni vääntyi jalan ulkosyrjälle ja ambulanssimies väänsi sen takaisin. Kaksi kertaa olen synnyttänyt, molemmat synnytyksen menneet sinällään hyvin, mutta kivut ovat olleet ihan järjettömän kaameita. Ennen en osannut kuvitellakaan sellaista kipua.



Ei kaikilla tietenkään näin ;-)