Oletteko katuneet kaksois-nimeä?

Halusimme kuitenkin yhteisen nimen. Lopulta päädyimme minin nimeeni koska se oli mielestämme kauniinpi ja helpompi niin suomalaisille kuin ulkolaisillekin. ratkaisu kaduttaa koska miehen suku veti herneen nenään ja pahasti... En kuitenkaan edelleenkään ottaisi kaksoisnimeä kuin vain jos molemmat nimet tosi lyhyitä tyylillä Ranta ja Mäki. Nyt haluaisin miehen nimen koska asiat vain menevät helpommin niin ja kaikilta typeritlä vihamielisyyksiltä miehen suvun kanssa olisi vältytty.

Voi taivaan vallat, miten pikkumaista väkeä miehesi sukulaiset on. Taisi tosin tulla teillekin yllätyksenä? Mutta anyway, en tiedä ketään muuta ketä olisi vetänyt herneen nenään, jos mies ottaa vaimon sukunimen. Onhan se nyt perusoikeus ja nimekseenhän voi valita jonkun ihan muunkin, kuin kummankaan olemassaolevan nimen.

Olisin varmasti katunut monta kertaa, jos olisin luopunut

kokonaan omasta sukunimestäni ja ottanut vain miehen

sukunimen. Nyt minulla on edelleen oma ristimänimeni - ja

sen lisäksi olen vielä saanut perheen yhteisen sukunimenkin.



Suosittelen todella ratkaisua muillekin! Tietysti jos oma

sukunimi on Virtanen ja mies on Mäkinen, niin ehkä

Virtanen-Mäkinen voi kuulostaa vähän hassulta. Toisaalta

näin ei välttämättä suinkaan ole tilanne, vaan yhdistelmä-

sukunimestä tulee usein omaperäisempi ja harvinaisempi

kuin vain jommankumman sukunimestä.

Tuli täytenä yllätyksenä. Eikä ollut sen arvoista. Minä en välitä muiden mielipiteistä (minunkin sukulaisista osa pahastui mikä on mielestäni tyäsin käsittämätöntä) mutta miehelleni tuli ihan oikeita ongelmia mm isänsä ja pikkusiskonsa kanssa ja tulehtuneet välit vaivaavat miestäni kovasti. Hänen sukunsa koko että mieheni petti heidät ja etteivät he jotenkin kelpaa kun mieheni "lähti suvusta". Mieheni siis on sanonut heille että valitisimme nimen ihan vain sanana, emme arvona. Ei ole auttanut.



ps. Eihän nainenkaan lähde suvustaan jos ottaa miehen nimen, miksi miehellä kyse olisi tästä?