Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa, jo vuoden ajan, mä en jaksa
07.05.2009 |
tuntuu että pää sekoaa, olen pelokas, kammoan sosiaalisia tilanteita joista en pääse poistumaan halutessani esim. vanheimpainillat, koulutkset, ym. En jaksa, mutta en kahtaa mennä lääkäriinkään...
Kommentit (28)
mua vaan kammoksuttaa se odotusaulassa odottelukin. Olen ihan varma että sekoan totaalisesti kohta. Se on kaikista pahin pelko, kun oireilen näin typerästi. En saa järjellä vaikutettua olooni :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt hakemaan apua, vaikein askel on myöntää avuntarve! Tsemppiä!
Mutta mitä se lääkäri voi tehdä?
mua vaan kammoksuttaa se odotusaulassa odottelukin. Olen ihan varma että sekoan totaalisesti kohta. Se on kaikista pahin pelko, kun oireilen näin typerästi. En saa järjellä vaikutettua olooni :(ap
ei ole typerää oireilua. etkä ole todellakaan ainoa jolla tuollaisia oireita. se lääkäri voi kuunnella sun oireita ja määrätä niitä helpottavia oireita. voit myös saada ohjauksen eteenpäin jollekin spesialistille. terapiakin voi auttaa.
rohkeasti vain apua hakemaan. vaivaasi on apu olemassa!
asteiselta paniikkihäiriöltä! Siihen on paras hakea apua mahdollisimman nopeasti, jotta sen saa hoidettua mahdollisimman nopeasti! Jotkut on asian kanssa vuosia ennen kuin käyvät siitä keskustelemassa, joten sulla toisaalta hyvä kun vain vuosi mennyt! Mutta nyt nopeasti lääkärille. Saat siihen lääkityksen, mutta toisaalta tarvitset myös terapiaa. Vinkkejä miten selvitä erilaisista haastavista tilanteista jne. Niin ja lääkitys kuuluisi olla ainakin 3-6kk, jotta ongelma saadaan purettua mahdollisimman hyvin. Tietysti riippuu myös ahdistuksen tasosta riittääkö pelkkä terapia. Töiden puolesta on ollut monta tällaista tapausta, joten kokemusta on ammatillisesti.
Ei tarvitse hävetä. Monilla laukeaa uusi elämäntilanne tämän. Esim. muutto pois kotoa, avioero, lasten saanti, uusi työpaikka jne.
Olen vain puhki, työni saan just ja just hoidettua. muu elämä onkin jäänyt, näihin panokointeihin, kun en uskalla edes kauppaan mennä. Liikunnan jätin, kun en kestänyt olla tunneilla. Pelkään pyörtyväni, jopa autossa istuessani esim. liikennevaloissa. Toisaalta kuulostan ihan hullulle näiden oireideni kanssa ja hävettää. Siksi en kehtaa mennä lääkäriinkään.
Kiitos teille kauniista sanoistanne, toivottavasti saan voimia toimia
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pelkäät pyörtymistä lääkärin vastaanotolla; eikö se olisi turvallisin paikka pyörtyä kun apu olisi lähellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt pakotat itses lääkäriin. Sen jälkeen helpottaa, muuten menee pahemmaks vaan ja sitten et ainakaan saa itsees sinne lääkärille. Eli heti huomenna varaat ajan. Onko sulla puolisoa tai lapsia? Oletko kellekään ystävälle puhunut? Jaksamista. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut taipuvainen ahdistukseen, jo ala asteelta. Kerran olen pyörtynyt toisella luokalla josta jäi traumat. pelkäsin aamunavauksia ym. Tästä se varmasti juontaa, kehoni reagoi kuten lapsena pahaan oloon, pelkotiloihin. Tätä on jatkunut koko elämän, välillä on ollut parempia vuosia jolloin olen voinut todella hyvin.
Nyt varmasti huono avioliitto+työstressi, uusi esimies vuosi sitten ajoi koko henkilökunnan sekoamisen partaalle. Asiaa on puitu työnohjauksessa ja tilanne on edistynyt mutta oireiluni vain pahenee.
ihana kirjoittaa, olen yksin lasten kanssa kotona ja tämä helpottaa paljon!
ap
Mä voin tulla vaikka viemään sut lääkäriin, että saat apua. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyörtyminen ei yleensä ole kovin vakava juttu. Koita jaksaa hakea apua; lääkitys helpottaisi oireita ja terapian avulla voisit ehkä löytää uusia tapoja purkaa pahaa oloa. Kroppasi on fiksu; kun kuormitus menee yli, se pakottaa sinut rauhoittumaan/ etsimään jotain uutta.
Uudellamaalla. Mieheni tietää osittain, ajattelee varmasti tilanteen helpottaneen viime vuodetsa kun en ole asiasta enää puhunut. Huomaan, että hän on jo väsynyt ahdisteluuni. Ystävistäni muutama tietää, valitettavasti asuvat kauempana :( Lähinnä tietokoneen avulla voin "jutella" heidän kanssaan. Avioliitossani olen etääntynyt miehestäni, koen ettei hän rakasta minua. Tämä varmaan suurin syy ahdistuksen puhkeamiseen työn lisäksi. Kouluaikana kiusaaminen ym. porukasta ulos jättäminen oli luultavasti syynä. Nyt varmasti reagoin samoin kokiessani mieheni "hylänneen" minut. Suhteessa ei ole hellyyttä tai läheisyyttä, saatika seksiä, jota kaipaisin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt puhut sille miehellesi ja ystävillesi... ja tosiaan meet sinne lääkäriin, et sä siellä kuole. :)
Täällä toinen osaksi onneton yksilö.
Mä tarvitsisin "kohtalotoverin" jakamaan tätä, joka ei väsy kuuntelemaan samoja tarinoita joihin ei järki auta :)
ap
minusta tuntuu ettei lähipiiri kohta enää jaksa kuunnella tai nekin sekoaa... =) olen yli vuoden kärsinyt ahdistuneisuus/paniikkihäiriöstä ja lääkekokeiluja on tehty, vielä ei ole löytynyt sopivaa.. nytkin on helvetillinen ahdistus päällä..
mä asun kanta-hämeessä, en siis kovin kaukanakaan uudeltamaalta..
mutta jos sua kiinnostaa, laita tänne jos sulla on sellanen meiliosote minkä voi laittaa. mulla tyyliä etunimisukunimi ja en jaksa nyt alkaa tekee uuttakaan...
et varmaan jättäisi menemättä jos jalkasi murtuisi?
huomenna varaat lääkäriajan. ei tuo itsekseen pois mene.