Mitä mieltä tästä riidasta?

et miehen nimissä asunto, miehen auto, omat rahat, laskut tasan kahteen osaan.. kenen olikaan ruokapöytä, sohva, pesukone? Niin tulee semmoinen olo, kun ajateltais, et ero tulee kumminkin jossain vaiheessa ja jakaminen on sit suh helppoa. Onhan tämä kärjistystä, mut kuitenkin. Onko sitoutuminen perheeseen todellista? Ymmärrän, et mun ja sun rahoista pidetään tarkemmin kiinni, jos toinen on tosi tuhlari ja toinen hirmu nuuka. Muussa tapauksessa en oikein ymmärrä.

Mä itse eläisin vaikka vedellä ja näkkileivällä, jotta miehelläni olisi asiat hyvin. Ja mieheni tekisi mun puolesta samoin!!!



Eikö toisen hyvinvointi ole myös onni itselle???



Pistät miehen hoitamaan kauppareissut. ja piste. Jos on pitkiä työreissuja, niin kehoita käymään kaupassa viikon tarpeiden edestä. Tai lapset nääntyvät nälkään. Sanot vaan tylysti, että pidä rahasi (ja autosi). Voit joma kehoittaa sitä vaikka menemään naimisiin rahpojensa kanssa, kun ne näyttävät olevan tärkeämpiä kuin sinä.



Siis oikeasti. Älä suostu moiseen. Hyviäkin parisuhteita on olemassa. Siis sellaisia, joissa toisen onnellisuus ja hyvinvointi menee oman edun edelle. Se on rakkautta.

niin ensimmäiseksi kilpailuta autokorjaamot... meille tuli 200€ säästö kun vaihdettiin eri liikkeeseen kun missä oli tapana korjata :)

Minusta myös tuollainen riita on outo. Jos ollaan yhdessä, niin rahat ovat yhteisiä vaikka molemmillakin olisi omat tilit. Järkevää olisi tehdä niin, että molemmat maksavat siinä suhteessa mitä tienaavatkin. Eli jos miehesi tienaa enemmän, niin hän maksaa enemmän. Ja nyt kun joudut lomautetuksi, niin mies maksaa tietysti enemmän. Ja ehdottomasti esim. auton huollon, koska on hänen nimissäänkin.



Toisaalta jos itse olisi tuossa tilanteessa, niin jättäisin huollon tekemättä. Tuskin siitä haittaa on, vaikka sitä vähän siirtäisi etekin kun ajat vähän autolla. Jos ei muuta niin laskekaa kilometrit, joita on OMIEN ajojen mukaan tullut. Tästä pois siis ne lasten harrastusten kuskaamiset ja kaupassa käynnit. Sitten laskette käytettyjen kilometrien suhteet molemmille omat ja ja sinä pienempituloisena maksat esim. vain sen oman osuutesi. Eli jos sinä olet ajanut edellisen huollon jälkeen 1000km ja perheen ajoja 2000km ja mies on ajanut 2000km, niin slloin sinä maksat huoltolaskusta 1/5 osan eli n. 100 euroa ja mies loput. Todellisia kilometrejä en siis tiedä, mutta esimerkkinä.



Todella outoa silti tuollainen omista rahoita kiinni pitäminen. Teidän tulee ehdottomasti tehdä uudet "säännöt" maksujen suhteen kun olet lomautettuna.



Mutta kerro tämä meidän kuvio miehellesi:

Täsä on jatkunut jo noin 3 vuotta ja ennen sitä kaikki maksettiin tasan puoliksi viis siitä miten paljon kukakin tienasi (tämä miehen toiveesta ja minä olin silloin opiskelijana). Mies on yrittäjä ja vaikeata on ollut todella pitkään. Minä olen vakihommissa ja tienaan ihan kivasti. Nykysin meillä menee kaikki laskut niin, että minä maksan

- asuntolainan lyhennyksestä 2/3 osaa.

- auton lainan lyhennykset

- hoitomaksut

- muut lainat ja maksut

- miehen yrityksen lainoja n.700 euroa kuussa

- ostan miehelle monesti bensaa ja maksan pikkuhuollot autoon

- ostan kaikki ruoat

- ostan kaikki mitä lapset tarvitsevat (vaatteet jne.)



Eli yhtään ylimääräistä minulle ei jää, mutta tiedän myös, ettei mies pysty osallistumaan tuon enempää ja koska olemme yhdessä, niin näin se menee ja en edes jaksa tästä kiukutella. Minun on ihan turha antaa toiselle laskuja, joita ei voi maksaa. Moni ajattelee, että mieheni on ihan luuserimies, mutta tiedän hänestä paljon muutakin hyvää kuin tämä jonkun aikaa ollut taloudelliset vaikeudet. Etenkin kun suuri osa vaikeuksta on edellsen laman peruja ja valtion virkamiesten jääräpäivyyttä. Siis virkamiehet eivät ota huomioon mitään taloudellista tilannetta tai mitään muutakaan. Heidän kanssa ei vain voi neuvotella. Joko tanssit heidän pillin mukaan tai teet konkurssin ja päästät itsesi ja läheisesi kärsimyksistä. Tietysti jännitystä luo sekin, että kuinka kauan näin jaksaa mies tai muu perhe ja mitä tapahtuu kun joku murtuu.



Mutta tässä siis vähän suhteellisuuden tajua miehellesi. Jos ei usko, niin voi itse kirjoitella minulle.

sinullahan on jotakin, jota ilman miehesi ei tule toimeen.

Meillä on yhteiset rahat ja se maksaa joka ensin ehtii/jolla tilillä rahaa. Mä en kestäisi tommosta sun/mun-rahat meininkiä! Yksi kaveripariskuntani on niin tarkka rahoistaan, että muistuttavat toisiaan esim. tyyliin: oot mulle yhden salmiakkiaskin velkaa... Ei ymmärrä.

miehen kanssa, joka ei suostu yhteiseen omaisuuteen, no way!

erotkaa

mutta täytyy otta asia puheeksi miehen kanssa, etenkin jatkon kannalta, jottei tällaisia tilanteita enää tulisi. Kiitoksia hyvistä mielipiteistä. ap.

Sehän vedättää ihan kympillä!! Ja kyllä hitossa tarvitsee maksaa, jos sulla ei muuten rahat riitä elämiseen lomautuksen aikana - tehän olette perhe!!

Mies tienaa kuussa sellaiset 7500€ brutto. Asunto on miehen nimissä, on sen aikanaan itse ostanut ja minä olen muuttanut sitten myöhemmin. Maksan yhtiövastikkeita. Ei kuulemma käytä autoa, joten ei tarvitse sitä maksaa.

ei koskaan sallisi vaimonsa huolehtia auton huoltoja ja katsastuksia. Ei siksi, että epäilisi kykyjäni tai muuta vastaavaa vaan siksi, että hänen mielestään kaikki autoon liittyvä on miehen velvollisuus hoitaa, olipa auto kenen nimissä tahansa ja käyttipä sitä kuka tahansa. Yhden ainoan kerran olen käyttänyt automme katsastuksessa, koska miehelläni oli tuolloin valtavasti työasioita ja olimme lähdössä loma-matkalle, jota ennen auto piti katsastaa. Mieheni haluaa myös tankata automme itse, tai ainakin omasta pussistaan. Minä saan silti käyttää autoa niin pajon kuin haluan, eikä hän ole ikinä vaatimassa bensarahoja takaisin. Nyt varmasti joku miettii, mitä kaikkea minun velvollisuuksiini vaimona kuuluu. Itse asiassa ei paljoakaan. Mies tykkää laittaa ruokaa, auttaa joskus siivoamisessa, pesee pyykkiä oma-aloitteisesti, tiskaa jos pyydän, ostaa ruokaa, ei koskaan kieltäydy vahtimasta lapsia, jos minulla on omia menoja (päinvastoin, kannustaa minua ottamaan omaa aikaa jos tunnen sitä tarvitsevani). Pääosin minä hoidan silti kodin, aivan omasta tahdostani.



En ymmärrä tuollaista tiukkaa minun rahat-sinun rahat, minun duuni-sinun duuni -ajattelua. Jos toista rakastaa, niin kyllä se halua huolehtia toisesta tulee ihan itsestään.

Oman auton kustannukset menee yhteisistä rahoista; meillä kumpikin laittaa noin 90% tuloistaan "taloustiille" ja sieltä maksetaan kaikki yhteiset kulut. Tämä toimi myös äitiyslomanaikana, lomautus tai työttömyysjaksoja ei onneksi ole sattunut.