Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tekisit, jos olisit vanhassa syrjäisessä talossa yksin ja....
13.03.2025 |
Eli tässä tapauksessa isovanhempieni vanhassa talossa, syrjässä muulta asutukselta. Naapuritalot on autioituneet, eikä läpikulkua juurikaan ole lähitiellä. Istuisit keittiön tuolissa ajatuksissasi katsellen kaunista hiljaista maisemaa ja auringonpaistetta. Yhtäkkiää ovi "porstuasta" keittiöön aukeaa noin 25 senttiä. Olet sellaisessa kulmassa, että aukaisijaa ei näe. Itse aloin kiljua ja silmissäni musteni. Muistan vain kuinka ovi sulkeutui hiljalleen. Seuraavista hetkistä en muista juuri mitään, mutta juoksin kuitenkin ulos samasta ovesta, koska muutakaan keinoa ei ollut. Seuraavaksi juoksin n.150m matkan autolleni, koska talvella talon pihalle ei maastosta johtuen pääse ajamaan.
Kommentit (36)
No näitkö kuka tuli? Miksi et pitänyt ovea lukittuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä ovet lukossa, puhelimen akku ladattuna. Jos tarkoitit ns. yliluonnollista, rukoile Jeesusta.
Ajattelisin, että vanha talo elää ja nousisin sulkemaan oven. Asun yksin vanhassa talossa metsän keskeskellä.
En yleensä mene yksin syrjäisiin paikkoihin. Ja jos menisin, en mene vanhaan tai muiden paikkaan mielellään. Ja etsin yleensä järkevää selitystä ensin. Mutta olen tottunut kummituksiin hieman, se ei ehkä olisi niin suuri juttu. Jos olisi herkässä mielentilassa voisi säikähtää, tietysti äkkiä kävelee poispäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No näitkö kuka tuli? Miksi et pitänyt ovea lukittuna.
No mitä luulet näinkö?? Ja vanhassa talossa kuulee tasan tarkaan kun joku kävelee sen lattioilla. Ulko-ovi oli "haassa" eli lukittu.
No jaa, itse kävin tänään juuri mökillä (100-vuotias talo lähellä vanhempiani)
Kolusin vintillä, kun olin kuulevinani jonkun tulevan sisään alakertaan ja aivastavan. Ajattelin, että äitini taisi nähdä, että tulin mökille, ja on tullut käymään.
Alas päästyäni huomasin, että eipä siellä ketään ollut.
🤷🏼
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin yksin viikkoja isossa kaksikerroksisessa talossa. Vaikka oli kesä, niin pelkäsin yöt ihan sikana koska takapihalla oli vain metsää eikä naapureihin näköyhteyttä, sieltä olisi voinut kuka vain tulla kenenkään näkemättä . Edes pyssyllä uhaten mua ei olisi saanut siellä olemaan yksin syyspimeällä. Haaveilen maallemuutosta, mutta tiedän ettei musta olisi asumaan siellä syrjässä talvikuukausina. Kerrostalossa on kuitenkin ihanan turvallista, kun ei Helsingissä kuitenkaan asuta.
Jos ovi aukeaa ja tiedän, että ulko-ovi on lukossa/haassa, niin menen sulkemaan sen välioven, ettei eteisestä tulee kylmää tupaan. Normijuttua vanhoissa taloissa, ei näissä kaikki ole vatupassilla suorassa 100 vuoden aikaa. Mitä pelättävää tuollaisessa edes on keskellä päivää?
Murhaaja ymmärtää odottaa yötä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin yksin viikkoja isossa kaksikerroksisessa talossa. Vaikka oli kesä, niin pelkäsin yöt ihan sikana koska takapihalla oli vain metsää eikä naapureihin näköyhteyttä, sieltä olisi voinut kuka vain tulla kenenkään näkemättä . Edes pyssyllä uhaten mua ei olisi saanut siellä olemaan yksin syyspimeällä. Haaveilen maallemuutosta, mutta tiedän ettei musta olisi asumaan siellä syrjässä talvikuukausina. Kerrostalossa on kuitenkin ihanan turvallista, kun ei Helsingissä kuitenkaan asuta.
No koiran kun ottaa niin on heti kotoisa ja turvallinen olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin yksin viikkoja isossa kaksikerroksisessa talossa. Vaikka oli kesä, niin pelkäsin yöt ihan sikana koska takapihalla oli vain metsää eikä naapureihin näköyhteyttä, sieltä olisi voinut kuka vain tulla kenenkään näkemättä . Edes pyssyllä uhaten mua ei olisi saanut siellä olemaan yksin syyspimeällä. Haaveilen maallemuutosta, mutta tiedän ettei musta olisi asumaan siellä syrjässä talvikuukausina. Kerrostalossa on kuitenkin ihanan turvallista, kun ei Helsingissä kuitenkaan asuta.
No koiran kun ottaa niin on heti kotoisa ja turvallinen olo.
Pitäisi olla koiraihminen. Ja koira iso tyyliin susikoira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se olin minä. Yritin lainata sokeria, mutta sinä juoksit tiehesi. Olisko lainata? Tarttis kakkua leipoa.
Itselläni vähän vastaava tapahtuma ja ajattelin että kummitus, mutta ei se mitenkään epämiellyttävältä tuntunut. Joissakin taloissa on hyvä tunnelma silloinkin kun tuntuu ettei ole yksin ja joissakin sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin yksin viikkoja isossa kaksikerroksisessa talossa. Vaikka oli kesä, niin pelkäsin yöt ihan sikana koska takapihalla oli vain metsää eikä naapureihin näköyhteyttä, sieltä olisi voinut kuka vain tulla kenenkään näkemättä . Edes pyssyllä uhaten mua ei olisi saanut siellä olemaan yksin syyspimeällä. Haaveilen maallemuutosta, mutta tiedän ettei musta olisi asumaan siellä syrjässä talvikuukausina. Kerrostalossa on kuitenkin ihanan turvallista, kun ei Helsingissä kuitenkaan asuta.
No koiran kun ottaa niin on heti kotoisa ja turvallinen olo.
Pitäisi olla koiraihminen. Ja koira iso tyyliin susikoira.
Perinteisesti koiran on otettu jostain syystä ja kyllä siihen omaansa kiintyy.
Siis sen jälkeen kun ovi olisi mennyt taas kiinni? Ehkä hetken istuisin siinä säikähdyksestä lamautuneena, sitten laittaisin oven lukkoon ja kurkkaisin ikkunasta näkyykö ketään. Ulos en uskaltaisi lähteä ainakaan heti.
Vierailija kirjoitti:
Olin yksin viikkoja isossa kaksikerroksisessa talossa. Vaikka oli kesä, niin pelkäsin yöt ihan sikana koska takapihalla oli vain metsää eikä naapureihin näköyhteyttä, sieltä olisi voinut kuka vain tulla kenenkään näkemättä . Edes pyssyllä uhaten mua ei olisi saanut siellä olemaan yksin syyspimeällä. Haaveilen maallemuutosta, mutta tiedän ettei musta olisi asumaan siellä syrjässä talvikuukausina. Kerrostalossa on kuitenkin ihanan turvallista, kun ei Helsingissä kuitenkaan asuta.
En ymmärrä sinua tai muita, jotka pelkäävät enemmän korvessa, kuin kaupungissa. Olen viettänyt jo yli kymmenen vuoden ajan ympäri vuoden lomiani mökissä, jonka lähistöllä olevat mökit ovat yleensä tyhjillään ja hyvä niin. Ihan paljasjalkainen kaupunkilainen olen, ja nautin suunnaattomasti, kun saan viettää aikaani vedettömässä mökissä(järvestä vedet,sähköt vedetty vasta pari vuotta sitten.)saunoa puusaunassa ja käydä huussissa pihan perällä. Pelkäänkö? En todellakaan pelkää, sillä alueella vaeltelee lähinnä poroja ja jos joku karhu nyt tulisikin paikalla,ne lähtevät tiukalla käskyllä ja kolistelulla matkoihinsa. Jos olet yksin erämaassa tai syrjäseudulla,sääntö numero yksi on ettei pelätä saa. Jos selkäni tästä taas kohenee, odotan innolla rämpimistä lähes parimetrisessä lumessa, kuutamon kirkkaassa valossa kulkemista järven jäällä,vesien nostoa ja kantoa avannosta,öistä kävelyä täydessä hiljaisuudessa tähtien alla kohti ulkovessaa tai halkoja hakemaan liiteristä tai ihan muuten vain. Ihmiset ovat luontoa julmempia, sairaampia ja hirvittävämpiä, joten en osaa kyllä lainkaan mökillä pelätä mitään muuta,kuin itseaiheutettua tapaturmaa.
Miettisin että tuuliko se ovea liikutteli, sen jälkeen menisin sinne ovelle ja avaisin sen ja katsoisin näkyykö ulkona mitään. Sen jälkeen miettisin että jaaah, ja sulkisin oven ja laittaisin lukkoon niin tuuli ei enää riepottele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin yksin viikkoja isossa kaksikerroksisessa talossa. Vaikka oli kesä, niin pelkäsin yöt ihan sikana koska takapihalla oli vain metsää eikä naapureihin näköyhteyttä, sieltä olisi voinut kuka vain tulla kenenkään näkemättä . Edes pyssyllä uhaten mua ei olisi saanut siellä olemaan yksin syyspimeällä. Haaveilen maallemuutosta, mutta tiedän ettei musta olisi asumaan siellä syrjässä talvikuukausina. Kerrostalossa on kuitenkin ihanan turvallista, kun ei Helsingissä kuitenkaan asuta.
En ymmärrä sinua tai muita, jotka pelkäävät enemmän korvessa, kuin kaupungissa. Olen viettänyt jo yli kymmenen vuoden ajan ympäri vuoden lomiani mökissä, jonka lähistöllä olevat mökit ovat yleensä tyhjillään ja hyvä niin. Ihan paljasjalkainen kaupunkilainen olen, ja nautin suunnaattomasti, kun saan viettää aikaani vedettömässä mökissä(järvestä vedet,sähköt vedetty vasta
Tuurilla saa olla rauhassa. Huonolla tuurilla joku sairas tai sairaat tulevat käynnille varkaustarkoituksessa ja siinpä olet sitten. Ei ne mökkimurrot mitään urbaania legendaa ole.
Normi settiä vanhoissa taloissa.
Niihin tottuu. Ehkä mummosi tuli moikkaamaan tai talo vääntyilee perustuksilla.
Niin tai näin, ei vaaraa.
Meillä kuuluu välillä yöllä askelia ihan sängyn vieressäkin ja valvontakamerassa näkyi naisen haamu, selkeät kasvonpiirteetkin erottuivat.
Alue: Aihe vapaa
Jatkaisin pasianssin pelluuta.