Linda Lampenius: Imettäminen oli järkytys

mä luulin että vauva vaan tissille, se alkaa imeä ja sieltä tulee maitoa.

Ei sitten ihan ollutkaan tuollaista. Eikä sitä monesta reiästä metrin päähän lentävää maitosuihkuakaan oikein osannut odottaa. :D

ei kukaan kertonut mitn kamalalta maidon nouseminen tuntuu ja että tissit hajoaa ihan päreiksi kun vauva hoksaa miten imetään

mä luulin että vauva vaan tissille, se alkaa imeä ja sieltä tulee maitoa.

Kuvittelin, että homma hoituu niin, että muksu rinnalle ja imemään. No ei TOD hoitunut.

Sellaistahan se juuri on, tissi suuhun ja antaa vauvan imeä. Toki alussa nännit vähän herkistyy, mutta ei ne kauan ole kipeät :)

Siis ensin kipu siitä kun rinnat paisuu valtaviksi ja sitten se ensiviikkojen imetyskipu ennen kuin tissit turtuu ja imuote paranee.

Myöhemmin imetys oli ihan leppoisaa. Vauvalle riitti täysimetyksenkin aikana imetysahdiksi 5 x 5-10 min/vrk.

En vielä imetä pitkään aikaan mutta minulla on tuollainen harhakäsitys: vauva rinnalle ja maitoa nassuun.



Näin ei sit vissiin oo ; ) Kertokaa lisää kokemuksistanne!

Rinnat rikki, vauva puklii verta, rintatulehdus, sattuu ihan sairaasti....



Vielä kolmannestakin teki kipeää alkuun....

Joku saattaa luopua imetyksestä jo alkuun, jos vaikka kuvittelee että kipu on pysyvää. Mulla kipu kesti 4-5 vk.

sen lisäksi että sattui kun rinnan päät oli rikki ja maito nousi ja pakkautui, niin vauva raivosi tissillä ja ei syönyt silloin kun sille tarjosi, varsinkin jos emme olleet kotona yms. asia erikseen kun tuli hampaita ja alkoi pureminen! lisäksi imettäminen oli TYLSÄÄ ja jotenkin epämiellyttävää ja omituista.



silti imetin 13 kk ja nyt toisen lapsen kohdalla imetys on paljon helpompaa kaikin puolin.

Tyttö oli osittaisimetyksellä 3kk asti. Jotenkin lapsellisesti kuvittelin, että kerran yhtä on jo osittain imettänyt, sen toisen imetys olisi helpompaa. Just joo!

Laitoksella olin 3pv ja maitoa ei noussut tippaakaan (syöttöpunnituksissa painonnousu tasan 0 grammaa joka ikisellä kerralla). Lääkäri laski kotiin vasta kun lupasin laittaa vauvan korvikkeelle.

Kotona itsepäisesti päivätolkulla pidin vauvaa tissillä jopa 15-25 kertaa, aina 5min-30 min kerrallaan - eikä maito noussut!

Tämä oli se harhaluuloni, että kun "vauvantahtisesti" jaksan imettää viikon pari, kyllä se maito nousee. Eikä noussut.

Lapsi on nyt 3kk ja täyskorvikkeella. Maidon tulo edes osittain lakkasi jo kun vauva oli reilun kuukauden.

Ja huonekaveri sairaalassa sai maidon nousemaan jo kolmantena päivänä...

ja kumpaakaan en ole imettänyt. en vain pysty siihen kidutukseen. sattuu siin s**tanasti ja rinnat ihan veriset ja sen jälkeen ruvella. nyt kolmannen kohdalla ajattelin sinnillä imettää mutta saas nähdä. muutenkin niin arat rinnat ollut aina.

pientä poikaani. Pääsimme neuvolaan ensikerran kun hän oli 11 pv ikäinen. Paino oli laskenut roimasti syntymäpainosta! Jouduimme takaisin sairaalaan. Sairaalassa lastenhoitaja huomasi, ettei poikamme osannut imeä kunnolla! Tästä huomautin hoitajalle jo synnytyssairaalassa, mutta kuittasi vain: KYLLÄ KAIKKI VAUVA OSAAVAT IMEÄ. Me opeteltiin sitten lastenosastolla, lääkäri totesi minulle lähtiessämme että koko imetys on aivan yliarvostettua touhua, anna pullosta. Sain kuitenkin neuvolan tarkan valvonnan alla imetyksen lopulta onnistumaan.....

ja järkytys se, miten jo synnytyslaitokselta luotiin imettämisestä kauheat paineet. Siellä eri hoitajat tulivat monta kertaa päivässä "opettamaan" ensikertalaista että miten se hoidetaan, kaikilla oli eri ohjeet ja sain tosi paljon ristiriitaisia ohjeita ja kiltti kun olen, siinä sitten yritin tehdä kaikille hoitajille mieliksi. Itketti monta kertaa...



Minulla maito nousi vasta monta päivää synnytyksen jälkeen ja koskaan sitä ei ihan riittävästi tullut, olisiko sitten osittain johtunut noista henkisistä paineista (=hyvä äiti täysimettää). Vauva oli osittain korvikemaidolla koko ajan ja lopetti kokonaan tissin imemisen hempaiden tulon yhteydessä 5 kk iässä.



Totta on, että imetys voi olla järkytys uudelle äidille. Toivon, että toisen lapseni kanssa osaisin ottaa rennosti jos vaikka se maitokin tulisi vähän helpommin.

Kaksi lasta olen täysimettänyt 4-6kk ja osittain 13-18kk.



Alku oli molemmista kamalaa! Rinnanpäät olivat kovilla varsinkin ekalla kertaa. Silloin etenkin peloteltiin rintakumeista, että vesittävät imetyksen. Mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että en olisi pystynyt täysimettämään kumpaakaan ilman alkuvaiheen rintakumin käyttöä. Rintakumi suojaa arkaa ja rikkinäistä rinnanpäätä, laimentaa kipua sen verran, että sen kestää. Ja kyllä siitä sitten pääsi ihan hyvin eroon. Kannattaa kokeilla, jos on kovasti kivuliasta ja rinnat hajalla! Pahinta on eka kuukausin, sitten se alkaa helpottaa. Maitokin nousee helpommin, jos ei ole tajuttomia kipuja.

imetyksen todellisen kulun,ilman ruusuisia kuvia. Itsekin olen imettänyt pitkään,kuopusta jopa kaksi vuotiaaksi,mutta kyllä se laku oli vaikeaa. Maitoa suihkusi joka paikat täyteen,tyynyt,peitot oli yön jäljiltä aivan litimärät,kivut ja säryt,nänninpäät verillä,rintatylehdus ym,mutta alkuvaikeuksien jälkeen se on kyllä "nautinto"

ainakin esikoisen kanssa oli ihan ehdottomat, kun kaveri ei vaan saanut nänniä tarpeeksi syvälle suuhunsa ja tissit oli molemmat aivan ruvella. Rintakumien kanssa imetin jonkin aikaa ja poika oppi otteen ja tissit parani. Sitten jätettiin kumit pois ja homma jatkui ilman tuskia.



Älkää turhaan kärsikö!

elämä eka kuukausina oli vaan ja ainoastaan olla lehmä. Sitten pukkas rintatulehdus ja se oli aivan hirveää.

Toisen lapsen kohdalla olin sitten niin imettäjä olevinaan että, toisin kävi. Lapsi ei millään ilveellä tykännyt olla rinnalla, paino laski ja pullolla maitoa annettiin. Pumppaaminen oli ihan yhtä tyhjän kanssa.

Kolmannen kanssa imetys onnistui, vauva oli tississä kiinni ensimmäiset 8kk varmaan suurimman osan vuorokaudesta, ei sekään ollut kivaa.

Minusta on ihanaa, miten välittömästi ja suoraan Linda puhuu eri asioista näissä haastatteluissaan!



Monesti tuntuu siltä, että joistain asioista ei ole oikein "sopivaa" puhua edes yksityiselämässä saati sitten että julkkis puhuisi niistä, vaikka loppuen lopuksi ne ovat ihan luonnollisia asioita ja tunteita ja kokemuksia, jotka monet muutkin jakavat.



Yleensä julkkisäiditkin vaan puhuvat, miten ihanaa ja täydellistä kaikki on, mutta siihen liittyy paljon myös sellaista yllättävää ja odottamatonta, josta pitäisi minusta puhua enemmän. Esimerkiksi juuri tuo imettäminen; se voi olla todella järkyttävä kokmemus, kun mitä odottaa.



Työni kautta tiedän, että Lindan avoimuus itsetunto-ongelmista, syömishäiriöstä ja täydellisyyden tavoittelusta on rohkaissut useita nuoria hakemaan apua ja tukea, ja toivottavasti hänen mahdolliset äitiys-haastattelunsa ovat vastaisuudessakin yhtä avoimia!

että "imetysmyönteisessä" sairaalassa hoitajat eivät tienneet imetyksestä selvästi mitään. Käytävillä on isot julisteet imetystä tukevista asioista ja yöpöydillä selkeitä imetysohjeita (joihin olin tutustunut jo raskausaikana). Lähes kaikki hoitajat (kaikilla synnytysreissuilla) väheksyivät noita ohjeita ja antoivat aivan päinvastaiset ohjeet. Eniten ihmetytti käsky imettää vastasyntynyttä VAIN 3 t välein, ei useammin. Kun lapseni olivat rinnalla toisena elinpäivänään lähes koko ajan niin tuo tulkittiin maidon riittämättömyydeksi. Onneksi syöttöpunnitukset osoittivat aivan päinvastaista.



Ensimmäistä lasta imettäessä tuli järkytyksenä se kuinka nopeasti voivat lapsen imuhalut muuttua. Välillä rinnalla ollaan koko ajan, sitten hyljitään rintaa pahasti ja sitten palataan taas tavalliseen.



Maidon noustessa ekan kerran se rintojen näkeminen oli järkytys. A-kupeista oli vuorokaudessa tullut violetteja repeämiä täynnä olevat jalkapallot (ihan järkyttävän isot!). En olisi uskonut että tuo muutos olisi fyysisesti mahdollista. Aika jännää oli myös se että rinnat palautuivat tavallisiksi ilman vaurioita ja viirutkin vaalenivat pian.



Onhan imettäessä tullut vastaan monta muutakin ihmeellistä asiaa. Ihanaa touhua parhaimmillaan, kauhean stressaavaa pahimmillaan. (8kk, 1v 3kk ja 1v 8 kk imettänyt)