ensisynnyttäjä käynnistykseen.kokemuksia?

millaisia kokemuksia käynnistyksesta? olen ensi synnytäjä ja reilu 2 viikon päästä käynnistykseen jos vauva ei tule la mennessä. miten käynnistys tapahtuu,onko rankempi? jännittikö kamalasti kun tiesi päivän suunnilleen etukäteen koska vauva tulee:))?

Mulla oli raskausajan diabetes ja epäilivät vauvan olevan tosi iso. Sain perjantaina lääkärissä valita ajan, maanantaina vai tiistaina ja ihan kuule paikallisbussilla menin sairaalaan. Siellä sain oman hoitajan ja täysylläpito alkoi. Huoneessa oli 3 muuta samassa tilanteessa olevia ja meillä oli siellä oikein leppoisat oltavat. Sain tätä lääkettä, lääkäri kävi 2 kertaa katsomassa, aamuyöstä meni vedet ja sitten alkoikin synnytys. Mun kätilö oli huippu, kysyi otanko täyspuudutuksen vai luomun ja sain kaikki mömmöt mitä oli tarjolla.

Sen verran olin sekaisin synnytyksestä etten tajunnut ajankulua, itse ponnistusvaiheessa en huutanut jne.

Ihan lopussa pääsi vauvalta lapsiveteen, joten loppu piti ottaa imukupilla = entisestään nopeutui.

Mua kaikkein eniten jännitti miten mä osaan lähteä sairaalaan oikeaan aikaan, eipä tarvinnut sitä miettiä.

Ei se käynnistäminen tarkoita minä päivänä lapsi syntyy, voi tehdä syntymistä neljäkin päivää. Mulla kävi hyvä tuuri ja se on kuulemma aika yleistä.

Lapsi olikin sitten yli 1/2 kg oletettua kevyempi eli itse synnytyskin oli helppo.

Traumoista ei tietoakaan ja kun lapsikin on niin kiltti, voisin ryhtyä ensi viikolla uudestaan.

Naisten klinikalla olin ja loistopaikka, henkilökunta, ruoka, kävi hyvä tuuri kämppiksenkin kanssa. Lopputarkastuksessa lääkäri kehui poikaa tosi paljon eli kaikinpuolin oltiin oikein tyytyväisiä.

käynnistys oli ma klo 8, ja lapsi syntyi sektiolla seuraavana päivänä klo 13.00. valitettavasti mulla ei jäänyt kovin ruusuisia muistoja kyseisestä tapahtumasta. Oli rankkaa, kesti ihan tolkuttoman kauan ennen kun sektio päätös tehtiin ja olin ihan helvetin kipeä.

Sektioon päädyttiin mun uupumuksen takia ja siitä syystä että tyttö ei mahtunut ulos. Terve tyttö syntyi kuitenkin (53 cm ja vajaa 4 kg).

Ja siis syntyi 42+1.

Anteeksi että ei ole parempaa kerrottavaa vielä kun olet ensi synnyttäjä, mutta olinpahan ainakin rehellinen.

miten sinulla käynnistys tehtiin? laitettiinko jotain pehmentäviä tabletteja kohdunsuulle ja sitten kun tilanne kypsä niin kalvot puhki,vai saitko tipan tms vai suoraan kalvot puhki? missä sairaalassa synnytit?

alkoi klo 16 ja synnytys käynnistyi kunnolla joskus 23.00. (tapahtuneesta 4 v eli en tarkkaan muista) kslvot puhkaistiin joskus yöllä ja tippa (oxitosiini) laitettiin samalla. Hyhi mikä aine. Synnytin vaasan keksussairaalassa.

Olen nyt uudestaan raskaana ja aion vaatia sektiota. Sen verran traumoja jäi että en ikinä enään aio edes yrittää alatie synnytystä. Oli siis 10 cm auki vaikka kuinka monta tunti, mutta tyttö ei vaan tullut ulos. Ei edes laskeutunut kunnolla missään vaiheessa.

käynnistettiin synnytys kun oli kaksi viikkoa yli lasketun ja kohdun suu neljä senttiä auki eikä vielä supistuksia. ihan vaan kalvot puhki ja oksitosiinia suoneen...ei menny montaa tuntia kun poika syntyi ihan alateitse ja kivuttomasti kun puuduttivat ja leikkasivat välilihan...ei jääny traumoja...

Käynnistys aloitettiin rv 41+5 täysin epäkypsästä tilanteesta. Ensimmäinen tabletti kohdunsuulle ma aamulla.



No tilanne ei edennyt mihinkään ja keskiviikkona annostusta lisättiin ja sitten homma levisi käsiin. Kuin veitsellä leikaten alkoi yhtäkkiä järkyttävät supistukset ja vedet tuli samalla. Avautuminen alkoi ja vauhti oli 4,5 cm / tunti. Kivut sietämättömät.



Mutta NKL:lla ei taaskaan uskottu äitiä, mulle sanottiin ettei VIELÄ anneta mitään kivunlievitystä, ei VIELÄ mikään kiire mihinkään. Mä vain kuvittelen ne tuskat kun eivät näy mittareissa.



Kun lopulta mieheni sai jonkun raahatttua katsomaan minua, oli paikat auki kokonaan. Ja enää ei lievityksiä voitu antaa. Lapsi jäi jumiin, tehtiin eppari, käytettiin imukuppia, sykkeet romahtivat ja lopulta lapsi revittiin väkisin ulos, yksi lääkäri työnsi mahan päältä, kaksi kätilöä piti jaloistani kiinni ja toinen lääkäri käytti imukuppia. Tuskat olivat sietämättömät.



Sitten sanoivat että ei voinut uskoa että tuleekin kolmen päivän käynnistyksen jälkeen noin räjähdysmäinen avautumisvaihe. Just.

käynnistettiin eka kun ei alkanut omat supistukset veden menosta huolimatta. Ei siis ollut sovittua käynnistysaikaa. Aamulla kolmen aikaan meni lapsivesi ja se päivä odoteltiin. Seuraavana aamuna lääkärin kautta käynnistykseen. Auki olin jo 4cm. Edellisenä yönä olin saanut esimakua supistuksista kun nukkumaan mennessä tunnin kaks supisteli. Olin siis jo valmiiksi sairaalassa kun vedet oli menny. Kahdeltatoista siis mentiin saliin ja tippa käteen. Yhdeltä alkoi supistella aika tiukasti jo heti alkuun. Sain lämpöpusseja ja ilokaasua. Suihkuun en päässyt tipan takia. Se harmitti. Olihan se aika rutistus kun näin jälkikäteen vertaa kahteen seuraavaan jotka lähti itekseen. Kesti neljä tuntia ja poika oli maailmassa. Epiduraalia en kerennyt saada. Ehkä kätilöllä oli ajatus että en ensisynnyttäjänä tiedä vielä tarpeeksi. No oma mieli oli silti ihan hyvä jälkeenpäinkin kun noin nopeasti meni. Kivusta sanoisin että jos vertaan kolmanteen jossa vedet ei menny kun ponnistaessa niin kaks ekaa joissa vedet siis meni oli kipeämpiä. Olikohan tosta nyt apua mutta jokatapauksessa ainakin itellä jäi ihan ok mieli jopa käynnistyksestä. Oishan se ehkä lempeämpi alku kun lähtis itekseen mutta ainahan synnytys jossain tuntuu.. Toivon sulle tsemppiä ja rohkeutta mennä avoimin mielin ja mahdollisuuksien mukaa olla rentona supistaessa. Jokainen kokemus on ainutlaatuinen. Ite voisin vielä kerran sen tehä..

että eivät suostuneet päästämään minua edes synnytyshuoneeseen kun eivät uskoneet että lapsi on oikeasti tulossa. Sitten vasta suostuivat viemään kun kohdunsuu auki kokonaan.



En voi kehua NKL:aa toisenkaan synnytykseni osalta.

Molemmilla kerroilla alku oli hidasta ja tuskaisaa: supistukset sattuivat kamalasti mutta aukeneminen eteni hitaasti. Sitten kun alkoi tapahtua, niin tapahtuikin nopeasti. Epiduraalin saannin jälkeen ei ollut enää kamalaa eikä jäänyt mitään hirveitä traumoja. Molemmat synnytykset käynnistettiin viikolla 41+0 raskausmyrkytyksen takia ja vauvat olivat kolmikiloisia ja sinällään lasten ulostyöntäminen ei ollut kamalaa mutta se avautumisvaiheen alkupuoli tosiaa oli.

Eli kolme päivää siellä olin. Nukkua ei voinut, koska koko ajan joku uikutti supistuksia tai lähti synnytykseen ym. Valvoin itse koko tuon käynnistyksen ajan ma-ke. Ja kun lapsi syntyi, en pystynyt kivuiltani nukkumaan seuraavanakaan yönä.



Sellaista jälkeä tuli, että en 5 viikkoon pystynyt istumaan...



6

minulle sanoivat että ensisynnyttäjällä usein epäkypsät paikat ja tablettia todennäköisesti laitetaan ensin kohdun suulle,kypsymisessä voi mennä kolmekin päivää!! ollaanko koko aika sairaalassa kun odotellaan kohdunsuun kypsymistä?

koska lapsivedet tuli, mutta supistuksia ei ollut. 72 tuntia meni siihen kun lapsi syntyi. Tipalla käynnistettiin. Yöt sain "levätä" unilääkkeen voimin.

Mulla ensimmäistä synnyttäessä käynnistettiin laskettuna aikana raskausmyrkytyksen takia. Puolikas pilleri suuhun edellisenä aamuna. Puolikas illalla. Ei vaikutuksia. Seuraavana aamuna kokonainen kielen alle ja voi morjens niitä supistuksia!!! Oli kyllä ihan järkyttävät, kipulääkkeitä en ehtiny saamaan, vaikka osastolla huusin sitä epiduraalia. Kun vihdoin pääsin saliin, niin piti alkaa välittömästi puskemaan ulos. (Kunhan vaan kätilö saatiin kelloa soittamalla paikalle vihdoin). Eli suppareita yhteensä vajaa 2h ja ponnistusvaihe 13 minuuttia. Oli kyllä kivuliasta. Ei muakaan otettu tosissaan, vaikka oksentelin niistä supistuksista. Lisäksi olisin tarvinnut vähän opastusta niiden supistusten vastaanottamiseen ts. että makaaminen ja sängynraudan puristaminen ei ole kaikkein parasta...



Tämä on niin outoa, kun kaikki reagoi niin eri tavalla niihin lääkkeisiin, että miten niitä silti kokeilumielessä edelleen annetaan ja sitten jätetään "omaan onneen" odotteleen. Lievä kammo jäi kyllä mulle ja kohta on uusi synnytys edessä.



Tsemppiä sulle kuitenkin, sullahan voi sujua kaikki erinomaisen mukavasti! :)

Kaksi helppoa käynnistystä takana, joten minulla ei ainakaan traumoja!



Ensimmäinen lapsi käynnistettiin yliaikaisena pelkällä kalvojenpuhkaisulla, olin ollut 4cm auki jo pari viikkoa. Toinen lapsi käynnistettiin raskausmyrkytystilan uhatessa oksitosiinitipalla ja tilanteen edettyä taas puhkaistiin kalvot. Molemmat synnytykset kestivät n. 2h, enkä kokenut niitä erityisen kivuliaina synnytyksinä. Synnytykset etenivät kumpikin sen verran nopeasti että pelkällä ilokaasulla mentiin, mutta vauhti takasi myös sen ettei kipujen kanssa tarvinnut kärvistellä päivä tolkulla!



Kyllä kaikki hyvin menee, älä huolehdi. Luota vaan osaaviin ammatilaisiin ympärilläsi ja anna kroppasi hoitaa loput! Palkinto rinnalla on kaiken vaivan arvoinen!



Onnea synnytykseen!

Kolme päivää käynnisteltiin. Olin varautunut, että saattaa kestää, mutta olin koko tuon ajan hermona vauvan takia ja toivoin, että jotain alkaisi tapahtua. Kävin käyrällä jatkuvasti, koska vauvan sydänkäyrä ei ollut ihan ok. Supistuksia tuli kyllä, mutta epäsäännöllisesti ja ne eivät tehneet mitään.

Kun synnytys käynnistyi se alkoi yhtäkkiä 2min välein tulevilla kipeillä supistuksilla. Olin tosi kipeä, mutta koska synnytys eteni vauhdilla en saanut kipulääkettä. Aluksi sain vähän ilokaasua, mutta sitten en sitäkään koska vauvan sydänkäyrä reagoi siihenkin.

10cm olin auki nopeasti, mutta vauva ei laskeutunut. Pikkuhiljaa alkoi supistukset vähentyä ja "sain" tipan. Lopulta 3h ponnistusvaiheen päätteeksi vauva vedettiin imukkupilla ulos.

Kipu oli hirveää, mutta kamalinta oli huoli vauvasta.

Seuraava vauva syntyi sektiolla koska synnytys ei taaskaan käynnistynyt itsellään, vauva oli isompi ja ei ollut laskeutunut. Jos vielä saan vauvan toivon ensisijaisesti synnytyksen luonnollista käynnistymistä tai sitten sektio.

jos joudutaan käynnistämään täysin epäkypsästä tilanteesta kuin jos selvitään vain kalvojen puhkaisulla ja oksitosiinilla.



Täysin epäkypsässä tilanteessa kroppa ei todellakaan ole valmis synnytykseen ja siksi lääkkeet voivat saada aikaa kaikkea "epäluonnollista", johon usein kuuluu tavanomaista suurempi kipu.

Esikoiseni synnytys käynnistettiin raskausmyrkytyksen vuoksi viikoilla tasan 40. Puolilta päivin tabletinmurunen kohdunsuulle,eikä mitään. Kuuden maissa lisää ja alkoi mukavasti supistella,ei kipeästi. Kympin maissa lääkäri meinasi että lopetetaan nämä supistukset (lääkkeellä)kun ei ollut mitään tapahtunut,(vauva ei ollut edes laskeutunut vielä). Että saisin nukkua. No puoleyön aikaan heräsin kipeisiin supistuksiin ja kahdelta mentiin saliin. Kalvot puhkottiin ja tyttö syntyi 6,5h kestäneen synnytyksen tuotoksena.Ponnistin 45 min. Siis 6,5h säännöllisistä supistuksista.Sain epiduraalin sekä pudendaalin joka olis ihan pelastus ponnistusvaiheessa!! Pojan synnytyksessä vajaa 3v myöhemmin en pudendaalia kerennyt saada,ja ponnistaminen oli jotain aivan hirveää!



Synnytin kanta-hämeen keskussairaalassa.

siitä lähdettiin sairaalaan tunnin päästä. todettiin että se todella on lapsivettä. klo 9 cytotec (?) suun kautta, vähän alkoi supistella. Tätä ennen ei siis minkäänlaisia supistuksia. Lääkäri sanoi, että jos ei tapahdu avautumista puoleen päivään mennessä, laitetaan tippa. Eipä tapahtunut, joten tippa käteen. Ensin pientä annostusta, jota suurennettiin vähän väliä. Supistuksia tuli valehtelematta 5 minuutin välein kolme tuntia, todella kivuliaita. Tippan annostusta siis suurennettiin, viiteen mennessä olin avautunut 5 senttiä ja niitä supistuksia tuli parin minuutin välein, silloin sain epiduraalin. Se oli kuin taivaaseen olisin päässyt! Tunsin supistukset toispuoleisina mutta sekin oli suuri helpotus siihen mitä olin kestänyt.



Tippaa laitettiin edelleen "kovemmalle", lopulta pääsin ponnistamaan. Ei tullut työntösupistuksia, vain lihaksilla ponnistin. Eikun tippaa taas kovemmalle. Pieniä ponnitussupistuksia tuli (eli niitä jotka toisilla pistävät väkisinkin ponnistamaan), niiden aikana käytin kaiken voimani. Tunnin pusersin poikaa maailmaan, aina päätä jo näkyi mutta kun supistus loppui niin lihasvoima ei pitkään kestänyt.



Lopulta sieltä pullahti välilihan leikkauksen jälkeen. ah mikä helpotus. Se helvetinmoinen kipu loppui siihen paikkaan.



Kaikki se tuska hälveni muistoistani samantien kun sain vauvan rinnan päälle.



Mitään kammoa ei minulle jäänyt, muustahan en tiedä. Toinen syntyikin sitten kiirellisellä sektiolla, koska istukka oli kohdunsuulla ja alkoi vuotaa.



Olin tuon sektion jälkeen tavallaan pettynyt, etten päässyt kokemaan synnytyksen "tuskaa".



No masokisti kai tavallaan olen. Aikuisikään asti kilpaurheilin tosissani. En tiedä miten olisin jaksanut ensimmäistä synnytystä, jollei kuntoni ja lihaskuntoni olisi ollut niin hyvä.

tabletin puolikas kohdunsuulle, päivällä, toinen illalla kun ei mitään ollut tapahtunut, sen toisen laitosta n. tunti alkoi supistukset, sattui kyllä tajuttomasti, parissa tunnissa lapsi hyvin ulkona, ei mitään ongelmia. Kolme synnyttänyt sen jälkeen ilman käynnistystä ja mulla ainakin ne supistukset on ihan joka kerta ollut ihan yhtä kovia ja yhtä vauhdikkaasti tulleet ulos (aina pikkasen nopeammin) ensimmäisestä supistuksesta lähtien. Eli mulla ei käynnistäminen tehnyt kokemuksesta yhtään erilaisempaa kuin ilman käynnistämistä.

9 kertaa käynnistettiin, kaikenkaikkiaan 5 päviää. Viimeisellä yrityksellä sanottiin, että ellein nyt käynnisty, menee leikkuriin. N, onneksi käynnistyi ja vauhdilla. Vikan murusen sain ja 2 tuntia siitä, olin äiti! Synnytys oli todella nopea ja raju syöksysynnytys. Repesin suunnilleen nenästä niskaan, ei ehditty puuduttaa tai leikata välilihaa. Vauva ei ollutkaa yliaikainen jättiläinen, kuten oli yliaikaiskontrollissa ounasteltu vaan todella vielä kinan peitossa ja yli 500g pienempi kuin arvioitu. Kätilön mukaan ei todellakaan voinut olla yliaikainen. Mun laskettua aikaa olis siirretty 16 päivää eteenpäin rakenneultrassa eikä sitä muutettu myöhemmin, koska ultraaja oli joku "ultrausguru", joka ei koskaan erehdy.



Selvisin hengissä eikä pelkoa ihme kyllä ehtinyt jäämään. Toisessa raskaudessa aivan sama juttu.