## HUHTIKUUN HELMET 2009 - TOUKOKUU ##
Huhtikuun helmille toukokuulle uusi pino.
Huhtikuussa vauvaantuneiden keskustelut toivottavasti löytyy tästä:
http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=1&p_p…
Kommentit (174)
Heh, meillä toi hössääjä on mun oma äiti, ei anoppi. Siksipä sanoin joskus esikoisen aikaan aika napakasti. Anopille en olis ehkä kehdannut. Mutta joo, heillä on vähän eri vuosikymmenen lastenkasvatusopit mielessä ja senpä takia ajatukset menee hetkittäin ristiin. Vieläkin menee äitiin hermo, kun se hösää joka inahdukseen, että onko vatsavaivoja: siis meillä on megatyytyväinen lapsi, eikä tasan ole mitään. Eli ei neuvoja, mutta sympatiaa löytyy...'
tuuti
Hyvin olet malttisi säilyttänyt. Mulla pettää välistä hermot myös äidin kanssa kun antaa hyviä neuvoja.. osaispa vaan sanoa, että juu niin.
mummut tietysti haluaa olla hyödyksi jos kerta haluaa vaipanvaihtoon mukaan niin anna tehdä koko homma ja mene itse vaikka kahville että sultahan tuo homma käy...
mutta se on kyllä tosi ärsyttäväää jos joku tulee imetykseen puuttúmaan.. huh
Tosiaan ois varmaan itellä menny hermo jos meillä ois kummankaan vanhemmat puuttumassa imetykseen... se on äidin ja lapsen toimitettava juttu, eikä mikään mummon jaloista puututtava asia.
Mutta toihan se on ainainen pulma, miten anopille sanoa. Koska mulla ainakin on omaan äitiini sen verran hyvät välit että voin suoraan sanoa et tähän asiaan sä et puutu. Toki meijän perheessä on aina puhuttu suoraan ja joskus jopa huutamalla. Mies sais olla kyllä anopille sanomassa, eli josko sanot miehelle et se kauniisti sanois anopille kun rupee puuttumaan imetykseen. Ja senkun vaan vaihtelee niitä vaippoja, eiköhän se totea kun pyllyä pesee ja tuttikaan ei vaienna että turhaan on sun vaihtaessa sitä tuttia laittamassa.
Mutta iltatouhuihin... Ja opettelemaan sitä uuden digiboksin käyttöä, josko vaikka aamulla sais katteltua torstaitoimintapätkän.
Satuilija ja mötkö
En ole tänne vauva puolelle edes ehtinyt kirjottamaan. Päivällä yritin mutta sitten kesken kirjotuksen tuli kaveri kylään ja kun palasin koneelle ei tainnut lähetys enää onnistua.
Poika syntyi siis perjantaina yliaikaiskontrollissa paikat olivat kypsyneet ja päätettiin käynnistää synnytys kalvojen puhkasulla. 3 tuntia tästä oli poika maailmassa. 3902g ja 53cm. Ei mahdu 50cm vaatteet ollenkaan ja 56cm juuri sopivat =)
Tänään olikin sitten meillä ensimmäinen kaaos kun esikoinen oksensi(onneksi vessassa) vauva itki kopassa ja 3v häntä "hoitamassa" eli piti koko ajan vahtia ettei vaan nosta. Huh kyllä tuli hiki ja esikoista kävi sääliksi kun en häntä voinut lohduttaa =( saa nyt nähdä alkaako kukaan muu meidän perheessä oksennella.Vappuna tuo esikoinen oksensi kerran ja silloin ei muihin tarttunut. Nyt oksensi 5 kertaa että taisi olla jotain vatsapöpöä.
Poika on melko tyytyväinen mutta ilmoittaa kyllä kovaan ääneen jos syliin haluaa. välillä viihtyy kopassa hereillä pitkiäkin aikoja. Aika paljon valvoskelee illasta. Aamupäivästä on sitten nukkunut pidemmän jakson. Eilen illalla oli koko ajan rinnalla. Ei imenyt mutta tissi piti olla suussa. Tämä ilta meni sitten paremmin. Sain jopa kerran nukkumaan ilman tissiä =)
Oma syöminen meinaa jäädä kun ei tiedä nukkuuko poika puoli tuntia vai 3. Kotitöitä ei ehdi tekemään. Onneksi mummo on alkuviikon hakenut isommat lapset ulkoilemaan ja kylään mutta huomenna ei sitten ole mummo apuna! Eikä tietenkään tänään ollut paikalla kun ylimääräinen käsipari olisi ollut tarpeen. Anopille oli sitten pakko soittaa ja purkaa tilannetta =) mies kun oli töissä niin ei voinut häntä häiritä.
Yöt poika haluaa olla vieressä. Olen yrittänyt muutaman kerran siirtää sänkyyn mutta ei sinne rauhotu. Tänään ajattelin että otan rattaiden kantokopan sänkyyn kun pinnasänky tuntuu niin isolta ja kylmältä.
Vielä on tämä arki vähän hakemista mutta kyllä se siitä kun pojalle tulee jotain rytmiä ja päästään kunnolla ulkoilemaan =)
prinsessat 5v ja 3v kera prinssin 6vrk
Juu, voi kunpa sanominen auttaisi. Mies on äidilleen sanonut erinäisistä asioista sekä hyvällä että pahalla, mutta mikään ei tunnu auttavan. Anoppi mm. soittaa meille "parhaina" päivinä 3-5krt. Tästäkin hälle sanottu, mutta ei mene perille ei. Ja jos jättää vastaamatta, niin on suunnilleen palokunnan ja poliisin kanssa ovella, että nyt on jotain sattunut. Anoppi tuntuu olevan sen verran kovapäinen, ettei puhe uppoa. Riitaantuakaan en haluaisi. Eilen tämä samainen höösääjä oli mennyt ostamaan vauvalle päänkuivausliinan kastejuhlaan, vaikka olen aikoja sitten kertonut, että käytetään liinaa, joka ollut omissa kastejuhlissani. Anoppi omaan tyyliinsä eilen sanoi, että ei teidän ole pakko hänen ostamaansa käyttää, mutta olisihan se niin kiva laittaa oma liina vitriiniin muistoksi. Ei yhtään syyllistä ei...Rattoisia hetkiä anopin kanssa vielä tiedossa.
-Taapero82
Tomppaa tässä samalla imetän eli hyötykäytän tämän nettiajan.
Taaperolle rattoisia hetkiä anopin kanssa. Koeta jaksaa huumorilla vaikka. Helppo täällä tietysti minun sanoa kun itsellä taas ihana anoppi kaikin puolin, ei tietenkään täydellinen, mutta hyvin on pärjätty.
Miesten osalistumisesta on puhuttu. Olenkin tajunnut että mies ei ole vaihtanut yhtään vaippaa Tompalle. Esikoiselle kyllä vaihtoi. Me ollaan nyt jaettu lapset. Isä on esikoisen kanssa ja minä vauvan kanssa. Vähän onkin paha mieli 3veen puolesta kun en ole ehtinyt olla hänen kanssaan kahdestaan. Mutta sitä enemmän hän on ollut isän kanssa ja mummun ja papan jotka ovat hänelle tosi tärkeitä. Sillähän tässä kannustan taaperoakin jaksamaan anoppiaan vaikka hampaat irvessä kun mummut ja papat on kuitenkin myöhemmin lapselle niin tärkeitä. Meillä 3veen eka sanakin taisi olla pappa ja sitten vasta äiti.
Kyllä mies meillä vauvankin kanssa vällillä on. Ollaan pari kertaa käyty kaupassa 3veen kanssa kahdestaan yli tunnin reissuja meillä ja hyvin ovat vauva ja isi pärjänneet. Nyt Tomppa miettii silmät kiinni käsi poskella..taitaapa nukkua.
en meinaa muistaa ..onnittelut sailorille ja prinsessojen äidille pikkuisista prinsseistä!
Onnittelut vielä täältäkin kaikille lopuillekin vauvaantuneille! Mahtavaa, että kaikki on tainnut nyt jo saada nyyttinsä! Hyvä me!
Meillä oli Santerin eka lääkärineuvola toissapäivänä. Terve, jäntevä poika, kasvaa hyvin. Nyt oli painoa jo 4380 g ja pituutta 57 cm. Myös mulla oli jälkitarkastus ja sielläkin kaikki kunnossa. Verenpaine edelleen koholla (alapaine 95), mutta sitä tarkkaillaan.
Nukkumisista. Meillä mennään nukkumaan 01-02, nukutaan usein 05-06 asti, jolloin syöttö ja vaipanvaihto, sen jälkeen heräillään tunnin, puolentoista välein. Sängystä noustaan noin 10. Ulkopäikkäreille mennään n. 12-13 (nukkuu hyvin vaunuissa pari tuntia), sitten syöttö. Jos ollaan kotona, herää, jos shoppailemassa tms. jatkaa usein uniaan. Toinen pidempi unijakso illalla ehkä 18-21.
Yöllä ekan jakson nukkuu omassa sängyssä, sitten jossain välissä aamuyöstä otan meidän viereen. Kokeilen tota "väkisin" molemmista rinnoista, jos saisi aamuyön uneja venytettyä. Toisaalta...meidän poika vetää suunsa kyllä niin tiukkaan suppuun, että täytyy tosiaan sitten melkein väkisin. Ja kun vasta kaksi viikkoa tissistä syöminen sujunut mallikkaasti, niin mielelläni annan kun huolii.
Se vaan harmittaa, että ei suostu syömään kuin silloin, kun mä istualteen imetän! Hmmppfff.
Santeri nukahtaa milloin mihinkin, usein jonkun syliin, koska on vaan niin sylinkipeä hänkin. Seuramies, kuten isänsä. Oon sanonu hoitajille, että se narina loppuu, kun pidät sylissä. Kaikki on aluksi, että ei sitä nyt koko ajan sylissä tarvi pitää ja sitten kun tuun kotiin, poika tyytyväisenä makoilee hoitajien sylissä. "Huvittavinta" on ehkä se, että kantoliina ei kelpaa. Pitää olla kunnon syli...
Yksin voi hetken olla sitterissä, jos mä "laulan", loruilen tai juttelen koko ajan ja jos on näköyhteys. Kaveri seurailee katseellaan, kun teen kotitöitä jne. Eilen näkyi kyllä valoa tunnelin päässä, kun tokaa kertaa innokkaasti leikki tollasen vauvakaaren kanssa. hymyili ja hekotteli itsekseen. Erityisesti peili oli hassu. Ehkä se tästä. Tää yksipuolinen riippuvuussuhde kun raastaa välillä mamman hermoja.
Huomenna on Santerin juhlat, täytyy alkaa vähän siivoilla täällä. Vaikka kirkolla pidetään, meillä on rääppiäiset sitten kotona Euroviisuhengessä ;)
Nyt lähdetään hakemaan grafiikanlehdet kehystämöstä, että saadaan lisää tauluja (viime juhannushäiden häälahjoja...) ja illalla äiti menee henkilökohtaiselle meikkikurssilla. Ah, tätä kotiäidin elämää. Täytyy hemmotella välillä itseään, kun päivät menee vaippoja vaihdellessa, maitopulautuksilta tuoksuen...
Aurinkoista viikonloppua.
Sande ja Santeri 6 + vk
Meinasin jo eilen hehkuttaa isolla äänellä kun meni sentään yksi yö jotensakin mallikkaasti. No, tulipahan todettua viime yön jälkeen että taisi jäädä tosiaan onnistuminen yksittäiseen yöhön, mutta parempi sekin.
Toissa yö meni toisiaan aika hyvin. Nukahti hyvin yöunille ja vielä ekan syöntikerrankin jälkeen. Valvoskeli kyllä tuon 04-06 välin, mutta sitten nukuttinkin taas aamulla 07-09. (pullosta annoin kyllä vähän avitusta) Poika oli niin tyytyväinen kun aamulla heräsi etten meinanut samaksi jäbäksi tunnistaa. Ysin tissit se suurinpiirtein torkku ja sitten seurusteli ja vietti aikaa lattialla. Tosi nopeesti laitoin päikkäreille ulos heti kun näytti että itku alkaa. Sinne se jäi vaunuihin silmät auki ja nukkui 3 h. Siis häh! Meidän poika!!
Meillä oli äiti ja isä täällä mun apuna siivoamassa eilen ja kyllä on nyt niin ihanan puhdasta. Kyllä kannatti pyytää avuksi vaikka vähän hävettikin kun kämppä oli niin sotkunen. Äiti se ihmetteli, että kylläpä poika oli kiltisti koko päivän kun melkeimpä nukkui koko ajan. Ekoilta päikkäreiltä herättyään seuraavat unet tuli kaukalossa kun väsytti katsella meidän siivoamista.
Illalla käytiin megaostoksilla kaupassa (ruokaa yms.) ja reissu venyi sen verran, että iltasuihkuun päästiin vasta ysin jälkeen (tissit noin kympiltä). Vaikka poika olikin hyvin nukkunut päivän ja nukkui tietysti illalla kaupassakin niin jotenkin tuntui että taas ehti päästä liian väsyneeksi. Edellisenä iltana oltiin jo iltatissillä vähän ennen ysiä.
Viime yönä nukuttiinkin sitten tollasia vartin/puolen tunnin jaksoja. Jos se on aikaisemmin nukahtanut makuulta tissille niin viime yönä se kyllä nukahti siihen, mutta kun tajusi, että tissi hävisi niin vähän ajan päästä tuli kauhea hätä saada se takaisin. Mulla on jo tissitkin niin kipeät kun se on pari tuntia niitä yöllä lutkuttanut. Tutin kanssa oli ihan sama juttu. Juuri kun sain sen nukahtamaan ja jättämään tutin, niin sitten havahduttiin. Kuuden aikaa aamulla mä sain heparit ja sitten tankattiin tuttipulloa ja lopulta mies otti sen nukutettavakseen.
Edelleen mietin, että nukkuiko se liikaa päivällä vai oliko se vaan niin yliväsynyt. Nyt aamu tissillä 09.30 se nukkui melkein koko ajan ja sitä sai herätellä. Menais nukkua vaatteiden vaihtoon ja nukahti masulleen lattiallekin. Nyt se kuorsaa taas vaunuissa. Hyvä tietysti niin. Tänä iltana päätin kyllä että yritetään mennä ajoissa nukkumaan. Ei tuo yö voi huonommaksi muuttua.
Anopista. Joo kuten sanoinkin että vietin varmaan anopin kanssa liikaa aikaa kun alkoi tulla mitta tossa täyteen. Mä en kehtaa sille sanoa asioista, mutta mieheni kyllä sitten tarvittaessa lataa täydeltä laidalta. Joskus mielestäni vähän turhankin kovasanaisesti. Olen ajatellut, että yritän kestää nuo anopin metkut ja erikoisuudet koska se kuitenkin kauheasti meitä auttaa ja hoitaa esikoista yms.yms. Nytkin tarjoutui tulemaan meille ensi viikolla valvomaan pojan kanssa yöllä että saan nukuttua. Ongelma on vaan se, että se ei saa sitä yöllä rauhoitettua. Viimeksikin tuttipullon tutti on ihan lintallaan niin että ilmaan meni vatsaan ja sitten se ihmettelee kun poika ei sitä huolinut ja huusi kuin hinaaja.
Meidän äiti on aika ok. Se osaa hyvin käsitellä vauvojakin. Tosin se on vaan välillä yli huolissaan kaikesta. Viimeksi se ihmetteli onko meidän pojalla joku vialla kun sen jalka "väpätti" silleen hassusti kun se oli lattialla. Tuumasin vaan, että mies totesi että tollainen tärinä on alzheimerin taudin merkki.....(heh heh).
Karkkilakko on pakko kyllä tehdä. Tästä hommasta ei tuu muuten mitään. Se vaan pitää tuon verensokerin hyvin tasapainossa jos ei aina pääse syömään silloin kun pitäis. Mies meinaa olla KOKO viikonlopun töissä. Jippii. Tuskin maltan odottaa. Mua harmittaa kun lauantaina ois euroviisut ja tekis mieli kattoo mut ei vaan jaksa kun tuo kiljukaula valvottaa.
Nyt meinaan jatkaa tätä kodin kunnossapitoa ettei heti repsahda. Osa eilisistä ostoksista odottaa vielä paikalleen laittoa.
Jaksuja kaikille (nukkumisessa, imettämisessä, vanhempien lasten kanssa sekä anoppien/äitien kanssa).
Päkkänä ja Saku 1kk ja vko
Pikaisesti ilmoittelen tällekin puolen että Emmi syntyi äitienpäivänä rv 41+4 klo 03.51 mitoin 3540g ja 53 cm. Synnytys oli rankka sekä äidille että vauvalle, mut eilen päästiin kotiin ja nyt kaikki hyvin. Tuun kirjoittelemaan paremmalla ajalla lisää, nyt lähden poistattamaan tikit mahasta (syntyi siis jälleen pitkän yrittämisen jälkeen sektiolla....)
Onnea kaikille lopuillekin vauvansa saaneille!
Lumikide ja Emmi 5 päivää
Heips,
Tyttö omaa hyvät unenlahjat, joten pääsin jo nyt kertomaan tarkemmin synnytyksestä. On tuo vaan niin ihana tyttö, pitkä tumma niskatukka ja isot silmät :)
Lauantaina 9.5. alkoi supistukset ihan tyhjästä ilman minkäänlaisia ennakkotuntemuksia klo 11.00 päivällä. Klo 14 muuttuivat säännöllisiksi ja tulivat 5 min. välein. Puol neljältä alkoi tuntumaan siltä, että pitäiskö soittaa lapsenvahdit paikalle 200km päästä. Ilmoittelin samalla naapureille, että voisivatko ottaa pojan hoitoon siksi aikaa, että mun vanhemmat ovat tulleet jos tästä tulee kiireinen lähtö. Onneks heille sopi ja aika kiireinen lähtö siitä loppujen lopuks sitten tulikin...
Sairaalaan lähdettiin siis viiden aikaan iltapäivällä, supistuksia tuli jo 3 min välein ja olivat jo aika kipeitäkin. Pääsin heti käyrille kun tultiin sairaalaan ja sydänäänet olivat hyvät, samoin supistukset, mutta siinä vaiheessa vasta 1 cm auki ja aika "tiukan oloiset paikat". Olin tosi pettynyt, kun ajattelin et menis nyt vähän vauhdikkaammin kuin esikoisen kanssa.... No, lähdettiin siitä sitten miehen kanssa tallustelemaan pitkin Tayssin käytäviä ja pihoja. Tunnin kestin, sit oli pakko tulla takas sisälle. Koitin jos kaurapussista olis apua, mutta eipä ollut, joten hoitaja passitti mut suihkuun jossa olinkin tunnin ja se helpotti oloa kovasti. Sen jälkeen tehtiin taas uus sisätutkimus, 2 cm auki....
Siinä sitten mietittin et mitä tehdään, mä olin kuitenkin tosi kipeä ja huusin aina kun supistus tuli. Laitettiin kipupiikki reiteen ja menin makoilemaan sängylle. Samalla passitin miehen syömään, sanoin et ei tässä pitkään aikaan mitään kuitenkaan tapahdu. Mies lähti ja noin 20 min sen jälkeen supistukset voimistuivat taas pykälän ja pyysin hoitajan paikalle. Samalla kuului naks ja lapsivedet meni. Huusin vain et soittakaa mun mies äkkiä takas paikalle...
Sitten mut kärrättiin kiireellä synnytyssaliin ja sain ilokaasua pahimpaan hätään. Tässä vaiheessa luulin vielä, että tämähän voi tästä syntyä aika nopeastikin, mut toisin kävi. Sisätutkimus jälleen, 4 cm auki ja supistukset oli tosi rajuja. Siinä sitten seuraavat 3 tuntia menikin niin, että hengittelin ilokaasua ja sain kohdunkaulanpuudutteen, joka auttoi hetkeks aika hyvin. Välillä koitin olla jalkeilla, mutta se ei vaan tuntunut hyvältä, tuntui että taju lähtee, joten makoilin sitten vaan sängyllä. Epiduraalia koitin viimeiseen saakka välttää, mut joskun puolen yön jälkeen jo melkein rukoilin sitä, olin niin poikki supistuksista. Ensimmäinen epiduraali laitettiin, ei minkäänlaista helpotusta. Sitten se laitettiin uudelleen ja johan auttoi! Aika pian tämän jälkeen supistukset myös laantuivat ja jouduttiin laittamaan oksitosiinia vauhdittamaan supistuksia.
Jatkuu...
Olin auennut 8cm eli loppu häämötti jo. Tässä vaiheessa kuitenkin vauvan sydänäänet jatkuvasti heikkenivät ja jouduin olemaan vähän väliä kontillaan pää alaspäin. Vauvan päästä otettiin verinäyte ja laitettiin pinni päähän, että vauvan tilaa voidaan paremmin seurailla. Todettiin myös, että vauva oli tulossa avotarjonnassa eli kasvot edellä, joka saattoi vaikuttaa noihin heikentyneisiin sydänääniin. Klo 03.00 tuli lääkäri sanomaan, että nyt näyttää vauvan ekg-käyrä niin huonolta, että pakko leikata. Siinä välissä olinkin jo ehtinyt aueta 10cm, joten ainoastaan ponnistusvaihe jäi väliin.
Leikkaussalissakaan ei kaikki mennyt ihan putkeen. Selkäydinpuudutusta ei saatu onnistumaan kuuden yrityksen jälkeen, jolloin sanoin et nyt alkaa mun oikeassa jalassa tuntumaan outoa pistelyä. Nopeasti tehtiin sitten nukutuspäätös, mies ulos salista ja kymmenen ihmistä häärää mun kimpussa. Olin ihan paniikissa, supistukset jatkui yhä lääkityksestä huolimatta, ponnistutti, sitten onneks taju pois....
Seuraavaks heräsin 04.30 hirveisiin vatsakipuihin, lääkäri tuli sanomaan et tyttö syntyi 03.51 saaden vain 2 apgar pistettä, jotka tulivat sykkeestä ja sydäntoiminnasta. Papereissa lukee, et tyttö ei hengitä, ei vastaa ärsykkeisiin, on veltto ja väriltään vitivalkoinen. 10 min päästä saa kuitenkin jo 7 pistettä ja pääsee happikaappiin toipumaan. Yhdeksän aikaan aamulla päästään osastolle toipumaan, tyttö ja minä.
Maanantaina pääsin jo ekaa kertaa ylös sängystä ja sain kestokatetrin ja kipupumpun pois. Tyttö vaikutti jo maanantaina ihan normaalilta vauvalta ja oli virkeä. Keskiviikkona oli lääkärintarkistus ja tyttö sai terveen paperit! Torstaina eli eilen päästiin kotiin ja nyt kaikki ok. Oma olo vielä aikamoisen kipeä leikkauksen ja maidonnousun jäljiltä, mut toipumaan päin.
Tää oli ihan terapeuttista kirjoittaa synnytyksestä, koska vielä en pysty siitä ääneen puhumaan. Miten pienestä kaikki on kiinni ja miten nopeasti voi tilanteet muuttua. Hirvittävä ruljanssi raskausaikana ekaks niistä heikoista sydänäänistä, sitten siitä et vauva on perätilassa, käännetään, laskettu aika tulee ja menee....
Onneksi tarinalla oli onnellinen loppu!
Palaillaan,
Lumikide ja Emmi
Onnea Lumikide, aikamoisesti sait kestää oikeen hirvittää..Ihanaa että loppujen lopuks kaikki on hyvin!
Onnea muillekin vauvansa saaneille.
Meidän Männiäinen on nyt viikon vanha, Kaikki on mennyt tosi hyvin. Imetys sujuu hienosti, tyttö on kultainen ja rauhallinen ja sisaruksetkin on ottaneet tulokkaan hyvin vastaan. Olen onnellinen :)
Sitä ajattelin teiltä muilta kysyä, että nukkuiko/nukkuuko teidän vauvat eka viikon lähes jatkuvasti ja kauanko sitä kestää? Olen mäkin kolmen lapsen äiti :D En muista että mimmosta se oli noitten kahden kanssa.. Meidän tyttö nukkuu siis lähes koko ajan! Sekä päivät että yöt. No, on se semmosia 15-30 min jaksoja hereillä ja eilen illalla tais olla pari tuntiakin yhtä soittoa, mutta tuntuu että vaan nukkuu. Hereillä ollessaan on maailman rauhallisin ollut toistaiseksi, kattelee vaan tutkivasti ympärilleen.
Täytyypä taas herättää ihanus vaipanvaihtoon...Ja syömään..Noi kestovaipat kastuu tosi nopeesti käytti sit mitä mallia tahansa, saa olla aika useesti vaihtamassa..Käytättekö muut kestoilijat sitä semmosta riisipaperia vaipassa? mä en ole käyttänyt, tuntuu epämukavalta ajatukselta vauvan kannalta, mutta onko se? voisi helpottaa sinappien kanssa sähläämistä..
Entä te jotka käytätte kestoja (onko teitä monta täällä??), mitä vaippatyyppiä käytätte? Mä olen käyttänyt noita ImseVimsejä kun niitä on löytyny kirppiksiltä paljon, lisäimun kanssa saman merkin kuorilla, tai sit tommosia sisävaippoja (esim nöttöset, tirsokas) villahousujen kanssa.
No nyt herätyspuuhiin!
T.Barbamama ja Männiäinen tasan 1vko
Barbamama, kyllä ne nukkuu aluksi. Miedän lähes 3 viikkoinen on alkanut hieman pysytellä hereillä. Mulla on se mielikuva, että vauvat nukkuu ekan kuukauden (tietty yksilöllistä) ja sit ne alkaa seurustella. Eli toistaiseksi menee hyvin...
Meidän viittä vaille 3 v on alkanut näyttää ekat mustasukkaisuuden merkit. Pitäis aina päästä syliin, kun vauva on syömässä. Ja haluais syödä oman ruokansa mun sylissä. Meillä oli eilen maidontilauspäivä, eli joka imetys kesti jotain puol tuntia tai pitempään (en siis vieläkään ole katsonut kelloa, eli en tiedä tarkkoja aikoja, mutta puolet pikkukakkosta meni tissi suussa jne). Saattaa varmaan vaikuttaa isompien kärsivällisyyteen. Isompi on edelleen unelmaisoveli, saa nähdä, miten kauan se kestää!
Tänään pitäis päästä kirppikselle ja cittariin. Mies lupas mulle vapaata, jes! Saa nähdä, pitääkö noitten välissä kipaista imettämässä, NANia on kyllä kaapissa, mutta ei ole vielä kokeiltu herran mielipidettä korvikkeista, saati tuttipullosta.
Hauskaa viikonloppua kaikille
tuuti
Täälläkin nyt valvottiin. Tompalla räkätautia. Selvästi oli toinen sierain tukossa yöllä. Turskutti eikä pystynyt makuulta imemään joten istuskelin keinustuolissa vauvan kanssa yöllä kahden aikaan neljän aikaan..sitten oltiin hereillä kuudelta juu ja kahdeksalta herättiin..
Nyt aamulla tukkoinen sierain aukeni ja sieltä tuli paljon räkää. Hän nukkuu nyt. Yöllä tuumin josko pitäisi lääkäriin viedä. Tuntui jo kuumeisiltakin, mutta taisi vain olla kuumissaan kun oli peitossa ja viileni kun aukaisin peittoa. Kylvetin Tomppaa eilen kun haisi niin oksennuksilleen. Vaihdettiin muuten yöllä kakkavaippaakin.
En tiedä onko 3veeltä saatua räkätautia vai kylvyn aiheuttamaa. Kamala huoli kun vauvalla on jotain vaivaa. Yritin seurata saako syötyä ja kyllä on saanut kun ainakin rinnat tuntuu ihan syödyiltä..
No meillä olisi 3veen kanssa myös vapaata. Mies on luvannut olla vähän aikaa vauvan kanssa mekin mennään ehkä kirppikselle tai jonnekin.. Meillä myös Nan-maitoa on isin maitona. Pari kertaa on jo juonut sitä eli varmaan pärjäävät hetken. (melkein lainasin jo tuutilta)
Ai niin satuilijako oli ostanut digiboksin joka tallentaa? Meillä ollut ihan ehoton. Ollaan tallennettu 3veelle lastenohjelmia. Itsellekin joskus jotain tallennan jos muistan. Jaahas pieni räkänokkamme heräsi...
t.pikkuäiti ja Tomppa 1kk ja 1 viikko
Onnea Lumikiteelle ja Emmille! Lueskelen synnytyskertomuksen kaikessa rauhassa. Nopeasti silmäiltyäni vaikutti hurjalta.
lumikiteelle ihan hirveesti jaksamisia!!
Mä täällä poraan kun luin sun synnytyskertomusta. Niin!! samanlainen kuin mulla, ainoastaan et ei nukutettu ja pisteit tuli vähänä enemmän tänne.
Hirveesti jaksamista sulle!!
Myöhemmin palailen enemmän kirjoittelee, nyt pittää silmät rauhoittaa ja mennä avaa maitohanat tytölle.
Verticia & rakkauspakkaus huomenna 4vko
Olipa Lumikiteen synnytyskertomus hurjaa luettavaa. Ihan puistatuttaa. Mulle tuli vaan sellainen ajatus mieleen heti, että onneksi olit nukutettuna ettet nähnyt kun neiti tuli maailmaan hengittämättä. Siinä olis tullut kyllä ihan hirveä hätä. Nyt sait sentään kuulla herättyäsi että kaikki on kunnossa. Toivottavasti toivut pian kuntoon!
Mä olen vaihteeksi vähän pirteämpi tänä aamuna, mutta nyt alkaa tulla jo pieni epätoivo ja ahdistus näiden yönukkumisten kanssa. Etenkin kun saa viettää viikonlopunkin yksin kun mies on töissä.
Yhden syöttövälin Saku nukkui hyvin - 2 h. Ilman tuttia mun vieressä. Kaikki loput syömisvälit olen rauhoitellut ja tutitellut. Osan nukkui mun vatsan päällä. Pinnikseenkin yritin - oli jo 2 kertaa unessa mutta havahtuu siitä pian. Eilen jätettiin iltasuihkut väliin ja yritettiin kaikki huudot minimoida. Mies aloitti nukkuttamisen jo 20.30 ettei poika ole jo ihan yliväsynyt. Yö sujui kyllä rauhallisemmin, mutta en tiedä miten ihmeessä mä saan sen sankarin nukkumaan ilman non stop heräilyä! Jos se edes nukkuisi yöllä vaikka 3 kertaa sen 2 h pätkän niin olisin onnellinen. Mutta kun ei!
Ja kun kysyttiin, että nukkuuko vastasyntyneet melkein koko päivän. Yllätys yllätys, meillä kyllä ei nukkunut. Se on kyllä niin jännä kun jos kysyt ihmisiltä niin minä ja mun mies luokitellaan tosi rauhallisiksi ihmisiksi joten luulis, että ainakaan tuollaista hyperaktiivisuutta ei kotona äidinmaidossa tule.
Meillä ollaan jo päikkäreillä partsilla. Iltapäivällä ajattelin minäkin lähteä liikenteeseen. Jos kävis hakemaan yhden satsin valokuvia kuvaamosta ja katsois vaikka rintapumppua. Ens viikonloppuna kyllä ajattelin ottaa pienen vapaahetken myös itselleni.
Aurinkoista viikonloppua!
Päkkänä ja Saku 1 kk 1 vko
Anopista tai paremminkin myös appiukosta ja tarpeiden tulkitsemisesta tuli mieleen, että itse olen tullut siihen tulokseen, että viisainta vaan luottaa itseensä lapsen äitinä. Me kaikki kun varmasti tunnetaan äitinä lapsemme paremmin kuin isovanhemmat. Itseäni ärsyttää suunnattomasti appivanhempien kommentointi lapsen syömisestä. Toissapäivänä teki mieli motata anoppia kun pojan itkiessä ennen kuin tarttui tissiin, anoppi nappasi poikaa jaloista ja sanoi, tule alemmas. Teki mieli huutaa, että häivy vielä kun ehdit, että ei tähän mitään asennon auttajaa tarvita sähläämään. Kele...Lisäksi anoppi änkeää mukaan jokaikiselle vaipan vaihdolle...Siinä se sitten päivittelee pojan pyöristyviä reisiä ja tunkee tuttia suuhun kun vähänkin inahtaa. Oisko muuten kellään hyviä neuvoja siihen, miten sanoa napakasti mutta kuitenkaan suututtamatta mm. em. asioista anopille?