G: Yritätkö ottaa selvää uuden tuttavuuden "sosioekonomisesta asemasta"?

että mitä ihminen tekee työkseen, mutta ei mulla kiinnosta muuten toisten asunnot, autot ja rahavarat.

Jos juttua riittää ja tavataan useamminkin, niin yleensä noi tulee jotenkin ilmi muutenkin. Mitäpä väliä, jos on "itseni" oloinen ihminen?

Ex-naapurini aloitti tuttavuutemme kysymällä paljonko mieheni tienaa :-)

siis en mitään tenttiä järjestä mutta mun mielestä on ihan normaalia keskustelua kysyä ihmiseltä että millä alalla olet tai opiskeletko vielä tms... Ihan normaalia small talkia. En mä sillä perusteella mitään arvoja jakele mutta vaan kiinnostaa että ollaanko esim opiskeltu samaan aikaan tai tehty samoja töitä.



Ja huom, jos keskustelu etenee tuollekin tasolle niin siinä vaiheessa ollaan tavattu jo useita kertoja esim puistossa, bussissa eli jossain määrin jo tunnetaan. Pitääkö näitä asioita jotenkin salailla?

Mieluummin kaveeraan itseni tasoisten tai itseäni parempien kanssa. En ala slummeilemaan.

ihmisen sosiaaliset taidot ja käsitys muista ihmisistä- ja sehän se pitkälle ratkaisee kenen kanssa haluan olla tekemisissä.

Ei kauheasti kiinnosta sellaisen ihmisen seura joka arvottaa elämänsä sosioekonomisin perustein.

Ex-naapurini aloitti tuttavuutemme kysymällä paljonko mieheni tienaa :-)

Vastasitko kysymykseen? Itse en olisi ainakaan kertonut omia enkä mieheni tuloja!!!

Tästä kirjoittajasta kyllä aistii ihan tämän viestin sävystä jo sydämen sivistyksen sen akateemisen viisauden ohella :) Ihana :)

Enkä ole ikinä luokitellut ihmisiä heidän tulotasonsa tai asumismuotonsa perusteella. Olen itsekin asunut kaupungin vuokra-asunnossa, vaikka olen hyvin palkatussa työssä ja akateemisesti koulutettu. Ihan samanlaisia ihmisiä siellä asui kuin naapurissa omistustalossa, en huomannut yhteisellä hiekkalaatikolla mitään eroja sen mukaan missä asui tai missä oli töissä...

Kaikki me ihmiset ollaan ihan samanlaisia pohjimmiltamme, toki eroja löytyy sivistystasossa, koulutustasossa, tulotasossa, asumistasossa, mutta ihmisyyden tasolla kaikki ollaan samalla viivalla.

ihan luontevaa kysyä toisen ihmisen ala, tai opiskeleeko vielä. En kysy, missä on töissä, koska itsekin tiedän kokemuksesta, että ei ole kiva selitellä jos onkin tytöttömänä.



En tietenkään heti kysy, mutta jossain vaiheessa kyllä. Mitkään asunnot ja autot eivät kiinnosta.

Mieluummin kaveeraan itseni tasoisten tai itseäni parempien kanssa. En ala slummeilemaan.

raha vai titteli? Vai millaista asteikkoa sä käytät??

Enkä ole ikinä luokitellut ihmisiä heidän tulotasonsa tai asumismuotonsa perusteella. Olen itsekin asunut kaupungin vuokra-asunnossa, vaikka olen hyvin palkatussa työssä ja akateemisesti koulutettu. Ihan samanlaisia ihmisiä siellä asui kuin naapurissa omistustalossa, en huomannut yhteisellä hiekkalaatikolla mitään eroja sen mukaan missä asui tai missä oli töissä...

Kaikki me ihmiset ollaan ihan samanlaisia pohjimmiltamme, toki eroja löytyy sivistystasossa, koulutustasossa, tulotasossa, asumistasossa, mutta ihmisyyden tasolla kaikki ollaan samalla viivalla.

mutta rahalla ei siinä ole mitään tekemistä. vaan siinä millaisia arvoja elämässä on. Ja kuinka sydämellinen on. Rahan perässä juoksevat ihmiset luulevat että kaikki asiat mitataan tulotasolla. Tunnen paljon hyvätuloisia kuin myös vähä-varaisia molemmissa joukoissa ihania ihmisiä sekä täysiä ääliöitä.

jonkiintasoisesti luokittelen ihmisiä sellaisen yleisen fiksuuden ja elämäntapojen perusteella. Esim jos äiti karjuu lapsille rööki suupielessä ja elämäntyyli on jotenkin ns white trashia, niin ei meillä varmaan ole paljoa yhteistä. Sori vaan.

mutta rahalla ei siinä ole mitään tekemistä. vaan siinä millaisia arvoja elämässä on. Ja kuinka sydämellinen on. Rahan perässä juoksevat ihmiset luulevat että kaikki asiat mitataan tulotasolla. Tunnen paljon hyvätuloisia kuin myös vähä-varaisia molemmissa joukoissa ihania ihmisiä sekä täysiä ääliöitä.

Ja sitä ei voi rahalla ostaa.

esim. koulutustaustan, ammatin, asunnon (omistus- vai vuokra-, iso vai pieni), asuinpaikan arvostettuuden jne. mukaan. Tosin huomionarvoiset ihmiset näyttävätkin erilaisilta yleensä. Alemmaksi sosiaaliluokaksi arvaa ainakin heti jos ihminen polttaa, vaatteet kertovat paljon, yleinen käytös, kielenkäyttö...

jos huomaan että joku on kiinnostunut seurastani statuksen tai rahan (no ei sillä paljon brassailla) tai muun vastaavan vuoksi- vetäydyn aika nopeasti seurasta. Koska se on viesti ihmisen henkisestä köyhyydestä.

töistä ja koulutuksesta ja lasten harrastuksista.



Miehestä kysyn vain, jos toinen muutenkin puhuu miehestään paljon. Autosta nyt harvemmin tulee kysyttyä, ellei lapsia ole viisi tai jotain, eli on relevantti tietoa.



Osittain juttelen, koska se on sitä small talkia. Ja kysyn, koska minua kiinnostaa ihminen. Jos kuitenkaan en tee sen enempää tuttavuutta, ei johdu mistään sosioekonomisesta taustasta vaan siitä, ettei jutustelu ole ollut luontevaa ja kiinnostavaa. Kiinnostavuus toiseen myös tyrehtyy siinä vaiheessa, jos toinen ei suostu kertomaan itsestään mitään. Ei sitä viitsi säästäkään jutellä loppuikää.

Itse olen duunari ja niin on lähipiirikin, osa käynyt amiksen, osa pelkän lukion, osa amk:n ja oikeastaan kaikki on sellaisia "duunarihenkisiä". Duunarihenkisiksi miellän ihmiset jotka on ahkeria, avuliaita, suht avoimia, suoria, eivät yritä olla muuta kuin ovat.



Lähinnä mua on näissä korkeasti koulutetuissa kiehtonut tietää se, että ovatko niin olevinaan ylitse muiden kuin millaisia mielikuvia herättävät ;) Ja ovatko pinnallisia, rahan perään, haluavat "pröystäillä" ;) Eli oikeastaan ihan odotan että joku "hieno ja korkea-arvoinen" äiti tulisi juttelemaan ja rikkoisi nämä myytit, jotka ehkä osin tällä palstalla on mulle syntyneet.



t. Rehti duunari ja siitä ylpeä (niin olen se jonka lapsi käyttää ihan vaan Cirafin haalaria ja tarvittaessa kuriksia siinä päällä ja joka ajaa 90-luvun lopun autolla ja joka asuu "vähän huonommalla alueella"... ja tamppaa mattoja kerrostalon pihalla, meillä kun ei ole siivoojaan varaa ja käy Lidlissä kaupassa kun siellä on halpaa... eli jos mun aavistukset pitää paikkaansa niin nää "hienot ja vähän korkeampitasoiset ihmiset" ei jo ihan ulkoisin perustein tulekaan mun juttusille?)

Olenkin itse akateeminen ja saan sivistynyttä keskustelua ihan tarpeeksi työn puolesta, joten ystävystyn hyvin mielelläni vähän erilaisten ihmisten kanssa työn ulkopuolella. Tunnen mm. yhden päällepäin white trash-mamman, joka on kaupan kassa ja tupakoi ja kiroilee, ja loistavasti ollaan tultu toimeen ja ystäviä oltu jo 6 vuotta ;-) Ei sitä aina näistä ulkoisista määritteistä voi päätellä miten hyvin jutut käy yhteen.

Minä käytän lapsillani ihan mitä vain haalaria, jonka kirppikseltä tai ilmaiseksi saan. Myös kuriksia.

No, autot ovat uusia, mutta eivät sen vuoksi, ettenkö kehtaisi huonommalla ajaa.

En tamppaa mattoja, mutta eipä ole siivoojaakaan.

Käyn Lidlissä. Lähinnä tosin sen vuoksi, että kaipaan vaihtelua.

t. kolmannen polven akateeminen

t. Rehti duunari ja siitä ylpeä (niin olen se jonka lapsi käyttää ihan vaan Cirafin haalaria ja tarvittaessa kuriksia siinä päällä ja joka ajaa 90-luvun lopun autolla ja joka asuu "vähän huonommalla alueella"... ja tamppaa mattoja kerrostalon pihalla, meillä kun ei ole siivoojaan varaa ja käy Lidlissä kaupassa kun siellä on halpaa... eli jos mun aavistukset pitää paikkaansa niin nää "hienot ja vähän korkeampitasoiset ihmiset" ei jo ihan ulkoisin perustein tulekaan mun juttusille?)

T: 16 =DD Näköjään ihan hyväksyttävä mielipide tällä kieroontuneella palstalla.