G: Yritätkö ottaa selvää uuden tuttavuuden "sosioekonomisesta asemasta"?

jonkiintasoisesti luokittelen ihmisiä sellaisen yleisen fiksuuden ja elämäntapojen perusteella. Esim jos äiti karjuu lapsille rööki suupielessä ja elämäntyyli on jotenkin ns white trashia, niin ei meillä varmaan ole paljoa yhteistä. Sori vaan.

Kaveeraan mieluummin hyvät elämäntavat omaavien vanhempien kanssa. Rikkaus tai hyvä työpaikka ei tod ole must mutta perheen pitää käyttäytyä hyvin ja ennen kaikkea mulla soi varoituskellot jos vanhemmat eivät näytä välittävän lapsistaan kunnolla. Silloin ajattelen että haluanko omankaan lapseni seurustelevan tällaisen porukan kanssa...

jos ei mitään löydy niin tietää että jaahas, joku perustavis kyseessä

joskus kysyn ammattia jos keskustelu kulkee siihen suuntaan. Kyllä ihmisen luonne merkitsee enemmän kuin sosioekonominen asenne :D

minä taas yritän peitellä sitä "korkeampaa sivistystäni" hiekkalaatikolla. Olen kulttuurista kiinnostunut, modernia runoutta lukeva hyvin toimeentuleva akateeminen. Kun ympärillä aletaan puhua BB:stä (ja ei siis kuulemma tarkoita Bardotia) tai siitä missä eineslihapullat on tarjouksessa, yritän hymistellä mukana vaikkei aihe liikuta minua ollenkaan. Samaten lastenkasvatuksesta yritän puhua yksinkertaisemmin kuin ajattelen - on tullut luettua lapsipsykologiaakin sen verran että noin Supernannyt ei oikein kolahda. Rahasta nyt onneksi harvemmin meilläpäin suoraan puhutaan, sekin on joskus noloa kun joku kehuu kirpparilöydöillään ja minun täytyy myöntää etten jaksa edes vertailla hintoja vaan ostan ekan sopivan, minkä löydän...



Mutta toisaalta on ihana kun pystyy juttelemaan eri tilanteessa olevien ihmisten kanssa. Ne, jotka ei osaa sopeuttaa juttujaan siellä hiekkalaatikolla jää kyllä porukan ulkopuolelle - oli sitten liian hieno tai liian rahvaanomainen puheiltaan.

...olla tekemisissä itseäni selvästi rikkaampien tai sivistyneempien kanssa. Tunnen aina oloni jotenkin vajaamittaiseksi, jos "vastapuoli" on tohtoristasoa tai erittäin varakas tai mikä pahinta, molempia. Sitäkin kamalampaa on vanha sivistyssuku.



Itsällänikin on ylempi akateeminen tutkinto ja tulen ihan hyvin toimeen, mutta en pysty samaan tasoon esimerkiksi lomamatkoissa ja designer-vaatteissa kuin jotkut. Eikä hoksottimetkaan riitä ihan kaikkien tasolle, pakko se on myöntää.

Mutta saatan kysyä missä asuu tai on töissä/opiskelemassa jos keskustelu menee siihen suuntaan (asumiseen, töihin opiskeluihin). Eikä siinä ole sen kummempaa taustalla kuni tavalline juttelu arkiasioista ja uuteen ihmiseen tutustuminen :)

Asumisesta saatan kysyä siksi, että kiinnostaa tietää missä päin asuvat (jotkut käyvät 'meidän' puistossa kauempaakin), että voidaan puhua esim. alueen kouluista, päiväkodeista jne.



Ammatti tavallaan kiinnostaa, mutta kuitenkaan en sitä heti kysy enkä omaanikaan mainosta. Jos tulee keskusteluissa esiin, niin tulee. Toisaalta minulla on kyllä ystäviä todella monenlaisissa ammateissa, niin ammattikoulutasosta yliopistoon, että ei sillä ole ystävyyden tai tuttavuuden kannalta merkitystä. Kollegoiden kanssa tykkään puhua työasioista ja muiden kanssa muista.

Joidenkin kanssa tulee paremmin juttuun kuin toisten, kokemukseni mukaan sillä ei ole tekemistä sosioekonomisen taustan kanssa. Mutta huumorintajun kanssa sitäkin enemmän. Oikein tosikkomaisesti elämään suhtautuvien ihmisten kanssa en jaksa aikaani viettää. =)

Itselläni on hyvä itsetunto, joten täytyy sanoa, etten kyllä mitään alemmuutta tunnen kenenkään seurassa. Olen kohtalaisen hyvässä "asemassa" kaikin puolin, mutten todellakaan mikään kultalusikka suussa rikkaaseen sukuun syntynyt. Ihan omilla ansioillani olen kohtalaisen aseman saavuttanut. Koulutus ei enempää eikä vähempää kuin amk:n verran.



Minua ei todellakaan ensisijaisesti kiinnosta ihmisten tulotaso tai asema.. Totta kai esim. alasta tulee josssain vaiheessa tutustuttua keskusteltua, mutta se lienee luonnollista. Ihmisissä minua kiinnostavat mm. huumorintaju, elämän arvot, perhekeskeisyys/perheen arvostaminen, suhtautuminen lapsiin, elämän arvot yleensä (sen huomaa hyvin nopeasti onko raha tärkeässä roolissa).



Se täytyy vielä sanoa, että statuksen perässä juoksijoita ja valtavasti uraan/rahan tekoon perheen kustannuksella panostavia ihmisiä suorastaan halveksin, täytyy myöntää. Eli sellaisia ihmisiä, joille perhe on uran jatke ja perheeseen panostuksen vähäisyydestä voisi päätellä, että lapsiakin on tehty vain kun niin "kuuluu tehdä".