Kun vihdoinkin saan itsestäni sen verran irti, että haen apua

siitä, etä ei jaksa nousta sängystä, ei vastata puhelimeen ja pienikin ponnistus tehdä jotain, on suunnaton. ap



Kestän kyllä nää kusipäät, olen tottunut siihen, että olen tällainen.Mutta jos joskus tulette sanomaan minulle päin naamaa näitä juttujanne, vetäisen turpaan, se on varma.Kiitos ihanille, ketkä kirjoittavat nätisti. ap

"ap on saanut apua ripeästi ja tehokkaasti, joten hänen ruikutuksensa on törkeää"









Apua en ole saanut mistään,kun en jaksa taistella enää.ap

Koneella jaksan olla, se on elämäni työnhaun lisäksi.

ja ekaa kertaa tekee mieli ilmoittaa asiatonta viestiä. Oli pakko lopettaa välillä ja hyppiä yli kun tuli niin kammottavaa tekstiä. Ei ole ihan terveen paperit tuolla yhdellä kirjoittajallakaan kyllä :o.



Itse olen toipunut vuosien masennuksesta ja ahdistuksesta toivon mukaan lopullisesti, joten on vähän perspektiiviä. Ei kannata lukea tuollaisia myrkkyvuodatuksia mitä tässä ketjussa on. Kyse ei oikeasti ole mistään ryhdistäytymisestä tai aikuiseksi kasvamisesta tai laiskottelun lopettamisesta, vaan lapsuuden traumojen käsittelystä. Minäkin olen saanut kuulla terapiassa enemmänkin siitä, miten olen liian ankara itselleni ja koetan vaan jaksaa viimeisillä voimilla jne. Näitä tavallisia tarinoita. Loppujen lopuksi ongelma ei minulla ollut mikään valinta tekemisen ja tekemättä jättämisen välillä vaan asioiden oikean tilan NÄKEMINEN. Se on näissä psyykejutuissa se vaikein osuus. Sitten kun pystyy näkemään "oikein", myös tekeminen korjaantuu kuin itsestään, pakottomasti ja pakottamatta. Ei tarvita mitään ryhdistäytymistä, se tulee itsestään kun paine vähenee painekattilassa ja jää voimaa muuhunkin kuin kasassa pysymiseen.

kasvamista tuo tietämättömyyden, aggressiivisuuden ja ilkeyden yhdistelmä, joka tässä ketjussa mesoaa.

just. jospa se sunkin kohdalle joskus osuu.

kyllä masentunut on oikeasti sairas verrattuna läskin vuoksi nivel, lonkka kolesteroli, verenpaine ym. "sairaisiin". siis länsimaiden ahneisiin.

Laajenna nyt vähän sitä omanapaisuuttasi ja tajua, että oikeasti sairaat joutuvat jonottamaan esimerkiksi leikkauksiin VUOSIkausia.

Kuusi päivää on kärpäsenkakkaa ja aina voi todellakin marssia suoraan pöpilään, jos ei sitä jaksa.

ne jotka ei ymmärrä alkuperäisen olotilaa niin joutais ite hoitoon suljetulle osastolle



mene päivystykseen. ja pyydä sieltä kiireellinen lähete psykiatriselle. niin minä tein kun aikaa en saanut tervkeskuksesta kuin kuukauden päähän. ja ensi apua saa jo päivystyksestä. näin minä tein toka kerralla kun tiesin mihin pyrkiä. eka kerralla jonotin puoli vuotta....!! ja olin valmis tekemäään jo mitä vain..

ymmärtäväinen lääkäri määräsi Cipralexia ja pameja, olisi ottanut osastollekin, ellei minulla olisi ollut miestä "katsomassa perään" kotosalla. pääsyni oikean hoidon pariin erikoislääkärille nopeutui.



voimia sulle AP!

valtakunnallisia puhelinnumeroita ja nettisivustoja, jotka auttaa. Se 6 päivää on oikeasti melko lyhyt aika, valitettavasti. Hiukan alaa tuntevana tiedän, että jonot ovat valtavia ja hoitoonpääsy vaikeaa. Sitähän sanotaan, että kuolee tai parantuu ennen kuin hoitoon pääsee. Ikävä kyllä.



Akuutissa hädässä kuitenkin voi hakeutua päivystykseen.

Päivystykseen kun menee niin itsetuhoinenkin saa vaan lääkkeitä kouraan ja pyydetään ehkä seurantakäynnille parin viikon päästä. Sitten kun yrität itsemurhaa niin pääset osastolle pariksi päiväksi kunnes sinut taas dumpataan oman onnesi ojaan. Psykoosiin pitäis hankkiutua, että joku välittäis.



Kokemusta on.

Kun kävin lääkärillä toissa viikolla ja kerroin tarinani, hän antoi minulle lapun kouraan ja sanoi, että varaa tuolta erikoissairaanhoidon puolelta aika, jos haluat jutella lisää/saada lääkitystä.



Eilen sain sen tehtyä, ja näin kävi.Mä selviän kyllä(luulisin)



Nimenomaan itsetuhoisista ajatuksistani kerroin, siksi kai en saanut lääkkeitä.



ap

Minun äidilläni on ollut masennus vuosikymmeniä ja ainakin hänellä se toimii hienona alibina jatkaa itsekeskeisyydessä rypemistä.

Minun äidilläni on ollut masennus vuosikymmeniä ja ainakin hänellä se toimii hienona alibina jatkaa itsekeskeisyydessä rypemistä.

et taida ymmärtää masennuksesta sairautena YHTÄÄN MITÄÄN. säälin äitiäsi kun on noin "ymmärtäväinen" lapsi..

kun sen kanssa elin 17 vuotta ja sen jälkeenkin se on varjostanut omaa elämääni vuosia.



Mitähän törkeää tuossa oli? Jututapa sinä joskus mt-potilaiden omaisia. Mutta älä sitten pillastu, kun kuulet totuuden.

kun sen kanssa elin 17 vuotta ja sen jälkeenkin se on varjostanut omaa elämääni vuosia.

Mitähän törkeää tuossa oli? Jututapa sinä joskus mt-potilaiden omaisia. Mutta älä sitten pillastu, kun kuulet totuuden.

isäni on kärsinyt masennuksesta. samoin äitini. paras ystäväni, velipuoleni sekä minä itse olen kärsinyt masennuksesta. minä todellakin väitän ymmärtävän jotain masennuksesta. toisin kuin sinä. et voi pokkana miettiä kuinka masennus on vain tekosyy olla itsekäs!

kannattaisi varmaan mennä itseensä? tai kenties hankkia ihna ammattimaistga apua tuohon katkeruuteensa?

25

Se on se toinen tapa.



Ei totuuden kertominen ole mitään katkeruutta... Arvasinkin, ettet kestä sitä.

no nytpä osoitit olevasi aivan tosissasi IDIOOTTI.

voi voi. mielummin "luuseri" kuin epäkypsä katkera ääliö..

25, ai teillä on sitten koko suku luusereita? Se on se toinen tapa.

Ei totuuden kertominen ole mitään katkeruutta... Arvasinkin, ettet kestä sitä.

25

että haukkuu ja herjaa muita sen sijaan, että kasvaisi vihdoin aikuiseksi on myös todella tyypillistä "masentuneille".



Joudutko sinäkin odottamaan yhteiskunnan apua jopa pari päivää vai mistä moinen vihanpuuska?

sattuvat.ap

että haukkuu ja herjaa muita sen sijaan, että kasvaisi vihdoin aikuiseksi on myös todella tyypillistä "masentuneille".

Lopeta nyt tän ketjun lukeminen ja koeta jaksaa lääkärille pääsyyn saakka. Tämä ketju muuttui ääliöitten haukkumisketjuksi. Surullista, jotkut vaan on tosi kylmiä ihmisiä ja suurimmaksi osaksi tosi tietämättömiä! Älä sinä pahoita moisten takia muutenkin herkkää mieltäsi.