Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

1- ja 3-vuotiaat 2,5 viikkoa ilman äitiä reissussa

Vierailija
01.06.2009 |

Mieheni aikoo viedä lapseni sukulaisiin Keski-Eurooppaan kahdeksi ja puoleksi viikoksi tänä kesänä. Koko suku on aivan ihana ja lapset pääsisivät maalle "paratiisiin" nauttimaan jatkuvasta rakkaiden aikuisten läsnäolosta ja kiinnostuksesta. Nyt kuitenkin ajattelen olevani korvaamaton, sillä olenhan lasten äiti. Pienempi on vasta vähän päälle vuoden, joten hän ainakin jo unohtaa äitinsä tuossa ajassa. Minun on pakko olla töissä, joten kompromisseja on tehtävä. Ajattelin päästä muun perheeni reissuun, ja yrittää jotenkin selvitä pitkästä erosta. Huhhuh. Onko mitään kokemuksia teillä. Että lapset ovat olleet toisesta vanhemmasta pitkään erossa?

Kommentit (18)

Vierailija
1/18 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

vielä noin pitkää eroa, varsinkaan 3 vuotiaasta.1v. voisi jo unohtaakin minut tuossa ajassa. Aika hurjalta kuulostaa...(ellet ola taas joku outo provo?)

Vierailija
2/18 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Isälläkin on oikeus olla lastensa kanssa. Jopa ilman sinua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/18 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja mies maaseudulta keski-euroopasta :) meillä oli kanssa vaihtoehtona, että mies lähtisi lasten kanssa 2vk kotiinsa. Mutta päädyttiin kuitenkin siihen, että mennään koko porukka viikoksi. Mä en vaan raskinut noita päästää.

Ja ihan sellaset käytännön asiatkin miehesi kannalta kannattaa miettiä, että ei olisi musta ainakaan herkkua raahata matkalaukkuja ja kahta pientä lasta kentillä, eikä se aika koneessakaan edes kahen aikuisen voimin mahtavaa ole, saati yksin sitten.

Vierailija
4/18 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joudun todellakin olemaan töissä, koska aloitan toimessani vasta. Ajattelen lasten isovanhempia, jotka asuvat kaukana, sekä miestäni, joka myös haluaa olla vanhempiensa kanssa heidän lomallaan. Lapset olisivat turvallisessa paikassa. Heillä on isänsä kanssa turvallinen ja tiivis suhde.

Vierailija
5/18 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies oli työmatkalla 2 kuukautta, kun lapsemme oli suunnilleen vuoden ikäinen. Eikä lapsi todellakaan unohtanut isäänsä sinä aikana.

Vierailija
6/18 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

1-vuotias ei todellakaan noin vaan unohda vanhempaansa tuossa ajassa. Kiukutella toki voi, ja pitääkin kun taas tapaa mutta ei unohda.



Ei äiti voi yksin tuollaista päättää, isäkin kun on niiden lasten vanhempi. Jos lapset ovat isälleen rakkaita ja läheisiä niin ei äidillä ole mun mielestä nokan koputtamista asiaan.



Voisin vaikka lyödä vetoa että 2 olisi täysin valmis yksin lähtemään lasten kaa tuoksi ajaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/18 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllähän he sinut muistavat nähtyään sinut mutta eivät ole riittävän kypsiä käsittelemään noin pitkää eroa mielessään. Pikkulapsille pari viikkoa on ikuisuus, ei heille pysty sitä edes selittämään. Heille ero on hylkäämiskokemus.



Eikö miehesi voisi lähteä lasten kanssa lyhyemmäksi ajaksi? Kysy keneltä tahansa psykologilta, tuo ei voi olla hyväksi lapsille.

Vierailija
8/18 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

korjaa, että en tarkoita olevani sen "korvaamattomampi" kuin heidän isänsä, vaan mietin vaan, että pystyvätkö isovanhemmat tarjoamaan saman kehityksen peilin kuin oma vanhempi. Uskon että isän läsnäolo riittää... Mutta en tiedä, olenko oikeassa. En itse haluaisi olla lasten kanssa ilman miestäni pitkää aikaa, sillä tiedän, että isä on heille todella tärkeä (tekee ruokaa, tuudittaa sylissä ja laulaa unilaulun ennen nukkumista ym.)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/18 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yleensä äiti on ensisijainen ja tämä yhtään isän roolia väheksymättä.



Älä lähetä lapsia noin pitkäksi aikaa sukulaisiin.

Vierailija
10/18 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun olen ollut välillä töissä. Aiemmin olen ollut vastaavassa tilanteessa viikon erossa esikoisestani sekä pari kuukautta sitten kun olin matkalla. Silloin kaikki meni tosi hyvin. He katsoivat tekemiäni videoita ja puhuimme puhelimessa ja Skypessa päivittäin. Isovanhemmillakin on oikeutensa. Lisäksi toinen äidinkieli sekä toinen kulttuuri ansaitsisivat myös lisäbuustia. Hitto, kun tää on kinkkistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/18 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kehityksen peilin?!!? minkä...ihmeen kehityksen peilin?!?! 2,5 viikkoa, mikä peili siinä ajassa nyt niin kovin vääristyy ja menee pieleen kehityksessä?!? kääks mitä äitejä. et ole korvaamaton - toivottavasti ainakaan, koska ainahan voit huomenna jäädä bussin alle ja lasten on siitäkin selvittävä. Ja mikä ihmeen urbaanilegenda täällä aina kerrotaan, että lapset unohtaa äitinsä viikossa, kahdessa, kuukaudessa?!?! Ihan käsittämätöntä. Uskokaa nyt jo mammat, että lapsentahtisuudessakin voi mennä ihan liian pitkälle, vaikka on hyvä, että lapsia huomioidaan toisin kuin ennen, niin jotain rajaa, please. Lapsi on kuitenkin "vain" yksi perheenjäsen, ei koko universumia koossa pitävä voima, jonka ympärillä kuu ja tähdetkin pyörii. Mitä teette, jos joudutte vakavaan onnettomuuteen ja teholle kuukaudeksi? MIten ne pienet piltit pärjäävät VAIN isän ja VAIN rakastavan suvun kesken?!!? Ajatelkaapa lapsia maailman slummeissa, jotka hyvinkin pieninä jo elävät katulapsina ilman minkäänlaista perhettä - monet heistäkin kasvaa kuitenkin aikuiseksi. Joten vähän rajaa tuohon panikointiin. Jos perheessä on perusasiat kunnossa ja se on rakastava ja lämmin yhteisö, niin ei lapsi rikki mene, jos joskus näkee jonkun muunkin kuin äitinsä ensimmäisen 7 elinvuotensa aikana.

Vierailija
12/18 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miehesi on kuitenkin lasten isä. Aika moni isä on poissa lastensa elämästä esim. työmatkojen takia 2,5 viikkoa eikä sitä sen ihmeellisemmin mietitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/18 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on 1-vuotias lapsi ja tällä hetkellä olen hänen maailmansa keskus. Hän on alkanut turvata myös isäänsä, mutta selkeästi olen hänelle edelleen se ykkönen, kiintopiste, jonka ympärille hän maailmaansa rakentaa. Kyllä varmasti lapsemme selviäisi pari viikkoa ilman minua isänsä hyvässä hoidossa, mutta uskon, että noin pienellä kaksi viikkoa on iäisyys, eihän hänellä ole minkäänlaista ajantajua. Ja pientä iäisyyttä en lapsestani suostuisi olemaan erossa. En voi kuvitella miltä hänen pienessä mielessään tuntuu kun äitiä ei monen yönkään jälkeen näy. Varmasti 1-vuotias hätääntyy, vaikka välttämättä ulospäin se ei näkyisikään.



Itse olin vähän aikaa sitten pari yötä poissa ja lapsemme isänsä kanssa. Sinänsä meni ihan hyvin. Seuraavan viikon ajan ei tosin enää kelpuuttanut isäänsö yöllä herätessään, selkeästi halusi tarkistaa, että äiti vielä paikalle. Enää en jättäisi niin pientä kahdeksi yöksi edes isälleen.



Musta tällaiset kommentit, että kyllä isälläkin on oikeus lapseen jne. ovat hieman itsekkäitä. Siinähän suoraan ajatellaan asiat vanhemman näkökulmasta. Ennen muuta pienellä lapsella on oikeus olla ensijaisen huoltajan kanssa, johon hänelle on muodostunut luonnollisesti kiintein suhde. Merkitystä ei siis ole sillä onko kyseessä äiti vai isä. Tämä tietenkin koskee vain pientä lasta ja vauvaa. Ap ei kertonut onko nuorempi lapsista lähempänä kahta vai yhtä ikävuotta. Lapsen kehityksen kannalta, sillä on kuitenkin ratkaiseva merkitys.

Vierailija
14/18 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja kaikki on mennyt hyvin, niin mikäpä ettei! Lapset eivät varmasti unohda sinua ja jos viettävät muutenkin paljon aikaa isän kanssa, niin tuskinpa tuosta mitään isoa traumaa tulee...



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/18 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapsia ei päästetty lainkaan lapsivuodeosastoille, joilla äidit olivat pääsääntöisesti 7 vrk, leikatut pidempään (mitään parin-kolmen päivän kotiutumisia ei tuolloin tunnettu lainkaan). Tämä tarkoitti siis sitä että kaikki isosisarukset ikään katsomatta olivat erossa äidistään tuon ajan. Esim. 1,5-vuotias isoveljeni oli viikon mummolassa, hoki ekat päivät "äiti poissa, äiti poissa" ja sitten oli normaali itsensä.

Vierailija
16/18 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

primääri kiintymyssuhde. Se, johon se on, ei saisi 'kadota' pitkäksi aikaa, sukupuolesta riippumatta

Vierailija
17/18 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Molempien kanssa ekaa kertaa kun olivat 2 kk eli olin äitiyslomalla ja lähdin Suomeen lasta näyttämään sukulaisille. Tottakai mies/lasten isä oli allapäin kun ei työn vuoksi voinut lähteä mukaan, mutta siihen vaan oli sopeuduttava.



Nyt kun pieninkin on 4v, ehdotin että mies lähtisi lasten kanssa heti kun koulu loppuu äitinsä luokse ja minä tulisin 3 viikon kuluttua - ei lähde! On kuulema liian pitkä aika meidän 4v-vauvalle. Nyt isä ja lapset sitten lomailevat kotosalla ensin ja sitten matkaan kok perhe.



Ei meillä lapset ole isäänsä unohtaneet parissa viikossa. Molemmilla on ollut lelukassissaan valokvat isästä jotka on voinut kaivaa esiin kun ikävä iski.

Vierailija
18/18 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaan siitä, että muistaa ensisijaisen huoltajansa ja kärsii siitä ettei tämä ole enää "olemassa" häntä varten niin kuin pieni lapsi eron kokee.



Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi yhdeksän yksi