mun mies on täysidiootti! SAnokaa miten kostan sille tän??

Minä myös "kostaisin" sillä, että pistäisin ukon vaihteeksi vastuuseen lapsista. Eli ota itsellesi omaa aikaa, ilmoitat miehelle että nyt on sun jumppa tms. ja hänen on vaan oltava lasten kanssa,. Eiköhän silläkin mieli ala muuttua kun viettää muutaman illan lasten kanssa ja näkee, mitä se on.



Älä välitä näistä, jotka täällä mölisevät ettet saisi (täysin oikeutetusti) olla vihainen miehellesi. Ymmärsin viesteistäsi, ettei kyse ole vain tästä "kauden viimeisestä pelistä" vaan että teillä mies ei muutenkaan hirveästi osallistu arjen pyörittämiseen. On korkea aika, että hän siihen ryhtyy.

Että olette kaikki kotona ja teette jotain kivaa.

Sitten sanotkin heippa ja lähdet ulos kavereittesi kanssa. Miehesi hoitakoon lapset.



Mun ex teki tota todella tiuhaan. Lähti joka viikonloppu kavereilleen ja kun asuvat niin pitkällä pitihän yöksi jäädä että sai kuppia ottaa.

Jos kauhean tappelun seurauksena jäi kotiin niin murjotti tietokoneella koko viikonlopun ja valitti tekstareilla kavereilleen kunka akka ei päästänyt. MINÄ olin sitten se laiska joka levitti persettään vain kotona kahden alle kolmivuotiaan kanssa.



Enpä järin kauan moista katsonut vaan laitoin äijän kamat kasaan ja sanoin että voi muuttaa sinne kavereilleen. Kun ei kerran kiinnosta perhe-elämä vaan teinipelleily niin voi harrastaa sitä sitten muualla.

Adios ja siihen loppui se liitto.

Enpä olisi tehnyt niitä lapsia noin paljon tuommoisen kanssa alunperinkään.

Nyt on vahinkokello kaulassa sulla, ja elettävä sen mukaan.

Tee selväksi ukollesi, että missä mennään, sanot vaan miltä tuntui, ja et olet oikeasti ihan lopussa. Nyt jarrua ukolle!

Sopikaa vaikka niin että mies hoitaa yhden viikon kaikki kotihommat ja lapset, jospa hän sen jälkeen tajuaa millainen työtaakka sinulla on. Veikkaanpa että jo pelkkä viikonloppu pe iltapäivästä ma-aamuun riittää aukaisemaan miehen silmät. Lähde vaikka pois kotoa jos et muuten saa miestä hoitamaan lapsia. Ja jos olet kotona, älä puutu miehen tekemisiin, älä auta vaikka toinen sitä pyytäisi.Ja itseasiassa, taitasi tämäkin olla eräänlainen kosto.

Tässä on järkevä ehdotus...

Tämän tyyppisiä aloituksia tulee varsin usein, joten on helppo uskoa, että aika monella on varsin vastuuttomat miehet.



Ensinnäkin. Älkää suostuko enää kynnysmatoiksi, kuten ap ja moni muu tässä näköjään tekee. Moni mies kyllä poimii rusinat pullasta, jos hänen annetaan elää täysin oman mielensä mukaan. Mikäpä olisikaan kivempaa kuin jatkaa poikamiesajan elämää, mutta perhekin on siinä sivulla kuten ap:n tapauksessa. Mutta kun miehenkin elämään kuuluu kompromissien tekeminen. Oikein säälittää ap:n ja muiden puolesta. Mutta fakta on, että teidän naisten on pantava kova kovaa vasten. Ei siis mitään kostoja, vaan ihan järkevää puhetta ja sopimista. Jos sopimuksista ei pidetä kiinni jatkuvasti, niin jossain vaiheessa on ero edessä. Harva mies kuitenkaan sitäkään haluaa, vaan suurin osa tajuaa tosiasiat, kun niistä oikeasti puhutaan. Hankkikaa naiset myös omaa aikaa. Jos mies on treeneissä x iltaa viikossa, niin menkää tekin jonnekin. Ihan minne tahansa. Ja sitten yhdessä tietenkin sovitte myös perheen yhteisistä illoista/päivistä.

..on fiksua??

rajansa kaikella. Ap:n mies on toki täysin vastuuton, mutta tämän alla olevan kanssa olen aika eri mieltä. Ensinnäkin, olet nyt laittanut miehesi kokonaan luopumaan harrastuksestaan. VOin kertoa, että mies on todennäköisesti hyvin hyvin pettynyt asiasta. Et kerro miten paljon hän oikeasti vietti aikaa perheen kanssa, ja luopuiko hän mieluummin harrastuksestaan kuin iltatöistä. Kuitenkin se, että harrastus lopetetaan kokonaan kuulostaa erittäin typerältä ratkaisulta. Aivan kuin perheen vuoksi pitäisi lopettaa joukkuepelin pelaaminen kokonaan??? Typerää todella typerää. Ettekö muka olisi voineet sopia, että mies käy treeneissä kerran viikossa, jättää toiset treenit väliin ja sitten käy peleissä joka toinen viikko? Ja samalla olisitte sopineet, että mies sitten vähentää merkittävästi iltatöitään (tai jos sitten itse haluaa niin luopuu harrastuksesta, mitä en usko että haluaisi). Eli esim. että perheell on aikaa 3 iltaa viikossa, miehelle 1 ja sinulle 1, noin karkeasti sanottuna. Sitten on vielä pari iltaa "vapaana".

Eikö mies nyt harrasta mitään liikuntaa? No, ei varmaan jos kerran ei tuollaistakaan ratkaisua saatu aikaan. Ja tiedoksi, että kaksi iltaa viikossa treenejä ei todellakaan ole "kilpailumielessä" pelaamista. Et itse ole ilmeisesti ikinä ainakaan mitään joukkuepeliä pelannut.

Miehen pitää kantaa vastuunsa, mutta tämä viesti sai karvat pystyyn. Aivan kuin kaikki harrastukset pitäisi lopettaa perheen vuoksi. Kohtuus kaikessa olisi hyvä ohje teillekin. Sopivasti aikaa sinulle, miehelle, teille ja koko perheelle. Ei noin, että mies nyt luopui oletettavasti rakkaasta harrastuksestaan, jota lienee pelannut pikkupojasta.

ja ymmärrän kyllä miltä sinusta tuntuu. Meillä on 2 lasta ja mies kans oli kans vielä vuosi sitten aina omissa harkoissaan ja peleissään. Harkkoja oli 2 iltaa/ viikko. Niihin meni suoraa töistä ja tuli vasta kun lapset nukkumassa. Sitten oli joka toinen viikonloppu 1 päivä pelejä eli aamusta iltaan pois kotoa. Muutenkin teki vielä iltatöitä joten oli todella yksin lasten kanssa.

Yritin puhua, ei mitään hyötyä. Aina vaan sanoi että hanki itsekin itselles harrastus, ei hän sitä estä...Noh, jos se ilta koitti että hän oli kotona niin en todellakaan lähtenyt harrastuksiin, olin niin väsynyt ettei mihinkään kyennyt. Sitä taas hän ei ymmärtänyt.

Sitä jatkui pitkään, yritin puhua, mutta ei hän ymmärtänyt. Harkoista ei voinut olla pois joukkueen takia, eikä peleistä. Lopulta olin niin väsynyt etten pystynyt kun itkemään pihalla kun isompi lapsi oli leikkimässä ja pienempi nukkui. Silloin päätin että nyt saa mies valita, erotaanko vai lopettaako hän kilpailumielessä pelaamisen? Mieheni alkoi myös itkemään kun keskustelimme. Eikä sillä kertaa riidelty vaan keskusteltiin. Mieheni lopetti harkoissa ja peleissä hyppäämisen. Ollaan sovittu että yksi ilta viikossa hän voi käydä pelailemassa jos haluaa. Hän ei enää seuraavalle kaudelle maksanut lisenssiäkään joten peleihin ei voi mennäkään mutta käy joskus pelailemassa.

Nyt meillä menee hyvin. Tuossa yksi päivä hän ihmetteli miten pienemmällä lapsellamme on uhma voimakkaampi kun vanhemmalla. Sanoi että se on kyllä päinvastoin, eihän tämän pienmmän uhma ole mitään siihen mitä silloin jouduin yksin olemaan vastaanottamassa kunolit aina pelailemassa. Mies oli ihan ihmeissään ja uskoi kyllä että näin oli.

Tsemppiä sinulle, koitahan jaksaa ja ottaa ihan keskustella miehesi kanssa vakavasti tilanteesta. En tarkoita että erolla pitäisi ruveta uhkailemaan, siihen en ketään yllytä vaikka niin itse teinkin. Se vaan oli meille paras vaihtoehto saada mies ymmärtämään miten vakavasta asiasta on kyse. Ja ennen kaikkea huolestuin lapsistani miten he reakoivat kun vain itkeä pillitän.

Kai sitä jo seurstelun aikaana näkee, millainen se toinen ihminen on ja millaista elämä sellaisen kanssa tulee olemaan? vai kuvitteletteko te, että lasten myötä menevä mies tuosta vaan jää sitten kotiin istuksimaan? Eikö näistä asioista puhuta yhtään ennen kuin lapsia edes yritetään?

Sitä minäkin tällä palstalla usein ihmettelen. Miksi ihmeessä naiset ovat näin kamalien ja vastuuttomien miesten kanssa ruvenneet lapsentekoon? Eikö seurusteluaika ole sitä varten että karsitaan jyvät akanoista jotta tiedetään, onko toinen hyvä kumppani itselle vai ei? Jos mies on aivan kauhea, se pitää jättää hyvissä ajoin jos homma ei muutu.

Kai sitä jo seurstelun aikaana näkee, millainen se toinen ihminen on ja millaista elämä sellaisen kanssa tulee olemaan? vai kuvitteletteko te, että lasten myötä menevä mies tuosta vaan jää sitten kotiin istuksimaan? Eikö näistä asioista puhuta yhtään ennen kuin lapsia edes yritetään?



Meillä mies tekee pitkää päivää ja reissaa työn puolesta paljon ja toki tarvitsee omaa latautumisaikaa: nukkumista, töllön tuijottamista ja urheilua. Mutta kyllä sillä viikonloppuisin pysyy kauha kourassa ja osallistuu muutenkin perheen yhteisiin juttuihin. Ja myös minä urheilen säännöllisesti, esikoisen kanssa lähdin salille 3kk päästä synnytyksestä. Vaivaahan siinä täytyy nähdä, että kaikki saavat harrastaa mielensä mukaan, mutta kompromissi on parempi vaihtoehto, kuin pelkkä toisen meneminen, kun toinen jää marttyyrinä kotiin.



Ap:lle, että kannattaisi istua sen miehen kanssa alas ja selvittää rauhassa, mikä hänen mielestään on perhe-elämää ja minkä verran hänen mielestään siihen tulee osallistua. Kerro myös oma kantasi asiaan ja yrittäkää saada jotain pysyvää pohjaa liitolle ja perheelle.

on tuommoinen....en nää kun eron helpotukseksi....

Sanoi sitten, että ovat kavereiden kanssa suunnitelleet pari viikonloppureissua kesäksi.

Minä vastasin, että ok. Mulla on sitten ne polkupyöräviikonloput..=)

Eli aijon johonki lähteä, jotain tehä.

Jos toisella on paljon vapaata, niin kyllä toinenki sitä ansaitsee.

Että lähde yksin johonkin vaikka viikonlopuks niin saat voimia jaksaa!

Menet to ja tulet takaisin su.

Kuka käski hamstrata noin paljon lapsia niin lyhyessä ajassa? Meillä päin sanotaan, että "if you can't do the time, don't do the crime". Muutenkin ihmetyttää, mikä naisiin menee, kun tulee pakonomainen tarve kansoittaa maa? Kai sitä välillä voisi satsata omaan koulutukseen ja uraankin, ettei tarvitse sitten marttyyrinä ruikuttaa kotiäidin kohtaloa.

oma mieheni oli ammattiurheilija lasten (2) ollessa pieniä ja paljon poissa. En valittanut, tiesin mikä tilanne oli ja miksi. Miehen ehdotukseen kolmannesta en suostunut, ennenkuin ura oli ohi. Juttu on niin, että pitää miettiä mihin pystyy, eikä lisääntyä "kun vauvat on niin ihanii". Lapsille pitää jaksaa olla läsnä, olla äiti ja isä myös.

Tavallaan ymmärrän sinua ap mutta olet ollut aika harkitsematon parisuhteesi ja kestokykysi suhteen, jos alat tuollaisessa parisuhteessa suoltaa lapsia kuin apteekin hyllyltä ja valitat sitten ettet jaksa. Ehkäisy on keksitty - ja terve järki.

siis Meilläkin piti miestä vähän herätellä



..tajuamaan perhe-elämää ja jaettua vanhemmuutta. Monesti miehet varmaan kuvittelee että äiteihin on sisäänrakennettu joku Tieto, jolla kaikki asiat sujuu naisilta heitä paremmin, joten antavat naisten tehdä ne.



Meillä ei ollut ongelmana harrastaminen, mutta muuten oma-alotteisuuden puuttuminen. Esim. Jos vaikka lähdettiin jonnekin viikonlopuksi, mies pakkasi oman repppunsa ja siirtyi ovelle odottamaan että pakkaan omani ja lasten tavarat. Yhden kerran sitten pakkasin vain omani ja kysyin miehen repusta että noillako te kaikki meinaatte pärjätä. Mies yritti ämpyillä että ei hän tiedä mitä pitäisi, johon vastasin että en minäkään. Herra on hyvä ja koittaa miettiä montako vaippaa ja vaatekertaa kuluu, ja millaisia tilanteita vastaan tulee, ja pakkaa sen mukaan. Niillä mennään mitä on. Ihan hyvin mies hommasta suoriutui kun pakko oli, ja oppi näin yhdestä "vihjeestä" tuon lähtemiseen osallistumisen.



Monessa parisuhteesssa miestä auttaisi heräämään mielestäni 2 asiaa:

1)

Naisten pitäisi vaan jättää asioita tekemättä niin että miehet oikeasti joutuvat niihin osallistumaan. Helpointa se tietysti on jos nainen poistuu paikalta ja jättää miehen itse selvittämään asioita ilman että pääsee koko ajan neuvoja kyselemään. Kyllä ne miehet pärjää, kun antaa tilaisuuden ja rauhan tehdä asiat omalla tavallaan.



2) Naisen tulee järjestää nämä kotoa poistumisensa sellaisilla hetkillä, kun ne sattuvat itselleen sopimaan. En nyt kehoita tässä ketään toimimaan mielenosoituksellisesti ja ennalta ilmoittamatta odottamaan miehen kotiinpaluuta vaatteet päällä ovenraossa tyyliin läpystä vaihto. Mutta ei myöskään niin että mies ilmoittaa ensin kalenterista 4 päivälle harrastukset ja nainen jää puntaroimaan ainoan vapaaillan suhteen lähteekö "itsekkäästi" vai nautitaanko perheen ainoasta yhteisestä illasta sittenkin yhdessä. Keksikää itsellene kivaa tekemistä, ilmoittakaa että teillä on tuolloin menoa, ja lähtekää. Mies ei kuole jos joutuu 1/4 illasta jättämään väliin. Samalla kun itse pääsette halutessanne tuulettumaan, on se sitten harrastus tai vaikka ikkunaostoksilla käyminen, miesten harrastaminen harmittaa paljon vähemmän, ja toisekseen miehille valaistuu pikkuhiljaa mitä kotona lasten kanssa tapahtuu ja fiksummat oppivat hyvin pian tarkistamaan omien menojensakin tärkeyttä.

Mies hoitaa vaativan ja aikaa vievän työnsä, omat harrastuksensa ja iltamenonsa (joista suurin osa työhön liittyviä mutta iltamenoja kuitenkin). Lapsille käy arkiaamuisin sanomassa heipat niinä aamuina, kun lähdetään päiväkotiin. Arki-iltaisin sitten hyvät yöt. Ei oikeastaan näe lapsia arkisin sen enempää. Viikonloppuisin ja lomilla sitten myös pelailee lasten kanssa lautapelejä, lukee kirjoja ja ulkoilee.



Kaikki muut asiat paitsi tuon rahan hankinnan meidän perheessä sitten tekeekin minä. Näin on aina ollut ja näin aina tulee olemaan. Aiheesta on riidelty jo niin monta kertaa ilman muutosta parempaan, etten enää jaksa tästä aiheesta vääntää. Ja kun ei meille muusta sitä riitaa tule, niin miksi sitten riidellä tästäkään. Asaia muuten, mikä aika monen muun on vaikeeta ymmärtää....



Vastapainoksi minä sitten joskus käyn omilla matkoillani (äitini hoitaa silloin lapset) ja muutenkin hoidan mm. kodin hankinnat ym. lasten vaatteet omin päin. Se on mulle palkkaa siitä hommasta mitä täällä kotona teen! Alkuun mies rutisi rahankäytöstä mutta ei enää. On varmaan ittekin huomannut pääsevänsä näin paljon helpommalla :).

Kuulostaa jotenkin tutulta...

sen, että koita nyt ap löytää joku ilonaihe sunkin elämääsi. Tolla kostamismeinigillä tuskin saat apua omaan mieleesi saati sitten teidän parisuhteeseenne! Pahemmaksi vain menee! Jos se tuntuu nyt hankalalta, niin voithan sinäkin koittaa miettiä jo nyt tulevaa ja mitä kaikkea sulle on mahdollista sitten, kun teidän lapset on isoja. Mulla ainakin tässä tilanteessa auttaa se, että mietin jo nyt omaa uraani sitten, kun olen saanut opiskelut valmiiksi ja pääsen toteuttamaan itseni myös työssä. Samalla tapaa kuin nyt saan toteuttaa itseäni täällä kotona.

Pidä miehesi kanssa palaveri, jossa sovitaan yhdessä perheenne yhteisistä asioista. Voit esim. etukäteen listata kaikki asiat (kotityöt, lastenhoidot, ruoan tekemiset jne.) etukäteen, jotta miehesi ymmärtää kuinka paljon sinulla on pyörittämistä teidän yhteisessä taloudessanne.



- Koska on hänen harrastuspäivänsä ja koska on vastaavasti sinun harrastuspäiväsi. Mikäli sinulla ei ole harrastuksia, so what, mutta voit sitten mennä sen saman pari kertaa viikossa mihin sinua huvittaa - pääasia, että miehellekin tulee tuolloin vastuuta lapsista ILMAN sinua.

- Voitte sopia myös kotitöiden jakamisesta siitäkin huolimatta, että olet ilmeisesti lasten kanssa kotona. Tietenkään miehen ei tarvitse tehdä yhtä paljon kuin sinun, mikäli hän on päivittäin ansiotöissä, mutta pääasia, että osallistuu tähänkin asiaan päivittäin/viikottain jollakin tavalla.



Ex-mieheni käyttäytyi aivan yhtä vastuuttomasti ja välinpitämättömästi aikanaan. Olin aina lasten kanssa yksin, mies meni ja harrasti sekä antoi katteettomia lupauksia että "sitten lauantaina voimme tehdä jotain kivaa yhdessä" -tyyliin. Erosimme lopulta tilanteen mentyä siihen pisteeseen, että mies alkoi käydä jo vieraissakin. Nyt olen onnellisesti uusperheessä miehen kanssa, jolla on monin kerroin vastuullisempi työ kuin exälläni ja siitä huolimatta olemme kaikilta osin tasa-arvoisia niin kotitöiden kuin lastenhoidonkin suhteen. Eikä meillä ole eds yhteisiä lapsia, vaan hoidamme toistemme lapsia aivan fifty-fifty!



Tsemppiä!

sillä luulenpa, että miehesi ei tajuaisi asiaa kostoksi.



Meillä mies saa menna aika paljon miten haluaa ja minä hoidan kodin ja lapset. On kyllä lastenkin kanssa ja ottaa heitäkin mukaan. Itsellä tämä pääsääntöisesti sopii koska olen vaan yksinkertaisesti kotona viihtyvää sorttia, ilman tuota menevää miestäni, en kävisi juuri missään, olisin varmaan erakko (ja todennäköisesti masentunut sellainen).



Mutta ajan saatossa, olen itse opetellut kertomaan menoni etukäteen ja pitämään niistä kiinni. Kas, kummaa, mies todellakin on silloin kotona kun minulla on menoa yms. (tai hommannut lapsenvahdin) tai kun haluan, että hänkin on kotona. Ja vain ainoastaan sillä keinolla, että puhun asioista selvästi ja suoraan. Ennen minulla oli taipumusta vihjailla tai jättää vain menoni menemättä. Eli ap:lle antaisin neuvon, että puhu miehellesi suoraan ja ilmoita selvästi toiveesi ja halusi. Ja äläkä nyt yhdestä pelistä kimppaannu, ainakaan jos se on vielä kevään viimeinen. Itsekin voisin sanoa, että loman alussa en menen peliin (jos siis pelaisin jotain), mutta kun päivä lähenee niin sitten ehkä sinne haluaisinkin.



Pitää kyllä mainita, että nuo mieheni menot ovat pääasiassa töihin liittyviä, käy kerran viikossa sählyä pelaamassa ja sen olen ihan ilomielin hänelle suonut.

No voi herran pieksut sentaan! Pitaako sen miehen antaa paasta kuin koira verajasta viikosta toiseen? Sen sijaan, etta haudot kostoa, nyt on korkea aika keskittya sinuun. Mika saisi sinut rentoutumaan ja hyvalle tuulelle? Kuulostaa silta, etta miehesi liehuu harrastuksissaan ja kaveriporukoissa ja sina kiristelet hampaita ja hoidat lapset ja kodin yksin. Raskaana! Onko sinulla ystavia? Jos on, niin jarjesta yhteinen meno talle viikonlopulle. Menkaa vaikka keilaamaan tai kahvilaan istumaan ja unelmoimaan tai kampaajalle tai teatteriin tai urheiluhierojalle tai puistoon kavelylle tai kenkaostoksille... Mita tahansa, jotta paaset pois neljan seinan sisalta. Hulluksihan siella tulee! Mina kestin nelja kuukautta ja palasin takaisin tyoelamaan, mutta nostan hattua jokaiselle, joka jaksaa hoitaa lapsiaan kotona pitempaan.



Kun sina olet ulkona, miehesi on vastuussa kodista ja lapsista. Ehka voit pyytaa hanta suorittamaan kevyita kotitoita samalla, kun kaitsee lapsia (laittaa ruokaa, pesee pyykin, kuuraa wc:n)? Minun miehellani oli paha tapa antaa minulle ne tyot, joita itse inhosi tyyliin: "Kun kerran olet aitiyslomalla, voisit hoitaa taman meidan muuttomme" - kotitoiden ja vauvan hoidon lisaksi. Minulla oli tapana kysya tallaisessa tilanteessa, mita saan vastineeksi? Kavimme kauppaa esimerkiksi tiskivuoroilla tai vaipanvaihtovuoroilla tai shoppailulla (= napina farkkujen hinnasta kielletty).



Ensimmaisen pakoretken paatarkoitus on suunnitella saannollinen henkireika kodin ulkopuolella. Mieti, mista pidat ja hanki harrastus tai kaksi. Jos et muuta keksi tai rahat eivat riita mielitekoihisi, niin ota vaikka tavaksi kadota pari kertaa viikossa kirjastoon. Istu nojatuoliin, oikaise jalkasi ja ota nokoset!



Laiskotteletko koskaan kotona? Joskus otan lapsen sangylle ja kollottelen, vaikka olohuone on kuin pommin jaljilta, ruokapoydan alla on paivallisen tahteet, tiskivuori kasvaa ja puhtaat vaatteet ovat vahissa. Jos mies valittaa sekasotkusta, nakitan hanet hommiin! Joskus paadymme koko perhe sangylle syljeskelemaan kattoon ja miettimaan, mita haluaisimme tehda viikonloppuna. Kotona ei tarvitse aina olla tiptop. Ja koska olet raskaana, sinulla on yksi syy lisaa levata ja silitella vatsaasi! Miehesi ja lapset voivat vaikka leipoa silla aikaa.



Ihan oikeasti - ota iisisti ja anna itsellesi lupa nauttia elamasta enemman. Onnea kasvavalle perheelle!

Pitääkö niitä lapsia puskee mailmaan niin paljon että niitä ei jaksa yksin hoitaa. Mtiä jos miehesi kuoleekin nyt. Heitätkö lapset lastenkotiin, kun et jaksa olla niin paljon yksin lasten kanssa?