Kenenkä 6- vuotias ei pärjää yksin pihalla?????

vaan siitä että annan heille mahdollisuuden olla ulkona vaikka sen kuusi tuntia jos niin haluavat.. Minulla ei ole mahdollisuutta olla ulkona 6h päivässä.

tapaturmissa kuoli lapsia noin 400 per vuosi, nyt kun suurin osa vanhemmista vahtii ainakin niitä 0-5 vuotiaitaan riittävästi lapsia kuolee enää vajaa 20 vuosittain mm. hukkumisiin yms.

Ihan hyvä kehityssuunta siis - jotta ei kannata siis pitää omaa lapsuuttaan ja senaikaisia käytänteitä mitenkään sopivina nykyainaan.

mukavat leikit ovat lapsilla. Ovat kaikki hyvinkasvatettuja naperoita. Lapsen "reviirille" on siis näköyhteys ja lapseni on luotettava. Mutta kaikki asumisolosuhteet eivät tietenkään sovellu tällaiseen meininkiin.

muualle en päästä eikä haluakaan yksin mennä.

kuukaudessa nettona, mutta silti tuntuvat asuvan jossain epämääräisissä narkkarilähiöissä, kun ei uskalleta lapsia päästää edes eskari-ikäisinä yksin ulos...



Meidän keskituloinen perheemme asuu rauhallisella okt-alueella pääkaupunkiseudun kupeessa ja kyllä täällä keväästä syksyyn lapset ikähaarukassa 3 - 7 v juoksentelevat varsin vapaasti pihalta toiselle. Hyvin tuntuvat väistävän autojakin, tosin aika hiljaista vauhtiahan autotkin näillä pihakaduilla ajavat. Eipä ole ikinä tullut mieleenkään, että edes nuorimmat noista juoksentelijoista olisivat jotenkin heitteillä, kaikki kun kuitenkin käyvät kotonaan syömässä välillä ja sitten taas leikki jatkuu.

Koska ei halua. Onko kaikki muut lapset noin innokkaita ulkoilijoita?

Kun alueella on jokaikisessä talossa leikki-ikäisiä lapsia, niin kesäisin joka päivä joku tulee soittelemaan ovikelloa ja hakemaan ulos.

Meillä nyt 15-vuotias kulki aikoinaan yksinään(tai naapurin eskarikaverin kanssa) eskariin n.1km. Eikä silloin ollut edes kännyköitä näin yleisesti. Samoin ulkoili toki yksinään. Aina on kehuttu hyvästä käytöksestä, vielä yläasteellakin=)



Eikä olla kyllä alempaa sosiaaliluokkaa. Antakaa nyt vähän niiden lastenne itsenäistyä, näin syntyy ne uusavuttomat jotka kuskataan autolla joka paikkaan.

Ihmettelen, ettei niin monella ole sen vertaa mielikuvitusta ettei pysty kuvittelemaan kuinka erilaisissa olosuhteissa sentään perheet voivat asua!



Asumme suuren kaupungin ydinkeskustassa, taloyhtiössä ei ole omaa pihaa (eikä viereisissä taloissakaan tai sitten niissä ei asu lapsia). Ei tulisi mieleenikään päästää häntä ulos yksin, eikä siellä ypöyksin kyllä mitään tekemistä olisikaan.

Kavereita nähdään puolin ja toisin kotona, joskus yhdessä puistossa.



Kyllä tyttäremme saa mennä isovanhempiensa luona yksin ulos (asuvat rauhallisella omakotialueella), samoin serkkujensa ja joidenkin perhetuttujen luona - näillä on kaikilla omaa pihaa. Yksi ystäväperhe asuu myös keskustassa, mutta talossa jossa on suljettu sisäpiha, tottakai siellä voi leikkiä.



Mekin asuimme ennen kaupungin laidalla rivitalossa ja kyllä hän siellä sai mennä omaan pihaan jo 4,5-vuotiaana, mutten tosiaan missään tapauksessa päästäisi yksin ulos tällä hetkellä.

mahdollisimman aikaisin ja itsenäistää ne niin varhain.

Se sitten näkyy lasten masentuneisuudessa ja isoissa itsemurhatilastoissa nuorilla. Viiltelyt ja päihteet ovat lisääntyneet huimasti.

eivät todellakaan ulkoile yksin. Syynä se, että asutaan niin ettei ikkunoista näe leikkipihalle. Itse samanikäisenä pyöräilin karkkiostoksille kotikylän keskustaan ihan vaan kaverin kanssa. Maailma on vaan nyt eri ja Helsinki toisenlainen paikka kuin joku pohjalainen pikkukylä.

Esim. tänään poika 5v. lähti 10.30 ulos ja haettiin väkisin sisälle 18.30.

Aamulla teki ulos lähtöä jo 8.00 ja odotti lenkkarit jalassa kaksi tuntia.

Pakko oli aloittaa yksin ulkoilut, kun sisällä olosta ei tule mitään.

Ihmettelen vaan, että tyytyvätkö lapsenne muutaman tunnin ulkoiluun?

Täällä meilläpäin lapset on keväisin melkein kokoajan ulkona, varsinkin poika lapset.

kaupunki vaatii saattajan, vaikka lapsi kuinka osaisikin

Meillä nyt 15-vuotias kulki aikoinaan yksinään(tai naapurin eskarikaverin kanssa) eskariin n.1km. Eikä silloin ollut edes kännyköitä näin yleisesti. Samoin ulkoili toki yksinään. Aina on kehuttu hyvästä käytöksestä, vielä yläasteellakin=)

Eikä olla kyllä alempaa sosiaaliluokkaa. Antakaa nyt vähän niiden lastenne itsenäistyä, näin syntyy ne uusavuttomat jotka kuskataan autolla joka paikkaan.

Meillä on lapset 2-3v alkaen sisarusten kesken ulkona (näistä vanhin 6v). Tuossa rivarin pihassa ja metsässä leikkivät eikä kertaakaan ole sattunut mitään.



Silloin kun haluavat äidinkin ulos niin tulevat kyllä pyytämään, ja kerran päivässä tuon 1v kanssa käynkin joka tapauksessa. En tiennytkään että tuollaistakin on ettei eskari-ikäinen pääse ilman äitiä ulos, ilmankos on vastuunotto itsestä ja tekemisistään hukassa nykylapsilta. Äiti ryntää hätiin kun töhrivät junan seiniä, ne kun ei osaa itsenäisesti miettiä mitäköhän saa ja kannattaa tehdä.

Meillä on lapset 2-3v alkaen sisarusten kesken ulkona (näistä vanhin 6v). Tuossa rivarin pihassa ja metsässä leikkivät eikä kertaakaan ole sattunut mitään.

Silloin kun haluavat äidinkin ulos niin tulevat kyllä pyytämään, ja kerran päivässä tuon 1v kanssa käynkin joka tapauksessa. En tiennytkään että tuollaistakin on ettei eskari-ikäinen pääse ilman äitiä ulos, ilmankos on vastuunotto itsestä ja tekemisistään hukassa nykylapsilta. Äiti ryntää hätiin kun töhrivät junan seiniä, ne kun ei osaa itsenäisesti miettiä mitäköhän saa ja kannattaa tehdä.

Esim. tänään poika 5v. lähti 10.30 ulos ja haettiin väkisin sisälle 18.30.

Aamulla teki ulos lähtöä jo 8.00 ja odotti lenkkarit jalassa kaksi tuntia.

Pakko oli aloittaa yksin ulkoilut, kun sisällä olosta ei tule mitään.

Ihmettelen vaan, että tyytyvätkö lapsenne muutaman tunnin ulkoiluun?

Täällä meilläpäin lapset on keväisin melkein kokoajan ulkona, varsinkin poika lapset.

Siis naapurien kaapeillahan nämä yleensä ovat.

Asuimme rivitalossa kun esikoinen syntyi. Naapurin 5 vuotias luuhasi päivät ulkona yksin.

Kuurtoili aamuisin meidän takapihalla kun aukaisin oven. Kerran kysyin, onko syönyt mitään kun menin aamukahville takapihalle. Otti leipaa ja maitoa. Oli sen jälkeen joka aamu kerjäämässä aamupalaa kun oli niin nälkä kuulemma.



Naapurimme kertoi tutustuttuamme paremmin, että nukkuu aina pitkään ja poika on niin reipas, ettei häntä herätä ja hommaa aamupalan itse jne...

Oikeasti se poikarukka ei osannut tehdä aamupalaa. Tai kai se nyt jotain leiväntynkää sieltä kaapista löysi. Mutta ilmiselvästi oli huolenpitoa vailla ja kaipasi ruokaa ja aikuisen seuraa.



Seuraavana kesänä kun lapsemme oli 1.5 vuotias ja käytin sitä leikkipuistossa, tämä naapurin poika oli aina meillä matkassa. Äitinsä oli tyytyväinen ja kehui, kuinka itsenäinen poika oli.



No olihan se kun minä sen hoisin ja huolsin.



Nyt 13 vuoden päästä kuulin tästä pojasta, että on ollut poliisien kans paljon tekemisissä ja huonosti menee. Muutimme pois sieltä kun esikoisemme oli 2 vuotias ja sen jälkeen kai pojasta ei kukaan pitänyt enää huolta.

Mua ainakin ahdistaa kaikkein eniten ylihuolehtivat mammat! Siis heillä on aika lailla jotain hukassa. Ja en todellakaan "laita" tai "tuuppaa" lastani 6 v. ulos. Ihan osaa itse kysyä ja ulos mennä. Muuten vietetään tosi paljon aikaa keskenämme. Mutta arvostan sitä, että osaa myös omatoimisesti olla sosiaalinen ja seuraa hakeva (ja joo pedofiilthan vaanii...), ihana, reipas tyttö. Ja Helsingin keskustassa asutaan mekin.

houkutellen pihoilla leikkiviä lapsia mukaansa. Varmaan tällaiset ihanat, reippaat sosiaaliset ja seuraa hakevat lapset ovat juurikin niitä jotka sitten lähtevät "sen kiltin sedän koiranpentua katsomaan"...

Tuosta alaluokkaisuudesta kun syytettiin. Ja lapsen päästäminen yksin pihaan on ihan tietoinen päätös, tehty siksi, että olen työssäni nähnyt NIIN PALJON ylisuojeltuja lapsia. Omastani en ihan oikeasti halua sellaista ekaluokkalaista, joka ei kykene yksin siirtymään puolta kilometriä tienylityksetöntä jalkakäytävää. Näitä nimittäin on vilisemällä. Samat lapset eivät myöskään saa takkia päälleen, kenkiä jalkoihinsa puhumattakaan siitä, että osaisivat syödä omatoimisesti. Oma lapseni osaa myös nämä asiat. Ja se, etten seiso pihalla kyttäämässä, ei todellakaan tarkoita sitä, että lapseni joutuisi olemaan aikuisennälässä. Monen mielestä saa huomiotani liikaakin:) Joka tapauksessa eskarista on kovasti kiitelty lapsen tasapainoista ja sosiaalista luonnetta. Kuulemma huomaa, että hänen kanssaan on keskusteltu ja tehty paljon..

Mutta TIEDÄN kyllä että toiset lapset ovat luonteeltaan sellaisia, että heidän jättämisensä pihalle ilman valvontaa on suorastaan rikollista. Esim. puutteellinen impulssikontrolli voi aiheuttaa todella vaarallisia tilanteita, ellei paikalla ole valvovaa silmää. Myös asuinympäristöllä on suuri merkitys, kaikissa paikoissa en mitenkään päästäisi edes 10v. yksin ulos.

Kaiken kaikkiaan peräänkuuluttaisin taas maalaisjärkeä. Jos ympäristössä on vaaratekijöitä tai lapsi on jollain tavalla vähän pöhelö tai epäluotettava, vaaditaan valvontaa tietysti enemmän. Mutta toisaalta toivoisin myös näitten ylisuojelevien hössömammojen vähän löysäävän pipoaan. Jos lapsesi on fiksu ja luotettava, miksi et antaisi hänen hiukan kokeilla siipiään turvallisessa ympäristössä? Et sinä voi kuitenkaan kulkea lapsesi mukana vahtimassa joka hemmetin töyssyä loppuelämääsi. Itsekin olin ennen ylihössö, siitä on mahdollista irrottautua:)

Alkuun kyttäsin hulluna ikkunasta, vahdin ja panikoin. Aikaa myöten olen oppinut luottamaan lapseeni, joka noudattaa sääntöjä tarkasti ja leikkii kavereittensa kanssa oikein kiltisti. Nyt 7v. Saa mennä pienen tien yli yksin viereiseen sisäpihaan leikkimään. Mutta tämä onnistuu, koska naapurusto on rauhallinen ja turvallinen ja lapseni on harvinaisen kiltti ja rauhallinen (ei mitenkään minun ansiotani, hän vain on sellainen) Olen myös sitämieltä, etteivät suinkaan kaikki 6-vuotiaat ole valmiita ulkoilemaan ilman aikuisen läsnäoloa.

Suurin osa heistä on aikuisiällä maasta muuttaneita jotka itsekin ovat lapsuudessaan liikkuneet itsekseen. Pitää tulla pätemään näihin ketjuihin että asutaan ihan ulkomailla jne.