Miksi jotkut naiset pitävät miehen sukunimen avioeron jälkeen?

itse vaihdoin kyllä oman nimeni heti takas eron jälkeen tai itseasiassa jo ennen kuin ero astui voimaan, ja annoin lapselleni oman sukunimeni.

tämä selitys, minkä olen monelta kuullut

mutta se vaiva. Kaikki kortit pitäisi uusia ja nimeä ilmoitella sinne, tänne ja tuonne.



Toinen syy itselläni on, että nyt kun asun uuden miehen kanssa, oveen ja postilaatikkoon pitäisi kirjoittaa 3 eri sukunimeä. Tämä nyt vaan jotenkin tuntuu helpommalta toistaiseksi.

tätä "lasten takia"-perustelua. Jos on miehestä halunnut eroon tai tullut erotetuksi, luulisi haluavan nimestäkin eroon:)

vaihtaa lasten sukunimeä omani mukana ja haluan olla samanniminen lasteni kanssa. (yhteishuoltajuuden iloja.) Lasten kanssahan on samaa sukua mitä enimmässä määrin.

vienonen-karpela-saarela-karpela jne rumbaa, vaan vaihtaa nimensä esim sitten, jos tulee avioiduttua uudestaan.

Kyseisellä naisella on edelleen käytössä miehensä sukunimi, joka on ihan tunnettu ja varakas suku Suomessa. Nainen sitten haikailee päivittäin entisen elämäntyylinsä perään... Jotenkin jäänyt kiinni menneeseen eikä hyväksy tapahtunutta.

äitini kohdalla se oli sitä, että ei oikeen päässyt yli erosta/rakasti isää edelleen. Meni melkein 20 vuotta ennen kuin muutti nimensä...

Itse ainakin koin eronkin jälkeen eksän nimen omaksi nimekseni; olinhan elänyt suuren osan aikuisiästäni sen nimisenä. Vasta sitten muutin sukunimeni, kun menin vuosia myöhemmin uudelleen naimisiin.

Vaikkei enää varsinaisesti sukuun kuuluisikaan niin miksi ihmeessä pitäisi vaihtaa takaisin omaan sukunimeen jos ei siis halua. Minusta se on toisaalta ns. menneisyyden peittelyä, jos vaihtaa takasin omaan tyttönimeen. En toki paheksu, jos joku haluaa niin tehdä, mutta kuten joku jo aiemmin sanoi siitä on kauhea vaiva, kaikki kortit ym.uusittava ja ilmotettava vaikka minne uusi sukunimi.

Kysynpähän vaan. Naiset, te, puhutte itsenne pussiin ja pahasti.

Olen varakas kotirouva, mutta säilytin oman tavallisen sukunimeni mennessäni avioon. Lapsillamme on isänsä sukunimi, joka on "tunnettu nimi".

Eikö olis kaikille aina helpompaa pitää vain se oma nimi niin ei erotessakaan aiheuta ongelmaa kenellekään, edes sinulle ap.

- en haluaisi tehdä siviilisäädystäni numeroa niiden keskuudessa, joille asia ei kuulu --> haluaisin olla edelleen tunnettu samalla nimellä kuin nyt

- nimi olisi osa minun ja lasteni identiteettiä

en ole aiemmin tähän ketjuun kirjoittanut, mutta nyt tartun aiheeseen kun itsellä on ero meneillään ja asia pohdinnassa:



Se eka vaihto meni rakastumisen huumassa ja vasta silloin tajusi miten p...leellinen rumba se nimenvaihto oli :( Ei uudestaan ihan heppoisin syin.



Tulin siihen lopputulokseen, että en vaihda takaisin entiseen nimeeni mm. sen takia, että haluan olla samalla sukunimellä kuin lapseni. Matkustan useasti lapsen kanssa ulkomailla ja lapsella on oma passi: joutuisin aina selittelemään ja todistamaan kenen lapsi on jos meillä olisi eri sukunimet. Se kun ei ole tuolla isossa maailmassa niin yleistä kun täällä tasa-arvon suomessa :)

Juuri ihmettelen samaa, miksi nykyaikainen nainen yhä haluaa miehen sukunimen? Ihan sairasta. Itse en ottanut eikä mieskään halunnut minun nimeäni. Reilu peli, eikö totta, kumpikin pitävät omansa.



Järkytys taisi olla anopille, mutta ei ole mun ongelma.

Ja kuuluisin myös sukuun vaikka erottaisiinkin. Siis en sen takia että nimi olisi sama vaan luulen että miehen suku haluaisi minut edelleen suvussa pitää ja minä heidät.

Matkusteltaessa tarvitaan avioliittotodistus, jos halutaan samaan hotellihuoneeseen yöksi miehen kanssa, mutta jos on yhteisiä lapsia matkassa tai molemmat aikuiset ovat eurooppalaisia, niin ehkä ei ole niin tarkkaa.



Kerroin tämän, jotta tietäisitte, että oletus maailmalla ei ole aina, että puolisoilla olisi sama sukunimi. Musliminaiset nauravat sille, että miten riippuvaisia länsimaiset naiset ovat miehistään, kun huolivat heidän sukunimensäkin!

pidin ex-miehen sukunimen ihan vain siitä syytä,että tyttönimeni on niin kauhea! :) Olen muuten muslimi, nykypäivänä se on jo hyvin tapauskohtaista meidänkin keskuudessa ottaako miehensä sukunimen vai ei.

erotilanteessa suomalaisella naisella on hyvät mahdollisuudet saada pitää lapset itsellään, toisin kuin musliminaisella. Otan ilomielin mieheni sukunimen, mutta lapsistani en halua luopua.



Ja miksi se nimi pitäisi vaihtaa? Tottakai lapset ovat silloin tärkeämmät kuin vaikkapa miehen uuden tyttöystävän tunteet, en ymmärrä kenen takia se sukunimi pitäisi vaikkapa 15 vuoden avioliiton jälkeen vaihtaa, kun ura ja muu on jo tehty sillä nimellä?