Miehen sisaren lapset ovat vastenmielisiä
Olen ollut suorastaan järkyttynyt, kun olen havainnut tällaisen puolen itsestäni, siis sen, että minusta miehen sisaren lapset ovat todella vastenmielisiä kakaroita.
Olen aina ollut hyvin lapsirakas, hoitanut paljon teini-ikäisestä saakka tuttujen lapsia, ollut töissäkin lastenhoitajana ja muutenkin lasten parissa.
Pidän omien sukulaisteni ja kavereideni lapsista, juttelen ja puuhailen mielelläni heidänkin kanssaan. Aina mielihyvin tarjoudun ottamaan vauvoja syliini ym.
Minusta on kivaa, kun esikoisen pk-kavereita käy meillä kylässä, tykkään järjestää lastenkutsuja jne.
MUTTA sitten ovat nämä "serkut", joista en sitten pidä alkuunkaan. Minua ärsyttää melkein kaikki heihin liittyvä.
Tietysti pohjalla varmastikin täysin erilaiset kasvatusnäkemykset heidän äitinsä kanssa, osaltaan myös ketutus siitä, kuinka paljon enemmän miehen vanhemmat ovat näiden lasten kanssa kuin meidän ym. Mutta silti olen välillä ihan shokissa, kun huomaan ajattelevani niin pahasti pienistä lapsista. Se on minulle täysin luonteenvastaista!
Minua ärsyttää jos he ovat anoppilassa kun menemme sinne, minusta on todella vastentahtoista kutsua heitä meille, minusta he ovat suorastaan inhottavia ja rumia lapsia, vaikka kai ihan tavallisen suomalaisen lapsen näköisiä.
Minua ärsyttää, kun omat lapseni haluavat pyytää heitä meille, olen suorastaan iloinen, jos eivät satu pääsemään synttärikekkereille ym. mihin heidät on pakko kutsua.
Tiedän, ettei ole normaalia tuntea näin, mutta en vain voi sille mitään. En ole koskaan tuntenut heitä kohtaan mitään kiintymystä, en ole halunnut vauvana sylitellä enkä myöhemmin kirjoja lukea tai mitään muutakaan. Minusta olisi vain parempi mitä vähemmän heitä näkisin.
Kommentit (64)
Siis sitähän AP on yrittänyt sanoa, että kun lapsi ärsyttää (jota AP:n on vaikeata hyväksyä omaksi reaktiokseen lapsirakkaana ihmisenä), niin hänessä näkee kaikkea negatiivista, myös sellaista jota ei ole olemassakaan. Eli ärsyttävä lapsi myös NÄYTTÄÄ RUMALTA omissa silmissä, vaikka voi yleisen mittapuun mukaan olla kovinkin viehättävä. Kyllähän sama pätee aikaihmisiinkin. Suhtautuminen ihmisen luonteeseen vaikuttaa myös siihen, miten kokee toisen ulkonäön.
AP ei tosin eritellyt (tai sitten minäkään en osaa lukea), että mikä niissä sukulaislapsissa eritysesti ärsyttää? Minäkin uskon, että taustalla on appivanhemmat ja heidän epätasa-arvoinen suhtautumisensa lapsenlapsiin. Minuakin jo valmiiksi huolestuttaa, kuinka appivanhempani tulevat suhtautumaan mieheni pikkuveljen tuloillaan olevaan jälkikasvuun. Meidän lapsemme ovat tähän asti olleet ainoat lapsenlapset, joten "kilpailuasetelmaa" ei ole ollut, mutta miten käy nyt, kun vanhempiensa lellimä pikkuveli saakin lapsen?
Mutta eihän se niiden lasten vika ole. Koita eritellä tuntemuksiasi ja oikein kaivamalla kaivat sukulaislasten hyviä puolia, koita olla positiivinen ja erotella päässäsi erilleen (vaikeaa on - tiedän) ärsyttävät appivanhemmat / lasten vanhemmat ja lapset. Jos ei auta, niin eihän sille mitään voi. Ei kaikista voi tykätä, mutta sukulaisten kanssa pitäisi jotenkuten pärjätä.
joka ei vihaa muita ihmisiä TYPERIEN syiden (esim. nettikeskusteluissa esitetty pohdinta omista negatiivisistä tunteista) takia.
toisia ihmisiä juuri näin TYPERIEN syiden takia joita tässä ketjussa on mainittu eivät voi olla kuin täysin idiootteja, epäkypsiä, kateellisia ihmisiä joiden paikka on kotona neljän seinän sisällä koska kukaan ei kaipaa noin sivistymättömiä ihmisiä. Katsokaa nyt sinne peiliin ja sanokaa itsellenne se syy miksi inhoatte. Tiedätte sen kyllä.
Mä en tiedä onko järjen vai tekemisen puute kun moisia täytyy edes pohdiskella, kannattaisiko hankkia elämänsisältöä itsellensä, jos täällä pitää pyöriä miettimässä miehen siskon lapsia ja niiden luonnetta ja ulkonököä. Tietysti jos on jämähtänyt jonnekkin kouluajoille, jolloin pohdittiin, et niinku toi on tosi daiju, mä en voi niinku tajuta mikä siin on niinku mut kässäätsä et mä en voi ymmärtääää tota tyyppiä niinku ihqdaa...
Kuitenkin, ehkä epäreilua miehesi sisaren lapsia kohtaan. Tosin he tuskin sitä tiedostavat ettet pidä heistä.
Minusta olet mustasukkainen siitä, että miehesi vanhemmat ovat näiden lasten kanssa enemmän ja sinusta tuntuu, että teidän lapsista ei pidetä yhtä paljon.
Luulen myös, että et taida kauheasti miehesi sisresta pitää. Onko hän kenties läheinen miehellesi ja tässäkin syynä lievä mustasukkaisuus.
On ihan luonnollista, että äiti haluaa lapsilleen parasta ja että heistä pidettäisiin eniten jne.
kannattaisiko hankkia elämänsisältöä itsellensä, jos täällä pitää pyöriä miettimässä miehen siskon lapsia ja niiden luonnetta ja ulkonököä. Tietysti jos on jämähtänyt jonnekkin kouluajoille, jolloin pohdittiin, et niinku toi on tosi daiju, mä en voi niinku tajuta mikä siin on niinku mut kässäätsä et mä en voi ymmärtääää tota tyyppiä niinku ihqdaa...
ihmisiä. Mukamas niin kypsää pohdintaa, kaikkea sitä näkeekin :D
ihmisiä. Mukamas niin kypsää pohdintaa, kaikkea sitä näkeekin :D
Sitäkö, että ihmisellä voi ilmetä uusia yllättäviä ja JOPA negatiivisia tunteita?
kypsää pohdintaa..
Ap, samoja fiiliksiä minullakin, ja mustasukkaisuus ja kateus ei ihan lähi sfääreissä tule kyseeseen. Vai eikö muka voi olla negatiivisiä tunteita ilman että on kateellinen? Omalla kohdallani ehkä ennemmin kyse siitä, etten heidänlaistensa (siis aikuiset) kanssa tekemisissä olisi, jos eivät sukulaisia olisi. Silloin kai ei luonnollisestikaan koe niitä lapsia kaikista ihanimmiksi.
kypsää pohdintaa..
Ap, samoja fiiliksiä minullakin, ja mustasukkaisuus ja kateus ei ihan lähi sfääreissä tule kyseeseen. Vai eikö muka voi olla negatiivisiä tunteita ilman että on kateellinen? Omalla kohdallani ehkä ennemmin kyse siitä, etten heidänlaistensa (siis aikuiset) kanssa tekemisissä olisi, jos eivät sukulaisia olisi. Silloin kai ei luonnollisestikaan koe niitä lapsia kaikista ihanimmiksi.
Mutta niitä negatiivisia tunteita ei voi olla ilman jotain varsinaista syytä. Ethän sinäkään inhoa esim. jotain ruokaa sen itsensä vuoksi vaan siksi, että se on mielestäsi pahaa.
Yleensä tyttären lapset ovat läheisempiä kuin miniän joka on luonnollista.
Miniän lapset ? eivätkö ne ole MYÖS anopin oman POJAN lapsia ?
Juttuhan menee useimmiten niin että miniällä on läheisemmät välit omaan äitiinsä ja vierailevatkin siellä useammin yms. Näin se vain tahtoo mennä.
Äiti ja tytär voi puhua kaikesta vapaammin ja luontevammin kuin anoppi ja miniä.
Olen tätä elämää nähnyt jo yli 50 vuotta ja tehnyt havaintoja ja tästä päätelmästä en hevillä luovu.
toisia ihmisiä juuri näin TYPERIEN syiden takia joita tässä ketjussa on mainittu eivät voi olla kuin täysin idiootteja, epäkypsiä, kateellisia ihmisiä joiden paikka on kotona neljän seinän sisällä koska kukaan ei kaipaa noin sivistymättömiä ihmisiä. Katsokaa nyt sinne peiliin ja sanokaa itsellenne se syy miksi inhoatte. Tiedätte sen kyllä.
Mielestäni ap on asialinjalla, kuten joku muukin tässä sanoi. Hän ihmettelee omia tunteitaan eikä ehdoin tahdoin väitä olevansa hurskas ja hyvä. Hän näkee vikaa itsessään, koska tuntee kuten tuntee. Sehän on juuri sitä peiliin katsomista.
Mielestäni ap on asialinjalla, kuten joku muukin tässä sanoi. Hän ihmettelee omia tunteitaan eikä ehdoin tahdoin väitä olevansa hurskas ja hyvä. Hän näkee vikaa itsessään, koska tuntee kuten tuntee. Sehän on juuri sitä peiliin katsomista.
joten on luonnollista että tyttären lapset tulevat läheisemmäksi kun pojan, jonka lapset on useimmiten pojan anopilla.
Ei tietenkään voi yleistää, mutta siksi yleensä tyttären lapset on läheisempiä kuin miniän.
Meillä näin ei ole, koska äitini on alkoholisti eikä voi luottaa että olisi selvinpäin, joten anoppi hälytetään hoitoapuun 120 km päästä (äitini 10 km).
kateellinen ihminen...
Sillä kateushan paistaa sinusta tänne asti
vaikuta sekin missä asuu... minun vanhempani asuvat 500 km päässä, miehen vanhemmat 100 km, joten paljon useammin käydään miehen vanhemmilla kuin minun.
Anoppini on myös todella mukava, ja haluan pitää hänen kanssaan välit hyvinä!
on mielestäni niin raivostuttavia, että olin ihan varma, etten tule sitetämään heidän lastansakaan, mutta ilokseni olen huomannut, että ipana on ihan jees:)
joka lähinnä vähän säälittää, kun äiti ei oikein malta luoda lapseen suhdetta, vaan vauva on ollut muutaman viikon ikäisestä mummolassa yöhoidoissa ym.
on mielestäni niin raivostuttavia, että olin ihan varma, etten tule sitetämään heidän lastansakaan, mutta ilokseni olen huomannut, että ipana on ihan jees:)
kateellinen ihminen...
Sillä kateushan paistaa sinusta tänne asti
Mukava huomata, että edes muutama on ymmärtänyt pointtini ja mahdollisesti tunteenikin, ehkä en olekaan ihan niin friikki ;)?
Ap
Negatiivisia tunteita, hmm... Enkö olekaan Äiti Teresa?
Taitaa näillä ap:n kommentteja haukkuvilla olla itse näitä rumia lapsia Ei kaikki lapset ole todellakaan kauniita eikä herttaisia Ja kyllä sen kaikki huomaa