Miehen sisaren lapset ovat vastenmielisiä
Olen ollut suorastaan järkyttynyt, kun olen havainnut tällaisen puolen itsestäni, siis sen, että minusta miehen sisaren lapset ovat todella vastenmielisiä kakaroita.
Olen aina ollut hyvin lapsirakas, hoitanut paljon teini-ikäisestä saakka tuttujen lapsia, ollut töissäkin lastenhoitajana ja muutenkin lasten parissa.
Pidän omien sukulaisteni ja kavereideni lapsista, juttelen ja puuhailen mielelläni heidänkin kanssaan. Aina mielihyvin tarjoudun ottamaan vauvoja syliini ym.
Minusta on kivaa, kun esikoisen pk-kavereita käy meillä kylässä, tykkään järjestää lastenkutsuja jne.
MUTTA sitten ovat nämä "serkut", joista en sitten pidä alkuunkaan. Minua ärsyttää melkein kaikki heihin liittyvä.
Tietysti pohjalla varmastikin täysin erilaiset kasvatusnäkemykset heidän äitinsä kanssa, osaltaan myös ketutus siitä, kuinka paljon enemmän miehen vanhemmat ovat näiden lasten kanssa kuin meidän ym. Mutta silti olen välillä ihan shokissa, kun huomaan ajattelevani niin pahasti pienistä lapsista. Se on minulle täysin luonteenvastaista!
Minua ärsyttää jos he ovat anoppilassa kun menemme sinne, minusta on todella vastentahtoista kutsua heitä meille, minusta he ovat suorastaan inhottavia ja rumia lapsia, vaikka kai ihan tavallisen suomalaisen lapsen näköisiä.
Minua ärsyttää, kun omat lapseni haluavat pyytää heitä meille, olen suorastaan iloinen, jos eivät satu pääsemään synttärikekkereille ym. mihin heidät on pakko kutsua.
Tiedän, ettei ole normaalia tuntea näin, mutta en vain voi sille mitään. En ole koskaan tuntenut heitä kohtaan mitään kiintymystä, en ole halunnut vauvana sylitellä enkä myöhemmin kirjoja lukea tai mitään muutakaan. Minusta olisi vain parempi mitä vähemmän heitä näkisin.
Kommentit (64)
tuossa ole niistä lapsista kyse, vaan kateudesta kälyä kohtaan, jonka ap on suunnannut tämän lapsiin. Aikuista toimintaa.
Onkohan tuolla perheellä asiat paremmin kuin teillä? Eihän suomalaiseen kateuteen tarvita kuin esim. raha.
sisaruksilla on yhteensä 5 lasta. Näistä 1 on mielestäni aivan ihana, toinen kanssa symppis mutta kahdesta en tykkää erityisesti. Tai tunteeni ovat täysin välinpitämättömät. Yritän tietty olla näyttämättä tunteitani.Kemiat kohtaa tai ei kohtaa jo lastenkin kanssa
Jotkut isovanhemmat lietsoo tahtomattaan tiettyä kipailua lapsenlasten välillä.
Musta sun kirjoituksesi paljastaa, kuinka lapsi olet vielä itsekin. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta mitä yritit tuolla kirjoituksellasi hakea? Vai kirjoitteletko sä tänne kaikista aikuisistakin, jotka sun mielestä on rumia ja vastenmielisiä?
että tavallaan pidän omieni puolta, appivanhemmat suosivat erinäisin tavoin miehen siskon lapsia, joten minussa joku alkukantainen vaisto herää puolustamaan omiani tai jotain :). Tämä siis saattaisi osaltaan selittää vastenmielisyyttä näitä lapsia kohtaan.
Ja jos vääntäisin vielä rautalangasta, niin kirjoitin nyt lähinnä siitä, että olen aika järkyttynyt ja hämmentynytkin lapsirakkaana ihmisenä huomatessani, että jotkut lapset saavat minussa tällaisia itselleni vieraita tuntemuksia aikaan.
Ap
on läheisempiä. Anoppi miniä suhde ei ole koskaan sitä mitä äiti tytär suhde. Miehillä on monesti omat menonsa ja kiinnostuksenkohteet ja usein äiti vastaa kodista ja lapsista. Siis ei tietenkään aina ole näin.
Musta sun kirjoituksesi paljastaa, kuinka lapsi olet vielä itsekin. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta mitä yritit tuolla kirjoituksellasi hakea? Vai kirjoitteletko sä tänne kaikista aikuisistakin, jotka sun mielestä on rumia ja vastenmielisiä?että tavallaan pidän omieni puolta, appivanhemmat suosivat erinäisin tavoin miehen siskon lapsia, joten minussa joku alkukantainen vaisto herää puolustamaan omiani tai jotain :). Tämä siis saattaisi osaltaan selittää vastenmielisyyttä näitä lapsia kohtaan.
Ja jos vääntäisin vielä rautalangasta, niin kirjoitin nyt lähinnä siitä, että olen aika järkyttynyt ja hämmentynytkin lapsirakkaana ihmisenä huomatessani, että jotkut lapset saavat minussa tällaisia itselleni vieraita tuntemuksia aikaan.
Ap
sä kohdistat ne tunteesi lapsiin, etkä niitä suosiviin appivanhempiin. Kannattaisko nyt vähän pysähtyä miettimään omia juttujasi?
Näinhän se menee: ap sanoo syyksi "biologian" , samalla antaen itselleen syyn olla tekemättä negatiivisille tunteilleen mitään. Jos hän tunnustaisi, että kyse on ihan peruskateudesta, hän saattaisi tuntea, että siitä täytyy päästä eroon, koska kateus on alhainen tunne. Ihmiset oikeuttaa nykyään biologialla kaikenlaisia heikkouksiaan...
sä kohdistat ne tunteesi lapsiin, etkä niitä suosiviin appivanhempiin. Kannattaisko nyt vähän pysähtyä miettimään omia juttujasi?
mutta nyt olikin kyse nimen omaan siitä, että itseäni hämmästyttää näin negatiiviset tunteet niitä _lapsia_ kohtaan.
Aikuisten kanssa ei niin ihmeellistä, kun tullaan aivan erilaisista maailmoista tavallaan, niin näkemykset, tavat ja mielipiteet eroavat.
Ap
Olet täällä jo arvostellut miehesi sisaren, hänen lapsensa ja appivanhempasi. Kun eivät omaa sun mielipiteitä ja tapoja, niin et sitten heistä välitä. Aika omaan napaan tuijottamista.
Näinhän se menee: ap sanoo syyksi "biologian" , samalla antaen itselleen syyn olla tekemättä negatiivisille tunteilleen mitään. Jos hän tunnustaisi, että kyse on ihan peruskateudesta, hän saattaisi tuntea, että siitä täytyy päästä eroon, koska kateus on alhainen tunne. Ihmiset oikeuttaa nykyään biologialla kaikenlaisia heikkouksiaan...
ja sinänsä järkeenkäyvältä kuulosti.
Kerroin senkin jo, etten koskaan sanoisi näille lapsille tai vanhemmilleen tuntemuksistani mitään, mutta mitä ihmettä minä voin tunteilleni _tehdä_? En saa itseäni väkisinkään rakastamaan näitä lapsia.
Mistä tämä kateuskortti taas repäistiin? Mistä olen kateellinen?
Rahallisesti pärjäämme vähintään yhtä hyvin kuin miehen siskon perhe, joten siitä ei ole kyse, kuten joku aiemmin "keksi".
Olet täällä jo arvostellut miehesi sisaren, hänen lapsensa ja appivanhempasi. Kun eivät omaa sun mielipiteitä ja tapoja, niin et sitten heistä välitä. Aika omaan napaan tuijottamista.
Sitä en väitä, ettenkö voisi olla kypsymätön, mutta kyse ei ole nyt siitä, etten välitä ihmisistä jotka eivät "omaa" mielipiteitäni ja tapojani.
Ap selittää, että nämä ko. lapset ovat rumia. Sisimmässään ap todennäköisesti tietää, että juuri nämä lapset ovat niitä kauniita ja ihania lapsia. Mutta valitettavasti ne lapset eivät ole ap:n lapsia.
Minusta mieheni siskojen lapset ovat ihan mukavia ja herttaisia kaikki, vaikka muut voivat jopa olla eri mieltä. Oman siskoni lapset ovat hieman erikoisia, mutta ei tulisi mieleenkään vihata heitä. Päinvastoin, ajattelen heitä lämmöllä ja toivon heille hyvää tulevaisuutta.
MUTTA kärsin suunnattomasti siitä, että mieheni vihaa siskoni lapsia. Ja tämä johtuu ihan siitä, että hän ei pidä siskostani ja hänen kasvatustavastaan. Ei kateudesta eikä mistään muusta vaan hänen mielestään siskoni on luuseri ja niin myös hänen lapsensa. Olisin paljon enemmän tekemisissä, kun en voi. Suvaitsevaisuutta hyvät ihmiset ! Me olemme erilaisia, mutta entäs sitten !
jos lasta ei laiteta kuriin tai ei ole opetettu kytöstapoja tms.
Olen kyllä itsekin huomannut, että lapsiin pätee sama kuin aikuisiinkin: joistakin ihmisistä pitää heti ensisilmäyksellä ja tuntuu, että heidän kanssaan synkkaa. Tiedätte varmasti tunteen. Joistakin sitten taas tulee heti sellainen tunne, että jostain syystä tuon kanssa minulla ei synkkaa lainkaan ja en todennäköisesti tule toimeen hänen kanssaan. On vaikea sanoa, mistä ensi vaikutelma tulee, mutta usein se jopa on paikkansa pitävä. Kyllähän työelämässäkin jonkun kanssa asiat luistaa ja on helppo jutella muustakin kuin työasioista ja jonkun ajatuksen juoksu ei ollenkaan osu yksiin oman kanssa.
Itsekin huomaan, että joistakin lapsista ei vain pidä samalla tavalla kuin toisista. Esim. yhdessä kaverin lapsessa on jotenkin musta kaikki ne kaverin negatiiviset piirteet oikein voimistuneet. En tietenkään kohtele lasta huonosti enkä osoita hänelle asiaa mitenkään, mutta mielessäni olen ajatellut, että hän ei ole samalla tavalla herttainen kuin jotkut muut.
Mä en koe tarvetta arvostella muiden ulkonäköä, joten tuollainen lapsen ulkonäön haukkuminen kyllä kertoo ap:stä erittäin paljon..
Minusta mieheni siskojen lapset ovat ihan mukavia ja herttaisia kaikki, vaikka muut voivat jopa olla eri mieltä. Oman siskoni lapset ovat hieman erikoisia, mutta ei tulisi mieleenkään vihata heitä. Päinvastoin, ajattelen heitä lämmöllä ja toivon heille hyvää tulevaisuutta.
siitä kiinni, että jollekin vain tulisi mieleen vihata tai ei tulisi mieleen olla vihaamatta ;).
ap vaikuttaa ihan kypsältä kun erittelee tunteitaan,jokaisella on negatiivisia tunteita,oudoistakin asioista, eikä niiden patoaminen tee kuin pahaa. Hän myös tuntee syyllisyyttä tunteistaan mikä on tie muutokseen. Eikä kenenkään tartte pitää kaikista!Kunhan jaksetaan käyttäytyä kunnioittavasti.
toisia ihmisiä juuri näin TYPERIEN syiden takia joita tässä ketjussa on mainittu eivät voi olla kuin täysin idiootteja, epäkypsiä, kateellisia ihmisiä joiden paikka on kotona neljän seinän sisällä koska kukaan ei kaipaa noin sivistymättömiä ihmisiä. Katsokaa nyt sinne peiliin ja sanokaa itsellenne se syy miksi inhoatte. Tiedätte sen kyllä.
Ap selittää, että nämä ko. lapset ovat rumia. Sisimmässään ap todennäköisesti tietää, että juuri nämä lapset ovat niitä kauniita ja ihania lapsia. Mutta valitettavasti ne lapset eivät ole ap:n lapsia.
jopa ruman/vastenmielisen näköisiltä, vaikka varmasti ovatkin ihan tavallisen näköisiä lapsia. Siitä en tiedä ovatko kuinka kauniita, se lienee jokaisen omassa silmässä tapauskohtaisesti ;).
Ap
mieti ja pohdiskele mistä se johtuu, ehkä voit oppia siitä jotain itsekin. Varmasti on perää noissa kommenteissa, että tunnet kateutta ja ehkä olevasi jotenkin kilpailuasemassa lastesi kanssa. Valitettavasti sukulaisten kanssa täytyy myös joskus olla vähän liiankin tiiviisti siihen nähden kuinka hyvin henkilökemiat kohtaa.
Itsellenikin tulee välillä raivon tunteita, ei niinkään lapsia kohtaan, mutta miehen sisarusta ja serkkuja kohtaan. Miehen suvussa on todella tiiviit välit ja me olemme vähän kummajaisia kun asumme eri paikkakunnalla ja pidämme heihin "hajurakoa". Koen tosi ahdistavaksi kun tunnen, että meitä sekä lapsiamme verrataan miehen veljen perheeseen tai hänen serkkujensa samanikäisiin lapsiin. Välillä nää ihmiset äsyttää niin paljon...
Katsokaa nyt sinne peiliin ja sanokaa itsellenne se syy miksi inhoatte. Tiedätte sen kyllä.
Musta sun kirjoituksesi paljastaa, kuinka lapsi olet vielä itsekin. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta mitä yritit tuolla kirjoituksellasi hakea? Vai kirjoitteletko sä tänne kaikista aikuisistakin, jotka sun mielestä on rumia ja vastenmielisiä?