huusin erityislapselleni, että haluaisin hänen olevan normaali :(

Tosiaan suustasi pääsee sammokoita!

Mitä oikein sekoilet?

Tietenkään normaalille lapselle ei saa sanoa törkeästi mutta jos et tiedä erityislapsista mitään niin älä kommentoi!. t. äiti jolla 13v ja erityinen 10v

Eli lapsi ei ole tyhmä tai ilkeä tms. vaan hänen tekemisensä ovat jne.



Oma äitini on sanonut minulle mm. seuraavaa:

- harmi että aloin odottaa sinua, en olisi mennyt isäsi kanssa naimisiin mutta pakko oli kun kävi vahinko

- ei se nyt niin haittaisi vaikka kuolisit



ym. ym. ja kyllä tällaiset säilyvät muistoissa aikuisikään saakka.

Nykyisinhän vanhempia juuri syyllistetäänki KAIKESTA. Nipistät niin jo on oikeus kimpussa. ÄLYTÖNTÄ tohua. Kohta lapset saa pomppia aikuisten silmillä miten haluaa!

Ja en siis ole lasta lyövä/tukistava tms. äiti.

Toki tuo olisi pitänyt niellä sisäänsä eikä päästellä pihalle.



Uskon että elämäsi on todella rankkaa ja lapsi ajoittain hankala että hermo menee, olet ihminen ja ihmiset tekee virheitä.



Tee selväksi että rakastat lasta ja kaikissa on puutteita myös sinussa ja ota joku esimerkki missä haluaisit olla parempi, lisäksi se että lapsen teot harmittaa ei lapsi itse, korosta vielä että on aikaa oppia näitä asioita ja koti on se paikka jossa opetellaan.



Kerro myös se että kuka tahansa ns. terve lapsi tekee samaa ja et muistanut sitä tuolla hetkellä. Meillä sisarukset ovat välillä käsirysyssä vaikka ovat ns. terveitä.



Jaksamista!!!!

Ja urheiluharrastuksesta - kun ei näitä lapsia niin vaan harrastuksiin laiteta, kun eivät osaa olla ryhmässä ja pysty seuraamaan ohjausta ilam, että aikuinen seisoo koko ajan vierellä... Mutta toki urheillaan ihan muuten paljon

Tiedän, ettei as-lapsia niin vain harrastuksiin laiteta. Meillä as-lapselle on kuitenkin löytynyt juuri sopiva urheiluharrastus - muiss aonkin ollut vaikeuksia (ohjaajat ei ole uskaltaneet teivätkä osanneet ohjata häntä).

Urheilulajela, joita voivat sopia asiille ja ovat kuntouttaviakin, ovat sellaiset, joissa voi tehdä "yksin ryhmässä". Esim uinti, suunnistus, maastojuoksu, pyöräily ja muut, jossa ensin aluksi ollaan ryhmässä, mutta suoritus on jokaisella oma ja sitä varten ryhmästä pääsee eroonkin. Siinä siis näkee muita ja saa ehkä jonkun kontaktin johonkuhun, mutta ei tarvi kestää ryhmää pitkään vaan saa sitten keskittyä omaan juttuun. Tiedän myös, että moni assi on nauttinut esim keilaamisesta ja ratsastamisesta, vaikka ensinmainitussa on kai koko ajan aika paljon muita ihmisiä läsnä. Ratsastamisessa on kai ne eläimet, jtoka hommaa auttavat. (Eikös Temple Grandin sanonutkin ymmärtävänsä lehmiä paremmin kuin ihmisiä?)

Eli kyllä assillekin voi löytyä urheiluHARRASTUS, jota voi harrastaa myös olematta vanhemmista riippuvainen ja jonka kanssa voi harjoitella itsenäistymistä.

AP:n ongelmaan en oikei nosaa sanoa mitään. Varmasti tuntuu pahalta ja ihan aiheesta, sillä eihän tuommoisia saisi lapselle sanoa. Toisaalta tiedän myös, mistä turhautumiessta ja epätoivosta nuo sanat kumpuavat.

Palkkiojärjestelmä ja yksityiskohtainen oikean käytöksen määrittely lienevät ne tavat, jolla pikkusisarusten muksimisesta on harjoiteltava eroon.

On hyvä osoittaa ettei vanhempikaan ole täydellinen, se on lapselle turvallista huomata että ihminen erehtyy ja tekee virheitä niin hän ei ole niin tuomitseva itseään kohtaan vaan sallii omatkin virheensä. Se on erittäin tärkeää. Yhtä tärkeää on sekin, että pyydät anteeksi ja myönnät virheesi. Pahinta lapselle on kasvaa täydellisten vanhempien kanssa, koska silloin hän ei opi keinoja käsitellä omaa epätäydellisyyttään vaan joutuu kokemaan huonommuutta.

Rehellisyys on hyve, muistuuko mieleen? Ei ihme että ihmisillä on itsestään hirveitä harhaluuloja ja syyllistävät itseään ihmeellisistä asioista jos totuutta ei saa sanoa ääneen. Ja minkälaisen karhunpalveluksen tekee tällainen ylilempeä vanhempi lapselleen kun ei kerro hänelle asioita niin kuin ne ovat? Minä en myöskään tajua tätä, että aikuisia ihmisiä saa kyllä haukkua tyhmäksi niin paljon kuin sielu sietää (vrt. esim. av-keskustelut Nina Mikkosesta, BB-ihmisistä, ja tuhannesta muusta asiasta), mutta lapselle ei saa sanoa että toivoisi tämän olevan normaali. Ei voi olla totta.

"voi kun oisit edes vähän terveempi"

ym. kamalaa todella suuttuneena ja pinna äärimmäisen tiukalla.



maailma (ei äidin eikä lapsen) ei kaadu joihinkin tiuskaisuihin, oleellista on koko lapsuuden kestävä positiivinen suhde ja side lapsen ja vanhemman välillä.



vanhemmalla ja etenkin erityislapsen vanhemmalla on oikeus väsyä lapseensa ja tämän vammaan/sairauteen.

Olisi kiva saada vinkki - tosiaan myös yksilälajeja; uinti, suunnistus, yleisurheilu opetaan yleensä ryhmässä, joten ei aina onnistu As-lapsen kanssa ?

Mieän ASlapsi haluaisi harrastaa mieluiten pikaluistelua :-) - voisi olla tosiaa sopiva laji, mutta ei ole meidän läheisyydessä sellaista harrastupaikkaa....

uinti on selvästi vaikeampaa, koska siinä ryhmä on aina lähellä. Suunnistuksessa taas on ryhmässä käytännössä vain alkuverryttely ja sitten lähdetään metsään joko yksin, pareittain tai ohjaajan kanssa - väkeä siis vain 1-3 kerrallaan. Joten se onnistuu ihan mainiosti.

...tiedän miten vaikeaa on välillä olla äiti ja hyvä sellainen. Voimia sinulle.



Terveisin, kahden pojan mamma, joista toinen keskivaikeasti autistinen

ja usein olen ajatellut ja puhunut itsekseni että voispa tuo tyttö olla normaali! Usien myös ajattelen miten erilaista elämä voisi olla jos tuossa olisi normaali 7-v tyttö:(((. Mut kun ei oo vaan on joku niin maan perusteellisen erilainen ja outo...



Oon joskus tainnut päästää suustani jonkun sammakon minäkin: ehkä jotain sen tyylistä kuini että "voi kun sä joskus oppisit jotain" tai "miks aina kaiken pitää olla niin vaikeaa sun kanssas"!! Ei kovin ylentävää siis....

vaikka tuli ensin otsikon takia paha mieli lapsesi puolesta, ja sitten tekstin luettuani myös sinun puolestasi.

Loma ei tosiaan taitaisi tehdä pahaa sinulle.



Hattua nostan että kadut tapahtunutta ja tunnustat suoraan ja rehellisesti mitä kävi vaikka täältä yleensä sataa pastaa niskaan, asetut lapsen asemaan myös ja koitat ymmärtää häntä myös parhaan kykysi mukaan.



Toivottavasti elämä hymyilee mahdollisimman pian! :)