Pienikokoien koirarotu, joka jaksaa lenkkeillä, tykkää lapsista ja toimii

suosittelen kääpiösnautseria. On energinen, leikkisä, jaksaa vaikka kuinka pitkät lenkitkin ja varmasti kertoo jos pihaan tulee vieraita, tai tuttujakin. Iloinen ja välillä hieman itsepäinenkin koira, joka hurmaa kaikki :)

Bostoninterrieri on myös tutustumisen arvoinen rotu, jos tämän rodun ulkonäöstä vaan pitää.

Kaikki pieni kokoiset terrierit sopii lapsiperheisiin ja tykkäävät lenkkeillä, sekä ilmoittavat varmasti vieraista.

Cairnterrieri, borderterrrieri, norwichinterrieri, norfolkinterrieri taivat olla helpoimpia turkiltaan näistä pikkuterriereistä.

Staffordhirenbullterrieri on lyhytkarvainen ja lapsirakas, mutta ei välttämättä ilmoita niistä vieraista.

ehdottomasti!

kääpiösnautserille!

Kaikki ominaisuudet täyttyy.

Turkki nypitään 2 kertaa vuodessa ja karvaa ei lähde!

Chihuahuakin ihan vaivattomasti ja pitkiä lenkkejä. Omistajat vaan totuttavat ne sylissä kannettaviksi leluiksi.

Melkein mikä vain koira on ok lasten kanssa jos pennusta saakka tulee lapsiperheeseen ja saa turvaa ja seuraa ja lapset opetetaan koiran tavoille ja koira lasten.

Suosittelen sydämestäni eläinkouluttaja Tuire Kaimion kirjaa koiranpennun kasvatuksesta.



Koiran voi myös opettaa sanomaan kun vieraita on väärissä paikoissa.

Moni haukkuherkkärotu taas on aika rasittava taajamassa.



Whippet on kyllä aika jees.

Ei tarvitse turkkia huoltaa mitenkään erityisesti. Jäntevä ja pieni koira mutta kuitenkin niin iso ettei jää jalkoihin vahingossa. Rakastaa lenkkeillä ja rakastaa ihan yhtä paljon löhöillä kotona rasat kohti kattoa.



Oikeasti en tiedä yhtään rotua, joka ei olisi OK. Monia lapsiperheitä ja monia koirarotuja olen nähnyt ja kaikki toimivat.



Päädyttepä mihin tahansa rotuun. Kuulostelkaa rauhassa sen rodun keskustelupalstaa/harrastuspiirejä tai tutustukaa useampaan kasvattajaan hiukan, jotta tiedätte miten kaikessa on vaihtelua.

On kurja jos ottaa ekan pennut johon törmää ja sitten ei tulekaan kasvattajan kanssa toimeen jne.

Kaikenlaista voi sattua.



Sitten muistakaa rauhassa ajatella. Koira on suloinen, ihana, leikkii lasten kanssa, tykkää seurasta, pelaa palloa, on lenkkiseurana, vahtii kenties pihaa, halattava ja pussattava.

Mutta koira myös voi sairastua, pissiä matoille, rikkoa paikkoja, repiä leluja, karata, olla kuriton kuin lapset pahimmillaan, keksiä konnuuksia, pitää lenkittää myös sillä "koiranilmalla" jne.

Joku sanoi joskus osuvasti, että lapset ja koirat melkein samanlaisia, sillä erolla että lapset pääsääntöisesti aikuistuu joskus :)



Monen koiran (positiivisella) kokemuksella iloista kevättä teille :)

meillä kääpiösnautseri 8vee, ja kaksi lasta, hyvin tulevat toimeen. lenkillä ei ole koskaan todellakaan väsynyt ja aina on valmis ulos. Meidän uros ei ole mikään kauhean "leikkisä" eli ei hae palloo ja retuuta muitakaan leluja, mutta toisaalta rakastaa kaikkea yhteistä tekemistä, "oikeita" hommia. Äänekäs on, ulkona varsinkin, mutta sisällä varsinainen sylikoira. Itsepäinen rotu ja vahva luonne, vaatii kunnon kuria. Turkki tosi helppo, mutta kaksi kertaa vuodessa pitää nyppiä jotta helppohoitoisuus säilyisi.

Lapinkoira on suht pieni, älykäs, ilmoittaa haukkumalla vieraista mutta ei turhaan räksytä. Oppii helposti monia asioita, viihtyy sekä sisällä että ulkona ja rakastaa lenkkeilyä. Rotu on myös varsin terve (maatiainen kun on) ja pitkäikäinen. Jos ei ole pitkäkarvainen, riittää harjaus kerran viikossa, karvanlähtöaikaan vähän useammin. Turkki on aina siisti ja kaunis. Pestä voi silloin kun on tarvetta, itse kyllä pesen näin rapa-aikaa melko usein ja muutenkin kun on paljon sisällä. Ihanin koira mitä mulla koskaan on ollut. Ja tykkää lapsista aivan hirveästi.

Jokainen rotu tottuu lapsiin jos ovat lasten kanssa pennusta asti. Jos koira ei hauku pihalle tulevaa vierasta, koira on kuuro tai sokea.

Miten niin pienestä koirasta voi lähteäkin niin kimakka ja kantava ääni? Muuten en osaa sanoa siitä mitään, lapsi heillä on joten kai ne aika hyvin tulee toimeen kun se retale siellä edelleen on.

jossa esiteltiin näitä sairaita rotuja. Tuolla rodullahan oli niin pieni kallo ettei aivot mahdu sinne.

Tämän rodun jättäisin laskuista pois.

dokkarissa jossa esiteltiin näitä sairaita rotuja, jotka on jalostettu pilalle.

Tämän rodun kallohan oli niin pieni että aivot eivät mahtu kunnolla sisälle.



Jättäisin tämän rodun väliin.

turkkikin on helppo hoitaa vaikka näyttää vaikeasti hoidettavalta...kura kelillä vaatii huuhtelun..karvanlähtöaikaaan on hyvä harjailla mutta muuten turkki ei esim takkuunnu! Seurakoira jonka kanssa voi myös halutesssa harrastaa....isäntä uskollinen..joten ei pitäs pihastakaan lähteä...haukkuu hyvin vähän!

Itse ottasin mutta isännällä pitää olla ''katu uskottavampi'' ;D

Kissa syö kaikenlaista ruokaa ja on tyytyväinen vaatimattomaankin sapuskaan jos sitä ei opeteta nirsoksi jo heti pentuna.

Jos kissan tahtoo pitää terveenä, täytyy kissan ravintoon kiinnittää erityistä huomiota. Sanoisin kyllä, että pienen koiran ruokinta tulee halvemmaksi kuin kissan. Kissan ja koiran erona on, että koira on sekasyöjä ja kissa puhdas lihansyöjä. Kissan ruoan pitäisi koostua ensisijassa lihasta ja viljoja tulisi välttää. Yleensä halvat sapuskat sisältävät paljon viljaa. Ja laadukas, proteiinipitoinen ruoka taas on kallista.

Tykkää seurasta, lapsista, voi helliä, kiltti. Jaksaa lenkkeillä useamman kilometrin mutta toisaalta tyytyy myös ihan pikkulenkkiin.

Ja toimii todellakin lisäovikellona:)