Pienikokoien koirarotu, joka jaksaa lenkkeillä, tykkää lapsista ja toimii

Kaikki kohdat täyttyy. Suosittelen. Terveitä koiria, joiden turkki todella helppohoitoinen (ei tarvitse harjata). Jaksaa juosta vaikka maratonin ja varmasti ilmoittaa vierailijoista tontilla. Veikeitä kavereita.



http://www.parsonrussellinterrierit.net/



Käy tutustumassa ja ihastu :)

http://www.parsonrussellinterrierit.net/



Kestävä, ilmoittaa reviirille tunkeutujista, helppohoitoinen turkki, terve ja ennen kaikkea valloittava luonne. Fiksuja koiria, ei mitään seinää päin juoksevia :) Suosittelen!

On nimittäin superrotu



Kiltti, reipas, avoin, iloinen, pieni ja suhteelisen terve verrattuna moneen moneen muuhun rotuun !



Melko huonosti tunnettu - ehkä hyvä niin ;-)

Tolleri

Westie

Dalmis (vai onko tämä liian iso?)

Vanha englannin buldoggi

Bassetti!!

Beagle

Bordercollie

meillä kaksi kappaletta ja hyvin menee yhteiselo. Koirat tykkää lapsista ja lapset koirista ja äiti saa kävellä pitkät lenkit koirien kanssa. Ainoa vaan, että meidän koirat ei hauku, kun vieraita tulee - jos tämä kerta kuului koiran vaatimuksiin...

Juuri sellainen kuin vaatimuksissasi oli (= Toimii !

http://www.iltasanomat.fi/hauvakone/

Sitä suosittelen. On tosi iloinen, leikkisä ja reipas. Rakastaa perhettään. Viisas. Ilmoittaa varmasti, jos joku on tulossa (vähän liiankin innokkaasti...:))

ja tehdään päivittäin ihan kunnon lenkit ja kerran viikossa pitkä lenkki maastossa. Kyllä jaksaa vaikka pikkuinen onkin. Tosin meidän chihu ei ole mikään 1,5 kiloinen sintti vaan rotumääritemän ylärajoilla keikkuu paino. Pitkäkarvainen ja tiputtaa karvaansa kerran vuodessa, muuten ei irtoa nimeksikään. Turkki harjataan kerran viikossa ja siihen mene aikaa sellainen 30 sekuntia.

Jos lapset ovat hetkenkin keskenään koiran kanssa, niin en haluaisi liian pientä, jota lapset (vaikka ei välttämättä omat, niin sitten vaikka lasten kaverit) voivat vahingoittaa, esim. jää oven väliin tai nostetaan syliin ja tippuu tms. Toisaalta en haluaisi sellaistakaan koiraa josta tarvitsisi miettiä että jos lapsi riehuessaan osuu koiraan tai koira kokee tilanteen uhkaavana, niin näykkäisee.



Eli suosisin ehdottomasti noita luonteeltaan pehmeämpiä juuri cavalier, tanskalaisruotslainen pihakoira ja lagotte (tämä viimeinen oli joiltain hyvä veto). Henk.kohtaisesti tykkään mäyräkoirista ja pienistä terriereistä, mutta eivät ole maailman varmimpia lasten kanssa luonteensa puolesta. Jos näistä terriereistä pitäisi valita niin ehkä mieluiten australian terrieri tai westie/cairn (kuitenkin pidempään Suomessa jalostettuja rotuja, jotka ovat kauimpana jo alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan metsästyksestä). Affenpinseri voisi olla myös mielenkiintoinen ja jotkut pienet spanielit, jossei ole jo liikaa karvaa. Karkeakarvaisista nypittävistä vielä vaikka pitäisikin nyppiä vain 3-4kk välein, niin on siinä nyppimisessä useamman tunnin homma, eli vaatii hommaa sekin.

Meillä on käppänäuros, johon luotan sataprosenttisesti. Ja on sen verran tanakka, ettei pienestä hätkähdä. Tosin lapsille nyt kuitenkin pitää opettaa, ettei koiraa saa koskaan retuuttaa.

Meillä on borderi ja se on kyllä valloittava otus. On reipas ja tykkää lenkkeillä, mutta viihtyy välillä omalla pedillään loikoilemassakin. Vauva 3kk ja hyvin näyttävät sopivan saman katon alle :)

-sopivan kokoinen (narttu n. 35 cm säkä, painoa 7 kg, uros vähän isompi)

-uupumaton lenkkeilijä (pyörän rinnalla 10 km noin puoleen tuntiin)

-lehmänhermot lasten kanssa

-sopivasti myös kissamaisia ominaisuuksia: osaa nautiskella laiskottelusta ja tappaa myyrät ym. pihamaalta.

-ääni kuin sirkkelillä - ei tule pienikään rosvo ilmoittamatta

-alkuperäinen ja aika jalostamaton rotu = terve ja pitkäikäinen (vaikka siinä englantilaisessa dokkarissa se idiootti, sisäsiittoisuutta kannattava puheenjohtaja olikin borderikasvattaja - oikein hävetti)



www.borderi.fi

- ihanasti rakkimainen - ei mikään fiiniliini

- turkki helposti nypittävä - ei paljon karvoja kotosalla (itelläni ollut borderi neljä vuotta ja olin ihan outo nyppimisen kanssa. Nykyään nypin "aina kun siltä tuntuu", eli lähes joka päivä tulee jostain kohti nypittyä ihan ohimennen. Helppo nakki)

-tosi koiramainen koira

-kiltti



t. 67

Meillä oli 15v borderi ja niitä tullut nähtyä muitakin. Myös sitä mieltä että ihana rotu. Jotenkin ehkä rauhallisempi kuin osa terriereistä, esim. parson ja englanninterrieri. On osallistuva ja luonteeltaan yleensä terve rotu ja ilmoittaa sopivasti vieraista, mutta ei räkytä koko ajan. Hyvähermoinen ja terve rotu.

Siis muuten border on ihan loistava, mutta kyllä meillä olisi näykkäisyt tulleet lapselle, jos olisi vahingossa runtannut. Eli ei ollut niin pehmeä rotu ja kun metsästysvaisto iski päälle, niin oli ihan luupää. Esim. meidän whippet sitä vastoin saattaa vain vinkaista, mutta ei vahingossakaan näytä hampaita/anna takaisin (tosin aikuisen pidettävä huoli ettei lapsi ala pyörittämään koiraa).

Kääpiösnautsereita on joka kulmalla lapsiperheessä, joten luulisi sopivan niihin. Meillä vain kokemusta joistakin aroista käppänöistä, joilta myös tulee hampaista kun pelottaa. Luonteissa näyttää olevan paljon epätyypillistä.

-sopivan kokoinen (narttu n. 35 cm säkä, painoa 7 kg, uros vähän isompi)

-uupumaton lenkkeilijä (pyörän rinnalla 10 km noin puoleen tuntiin)

-lehmänhermot lasten kanssa

-sopivasti myös kissamaisia ominaisuuksia: osaa nautiskella laiskottelusta ja tappaa myyrät ym. pihamaalta.

-ääni kuin sirkkelillä - ei tule pienikään rosvo ilmoittamatta

-alkuperäinen ja aika jalostamaton rotu = terve ja pitkäikäinen (vaikka siinä englantilaisessa dokkarissa se idiootti, sisäsiittoisuutta kannattava puheenjohtaja olikin borderikasvattaja - oikein hävetti)

www.borderi.fi

pieni, lyhyt karva, älykäs, terve, ei vaadi hirveästi lenkkiä, mutta jaksaa käydä pidemmilläkin lenkeillä, sylikoira (mamman vauva :) ei hauku turhaan, mutta hälyyttää kyllä

[iKääpiösnautseri.



]Helppo kouluttaa ja turkki helppo hoitaa.

[/quote]

Niitä kehutaan maasta taivaisiin, mutta kävimme tutustumassa kasvattajalla ja heidän omassa tapahtumassaan. Siellä oli monta koiraa jotka olisin voinut ottaa, mutta myös muutama sellainen että en olisi halunnut. Ulkonäkö ja luonne on vielä aika kirjavaa kun sen verran uusi ja harvinaisempi rotu on Suomessa. Eli kiinnittäisin todella paljon huomiota vanhempiin, koska rotuna on vielä niin hajanainen. Siellä kyllä näkyi joku sitä myöten hankala tappelupukari (erityisesti niissä ruskeissa) ja räkytys oli melkoinen välillä, että meillä jäi rotu siihen. Vastaavasti siellä oli kyllä

pieni, lyhyt karva, älykäs, terve, ei vaadi hirveästi lenkkiä, mutta jaksaa käydä pidemmilläkin lenkeillä, sylikoira (mamman vauva :) ei hauku turhaan, mutta hälyyttää kyllä

Eihän millään koiralla saa lapsi ratsastaa, se pitää opettaa lapsille! Ei mäyräkoiran selkä ole mitenkään riskialtis kohta.



Meillä pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira, joka rakastaa lenkkeilyä ja pitää lapsista. Pitkäkarvainenkin on helppo hoitaa, kampausta vaatii noin kerran viikossa, siihen ei mene kymmentä minuuttia kauempaa. Tassukarvat on hyvä lyhentää saksilla noin kerran kuussa.



Ihana kaveri on ollut, meilläkin kolme alle kouluikäistä lasta.

on kettuterrieri, ei jack russeli...