Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksei usko näy uskovien elämässä?
14.12.2008 |
Minä olen kai uskossa. Uskon vakaasti Jumalaan. En kuitenkaan koe kuuluvani mihinkään uskonnolliseen yhteisöön.Näen ne jotenkin kaksinaamaisina. Kovasti kyllä rukoillaan ja toivotellaan siunausta,mutta usko ei näy missään arjen tekemisissä.
Uskovia on valtavasti.Jos uskovat alkaisivat elää Raamatun opin mukaan (pois itsekkyydestä mm) olisi esimerkiksi huoli ympäristöasioista paljon pienempi. Miksi uskovat ei tee mitään?
Kun puhun ystävilleni (uskovia), että minun mielestäni meidän on mietittävä ostostemme vaikutuksia, pyrittävä "hyvään elämään" vähentämällä ympäristön kuormitusta, on mietittävä, miten pääsemme tallaamasta kaukaisen lähimmäisen oikeuksia jne... saan osakseni pään pudistelua ja sellaista "hohhoijaa, kun seuraa Jumalaa ei voi mennä harhaan" -juttua. Mutta kun he eivät seuraa Jumalaa! Miten voi ostaa lapsityövoimalla tehdyn paidan tietoisena siitä, että se on tehty lapsen pienillä käsillä, jos uskoo Jumalaan ja noudattaa Raamattua?
Ymmärrättekö pointin? Voisiko joku selittää tätä ihmeellistä "uskossa olemista"? Minun mielestäni uskossa pitäisi ELÄÄ, tehdä tekoja ja luoda hyvää ympärilleen.
Kommentit (50)
Itse uskon myöskin, mutten ole ns "kiihkouskovainen". Omat appivanhempani taas ovat ja heidän lapsiltaan kielletään tv:n katsominen ym. Samalla kuitenkin soittelevat usein että voiko murrosikäinen lapsi tulla meille katsomaan sen ja sen ohjelman tai voidaanko nauhoittaa appiukolle se ja se ohjelma kun tahtois sen nähdä. ja toinen murrosikäinen katsoo kaikki sarjat sitten dvd:ltä tai netistä. Että että... Ja se yleinen asenne, että minä olen parempi kristitty kuin kaikki muut, olen aina oikeassa, muut väärässä.. Tuomitaan toisia mikä keretään eikä olla lainkaan suvaitsevaisia ja lempeitä.
Luulen ettei monikaan uskovainen oikeasti mieti, että WWJD.
MOnissa uskovissa mua ärsyttää se tehopyhyys ja kaksinaamaisuus; selän takaa puhutaan paskaa muista seurakuntalaisista ja kasvokkain ollaan niin mielinkielin että. Ihmisiä toki ovat (ollaan) uskovatkin, mutta miksi pitää esittää olevansa parempi kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että aika moni on kohdannut joitakin lahkojen jäseniä tai uskonnollisia mielenterveyspotilaita, joita luullaan "tosiuskovaisiksi". Ilmeisesti on niin, että normaalit kristityt ei tarpeeksi näy yhteiskunnassa, kun tää surullinen ääripää tulee aina esiin.
Enempään en enää pysty, olen rikki. En pysty siihen, että miehellä on vakituisia toisia naisia ja aika ei riitä perheelleen.
Ja miten mies pyysi anteeksi. Kerran tokaisi, sen jälkeen asioista ei keskusteltu. Ensimmäisellä kerralla senkin antoi anteeksi, sitten ei enää.
Sekä mies että naikkosensa laittautuvat seurakunnan eteen joka sunnuntai. Hurskaina. Pastorikin ihailee kunnon seurakuntalaisia.
Tekopyhyyttäkö siis kaikki?
Tässä vaiheessa sinun olisi tullut antaa miehellesi anteeksi, jos mies anteeksi sinulta pyysi ja tekojaan katui. Vaikeaa kyllä, mutta eikös se anteeksi antaminen ja armahtaminen oo just se juttu tässä. rakkaus ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa jne.
Sekä miehesi, hänen elämässään olevat naiset (onko niitä jopa useampia) ja kyseessä oleva seurakunta pastoreineen. Tekopyhiä ovat, siis sen perusteella mitä kerrot.
Enempään en enää pysty, olen rikki. En pysty siihen, että miehellä on vakituisia toisia naisia ja aika ei riitä perheelleen.
Ja miten mies pyysi anteeksi. Kerran tokaisi, sen jälkeen asioista ei keskusteltu. Ensimmäisellä kerralla senkin antoi anteeksi, sitten ei enää.
Sekä mies että naikkosensa laittautuvat seurakunnan eteen joka sunnuntai. Hurskaina. Pastorikin ihailee kunnon seurakuntalaisia.
Tekopyhyyttäkö siis kaikki?
Tässä vaiheessa sinun olisi tullut antaa miehellesi anteeksi, jos mies anteeksi sinulta pyysi ja tekojaan katui. Vaikeaa kyllä, mutta eikös se anteeksi antaminen ja armahtaminen oo just se juttu tässä. rakkaus ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa jne.
Miksi uskovaa pidetään tekopyhänä, jos hän ei onnistu jossain? Pitäisikö hänen siis olla vain ei-uskova, koska muutoin olisi tekopyhä?? Miten se sitten menee, voiko kukaan olla kristitty, jos kristityltä vaaditaan täydellisyyttä? Jokainen sydämestään uskova varmasti haluaa olla hyvä ihminen ja tehdä oikein, mutta kuinka moni teistä, uskovista ja ei uskovista, voi käsi sydämellä sanoa onnistuneensa siinä?
Minä olen käsittänyt niin, että Raamatussa oleellista on armo, joka on määrätön ja mittaamaton. Oikeasti katuva ihminen pääsee osalliseksi tuosta armosta.
Erikseen ovat ihmiset, jotka eivät usko sydämestään ja kadu aidosti tekojaan.
MUTTA KUKA MEISTÄ NÄKEE SINNE LÄHIMÄISEN SYDÄMEEN?
Terv. 17.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei ole täydellinen ja että jumala aina antaa synnit anteeksi.
Mutta jos synti toistuu, viikosta, kuukaudesta toiseen, onko se edelleen jumalan anteeksiannon arvoista? Pitääkö siis jumalankin aina vain antaa ne syntisen synnit anteeksi, vaikka syntinen itsekin tietää käyttävänsä jumalan armoa väärin ja helppona keinona kiillottaa omaa sädekehäänsä?
Miksi uskovaa pidetään tekopyhänä, jos hän ei onnistu jossain? Pitäisikö hänen siis olla vain ei-uskova, koska muutoin olisi tekopyhä?? Miten se sitten menee, voiko kukaan olla kristitty, jos kristityltä vaaditaan täydellisyyttä? Jokainen sydämestään uskova varmasti haluaa olla hyvä ihminen ja tehdä oikein, mutta kuinka moni teistä, uskovista ja ei uskovista, voi käsi sydämellä sanoa onnistuneensa siinä?
Minä olen käsittänyt niin, että Raamatussa oleellista on armo, joka on määrätön ja mittaamaton. Oikeasti katuva ihminen pääsee osalliseksi tuosta armosta.
Erikseen ovat ihmiset, jotka eivät usko sydämestään ja kadu aidosti tekojaan.
MUTTA KUKA MEISTÄ NÄKEE SINNE LÄHIMÄISEN SYDÄMEEN?
Terv. 17.
onkin kyse tapauksesta, joka jatkaa synnissä elämistä ja silti on mielestään uskovainen.
Miksi uskovaa pidetään tekopyhänä, jos hän ei onnistu jossain? Pitäisikö hänen siis olla vain ei-uskova, koska muutoin olisi tekopyhä?? Miten se sitten menee, voiko kukaan olla kristitty, jos kristityltä vaaditaan täydellisyyttä? Jokainen sydämestään uskova varmasti haluaa olla hyvä ihminen ja tehdä oikein, mutta kuinka moni teistä, uskovista ja ei uskovista, voi käsi sydämellä sanoa onnistuneensa siinä?
Minä olen käsittänyt niin, että Raamatussa oleellista on armo, joka on määrätön ja mittaamaton. Oikeasti katuva ihminen pääsee osalliseksi tuosta armosta.
Erikseen ovat ihmiset, jotka eivät usko sydämestään ja kadu aidosti tekojaan.
MUTTA KUKA MEISTÄ NÄKEE SINNE LÄHIMÄISEN SYDÄMEEN?
Terv. 17.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka katuvat ja hylkäävät tietoisen synninharjoittamisen. Jos miehesi vaan jatkaa samaa rataa, todellisuudessa hän pitää halpana Jumalan armoa. Sanottiinhan syntiselle naisellekin, joka saatiin kiinni aviorikoksesta, sanat: mene, äläkä täst'edes enää syntiä tee.
Kukaan ei ole täydellinen ja että jumala aina antaa synnit anteeksi.
Mutta jos synti toistuu, viikosta, kuukaudesta toiseen, onko se edelleen jumalan anteeksiannon arvoista? Pitääkö siis jumalankin aina vain antaa ne syntisen synnit anteeksi, vaikka syntinen itsekin tietää käyttävänsä jumalan armoa väärin ja helppona keinona kiillottaa omaa sädekehäänsä?
Näkeehän täälläkin päivittäin näitä tapauksia. Itsensä ylentäminen on kovassa huudossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"14 ei omista sisälukutaitoa. Miksi räävästelet ja huudat omaa tyhmyyttäsi?"
Miksi uskovaa pidetään tekopyhänä, jos hän ei onnistu jossain? Pitäisikö hänen siis olla vain ei-uskova, koska muutoin olisi tekopyhä?? Miten se sitten menee, voiko kukaan olla kristitty, jos kristityltä vaaditaan täydellisyyttä? Jokainen sydämestään uskova varmasti haluaa olla hyvä ihminen ja tehdä oikein, mutta kuinka moni teistä, uskovista ja ei uskovista, voi käsi sydämellä sanoa onnistuneensa siinä?
Siksi, että uskovat ovat kyllä ensimmäisenä opettamassa muita, miten pitää elää. Muiden tekemät virheet ovat ilman muuta syntiä, mutta omat (samat) virheet ovat vain osoitus siitä, "miten mekin olemme vain ihmisiä" ja "miten jokainen on erehtyväinen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdyn tähän kommenttiin. Jeesus opetti myös, että niin monta kertaa kuin veljes katuu niin monta kertaa hänen tulee saada synnit anteeksi. Mutta se sydämen katumus onkin sellainen asia, että kuka tietää? Voimia sinulle vaikeaan elämäntilanteeseen, muista että usko ei kenelläkään saisi olla veruke tehdä syntiä.
jotka katuvat ja hylkäävät tietoisen synninharjoittamisen. Jos miehesi vaan jatkaa samaa rataa, todellisuudessa hän pitää halpana Jumalan armoa. Sanottiinhan syntiselle naisellekin, joka saatiin kiinni aviorikoksesta, sanat: mene, äläkä täst'edes enää syntiä tee.
Kukaan ei ole täydellinen ja että jumala aina antaa synnit anteeksi.
Mutta jos synti toistuu, viikosta, kuukaudesta toiseen, onko se edelleen jumalan anteeksiannon arvoista? Pitääkö siis jumalankin aina vain antaa ne syntisen synnit anteeksi, vaikka syntinen itsekin tietää käyttävänsä jumalan armoa väärin ja helppona keinona kiillottaa omaa sädekehäänsä?
On eettisesti oikein, mutta myös raskasta pohtia oman tämän maanpäällisen elämän vaikutusta toisiin ihmisiin ja ympäristöön. Tätä kuuluisi tehdä kaikkien ihmisten, riippumatta vakaumuksesta tai sen puutteesta.
Ei kristittyä ole vapautettu vastuusta. Ei armo ja järjenkäyttö ole toistensa vastakohtia. Kannattaa kuitenkin seurata enemmän Jeesusta ja Raamattua kuin muita ihmisiä. Sinun osasi voi olla ajaa ympäristöasioita enemmän uskovien ystäviesi tietoisuuteen. Voit myös liittyä johonkin ympäristöjärjestöön ja löytää sieltä kaikupohjaa ja samanhenkistä keskusteluseuraa.
Kannattaa lukea myös ekoteologiaa ja teologiaa ylipäätään, niin saat haltuusi itsellesi tärkeät asiat ja ymmärrät niiden sijoittumisen kokonaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvä puu tuottaa hyvää hedelmää, ja siellä on myös että usko ilman tekoja
on kuollut.
Usko vaatii tekoja ja se on seuraus uskosta.
Kyllä oikeasti uskovaisen usko näkyy...
On olemassa ns. tapauskovia jotka kutsuvat itseään uskoviksi tai ovat uskonnollisia mutta ELÄVÄ usko puuttuu. Jeesus ei oikeasti hallitsekaan ihmistä, hänen elämäänsä ja sydäntään. Uskotaan Jumalaan mutta Jeesusta ei ole päästetty täysin sydämeen. Ja silloin kun usko ei ole näin elävää, ei ihmisen elämäkään ole Jeesuksen tahdon mukaista.
Uskonnollisuus on siis eri asia kuin elävä usko.
uskoo siihen soopaan. Miettikää nyt miten huuhaalta se kuulostaa ja miten ristiriitasia ne jutut loppujen lopuks on. Kuinka jotkut käyttävä elämänsä sellaseen jota ei välttämättä edes ole olemassa. minusta j ose kertoo paljon että uskontoja on monta erilaista...itse uskon evoluutioon. Jos joku todella uskoo siihen että joku jumala on poksahtanut ensin jonnekki tuonne äärettömyyteen ja luonut maan niin siitä vaan:D
kun tekopyhyyttä huomaa itsessään roppakaupalla.
38, hyvä, hyvä! Juuri näin.
No miksei voisi uskoa siihen, että "joku jumala on poksahtanut ensin ja luonut maan"? Uskothan sinäkin siihen evoluutioteorian poksahtamiseen.
uskoo siihen soopaan. Miettikää nyt miten huuhaalta se kuulostaa ja miten ristiriitasia ne jutut loppujen lopuks on. Kuinka jotkut käyttävä elämänsä sellaseen jota ei välttämättä edes ole olemassa. minusta j ose kertoo paljon että uskontoja on monta erilaista...itse uskon evoluutioon. Jos joku todella uskoo siihen että joku jumala on poksahtanut ensin jonnekki tuonne äärettömyyteen ja luonut maan niin siitä vaan:D
Alue: Aihe vapaa
Tässä vaiheessa sinun olisi tullut antaa miehellesi anteeksi, jos mies anteeksi sinulta pyysi ja tekojaan katui. Vaikeaa kyllä, mutta eikös se anteeksi antaminen ja armahtaminen oo just se juttu tässä. rakkaus ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa jne.