Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu että olen tehnyt vain vääriä valintoja...
17.04.2009 |
Viimeiset 15 vuotta olen tehnyt pelkästään vääriä valintoja, siltä tuntuu nyt. Kouluttauduin pitkästi alalle, joka ei kiinnostanut minua tippakaan. Tulin raskaaksi vahingossa lähes samaan aikaan kun valmistuin. Ehdin olla tappavan tylsässä työpaikassa 6 kk töissä ennen kuin eka äitiysloma alkoi. Menin naimisiin lapsen isän kanssa vaikka hän ei ollut todellakaan mun tyyppiä (ei koulutusta, ei silloin edes työtä, laiska, alkoholista liikaa pitävä, köyhä renttu). Muutimme vuokralle isoon asuntoon, emmekä ostaneet omaa. Teimme lisää lapsia ja olin kotona, tein vain osa-aikatöitä. Mies sai hyvän työpaikan ja maksoi vuokrat, ruuat, ym. , säästöön ei jäänyt koskaan mitään.
Nyt olen 35 v. , väärällä alalla, supertylsistynyt mieheeni, supertylsistynyt perhe-elämään, vailla mitään omaisuutta, vailla mitään kunnollista työkokemusta. Masentaa ja vituttaa niin paljon että tekis mieli vaan vetää ranteet auki. Lapset on kuitenkin ihania, kauniita ja fiksuja ja mainioita, ja säälittää että niiden elämä menis sitten pilalle jos päättäisin päiväni. Toisaalta niiden elämä menee munkin kanssa pilalle koska olen nyt niin ahdistunut, voimaton ja onneton. Tekee mieli koko ajan vain itkeä. Tää on ihan järkyttävän hirveetä.
Mistä voi hakea apua? Ja mitä helvettiä mun pitäis tehdä. Ainoa mikä kiinnostaa on pään saaminen sekaisin tai kuolema.
Kommentit (30)
Sinä ja vain sinä voit muuttaa elämäsi suunnan.
Niin minäkin tein. Kukaan ei tule kotoa hakemaan, kukaan ei hae puolestasi uusia työuvioita, kukaan ei puolestasi tee parisuhteesi eteen muutoksia.
Itse olin masentunut yksinhuoltaja, mutta sitten päätin että se ei ole sitä mitä MINÄ haluan eikä sitä mitä MINÄ olen. MINÄ halusin olla ja olin enemmän.
Hain opiskelemaan uutta ammattia 34-vuotiaana, en päässyt. Hain uudestaan 35-vuotiaana, pääsin sisään. Ja olisin hakenut vielä 36- ja 37-vuotiaanakin.
Nyt olen 40-vuotias ja hyvässä työpaikassa, enkä enää yksinhuoltaja, kun löytyi matkan varrella toinenkin aikuinen perheeseen. Enkä ole enää masentunut vaan onnellinen.
Sinäkin voit olla, jos niin haluat. ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä ja vain sinä voit muuttaa elämäsi suunnan.
Niin minäkin tein. Kukaan ei tule kotoa hakemaan, kukaan ei hae puolestasi uusia työuvioita, kukaan ei puolestasi tee parisuhteesi eteen muutoksia.
Itse olin masentunut yksinhuoltaja, mutta sitten päätin että se ei ole sitä mitä MINÄ haluan eikä sitä mitä MINÄ olen. MINÄ halusin olla ja olin enemmän.
Hain opiskelemaan uutta ammattia 34-vuotiaana, en päässyt. Hain uudestaan 35-vuotiaana, pääsin sisään. Ja olisin hakenut vielä 36- ja 37-vuotiaanakin.
Nyt olen 40-vuotias ja hyvässä työpaikassa, enkä enää yksinhuoltaja, kun löytyi matkan varrella toinenkin aikuinen perheeseen. Enkä ole enää masentunut vaan onnellinen.
Sinäkin voit olla, jos niin haluat. ❤️
Uskottelet itsellesi vaan että olet onnellinen vaikka oikeasti et ole. Toivottavasti masentuneet tajuavat tämän ja koittavat vaan opetella elämään masennuksensa kanssa.
Ajattelee vaan että kärsimyksen kanssa voi elää niin kauan kun elää.
Kaikki on vielä mahdollista. Kuulostaa että olet alamaissa. Ehkä juttelu ammattilaisen kanssa voisi auttaa? Et ole menettänyt vielä mitään, elämä on edessä. Rohkeutta!
Apua tosiaankin saa vain jos sitä uskaltaa hakea. Ensimmäinen askel pitää ottaa itse.
Kaikki tekevät elämässään sekä huonoja että hyviä päätöksiä, ehkä nyt olisi siis hyvien vuoro?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä voit muuttaa monia asioita nyt vaikka menneisyyteen et olisi tyytyväinen. Listaa asiat mihin olet tyytyväinen ja mihin et. Kirjoita itsellesi kirje vuoden päähän ja kymmenen vuoden päähän. Kirjoita missä haluaisit olla, mitä tehdä, miltä sun elämä näyttäisi.
Voit alkaa pikkuhiljaa muuttamaan elämää. Ensinnäkin, jos koet että et rakasta miestä ja et halua olla hänen kanssaan niin voitko erota? Jos rakastat ja uskot että teillä on jotain mahdollisuuksia niin esimerkiksi pariterapia? Jos jäät suhteeseen vain lasten takia, on mahdollista että katkeroidut ja harmittelet monen vuoden kuluttua, miksi hukkasit vuosia huonoon suhteeseen. (Niinkuin taidat tehdä jo nyt, mutta varmaan harmittaa vielä enemmän jos et tee mikä tuntuu oikealta).
Tiedätkö edes mitä haluaisit tehdä työksi? Onko se jotain niin eriä kuin mitä teet nyt että sun pitäisi kouluttautua ihan uudelleen? Esim. Maisterin papereilla pääsee tosi moniin hommiin, ei tarvitse olla just tietyllä alalla. Ja et ole liian vanha uudelleen kouluttautumaan vaikka tietysti se voi olla kallista jos et ole samaan aikaan töissä.
Minäkin tehnyt virhearviointeja ja vääriä valintoja. Lapset ovat oikea valinta,mutta muut asiat ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen aina tehnyt vääriä valintoja ja kukaan ei ymmärrä huumoriani. Ei edes poliisit.
Täällä kanssa yksi monta huonoa valintaa elämässään tehnyt. Pysähdyin miettimään, että olen tosiaan valinnut vääriä kumppaneita, väärän ammattialan, väärän asunnon. Takkiin on tullut taloudellisesti ja henkisesti. En silti ajattele olevani masentunut. Ehkä tää on ikäkriisi tai jotain, ottaa vaan päähän kun omat elämän valinnat ovat osoittautuneet vääriksi ja huonoiksi.
Ketään muuta en voi niistä syyttää, itse olen ne tehnyt. Kaikkeen ei kyl ole voinut itse vaikuttaa. Mut omia tyhmiä, huonoja valintoja on ollut.
Ehkä mulla on vaan tänään ei niin hyvä päivä. Kohtalotovereita?
Täällä kohtalotoveri ja hulluksi tulin kaikkien huonojen valintojeni takia. Nyt lääkkeillä yritän elää normaalisti.