Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu että olen tehnyt vain vääriä valintoja...
17.04.2009 |
Viimeiset 15 vuotta olen tehnyt pelkästään vääriä valintoja, siltä tuntuu nyt. Kouluttauduin pitkästi alalle, joka ei kiinnostanut minua tippakaan. Tulin raskaaksi vahingossa lähes samaan aikaan kun valmistuin. Ehdin olla tappavan tylsässä työpaikassa 6 kk töissä ennen kuin eka äitiysloma alkoi. Menin naimisiin lapsen isän kanssa vaikka hän ei ollut todellakaan mun tyyppiä (ei koulutusta, ei silloin edes työtä, laiska, alkoholista liikaa pitävä, köyhä renttu). Muutimme vuokralle isoon asuntoon, emmekä ostaneet omaa. Teimme lisää lapsia ja olin kotona, tein vain osa-aikatöitä. Mies sai hyvän työpaikan ja maksoi vuokrat, ruuat, ym. , säästöön ei jäänyt koskaan mitään.
Nyt olen 35 v. , väärällä alalla, supertylsistynyt mieheeni, supertylsistynyt perhe-elämään, vailla mitään omaisuutta, vailla mitään kunnollista työkokemusta. Masentaa ja vituttaa niin paljon että tekis mieli vaan vetää ranteet auki. Lapset on kuitenkin ihania, kauniita ja fiksuja ja mainioita, ja säälittää että niiden elämä menis sitten pilalle jos päättäisin päiväni. Toisaalta niiden elämä menee munkin kanssa pilalle koska olen nyt niin ahdistunut, voimaton ja onneton. Tekee mieli koko ajan vain itkeä. Tää on ihan järkyttävän hirveetä.
Mistä voi hakea apua? Ja mitä helvettiä mun pitäis tehdä. Ainoa mikä kiinnostaa on pään saaminen sekaisin tai kuolema.
Kommentit (30)
Olet tosiaan masentunut. Onko kukaan lapsistasi neuvolaikäinen, sieltä kautta voisit ainakin kysyä apua eteenpäin.
Halaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan lääkkeellistä ja terapeuttista.
Työkkäristä voit varata ajan ammatinvalintapsykologilla. Sulla on 30 vuotta työelämäaikaa jäljellä. Uusi ammatti tässä vaiheessa on hyvä.
Ja jätä se alkoholilla lotrailu se vaan pahentaa tilannetta.
Sisko
Hakisin sinuna apua lääkäriltä. Ja sitten alkaisin laittamaan elämää uusiksi. Eli ekana työasiat kuntoon: mikä koulutuksesi on? Olisiko mahdollista kouluttautua lisää, pääsisit mielenkiintoisempaan, sinua lähempänä olevaan työhön? Mikä sinua kiinnostaa?
Toiseksi, mies vaihtoon. Jos miehessäsi on ihan perustavanlaatuinen vika (alkkis), etkä häntä rakasta, miksi jatkaisit elämää hänen kanssaan? Okei, lapset ovat yhteiset, mutta lapsille on parempi onnelliset vanhemmat erikseen kuin onnettomat yhdessä.
Kyllä sulla on mahiksia tehdä tilanteellesi vaikka mitä. Se on sinusta kiinni nyt.
Mietit 15 vuotta taaksepäin. Entä jos kurkistaisit 5 tai 10 v eteenpäin ja näkisit tämän: Lapset kasvaneet, sinulla on ollut aikaa panostaa työhön/opiskeluun ja olet työssä jossa viihdyt, kenties ostanut oman asunnon, uusi mies tai elät onnellisesti yksin lastesi kanssa, aikaa kavereille ja harrastuksiin ja itsestä huolehtimiseen. Ajattele mitä haaskausta olisi ollut päättää päiväsi juuri kun elämäsi olisi lähtenyt pikku hiljaa parempaan???1
Mutta sanon suoraan: Vaihda miestä.
Tuosta listasta ainoa minkä vaihtaminen on "helppoa" eikä tuhoa tulevaisuutta kuten itsemurha. Mennyttä ei saa muutettua, muuta siis niitä seikkoja tulevaisuudessasi jotka sinua eniten häiritsevät. Olet tylsistynyt perhe-elämääsi mutta pidät lapsistasi. Entä jos järjestäisit itsellesi enemmän aikaa? Eivät lapset kärsi siitä, ainakaan jos vaihtoehtona on itsemurhasi. Ja miksi roikut miehessä jonka kanssa et ole onnellinen?
Avioero ja perheen rikkoutuminen on aina ikävää ja raskasta, mutta jos koet vaihtoehdoksi itsemurhan...
Itsemurhan jälkeen sinulla ei ole mahdollisuuksia parempaan. Tee mieluummin jkin ratkaiseva muutos elämääsi, ota ns. uusi alku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
apua ihan omalta terveysasemaltasi: tarvitset lääkitystä ja keskusteluapua. Vaikutat masentuneelta. Kun pääset vähän irti pahasta olosta, voit alkaa miettiä mitä oikein todella haluat elämältäsi. Kuten itsekin ymmärrät, jo lapsesi tarvitsevat tasapainoisen äidin ja isän. Kaikilla tietenkin on joskus vaikeaa, eikä masennuksesi heitä vaurioita, jos haet apua ja kriisi jää väliaikaiseksi tilanteeksi.
Mikset lähde opiskelemaan jotain uutta alaa? Mikset jätä miestäsi? Eikö sinulle löytyisi mielenkiintoista työtä jostain?
Oletko vain tylsistynyt mieheen vai onko teillä/hänellä suurempiakin ongelmia?
Vaikuttaa myös, että suuri ongelma on myös työhön ja ammattiin liittyvä tylsistyminen ja näköalattomuus. Nyt kun kerran mies tienaa ja on hyvässä työssä, voisitko alkaa opiskella - jos siis sen verran kestät miestäsi ja hän on vähintään kohtuuhyvä isä lapsillenne jotta pystytte elämään yhdessä jatkossakin. Nyt voisi olla sen aika - et ole vielä liian vanha uudelle uralle tai vaikkapa vähän lisäkouluttatumalla muuntamaan nykyistä ammattitaitoasi mielenkiintoisempia työmahdollisuuksia kohti -tai ehkä voisit työllistyä jo nyt jotenkin muutoin kuin nyt ajattelet.
Ei varmaan auta jos kerron, että aika moni kipuilee tuossa iässä työn ja uran/urattomuuden vuoksi, mutta kyllä siitä selviää, vaikka välillä tuntuukin vaikealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun yleinen eetos on, että kaikki on vain itsestä kiinni ja jokainen on oman onnensa seppä, silloin ihminen myös helposti uskoo että myös epäonnistumiset ovat vain itsestä kiinni. Ihminen ahdistuu kun valintoja pitää tehdä eikä niiden seurauksia tunne etukäteen - mitä valita, ettei vain valitsisi väärin? Elämä tuo kuitenkin eteen asioita, jotka eivät ole valittavissa ja joihin ei itse voi vaikuttaa. Itselle voi myös olla armollinen - etukäteen ei voi mitenkään tietää, onko valinnat oikeita ja siksi itselle voi antaa anteeksi myös sen, että kaikki valinnat eivät ole johtaneetkaan onneen tai ei ole pystynyt toimimaan aina "oppikirjojen" tai parhainta päämäärää saavuttaen.
Siltikin sinulla on mahdollisuus parantaa elämääsi ja elämänlaatuasi, kunhan vapaudut itsesyytöksistä ja saat palautettua voimia pettymykseltäsi. Keskuteluapu varmasti auttaisi siihen?
Sinulla on onneksi ihanat lapset, jotka ovat suuri osa hyvää elämää - sehän "valinta" on ollut täysosuma! Parisuhdetta kannattaa miettiä - pystyykö sitä jotenkin parantamaan vai olisiko parempi luovuttaa. Ammatti ja työpaikkakin on sellainen asia, että sen suhteen ei ole mitenkään myöhäistä toimia, vaikka ihan kaikki maailman mahdollisuudet ei ehkä enää olekaan auki.
Voimia sinulle ap, kyllä sinä tästä selviät!
Onpas vanha ketju mutta nostan tämän.
Mulla on varmaan asiat vielä huonommin kuin aikanaan AP:lla. 35- vuotias lapseton sinkku, vuokra -asunto ja väärällä alalla. Matkustelu ollut henkireikä mutta nyt jäänyt koronan vuoksi sekin. Perhettä vielä haluaisin, on vaan pitänyt ensiksi tehdä itseni kanssa töitä.
Nyt on olo että kaikki on liian myöhäistä.
Ja tämä ehkä oli se mitä pelkäsinkin, että jokin päivä herään huomaamaan että odotin , pelkäsin ja jahkailin liian pitkään. Nyt on mielenterveyskin niin lujilla että ei kukaan mies edes kestäisi tällaista kumppania ,saati että olisin valmis äidiksi ,tai jaksaisin edes tutusta ihmisiin.
Pitääkö vaan hyväksyä että elämä on ohi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihhminen tukahdutetaan monesti kaikellla mikä tulee osaksi arkielämää. Vapaus on sitä kunn laitttaa puuutarhatuolin keskelle pihaa ja hyvää musiikkia soimaaan stereoista ja vain katselee tähtiiin ja antaa aivojen assosioida vapaaana.
Vierailija kirjoitti:
Ihhminen tukahdutetaan monesti kaikellla mikä tulee osaksi arkielämää. Vapaus on sitä kunn laitttaa puuutarhatuolin keskelle pihaa ja hyvää musiikkia soimaaan stereoista ja vain katselee tähtiiin ja antaa aivojen assosioida vapaaana.
Ihmiseen aivot saa silloin liiikkua vapaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kommentoi: monia tämän ikäisiä lohdutetaan juuri tuolla lauseella , että ainakin sinulla on lapset. Ja itsekin olen sanonut samaa ystävilleni, joilla on aviokriisiä . Ainakin heillä on ne lapset. Ja yhteys lasten isään.
Millä tässä voi lohduttaa itseään? Kaduttaa niin paljon etten aikaan ollut valmiimpi, en tarttunut tilaisuuksiin tulla äidiksi.
Nyt voisin yhtä hyvin kadota tuhkaksi tuuleen kun taas perhejuhla joulu lähestyy.
Mene bordelliin hommiin niin tienaat hyvin ja saat paljon nautintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olin 35-vuotiaana vuokra-asunnossa, vailla omaisuutta ja säästöjä, ura jumissa ja töissä pienellä palkalla paikassa jossa en viihtynyt ollenkaan. Erosin tällöin pitkästä suhteesta ja jouduin ottamaan lainan jotta sain maksettua muutot ja kodinkoneet mitkä meni erossa.
Nyt olen 40, unelmatyössäni ja paikkakin noussut useamman tuhat euroa, kivassa omistusasunnossa kaupungin keskustassa, ylimääräiset lainat maksettu (asuntolainaa toki on) ja rahaa jää säästöön joka kuukausi. Ja olen ollut koko ajan sinkkuna, joten kaiken olen saavuttanut itse.
Elämän suuntaa on mahdollista muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Olet tosiaan masentunut. Onko kukaan lapsistasi neuvolaikäinen, sieltä kautta voisit ainakin kysyä apua eteenpäin.
Halaus.
Ei hitto, tossa on oikeesti vaara, että tehdään lasu ja lapset viedään, jos alat neuvolassa valitella masennusta. Näin ei saisi olla, mutta kun on. Eli mieti ainakin tarkkaan, haluatko lasun myllyyn. No, se voi ainakin herättää taistelutahtosi...tai sitten musertaa sinut ihan kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
apua ihan omalta terveysasemaltasi: tarvitset lääkitystä ja keskusteluapua. Vaikutat masentuneelta. Kun pääset vähän irti pahasta olosta, voit alkaa miettiä mitä oikein todella haluat elämältäsi. Kuten itsekin ymmärrät, jo lapsesi tarvitsevat tasapainoisen äidin ja isän. Kaikilla tietenkin on joskus vaikeaa, eikä masennuksesi heitä vaurioita, jos haet apua ja kriisi jää väliaikaiseksi tilanteeksi.
Mikset lähde opiskelemaan jotain uutta alaa? Mikset jätä miestäsi? Eikö sinulle löytyisi mielenkiintoista työtä jostain?
Se voi olla vaikeaa, jos onnellinen ydinperhe ja ehjä koti lapsille on se isoin unelma. Se unelma väistämättä särkyy, jos lähtee suhteesta, vaikka se olisi huonokin.
Olet saanu kaikki ja liian aikaisin niin että pää ei ole pysynyt mukana. Olet elänyt elämää muiden toiveiden mukaan niin kuin pitää elää eikä se ole ollut itseäsi. Aivan järkyttävää että joku on siinä tilassa että haluaa elämänsä päättää. Muuta elämäsi sillä ei sitä kukaan muu tee kuin itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
apua ihan omalta terveysasemaltasi: tarvitset lääkitystä ja keskusteluapua. Vaikutat masentuneelta. Kun pääset vähän irti pahasta olosta, voit alkaa miettiä mitä oikein todella haluat elämältäsi. Kuten itsekin ymmärrät, jo lapsesi tarvitsevat tasapainoisen äidin ja isän. Kaikilla tietenkin on joskus vaikeaa, eikä masennuksesi heitä vaurioita, jos haet apua ja kriisi jää väliaikaiseksi tilanteeksi.
Mikset lähde opiskelemaan jotain uutta alaa? Mikset jätä miestäsi? Eikö sinulle löytyisi mielenkiintoista työtä jostain?
Se voi olla vaikeaa, jos onnellinen ydinperhe ja ehjä koti lapsille on se isoin unelma. Se unelma väistämättä särkyy, jos lähtee suhteesta, vaikka se olisi huonokin.
Miksi siitä suhteesta pitää lähteä jos lähtee opiskelemaan.
Näin on käynyt. Sorsastuksen aloituksessa vaihdoin passia kolme kertaa ja heti lensi yli edellisestä. Myöhemmin jänispassissa aina kun olen vaihtanut niin juuri siitä on juossut. Muutama paisti jäänyt saamatta.
Innostu ja ryhdy toteuttamaan unelmiasi!
Älä luovuta äläkä kuuntele toppuuttelijoita.