Lue keskustelun säännöt.
Gallup: miesten törkeimmät tekoset!
Kommentit (115)
Mä voitan tän kisan, valitettavasti!
Tämä tapahtui kaverilleni. Hän seurusteli "Pekan" kanssa. Pekka oli menevä mies, joka oli hyvässä duunissa jonain isona päällikkönä tai johtajana, en muista kumpi. Työhön kuului paljon matkustelua ja pariskunta näki toisiaan aika harvoin. Nainen oli onnellinen suhteestaan ja kertoili aina välillä heidän kuulumisia.
He olivat seurustelleet jo jonkin aikaa, kun heidän piti muuttaa yhteen "Pekan" omistamaan asuntoon. Nainen otti duunistaan muuttopäivän vapaata. Uutta asuntoa hän ei ollut nähnyt ollenkaan muuta kuin kuvista, sillä aina kun hänellä oli mahdollisuus sitä käydä katsomassa, ei se sopinut asunnossa vielä olevalle vuokralaiselle tai miehelle. Tää mun kaveri luotti miehen kuvaukseen asunnosta, mutta päätti jostain syystä vielä kuitenkin pitää oman asuntonsa kuukauden verran, että saisi rauhassa muuttaa. Onneksi niin. Muuttopäivää ei sitten koskaan tullutkaan, kun "Pekka" oli niin kiireinen ja vuokralainen ei ollutkaan saanut uutta asuntoa jne. Muutto siis siirtyisi eteenpäin.
Jossain vaiheessa mies sairastui vakavasti. Hänellä todettiin syöpä. Hän kävi töissä, mutta joutui välillä aina hetkeksi syöpähoitoihin Syöpäsairaalaan. Oli sädehoitoa ja isohko leikkauskin. Tämä ystäväni olisi mielellään halunnut mennä miestä katsomaan sairaalaan, mutta koska infektioriski oli niin suuri, ei "Pekka" halunnut naista sinne. Nainen ymmärsi ja odotti, että mies pääsee kotiin. Monet kerrat me tästä juteltiin ja lohduttelin ystävääni ja toivoin miehen toipumista.
Mies toipuikin ensimmäisestä vaiheesta ja päätti lähteä kavereidensa kanssa lomalla juhlimaan asiaa. Sieltä hän lähetteli ystävälleni rakkausviestejä ja kertoi että ei malta odottaa että pääsevät aloittamaan oikeasti yhteisen elämän.
Lomalta tullessa oli kohta juhlapyhä. Mies oli ystäväni kanssa sopinut että tulee myöhemmin illalla ystäväni luokse. Ystävä laittautui kauniiksi ja odotti ja odotti. Ei näkynyt miestä. Jossain vaiheessa ystäväni soitti miehelle. Puhelimeen vastasi nainen. Kun ystäväni kysyi, että kuka puhelimessa on, vastasi toinen nainen että xx, Pekan kihlattu, kukas sä oot. "Pekka" oli mennyt kihloihin toisen naisen kanssa lomallaan, samalla kun oli tekstaillut ja soitellut ystävälleni ikävöivänsä tätä. Pekka onnistui puhumaan tälle kihlatulle mustan valkoiseksi ja saamaan ystäväni näyttävän valehtelijalta ja tämä kihlapari jatkoi yhdessäoloaan. Tämän hetkisestä tilanteesta en tiedä.
Tähän juttuun liittyi vielä se, että "Pekka" ei ollut koskaan kertonut siitä, että hänellä oli ex-vaimo, joka oli jättänyt hänet juuri patologisen valehtelun takia ja että mitään asuntoa tai syöpää ei ollut olemassakaan. Ei hyvää työpaikkaa, ei työmatkoja, ei mitään. Pelkkää valehtelua.
Täytyy sanoa, että meinasin tuolilta tippua kun ystäväni tämän kertoi. Tiedän, että provonhuutelijat tulee nyt laumoittain, mutta tiedän että tämä tarina on tosi, vaikka ei siltä kuulosta. En olisi ikinä uskonut, että tällaista voi tapahtua, mutta kaikki on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä juttuja lukiessa pitää muistaa, että valehtelu on AINA pelkästään valehtelijan ongelma, ei sen, joka uskoo kaikki jutut.
On mullekin valehdeltu ja kaikkein loukkaavinta on ollut se, kun mulle sanottiin että "miksi uskoit valehtelijaa". Mihin minä olin muka syyllistynyt?
Ei kyllä "Pekka"-tarina voittanut, hyvinhän tolle kaverilles kävi kun ei pidempään ton miehen kanssa ollut, ei yhteenmuuttoa/raskautta/tms. Toisin kuin noille muille onnettomille. Onko nää miehet olleet suhteessa muutoin ihania ja väittäneet etteivät ikinä pettäisi jne? Tuntuu niin hurjalta noi tarinat, että on pokkaa lähteä panemaan naapuria kun kertoo autoaan laittavan. Että eikö mitään ennusmerkkejä ollut.
Silleen off topic, mutta kyllä mä tavallaan ymmärrän sitä puolisoa, joka hakee "salarakkaan" kun oma vaimo tai mies on pahasti sairaana ja sairaalahoidossa. Ei siinä ole kyse pahuudesta vaan varmaankin hellyydenkaipuusta ja ihon ikävästä, on joku joka pitää hyvänä kun itsellä on paha olla ja se, jonka oikeasti siihen vierelle haluaisi makaakin sairaalassa.
Sitä mä en kyllä ymmärrä, et menee niin pitkälle että antaa toisen muuttaa yhteiseen kotiin, se menee rajojen yli.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2009 klo 21:27"]
Ystävän mies.
Ystäväni mies petti häntä kun ystävä oli syöpäleikkauksen ja siinä tulleiden komplikaatioiden jälkeen yli kuukauden tehohoidossa sairaalassa, baarista löysi naisen ja suhde kesti viikkoja, nainen jopa lähes asui heidän kotonaan.Miten joku voi edes ajatella moista jos vaimo on kriittisessä tilassa?ystäväni selvisi ja ovat yhä yhdessä miehensä kanssa:O
[/quote]
Vaikka niin törkeä tapaus onkin, niin käy kyllä mielessä, että onko tapaus ollut jotenkin psyykkinen. Äärimmäisen stressaavassa tilanteessa ihminen ei välttämättä ole enää oma itsensä ja voi tehdä hyvinkin omituiselta tuntuvia asioita.
Tässäkin mies on pelännyt vaimonsa/tyttöystävänsä kuolemaa ja varmasti ajatellut jo sitä yksinäisyyttä, mikä tulisi pahimman sattuessa ja hankkinut jotakin omaa "turvaa" avuttomalta tuntuneeseen tilanteeseen.
Kävi vaan mielessä tällainen mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 03:26"]
Mies petti 3 vuotta ja sai tämän ajan sisällä 3 lasta ensin yhden jonka jälkeen kaksoset äidin masennuttua jätti ja sitten valitsikin sen toisen naisen. T. Petetyn entinen paras ystävä ja se toinen nainen. :) yhdessä 1,5 vuotta!
[/quote]
Ja niin prinsessa sai prinssin ja he elivät onnellisina toisiaan rakastaen. Voi kuinka ihania ovatkaan nämä tarinoiden onnelliset loput.
Ei niin törkeä moniin muihin verrattuna, mutta... Tämä ajalta ennen kännyköitä. Miesystäväni oli ollut käymässä kotipaikkakunnallaan vanhempiensa ja siskonsa luona. Soitti ennen lähtöään tulevansa viimeisellä junalla. Yöllä ihmettelin kun ei ole edelleenkään kotona. Soitin siskolleen ja tämä kertoi miehen todellakin lähteneen sillä viimeisellä junalla. Olin huolesta soikeena kun kello lähenenteli varmaan jo kuutta eikä häntä vieläkään näkynyt. Soitin sitten poliisillekin ja sanoivat ajavansa partioinnillaan suunilleen samaa reittiä kuin mies olisi kävellyt kotiin. Oli siis talvi.
Vihdoin joskus kahdeksan aikoihin mies ilmestyi muina miehinä kotiin ja ihmetteli kun olin ihan hermona. Kertoi sitten ilman mitään tunnontuskia tavanneensa kivan naisen junassa, joka asui tässä ihan meidän naapurissa ja oli sitten mennyt jutustelemaan ja pussailemaan hänen luokseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi mitä juttuja :( kyllä ihmiset on sikoja
Tsiisus mitä juttuja. :(
Ei oo kyllä näillä pettäjä-tartuttajilla mitään empatiakykyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 13:45"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 03:26"]
Mies petti 3 vuotta ja sai tämän ajan sisällä 3 lasta ensin yhden jonka jälkeen kaksoset äidin masennuttua jätti ja sitten valitsikin sen toisen naisen. T. Petetyn entinen paras ystävä ja se toinen nainen. :) yhdessä 1,5 vuotta!
[/quote]
Ja niin prinsessa sai prinssin ja he elivät onnellisina toisiaan rakastaen. Voi kuinka ihania ovatkaan nämä tarinoiden onnelliset loput.
[/quote]
Siinä on kylllä vakka kantensa valinnut.
No exä jätti minut kun olin viimeisilläni raskaana. Lapsi oli toivottu ja suhdettakin takana viisi vuotta. Kun lapsi oli ihan vauva, exä soitteli vongatakseen ja karauttipa kerran taksillakin oven taakse 50 kilsan päästä ilmoittaakseen, että halusi minua. Sai lähteä saman tien taksilla takaisin sinne mistä oli tullutkin.
Nykyinen aviomieheni petti minua äitipuoleni kanssa. Kuopus oli juuri syntynyt kun sain tietää asiasta äitipuoleltani joka otti asian aivan huumorilla. Mies myönsi asian myös kun kysyin mutta oli kyllä katuvainen. Olimme seurustelleet pettämisen tapahtuessa noin vuoden verran. Välit menivät äitipuoleeni ja käytännössä myös isääni. Miehelleni annoin uuden mahdollisuuden. Ehtona oli kuitenkin se, että hän ei saisi olla missään tekemisissä äitipuoleni kanssa.
Jos meillä ei olisi ollut lasta, hän olisi saanut saman tien kenkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 14:57"]
Hyi mitä juttuja :( kyllä ihmiset on sikoja
[/quote]
Ihmisluonto on tuollainen. Sekä monet miehet että monet naiset ovat nykymaailmassa sekaisin ja etsivät narsistisesti omaa hyötyään eri tilanteissa.
Exäni oli aivan hirveä, tai siis on. Kun minä olin 16-vuotias, tämä karsea kolmekymppinen äijä sai minut pauloihinsa (tai minä hänet) valehtelemalla ikänsä vuosia nuoremmaksi ja olevan täysin rehellisesti sanottuna maailman kiltein mies. En ole edelleenkään tavannut yhtä kilttiä miestä. Muutin hänen luokse 17-vuotiaana, koska teini-iän kapinassa halusin välttämättä asua "itsenäisesti."
Reilu puolisen vuotta meni hyvin. Exällä oli kämppis, joka osoittautui sekopääksi. Luuli että ex oli antanut vuokra-asuntonsa hänelle ja että hän omistaa asunnon nyt. Kämppis heitettiin pihalle tyttöystävänsä ja serkkunsa läsnäollessa poliisien avustuksella. Olen nyt kolme vuotta kuullut tappouhkailuja tältä kämppikseltä (ei suoraan, en ole sen jälkeen nähnyt häntä) sillä minä manipuloin tämän exäni kuulemma heittämään huonosti käyttäytyvän ja suuruudenhullun kämppiksen pihalle. Kämppiksen silloinen tyttöystävä on käynyt kimppuuni kahdesti vastaantullessa.
No, tämä exäni. Exä muuttui, juodessaan muuttui väkivaltaiseksi, ja poliisit aina välillä, muutaman kerran. Tosin naapurit eivät suurimmalla osalla kerroista avunhuutoja kuullessaan edes soittaneet poliiseja. Jälkeenpäin ei muistanut mitään ja väitti että jauhan pskaa, olen hirveä valehtelija ja liioittelen juttuja, vaikka oli jälkiä näyttää ja kämppä sekaisin. Muutenkin muuttui kokoaikaisesti erittäin vainoharhaiseksi, sairaalloisen mustasukkaiseksi ja omistushaluiseksi. Hän alkoi teljetä kissaani kahden neliön kokoiseen keittiöön, ettei se tee tuhojaan vaikka ei koskaan ollut edes raapinut sohvaa. Siellä se oli melkein 24/7. Kissalla oli punottu nukkumakori keittiössä. Normaalisti se vain nukkui siellä, mutta keittiössä ollessa alkoi turhautua ja oli kerran yön aikana pureskellut korin aivan päreiksi. Puunpalaset olivat puhkoneet ruokatorven ja kissa kuoli, sitä ei pystytty enää edes teholla pelastamaan. Exäni siis toiminnallaan tappoi kissani, mutta oli siitä hyvin, hyvin pahoillaan ja katuvainen ja piti itseään syyllisenä tapahtumaan (niinkuin olikin). Puolen vuoden päästä otin kaksi kissanpentua, joiden kanssa aluksi menikin hyvin. Jokusen kuukauden päästä se taas alkoi, laitetaan keittiöön siksi aikaa kun ei olla kotona, laitetaan yöksi, no ei ne saa juosta täällä häiritsemässä kun olen kotona. Vähän tämän jälkeen pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja muutin koulukaverini luokse.
Tässä välissähän oli kuitenkin ehtinyt sattua vaikka ja mitä, ex katoili aina kummallisille reissuille, lopulta parikin päivää kestäville, huoritteli, epäili pettämisestä, valehtelemisesta ja kaikesta mahdollisesta päivittäin. Haastoi riitaa päivittäin juuri mm. em. mainituista asioista. Kuulin kuinka jaan itseäni kaikille miehille, kuinka likainen huora olen, kuinka olen lesbo parhaiden ystävieni kanssa (lettu vasten lettua, hänen sanoin), kuulemma ihan itse olin tämän kertonutkin. Petin häntä joka käänteessä, koulussa, kotona äitini luona vieraillessani kävinkin oikeasti tyydyttämässä tarpeeni. Jaoin itseäni vähän lisää ja esittelin itseäni (tyyliini kuului risat vaatteet joista muka p**** paistoi), myin itseäni, kuinka isäni on hyväksikäyttänyt minua ja olen päästäni sekaisin. Hän luki salaa tekstarini, kävi facebookissani (kone tallensi salasanan automaattisesti), tarkkaili puhelutietoni ja aina kun olin ollut johonkin kaveriin yhteydessä, nousi siitä hirveä haloo. Samoin koulussa jos olin jutellut miespuolisen kaverin kanssa, olin pettänyt häntä. Lopulta naispuolisiakaan kavereita ei olisi saanut nähdä ollenkaan ja hän yritti tarkoituksella rikkoa välejäni ystäviini (mm. lähettelemällä heille viestejä niin minun kuin omissaankin nimissä). Lopulta kävi ilmi että mies käyttikin salaa huumeita ja oli lääkkeiden väärinkäyttäjä. Eräs hänen kaverinsa kertoi että ollessaan meillä yötä, kun minä olin nukahtanut exäni oli työntänyt suuhuni hänelle määrättyjä unilääkepillereitä - etten varmasti heräisi jotta he saisivat vetää mitä lystää ja sekoilla. Se taisi ollakin se kerta kun kummastelin kovasti herätessäni vasta seuraavana yönä, vuorokauden päästä. Tässä välissä muutin parhaalle ystävälleni evakkoon erään yön jälkeen kun mies oli lähtenyt putkaan, mutta paras ystävä osoittautuikin vain hyödynhakijaksi joten jouduin muuttamaan takaisin (opiskelijana en saanut asuntoa mistään vaikka oli osa-aikainen työ ja luotot kunnossa).
Aloin pikkuhiljaa arvata että tästä tyypistä tulee riesa vielä jättämisen jälkeenkin (tai no, ei oikeasti oltu oltu yhdessä kahteen vuoteen, edes koskettu toisiimme vaikka asuimmekin saman katon alla. Olisihan hänen siitä pitänyt tajuta pikkuhiljaa). Ja hänhän jäikin vainoamaan minua. Kaksi kertaa lopullisen jättämisen jälkeen (muutin pois, vaihdoin numeron) hän on onkinut numeroni jostain vaikka liittymäni ei edes jälkimmäisellä kerralla ollut omissa nimissäni. Nyt se on salainen. Tullut monia kertoja tämän koulukaverini parvekkeen alapuolelle huutelemaan nimeäni. Etsinyt minua kotikylältäni jossa nykyään asun (sama jossa vanhempani asuvat, on käynyt pari kertaa vanhempieni kodissa joten osasi tulla oikealle kylälle). Numeroni selvillesaadessaan minulle tuli kymmeniä puheluita ja viestejä päivässä, ennätys taisi olla neljän tunnin aikana 86 puhelua. Tekstareita on ollut yli sata. On ollut niin takaisinvoinkausviestejä kuin uhkailuviestejäkin. "Jos olet pettänyt mua niin tapan kyllä kaikki" "Jos olisit pettänyt mua oikeesti et kyllä olis enää siinä missä nyt olet. Olisit jo kuopattuna." On uhkaillut niissä viesteissä miespuolisia koulukavereitanikin. Laittanut rotukissojeni kasvattajille viestillä kaikkea paskaa minusta (minä en hoida kissojani vaan ne ovat nälissään ja takkuisina pyörimässä ties missä tutuillani milloinkin, minä käytän huumeita ja olen alkoholisti). Tästä tuli hetkellisesti kamala hässäkkä, ja maineeni meinasi mennä lopullisesti mm. kissanäyttelyissä. Vieläkin kissapiireissä minusta supistaan selkäni takana (kuulen ne kasvattajaltani onneksi, hän nimittäin tuntee minut, mutta kaikki kasvattajat eivät edes myisi minulle pentua noiden puheiden takia). Hän oli lisäksi nyt, yli vuosi sen jälkeen kun en ole häntä nähnyt, laitellut facebookissa viestejä ystävilleni ja kissojeni kasvattajalle. Hänen profiilinsa on täynnä minun profiilista varastettuja kuvia minusta ja kissoissaan ja hänellä on neljän vuoden takaiset halailu- ym. kuvat siellä. Laitoin kyllä ilmiannon minulta kopioiduista kuvista, ja kyllä noista muistakin koska tekijänoikeudet ovat minulla enkä ole koskaan erikseen antanut hänelle lupaa niitä missään julkaista. Kun vielä asuin hänen luonaan, häi myi 900e järjestelmäkamerani salaa ja ties mitä. Sai puhuttua minut avaamaan liittymän hänelle joskus ja lasku oli satasia. Sai minut pelon uhalla tyhjentämään säästötilini ja ottamaan pikavippejä. Nyt sitten 20-veenä luottotiedot mennyt, asun vanhemmillani, maine mennyt ja minua edelleenkin vainoaa hullu exä. Joka synttäri ja joulu on yrittänyt laittaa jotakin lahjaa jonkun yhteisen tuttavan kautta.
Lisäksi, pari kuukautta sen jälkeen kun lopullisesti muutin pois ja hain tavaroitani asunnoltaan, asunnon kunto oli aivan järkytys minulle. Siellä ei oltu siivottu pariin kuukauteen, haisevat tiskit tiskipöydillä, kaikki arvokkaat tarvarat (mm. tv, tietokone, stereot, pelikoneet) olivat myyty tai pantattu tms. Lattioilla ja pöydillä oli romua ja koko lattia oli pinttyneen paskan peitossa. Kammottavinta oli, että lattialla ja pöydillä oli huumeruiskuja pitkin poikin. En ottanut kenkiä pois jalasta. Tuolla kerralla hän oli selvästi vetänyt jotakin, katsoi minua kuin hullu silmät ammollaan ja kävi kimppuuni, muistan mm. painaneen kengät jalassa lattiaa vasten. Ei meinannut päästää minua pois, jouduin juoksemaan vessaan, lukitsemaan sen supernopeasti ja soittamaan poliisille (kuten pari muutakin kertaa joskus, aina en ehtinyt vessaan tai vetämään sitä lukkoon). Toisella kerralla (kun rapussa odotti pari kaveria vahvistuksena) hän oli piilottanut vessassa käydessäni ulkotakkini (laukun ja puhelimen olin sentään tajunnut ottaa vessaan mukaan) jonnekin kaappiin, ja kun avasin keittiön kaapin jossa se oli, hän alkoi repiä sitä käsistäni ja lopulta kaksin käsin repi sitä rikki ja huusi mielipuolisella äänellä "Mä revin tän rikki!!" Takki meni rikki, onneksi vain vuoresta koska oli muuten kallis. Sanoi sitten että sen piti olla hauska etsimisleikki, mutta löysin sen liian nopeasti. Heko heko, vitsi piti olla, ihan hauska leikki. Kuulemma oli ajatellut että saisi minut jäämään juttelemaan jos takkini on piilossa ja en saisi sitä.. Siis, tottakai. Tietenkin! Näinhän tekin kaikki tekisitte, eikö niin?
Ja kaiken kukkuraksi tämä päästään vialla oleva olento on mukamas niin mahdottoman rakastunut minuun, eikä voi elää ilman minua. Ei ole koskaan rakastanut ketään näin paljoa, hajoaa palasiksi ellei näe minua hetkeen. Uhkaili tappavansa itsensä jos jätän. Silloinkin kun viellä asuin hänen luonaan, kun olin jossakin käymässä, esim. koulussa, ystävälläni, vanhemmillani, oli kamalaa olla minusta erossa se muutama tunti, ja ai että ne mummon hautajaiset kun jäin äitini luokse yöksi!! Tuli viestejä ja puheluita, hirveästi. Piti olla puhelin äänettömällä ettei soi ihan koko aikaa!
Eli tällaisen mielipuolisen vainoojan olen sitten saanut osakseni. Kolmeen vuoteen melkein olla oltu yhdessä ja yli vuoteen asuttu yhdessä tai oltu missään tekemisissä. Silti edelleen yrittää tuttujen kautta viestitellä, ja olenpa pari kertaa kaupungillakin törmännyt. Hirveä vonkaus ja itku, ja sekunnin päästä raivoaminen että v***u jos olet pettänyt niin kaikki kuolee, saatanan huoraämmä! Kiva siinä sitten kun kaikki katsoo ja toinen huutelee perään tuollaista.. lähestymiskielto kuitenkin on, mutta ei se noiden viestien lähettelemistä estä ystävilleni tai tutuilleni. En nyt tiedä oliko tässä kaikki mutta varmasti tärkeimmät! Sanoin muutaman kerran että "hei, sä tarvitset ihan oikeasti jotakin ammattiauttajaa. Sulla ei ole kaikki kohdallaan, tarvitset hoitoa. Olisiko hyvä päästä puhumaan näistä tuntemuksista jollekin terapeutille tai psykiatrille," jolloin minä olin hullu ämmä joka yritti vain haukkua ja mustamaalata. :)
Tiivistettynä vainoamista, riivaamista ja häirintää, väkivaltaa, huorittelua ja haukkumista, sairaalloista mustasukkaisuutta, sairaalloista omistushalua, yhden lemmikin kuolema, salaisia päihdeongelmia (niitä pahimpia), varastelua ja valehtelua. Sairasta. Sairasta. Anteeksi jos kirjoitin liian rankkoja juttuja tänne, mutta oli ihan hyvä päästä avoimesti nimettömänä kirjoittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
69 vielä: Niin ja kävipä kerran kimppuuni ystäväpariskunnalla ollessamme saunaillassa. Tuli vähän järkytykseni ystäville, naispuolinen alkoi itkemään hysteerisesti vaikkei siinä mitään ehtinyt tapahtua. Kerran asuinrappumme parkkipaikalla.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 05:25"]
Tsiisus mitä juttuja. :(
Ei oo kyllä näillä pettäjä-tartuttajilla mitään empatiakykyä.
[/quote]
Ei tuollaisen tekemättä jättämiseen empatiakykyä tarvitsekaan.
Huorissa käynti ollessani synnytyslaitoksella. On siis nykyään ENTINEN mieheni.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 14:37"]teidän naisten oma vika se on jos olette miehen kanssa joka käyttäytyy törkeästi.
Hyvätapaiset tasaiset mihet ei kelpaa vaan pitää olla räväkkä , näyttävä , salaperäinen ja tulinen . Ja sitten ihmetellään kun käy vieraissa jne. Teille kun ei kelpaa mikään , pitäisi olla mieletön mies mitä muut naiset kateellisena katsovat ja sitten parutte kun käy ohraisesti. Jos tuollaisen miehen haluattePitäisitte miehestä huolta niin ei kävisi tuollasta . Muten ottakaa se kunnollinen harmaa mies niin noita ongelmia ei tule kun kyllästytte parisuhteen alkuun ja alatte vain jäkättämään.
[/quote]
Ai että mua pännii tuo "kunnolliset miehet ei kelpaa nyyhnyyh" kun mulla on kunnollinen mies!!! Kiltti, tavallinen, ihana ja lempeä mies. Ettekö jo usko, että se Laasanen puhuu *askaa??
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 13:30"]
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 04:51"]
Exäni oli aivan hirveä, tai siis on. Kun minä olin 16-vuotias, tämä karsea kolmekymppinen äijä sai minut pauloihinsa (tai minä hänet) valehtelemalla ikänsä vuosia nuoremmaksi ja olevan täysin rehellisesti sanottuna maailman kiltein mies. En ole edelleenkään tavannut yhtä kilttiä miestä. Muutin hänen luokse 17-vuotiaana, koska teini-iän kapinassa halusin välttämättä asua "itsenäisesti."
Reilu puolisen vuotta meni hyvin. Exällä oli kämppis, joka osoittautui sekopääksi. Luuli että ex oli antanut vuokra-asuntonsa hänelle ja että hän omistaa asunnon nyt. Kämppis heitettiin pihalle tyttöystävänsä ja serkkunsa läsnäollessa poliisien avustuksella. Olen nyt kolme vuotta kuullut tappouhkailuja tältä kämppikseltä (ei suoraan, en ole sen jälkeen nähnyt häntä) sillä minä manipuloin tämän exäni kuulemma heittämään huonosti käyttäytyvän ja suuruudenhullun kämppiksen pihalle. Kämppiksen silloinen tyttöystävä on käynyt kimppuuni kahdesti vastaantullessa.
No, tämä exäni. Exä muuttui, juodessaan muuttui väkivaltaiseksi, ja poliisit aina välillä, muutaman kerran. Tosin naapurit eivät suurimmalla osalla kerroista avunhuutoja kuullessaan edes soittaneet poliiseja. Jälkeenpäin ei muistanut mitään ja väitti että jauhan pskaa, olen hirveä valehtelija ja liioittelen juttuja, vaikka oli jälkiä näyttää ja kämppä sekaisin. Muutenkin muuttui kokoaikaisesti erittäin vainoharhaiseksi, sairaalloisen mustasukkaiseksi ja omistushaluiseksi. Hän alkoi teljetä kissaani kahden neliön kokoiseen keittiöön, ettei se tee tuhojaan vaikka ei koskaan ollut edes raapinut sohvaa. Siellä se oli melkein 24/7. Kissalla oli punottu nukkumakori keittiössä. Normaalisti se vain nukkui siellä, mutta keittiössä ollessa alkoi turhautua ja oli kerran yön aikana pureskellut korin aivan päreiksi. Puunpalaset olivat puhkoneet ruokatorven ja kissa kuoli, sitä ei pystytty enää edes teholla pelastamaan. Exäni siis toiminnallaan tappoi kissani, mutta oli siitä hyvin, hyvin pahoillaan ja katuvainen ja piti itseään syyllisenä tapahtumaan (niinkuin olikin). Puolen vuoden päästä otin kaksi kissanpentua, joiden kanssa aluksi menikin hyvin. Jokusen kuukauden päästä se taas alkoi, laitetaan keittiöön siksi aikaa kun ei olla kotona, laitetaan yöksi, no ei ne saa juosta täällä häiritsemässä kun olen kotona. Vähän tämän jälkeen pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja muutin koulukaverini luokse.
Tässä välissähän oli kuitenkin ehtinyt sattua vaikka ja mitä, ex katoili aina kummallisille reissuille, lopulta parikin päivää kestäville, huoritteli, epäili pettämisestä, valehtelemisesta ja kaikesta mahdollisesta päivittäin. Haastoi riitaa päivittäin juuri mm. em. mainituista asioista. Kuulin kuinka jaan itseäni kaikille miehille, kuinka likainen huora olen, kuinka olen lesbo parhaiden ystävieni kanssa (lettu vasten lettua, hänen sanoin), kuulemma ihan itse olin tämän kertonutkin. Petin häntä joka käänteessä, koulussa, kotona äitini luona vieraillessani kävinkin oikeasti tyydyttämässä tarpeeni. Jaoin itseäni vähän lisää ja esittelin itseäni (tyyliini kuului risat vaatteet joista muka p**** paistoi), myin itseäni, kuinka isäni on hyväksikäyttänyt minua ja olen päästäni sekaisin. Hän luki salaa tekstarini, kävi facebookissani (kone tallensi salasanan automaattisesti), tarkkaili puhelutietoni ja aina kun olin ollut johonkin kaveriin yhteydessä, nousi siitä hirveä haloo. Samoin koulussa jos olin jutellut miespuolisen kaverin kanssa, olin pettänyt häntä. Lopulta naispuolisiakaan kavereita ei olisi saanut nähdä ollenkaan ja hän yritti tarkoituksella rikkoa välejäni ystäviini (mm. lähettelemällä heille viestejä niin minun kuin omissaankin nimissä). Lopulta kävi ilmi että mies käyttikin salaa huumeita ja oli lääkkeiden väärinkäyttäjä. Eräs hänen kaverinsa kertoi että ollessaan meillä yötä, kun minä olin nukahtanut exäni oli työntänyt suuhuni hänelle määrättyjä unilääkepillereitä - etten varmasti heräisi jotta he saisivat vetää mitä lystää ja sekoilla. Se taisi ollakin se kerta kun kummastelin kovasti herätessäni vasta seuraavana yönä, vuorokauden päästä. Tässä välissä muutin parhaalle ystävälleni evakkoon erään yön jälkeen kun mies oli lähtenyt putkaan, mutta paras ystävä osoittautuikin vain hyödynhakijaksi joten jouduin muuttamaan takaisin (opiskelijana en saanut asuntoa mistään vaikka oli osa-aikainen työ ja luotot kunnossa).
Aloin pikkuhiljaa arvata että tästä tyypistä tulee riesa vielä jättämisen jälkeenkin (tai no, ei oikeasti oltu oltu yhdessä kahteen vuoteen, edes koskettu toisiimme vaikka asuimmekin saman katon alla. Olisihan hänen siitä pitänyt tajuta pikkuhiljaa). Ja hänhän jäikin vainoamaan minua. Kaksi kertaa lopullisen jättämisen jälkeen (muutin pois, vaihdoin numeron) hän on onkinut numeroni jostain vaikka liittymäni ei edes jälkimmäisellä kerralla ollut omissa nimissäni. Nyt se on salainen. Tullut monia kertoja tämän koulukaverini parvekkeen alapuolelle huutelemaan nimeäni. Etsinyt minua kotikylältäni jossa nykyään asun (sama jossa vanhempani asuvat, on käynyt pari kertaa vanhempieni kodissa joten osasi tulla oikealle kylälle). Numeroni selvillesaadessaan minulle tuli kymmeniä puheluita ja viestejä päivässä, ennätys taisi olla neljän tunnin aikana 86 puhelua. Tekstareita on ollut yli sata. On ollut niin takaisinvoinkausviestejä kuin uhkailuviestejäkin. "Jos olet pettänyt mua niin tapan kyllä kaikki" "Jos olisit pettänyt mua oikeesti et kyllä olis enää siinä missä nyt olet. Olisit jo kuopattuna." On uhkaillut niissä viesteissä miespuolisia koulukavereitanikin. Laittanut rotukissojeni kasvattajille viestillä kaikkea paskaa minusta (minä en hoida kissojani vaan ne ovat nälissään ja takkuisina pyörimässä ties missä tutuillani milloinkin, minä käytän huumeita ja olen alkoholisti). Tästä tuli hetkellisesti kamala hässäkkä, ja maineeni meinasi mennä lopullisesti mm. kissanäyttelyissä. Vieläkin kissapiireissä minusta supistaan selkäni takana (kuulen ne kasvattajaltani onneksi, hän nimittäin tuntee minut, mutta kaikki kasvattajat eivät edes myisi minulle pentua noiden puheiden takia). Hän oli lisäksi nyt, yli vuosi sen jälkeen kun en ole häntä nähnyt, laitellut facebookissa viestejä ystävilleni ja kissojeni kasvattajalle. Hänen profiilinsa on täynnä minun profiilista varastettuja kuvia minusta ja kissoissaan ja hänellä on neljän vuoden takaiset halailu- ym. kuvat siellä. Laitoin kyllä ilmiannon minulta kopioiduista kuvista, ja kyllä noista muistakin koska tekijänoikeudet ovat minulla enkä ole koskaan erikseen antanut hänelle lupaa niitä missään julkaista. Kun vielä asuin hänen luonaan, häi myi 900e järjestelmäkamerani salaa ja ties mitä. Sai puhuttua minut avaamaan liittymän hänelle joskus ja lasku oli satasia. Sai minut pelon uhalla tyhjentämään säästötilini ja ottamaan pikavippejä. Nyt sitten 20-veenä luottotiedot mennyt, asun vanhemmillani, maine mennyt ja minua edelleenkin vainoaa hullu exä. Joka synttäri ja joulu on yrittänyt laittaa jotakin lahjaa jonkun yhteisen tuttavan kautta.
Lisäksi, pari kuukautta sen jälkeen kun lopullisesti muutin pois ja hain tavaroitani asunnoltaan, asunnon kunto oli aivan järkytys minulle. Siellä ei oltu siivottu pariin kuukauteen, haisevat tiskit tiskipöydillä, kaikki arvokkaat tarvarat (mm. tv, tietokone, stereot, pelikoneet) olivat myyty tai pantattu tms. Lattioilla ja pöydillä oli romua ja koko lattia oli pinttyneen paskan peitossa. Kammottavinta oli, että lattialla ja pöydillä oli huumeruiskuja pitkin poikin. En ottanut kenkiä pois jalasta. Tuolla kerralla hän oli selvästi vetänyt jotakin, katsoi minua kuin hullu silmät ammollaan ja kävi kimppuuni, muistan mm. painaneen kengät jalassa lattiaa vasten. Ei meinannut päästää minua pois, jouduin juoksemaan vessaan, lukitsemaan sen supernopeasti ja soittamaan poliisille (kuten pari muutakin kertaa joskus, aina en ehtinyt vessaan tai vetämään sitä lukkoon). Toisella kerralla (kun rapussa odotti pari kaveria vahvistuksena) hän oli piilottanut vessassa käydessäni ulkotakkini (laukun ja puhelimen olin sentään tajunnut ottaa vessaan mukaan) jonnekin kaappiin, ja kun avasin keittiön kaapin jossa se oli, hän alkoi repiä sitä käsistäni ja lopulta kaksin käsin repi sitä rikki ja huusi mielipuolisella äänellä "Mä revin tän rikki!!" Takki meni rikki, onneksi vain vuoresta koska oli muuten kallis. Sanoi sitten että sen piti olla hauska etsimisleikki, mutta löysin sen liian nopeasti. Heko heko, vitsi piti olla, ihan hauska leikki. Kuulemma oli ajatellut että saisi minut jäämään juttelemaan jos takkini on piilossa ja en saisi sitä.. Siis, tottakai. Tietenkin! Näinhän tekin kaikki tekisitte, eikö niin?
Ja kaiken kukkuraksi tämä päästään vialla oleva olento on mukamas niin mahdottoman rakastunut minuun, eikä voi elää ilman minua. Ei ole koskaan rakastanut ketään näin paljoa, hajoaa palasiksi ellei näe minua hetkeen. Uhkaili tappavansa itsensä jos jätän. Silloinkin kun viellä asuin hänen luonaan, kun olin jossakin käymässä, esim. koulussa, ystävälläni, vanhemmillani, oli kamalaa olla minusta erossa se muutama tunti, ja ai että ne mummon hautajaiset kun jäin äitini luokse yöksi!! Tuli viestejä ja puheluita, hirveästi. Piti olla puhelin äänettömällä ettei soi ihan koko aikaa!
Eli tällaisen mielipuolisen vainoojan olen sitten saanut osakseni. Kolmeen vuoteen melkein olla oltu yhdessä ja yli vuoteen asuttu yhdessä tai oltu missään tekemisissä. Silti edelleen yrittää tuttujen kautta viestitellä, ja olenpa pari kertaa kaupungillakin törmännyt. Hirveä vonkaus ja itku, ja sekunnin päästä raivoaminen että v***u jos olet pettänyt niin kaikki kuolee, saatanan huoraämmä! Kiva siinä sitten kun kaikki katsoo ja toinen huutelee perään tuollaista.. lähestymiskielto kuitenkin on, mutta ei se noiden viestien lähettelemistä estä ystävilleni tai tutuilleni. En nyt tiedä oliko tässä kaikki mutta varmasti tärkeimmät! Sanoin muutaman kerran että "hei, sä tarvitset ihan oikeasti jotakin ammattiauttajaa. Sulla ei ole kaikki kohdallaan, tarvitset hoitoa. Olisiko hyvä päästä puhumaan näistä tuntemuksista jollekin terapeutille tai psykiatrille," jolloin minä olin hullu ämmä joka yritti vain haukkua ja mustamaalata. :)
Tiivistettynä vainoamista, riivaamista ja häirintää, väkivaltaa, huorittelua ja haukkumista, sairaalloista mustasukkaisuutta, sairaalloista omistushalua, yhden lemmikin kuolema, salaisia päihdeongelmia (niitä pahimpia), varastelua ja valehtelua. Sairasta. Sairasta. Anteeksi jos kirjoitin liian rankkoja juttuja tänne, mutta oli ihan hyvä päästä avoimesti nimettömänä kirjoittamaan.
[/quote] kissasi kuoli tuon sekopääexäsi takia ja silti menit ja hankit taas kissoja samaan huusholliin ja altistit kissat ties mille paskakohtelulle. Vastuuton ämmä.
[/quote]
Niin, sellaisia naiset ovat, vastuuttomat ämmät hankkii lapsen miehen kanssa joka osoittautuu tuollaiseksi ja kun eivät uskalla jättää jäävät miehen kanssa ja hankkivat vielä toisenkin lapsen. Hyi, vastuuttomat ämmät altistaa lapsensa väkivallalle , päihdeongelmille ja kaikelle mahdolliselle. Vastuuttomia ämmiä.
Ikävä kyllä liian monet luulevat miehen voivan muuttua, jos esimerkiksi puoleen vuoteen ei tapahdu mitään kuten tässä tapauksessa. Mies vakuuttelee ja vannoo muuttuvansa ja on kiltisti, ja sitten ne vastuuttomat ämmät lapsineen ja kissoineen menevät vielä uskomaankin!
Tästä syystä muutin pois heti ja välittömästi kun alkoi laittamaan kissoja keittiöön. Niin, ja siis kissojen tulosta oltiin kasvattajan kanssa sovittu jo paljon ennen ensimmäisen kissan menehtymistä. Ei siis niin että "Voivoi, kissa kuoli. Hankimpa tilalle pari uutta."
Mutta kyllä me naiset olemme vastuuttomia ämmiä, varsinkin sellaiset jotka saattavat olla vuosia tai vuosikymmeniä yhdessä/naimisissa väkivaltaisen miehen kanssa. Hemmetti mitä ämmiä! Oma vikansa on, kun eivät uskalla jättää väkivaltaista miestä tai eivät muusta pakottavasta syystä pysty lähtemään. Hyh hyh!
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 21:37"]
Niin, sellaisia naiset ovat, vastuuttomat ämmät hankkii lapsen miehen kanssa joka osoittautuu tuollaiseksi ja kun eivät uskalla jättää jäävät miehen kanssa ja hankkivat vielä toisenkin lapsen. Hyi, vastuuttomat ämmät altistaa lapsensa väkivallalle , päihdeongelmille ja kaikelle mahdolliselle. Vastuuttomia ämmiä.
Ikävä kyllä liian monet luulevat miehen voivan muuttua, jos esimerkiksi puoleen vuoteen ei tapahdu mitään kuten tässä tapauksessa. Mies vakuuttelee ja vannoo muuttuvansa ja on kiltisti, ja sitten ne vastuuttomat ämmät lapsineen ja kissoineen menevät vielä uskomaankin!
Tästä syystä muutin pois heti ja välittömästi kun alkoi laittamaan kissoja keittiöön. Niin, ja siis kissojen tulosta oltiin kasvattajan kanssa sovittu jo paljon ennen ensimmäisen kissan menehtymistä. Ei siis niin että "Voivoi, kissa kuoli. Hankimpa tilalle pari uutta."
Mutta kyllä me naiset olemme vastuuttomia ämmiä, varsinkin sellaiset jotka saattavat olla vuosia tai vuosikymmeniä yhdessä/naimisissa väkivaltaisen miehen kanssa. Hemmetti mitä ämmiä! Oma vikansa on, kun eivät uskalla jättää väkivaltaista miestä tai eivät muusta pakottavasta syystä pysty lähtemään. Hyh hyh!
[/quote]
Ihmettelen kyllä oikeasti, miten pitkäpinnaista porukkaa jotkut teistä kirjoittajista on. Itse olen lähtenyt mm. a) ekasta pettämisestä ja toisessa tapauksessa b) ekasta hengen uhkaamisesta. Lisäksi olen jättänyt c) alkoholistin heti kun asia paljastui ja d) vätyksen, joka ei uskaltanut äidilleen laittaa vastaan. Jos en olisi noista hankkiutunut eroon, en olisi ikinä voinut saada sitä tasapainoista parisuhdetta, joka minulla on. Olkaa rohkeita, älkää jääkö poteroon kyynistymään. Lapset oppivat vääriä käyttäytymismalleja, jos nielette kaiken paskan, mitä äijiltä saatte.
Oli sairaalloisen mustasukkainen ja kontrolloiva, moitti minua asioista joita olin tehnyt nuorempana, haukkui kamalilla nimillä, nöyryytti, valehteli, kertoi henkilökohtaiset asiani kaikille, levitteli perättömiä juoruja, uhkasi tappaa, hakkeroi Facebook-tilini... jne.