Gallup: miesten törkeimmät tekoset!

Voiko pettämistä antaa ikinä anteeksi? Mietin vain, kun täällä ovat jotkut ottaneet pettäjän takaisin..

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 04:51"]

Exäni oli aivan hirveä, tai siis on. Kun minä olin 16-vuotias, tämä karsea kolmekymppinen äijä sai minut pauloihinsa (tai minä hänet) valehtelemalla ikänsä vuosia nuoremmaksi ja olevan täysin rehellisesti sanottuna maailman kiltein mies. En ole edelleenkään tavannut yhtä kilttiä miestä. Muutin hänen luokse 17-vuotiaana, koska teini-iän kapinassa halusin välttämättä asua "itsenäisesti."

Reilu puolisen vuotta meni hyvin. Exällä oli kämppis, joka osoittautui sekopääksi. Luuli että ex oli antanut vuokra-asuntonsa hänelle ja että hän omistaa asunnon nyt. Kämppis heitettiin pihalle tyttöystävänsä ja serkkunsa läsnäollessa poliisien avustuksella. Olen nyt kolme vuotta kuullut tappouhkailuja tältä kämppikseltä (ei suoraan, en ole sen jälkeen nähnyt häntä) sillä minä manipuloin tämän exäni kuulemma heittämään huonosti käyttäytyvän ja suuruudenhullun kämppiksen pihalle. Kämppiksen silloinen tyttöystävä on käynyt kimppuuni kahdesti vastaantullessa.

No, tämä exäni. Exä muuttui, juodessaan muuttui väkivaltaiseksi, ja poliisit aina välillä, muutaman kerran. Tosin naapurit eivät suurimmalla osalla kerroista avunhuutoja kuullessaan edes soittaneet poliiseja. Jälkeenpäin ei muistanut mitään ja väitti että jauhan pskaa, olen hirveä valehtelija ja liioittelen juttuja, vaikka oli jälkiä näyttää ja kämppä sekaisin. Muutenkin muuttui kokoaikaisesti erittäin vainoharhaiseksi, sairaalloisen mustasukkaiseksi ja omistushaluiseksi. Hän alkoi teljetä kissaani kahden neliön kokoiseen keittiöön, ettei se tee tuhojaan vaikka ei koskaan ollut edes raapinut sohvaa. Siellä se oli melkein 24/7. Kissalla oli punottu nukkumakori keittiössä. Normaalisti se vain nukkui siellä, mutta keittiössä ollessa alkoi turhautua ja oli kerran yön aikana pureskellut korin aivan päreiksi. Puunpalaset olivat puhkoneet ruokatorven ja kissa kuoli, sitä ei pystytty enää edes teholla pelastamaan. Exäni siis toiminnallaan tappoi kissani, mutta oli siitä hyvin, hyvin pahoillaan ja katuvainen ja piti itseään syyllisenä tapahtumaan (niinkuin olikin). Puolen vuoden päästä otin kaksi kissanpentua, joiden kanssa aluksi menikin hyvin. Jokusen kuukauden päästä se taas alkoi, laitetaan keittiöön siksi aikaa kun ei olla kotona, laitetaan yöksi, no ei ne saa juosta täällä häiritsemässä kun olen kotona. Vähän tämän jälkeen pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja muutin koulukaverini luokse. 

Tässä välissähän oli kuitenkin ehtinyt sattua vaikka ja mitä, ex katoili aina kummallisille reissuille, lopulta parikin päivää kestäville, huoritteli, epäili pettämisestä, valehtelemisesta ja kaikesta mahdollisesta päivittäin. Haastoi riitaa päivittäin juuri mm. em. mainituista asioista. Kuulin kuinka jaan itseäni kaikille miehille, kuinka likainen huora olen, kuinka olen lesbo parhaiden ystävieni kanssa (lettu vasten lettua, hänen sanoin), kuulemma ihan itse olin tämän kertonutkin. Petin häntä joka käänteessä, koulussa, kotona äitini luona vieraillessani kävinkin oikeasti tyydyttämässä tarpeeni. Jaoin itseäni vähän lisää ja esittelin itseäni (tyyliini kuului risat vaatteet joista muka p**** paistoi), myin itseäni, kuinka isäni on hyväksikäyttänyt minua ja olen päästäni sekaisin. Hän luki salaa tekstarini, kävi facebookissani (kone tallensi salasanan automaattisesti), tarkkaili puhelutietoni ja aina kun olin ollut johonkin kaveriin yhteydessä, nousi siitä hirveä haloo. Samoin koulussa jos olin jutellut miespuolisen kaverin kanssa, olin pettänyt häntä. Lopulta naispuolisiakaan kavereita ei olisi saanut nähdä ollenkaan ja hän yritti tarkoituksella rikkoa välejäni ystäviini (mm. lähettelemällä heille viestejä niin minun kuin omissaankin nimissä). Lopulta kävi ilmi että mies käyttikin salaa huumeita ja oli lääkkeiden väärinkäyttäjä. Eräs hänen kaverinsa kertoi että ollessaan meillä yötä, kun minä olin nukahtanut exäni oli työntänyt suuhuni hänelle määrättyjä unilääkepillereitä - etten varmasti heräisi jotta he saisivat vetää mitä lystää ja sekoilla. Se taisi ollakin se kerta kun kummastelin kovasti herätessäni vasta seuraavana yönä, vuorokauden päästä. Tässä välissä muutin parhaalle ystävälleni evakkoon erään yön jälkeen kun mies oli lähtenyt putkaan, mutta paras ystävä osoittautuikin vain hyödynhakijaksi joten jouduin muuttamaan takaisin (opiskelijana en saanut asuntoa mistään vaikka oli osa-aikainen työ ja luotot kunnossa). 

Aloin pikkuhiljaa arvata että tästä tyypistä tulee riesa vielä jättämisen jälkeenkin (tai no, ei oikeasti oltu oltu yhdessä kahteen vuoteen, edes koskettu toisiimme vaikka asuimmekin saman katon alla. Olisihan hänen siitä pitänyt tajuta pikkuhiljaa). Ja hänhän jäikin vainoamaan minua. Kaksi kertaa lopullisen jättämisen jälkeen (muutin pois, vaihdoin numeron) hän on onkinut numeroni jostain vaikka liittymäni ei edes jälkimmäisellä kerralla ollut omissa nimissäni. Nyt se on salainen. Tullut monia kertoja tämän koulukaverini parvekkeen alapuolelle huutelemaan nimeäni. Etsinyt minua kotikylältäni jossa nykyään asun (sama jossa vanhempani asuvat, on käynyt pari kertaa vanhempieni kodissa joten osasi tulla oikealle kylälle). Numeroni selvillesaadessaan minulle tuli kymmeniä puheluita ja viestejä päivässä, ennätys taisi olla neljän tunnin aikana 86 puhelua. Tekstareita on ollut yli sata. On ollut niin takaisinvoinkausviestejä kuin uhkailuviestejäkin. "Jos olet pettänyt mua niin tapan kyllä kaikki" "Jos olisit pettänyt mua oikeesti et kyllä olis enää siinä missä nyt olet. Olisit jo kuopattuna." On uhkaillut niissä viesteissä miespuolisia koulukavereitanikin. Laittanut rotukissojeni kasvattajille viestillä kaikkea paskaa minusta (minä en hoida kissojani vaan ne ovat nälissään ja takkuisina pyörimässä ties missä tutuillani milloinkin, minä käytän huumeita ja olen alkoholisti). Tästä tuli hetkellisesti kamala hässäkkä, ja maineeni meinasi mennä lopullisesti mm. kissanäyttelyissä. Vieläkin kissapiireissä minusta supistaan selkäni takana (kuulen ne kasvattajaltani onneksi, hän nimittäin tuntee minut, mutta kaikki kasvattajat eivät edes myisi minulle pentua noiden puheiden takia). Hän oli lisäksi nyt, yli vuosi sen jälkeen kun en ole häntä nähnyt, laitellut facebookissa viestejä ystävilleni ja kissojeni kasvattajalle. Hänen profiilinsa on täynnä minun profiilista varastettuja kuvia minusta ja kissoissaan ja hänellä on neljän vuoden takaiset halailu- ym. kuvat siellä. Laitoin kyllä ilmiannon minulta kopioiduista kuvista, ja kyllä noista muistakin koska tekijänoikeudet ovat minulla enkä ole koskaan erikseen antanut hänelle lupaa niitä missään julkaista. Kun vielä asuin hänen luonaan, häi myi 900e järjestelmäkamerani salaa ja ties mitä. Sai puhuttua minut avaamaan liittymän hänelle joskus ja lasku oli satasia. Sai minut pelon uhalla tyhjentämään säästötilini ja ottamaan pikavippejä. Nyt sitten 20-veenä luottotiedot mennyt, asun vanhemmillani, maine mennyt ja minua edelleenkin vainoaa hullu exä. Joka synttäri ja joulu on yrittänyt laittaa jotakin lahjaa jonkun yhteisen tuttavan kautta. 

Lisäksi, pari kuukautta sen jälkeen kun lopullisesti muutin pois ja hain tavaroitani asunnoltaan, asunnon kunto oli aivan järkytys minulle. Siellä ei oltu siivottu pariin kuukauteen, haisevat tiskit tiskipöydillä, kaikki arvokkaat tarvarat (mm. tv, tietokone, stereot, pelikoneet) olivat myyty tai pantattu tms. Lattioilla ja pöydillä oli romua ja koko lattia oli pinttyneen paskan peitossa. Kammottavinta oli, että lattialla ja pöydillä oli huumeruiskuja pitkin poikin. En ottanut kenkiä pois jalasta. Tuolla kerralla hän oli selvästi vetänyt jotakin, katsoi minua kuin hullu silmät ammollaan ja kävi kimppuuni, muistan mm. painaneen kengät jalassa lattiaa vasten. Ei meinannut päästää minua pois, jouduin juoksemaan vessaan, lukitsemaan sen supernopeasti ja soittamaan poliisille (kuten pari muutakin kertaa joskus, aina en ehtinyt vessaan tai vetämään sitä lukkoon). Toisella kerralla (kun rapussa odotti pari kaveria vahvistuksena) hän oli piilottanut vessassa käydessäni ulkotakkini (laukun ja puhelimen olin sentään tajunnut ottaa vessaan mukaan) jonnekin kaappiin, ja kun avasin keittiön kaapin jossa se oli, hän alkoi repiä sitä käsistäni ja lopulta kaksin käsin repi sitä rikki ja huusi mielipuolisella äänellä "Mä revin tän rikki!!" Takki meni rikki, onneksi vain vuoresta koska oli muuten kallis. Sanoi sitten että sen piti olla hauska etsimisleikki, mutta löysin sen liian nopeasti. Heko heko, vitsi piti olla, ihan hauska leikki. Kuulemma oli ajatellut että saisi minut jäämään juttelemaan jos takkini on piilossa ja en saisi sitä.. Siis, tottakai. Tietenkin! Näinhän tekin kaikki tekisitte, eikö niin?

Ja kaiken kukkuraksi tämä päästään vialla oleva olento on mukamas niin mahdottoman rakastunut minuun, eikä voi elää ilman minua. Ei ole koskaan rakastanut ketään näin paljoa, hajoaa palasiksi ellei näe minua hetkeen. Uhkaili tappavansa itsensä jos jätän. Silloinkin kun viellä asuin hänen luonaan, kun olin jossakin käymässä, esim. koulussa, ystävälläni, vanhemmillani, oli kamalaa olla minusta erossa se muutama tunti, ja ai että ne mummon hautajaiset kun jäin äitini luokse yöksi!! Tuli viestejä ja puheluita, hirveästi. Piti olla puhelin äänettömällä ettei soi ihan koko aikaa!

Eli tällaisen mielipuolisen vainoojan olen sitten saanut osakseni. Kolmeen vuoteen melkein olla oltu yhdessä ja yli vuoteen asuttu yhdessä tai oltu missään tekemisissä. Silti edelleen yrittää tuttujen kautta viestitellä, ja olenpa pari kertaa kaupungillakin törmännyt. Hirveä vonkaus ja itku, ja sekunnin päästä raivoaminen että v***u jos olet pettänyt niin kaikki kuolee, saatanan huoraämmä! Kiva siinä sitten kun kaikki katsoo ja toinen huutelee perään tuollaista.. lähestymiskielto kuitenkin on, mutta ei se noiden viestien lähettelemistä estä ystävilleni tai tutuilleni. En nyt tiedä oliko tässä kaikki mutta varmasti tärkeimmät! Sanoin muutaman kerran että "hei, sä tarvitset ihan oikeasti jotakin ammattiauttajaa. Sulla ei ole kaikki kohdallaan, tarvitset hoitoa. Olisiko hyvä päästä puhumaan näistä tuntemuksista jollekin terapeutille tai psykiatrille," jolloin minä olin hullu ämmä joka yritti vain haukkua ja mustamaalata. :)

Tiivistettynä vainoamista, riivaamista ja häirintää, väkivaltaa, huorittelua ja haukkumista, sairaalloista mustasukkaisuutta, sairaalloista omistushalua, yhden lemmikin kuolema, salaisia päihdeongelmia (niitä pahimpia), varastelua ja valehtelua. Sairasta. Sairasta. Anteeksi jos kirjoitin liian rankkoja juttuja tänne, mutta oli ihan hyvä päästä avoimesti nimettömänä kirjoittamaan.

[/quote]  kissasi kuoli tuon sekopääexäsi takia ja silti menit ja hankit taas kissoja samaan huusholliin ja altistit kissat ties mille paskakohtelulle. Vastuuton ämmä.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 04:51"]

Exäni oli aivan hirveä, tai siis on. Kun minä olin 16-vuotias, tämä karsea kolmekymppinen äijä sai minut pauloihinsa (tai minä hänet) valehtelemalla ikänsä vuosia nuoremmaksi ja olevan täysin rehellisesti sanottuna maailman kiltein mies. En ole edelleenkään tavannut yhtä kilttiä miestä. Muutin hänen luokse 17-vuotiaana, koska teini-iän kapinassa halusin välttämättä asua "itsenäisesti."

Reilu puolisen vuotta meni hyvin. Exällä oli kämppis, joka osoittautui sekopääksi. Luuli että ex oli antanut vuokra-asuntonsa hänelle ja että hän omistaa asunnon nyt. Kämppis heitettiin pihalle tyttöystävänsä ja serkkunsa läsnäollessa poliisien avustuksella. Olen nyt kolme vuotta kuullut tappouhkailuja tältä kämppikseltä (ei suoraan, en ole sen jälkeen nähnyt häntä) sillä minä manipuloin tämän exäni kuulemma heittämään huonosti käyttäytyvän ja suuruudenhullun kämppiksen pihalle. Kämppiksen silloinen tyttöystävä on käynyt kimppuuni kahdesti vastaantullessa.

No, tämä exäni. Exä muuttui, juodessaan muuttui väkivaltaiseksi, ja poliisit aina välillä, muutaman kerran. Tosin naapurit eivät suurimmalla osalla kerroista avunhuutoja kuullessaan edes soittaneet poliiseja. Jälkeenpäin ei muistanut mitään ja väitti että jauhan pskaa, olen hirveä valehtelija ja liioittelen juttuja, vaikka oli jälkiä näyttää ja kämppä sekaisin. Muutenkin muuttui kokoaikaisesti erittäin vainoharhaiseksi, sairaalloisen mustasukkaiseksi ja omistushaluiseksi. Hän alkoi teljetä kissaani kahden neliön kokoiseen keittiöön, ettei se tee tuhojaan vaikka ei koskaan ollut edes raapinut sohvaa. Siellä se oli melkein 24/7. Kissalla oli punottu nukkumakori keittiössä. Normaalisti se vain nukkui siellä, mutta keittiössä ollessa alkoi turhautua ja oli kerran yön aikana pureskellut korin aivan päreiksi. Puunpalaset olivat puhkoneet ruokatorven ja kissa kuoli, sitä ei pystytty enää edes teholla pelastamaan. Exäni siis toiminnallaan tappoi kissani, mutta oli siitä hyvin, hyvin pahoillaan ja katuvainen ja piti itseään syyllisenä tapahtumaan (niinkuin olikin). Puolen vuoden päästä otin kaksi kissanpentua, joiden kanssa aluksi menikin hyvin. Jokusen kuukauden päästä se taas alkoi, laitetaan keittiöön siksi aikaa kun ei olla kotona, laitetaan yöksi, no ei ne saa juosta täällä häiritsemässä kun olen kotona. Vähän tämän jälkeen pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja muutin koulukaverini luokse. 

Tässä välissähän oli kuitenkin ehtinyt sattua vaikka ja mitä, ex katoili aina kummallisille reissuille, lopulta parikin päivää kestäville, huoritteli, epäili pettämisestä, valehtelemisesta ja kaikesta mahdollisesta päivittäin. Haastoi riitaa päivittäin juuri mm. em. mainituista asioista. Kuulin kuinka jaan itseäni kaikille miehille, kuinka likainen huora olen, kuinka olen lesbo parhaiden ystävieni kanssa (lettu vasten lettua, hänen sanoin), kuulemma ihan itse olin tämän kertonutkin. Petin häntä joka käänteessä, koulussa, kotona äitini luona vieraillessani kävinkin oikeasti tyydyttämässä tarpeeni. Jaoin itseäni vähän lisää ja esittelin itseäni (tyyliini kuului risat vaatteet joista muka p**** paistoi), myin itseäni, kuinka isäni on hyväksikäyttänyt minua ja olen päästäni sekaisin. Hän luki salaa tekstarini, kävi facebookissani (kone tallensi salasanan automaattisesti), tarkkaili puhelutietoni ja aina kun olin ollut johonkin kaveriin yhteydessä, nousi siitä hirveä haloo. Samoin koulussa jos olin jutellut miespuolisen kaverin kanssa, olin pettänyt häntä. Lopulta naispuolisiakaan kavereita ei olisi saanut nähdä ollenkaan ja hän yritti tarkoituksella rikkoa välejäni ystäviini (mm. lähettelemällä heille viestejä niin minun kuin omissaankin nimissä). Lopulta kävi ilmi että mies käyttikin salaa huumeita ja oli lääkkeiden väärinkäyttäjä. Eräs hänen kaverinsa kertoi että ollessaan meillä yötä, kun minä olin nukahtanut exäni oli työntänyt suuhuni hänelle määrättyjä unilääkepillereitä - etten varmasti heräisi jotta he saisivat vetää mitä lystää ja sekoilla. Se taisi ollakin se kerta kun kummastelin kovasti herätessäni vasta seuraavana yönä, vuorokauden päästä. Tässä välissä muutin parhaalle ystävälleni evakkoon erään yön jälkeen kun mies oli lähtenyt putkaan, mutta paras ystävä osoittautuikin vain hyödynhakijaksi joten jouduin muuttamaan takaisin (opiskelijana en saanut asuntoa mistään vaikka oli osa-aikainen työ ja luotot kunnossa). 

Aloin pikkuhiljaa arvata että tästä tyypistä tulee riesa vielä jättämisen jälkeenkin (tai no, ei oikeasti oltu oltu yhdessä kahteen vuoteen, edes koskettu toisiimme vaikka asuimmekin saman katon alla. Olisihan hänen siitä pitänyt tajuta pikkuhiljaa). Ja hänhän jäikin vainoamaan minua. Kaksi kertaa lopullisen jättämisen jälkeen (muutin pois, vaihdoin numeron) hän on onkinut numeroni jostain vaikka liittymäni ei edes jälkimmäisellä kerralla ollut omissa nimissäni. Nyt se on salainen. Tullut monia kertoja tämän koulukaverini parvekkeen alapuolelle huutelemaan nimeäni. Etsinyt minua kotikylältäni jossa nykyään asun (sama jossa vanhempani asuvat, on käynyt pari kertaa vanhempieni kodissa joten osasi tulla oikealle kylälle). Numeroni selvillesaadessaan minulle tuli kymmeniä puheluita ja viestejä päivässä, ennätys taisi olla neljän tunnin aikana 86 puhelua. Tekstareita on ollut yli sata. On ollut niin takaisinvoinkausviestejä kuin uhkailuviestejäkin. "Jos olet pettänyt mua niin tapan kyllä kaikki" "Jos olisit pettänyt mua oikeesti et kyllä olis enää siinä missä nyt olet. Olisit jo kuopattuna." On uhkaillut niissä viesteissä miespuolisia koulukavereitanikin. Laittanut rotukissojeni kasvattajille viestillä kaikkea paskaa minusta (minä en hoida kissojani vaan ne ovat nälissään ja takkuisina pyörimässä ties missä tutuillani milloinkin, minä käytän huumeita ja olen alkoholisti). Tästä tuli hetkellisesti kamala hässäkkä, ja maineeni meinasi mennä lopullisesti mm. kissanäyttelyissä. Vieläkin kissapiireissä minusta supistaan selkäni takana (kuulen ne kasvattajaltani onneksi, hän nimittäin tuntee minut, mutta kaikki kasvattajat eivät edes myisi minulle pentua noiden puheiden takia). Hän oli lisäksi nyt, yli vuosi sen jälkeen kun en ole häntä nähnyt, laitellut facebookissa viestejä ystävilleni ja kissojeni kasvattajalle. Hänen profiilinsa on täynnä minun profiilista varastettuja kuvia minusta ja kissoissaan ja hänellä on neljän vuoden takaiset halailu- ym. kuvat siellä. Laitoin kyllä ilmiannon minulta kopioiduista kuvista, ja kyllä noista muistakin koska tekijänoikeudet ovat minulla enkä ole koskaan erikseen antanut hänelle lupaa niitä missään julkaista. Kun vielä asuin hänen luonaan, häi myi 900e järjestelmäkamerani salaa ja ties mitä. Sai puhuttua minut avaamaan liittymän hänelle joskus ja lasku oli satasia. Sai minut pelon uhalla tyhjentämään säästötilini ja ottamaan pikavippejä. Nyt sitten 20-veenä luottotiedot mennyt, asun vanhemmillani, maine mennyt ja minua edelleenkin vainoaa hullu exä. Joka synttäri ja joulu on yrittänyt laittaa jotakin lahjaa jonkun yhteisen tuttavan kautta. 

Lisäksi, pari kuukautta sen jälkeen kun lopullisesti muutin pois ja hain tavaroitani asunnoltaan, asunnon kunto oli aivan järkytys minulle. Siellä ei oltu siivottu pariin kuukauteen, haisevat tiskit tiskipöydillä, kaikki arvokkaat tarvarat (mm. tv, tietokone, stereot, pelikoneet) olivat myyty tai pantattu tms. Lattioilla ja pöydillä oli romua ja koko lattia oli pinttyneen paskan peitossa. Kammottavinta oli, että lattialla ja pöydillä oli huumeruiskuja pitkin poikin. En ottanut kenkiä pois jalasta. Tuolla kerralla hän oli selvästi vetänyt jotakin, katsoi minua kuin hullu silmät ammollaan ja kävi kimppuuni, muistan mm. painaneen kengät jalassa lattiaa vasten. Ei meinannut päästää minua pois, jouduin juoksemaan vessaan, lukitsemaan sen supernopeasti ja soittamaan poliisille (kuten pari muutakin kertaa joskus, aina en ehtinyt vessaan tai vetämään sitä lukkoon). Toisella kerralla (kun rapussa odotti pari kaveria vahvistuksena) hän oli piilottanut vessassa käydessäni ulkotakkini (laukun ja puhelimen olin sentään tajunnut ottaa vessaan mukaan) jonnekin kaappiin, ja kun avasin keittiön kaapin jossa se oli, hän alkoi repiä sitä käsistäni ja lopulta kaksin käsin repi sitä rikki ja huusi mielipuolisella äänellä "Mä revin tän rikki!!" Takki meni rikki, onneksi vain vuoresta koska oli muuten kallis. Sanoi sitten että sen piti olla hauska etsimisleikki, mutta löysin sen liian nopeasti. Heko heko, vitsi piti olla, ihan hauska leikki. Kuulemma oli ajatellut että saisi minut jäämään juttelemaan jos takkini on piilossa ja en saisi sitä.. Siis, tottakai. Tietenkin! Näinhän tekin kaikki tekisitte, eikö niin?

Ja kaiken kukkuraksi tämä päästään vialla oleva olento on mukamas niin mahdottoman rakastunut minuun, eikä voi elää ilman minua. Ei ole koskaan rakastanut ketään näin paljoa, hajoaa palasiksi ellei näe minua hetkeen. Uhkaili tappavansa itsensä jos jätän. Silloinkin kun viellä asuin hänen luonaan, kun olin jossakin käymässä, esim. koulussa, ystävälläni, vanhemmillani, oli kamalaa olla minusta erossa se muutama tunti, ja ai että ne mummon hautajaiset kun jäin äitini luokse yöksi!! Tuli viestejä ja puheluita, hirveästi. Piti olla puhelin äänettömällä ettei soi ihan koko aikaa!

Eli tällaisen mielipuolisen vainoojan olen sitten saanut osakseni. Kolmeen vuoteen melkein olla oltu yhdessä ja yli vuoteen asuttu yhdessä tai oltu missään tekemisissä. Silti edelleen yrittää tuttujen kautta viestitellä, ja olenpa pari kertaa kaupungillakin törmännyt. Hirveä vonkaus ja itku, ja sekunnin päästä raivoaminen että v***u jos olet pettänyt niin kaikki kuolee, saatanan huoraämmä! Kiva siinä sitten kun kaikki katsoo ja toinen huutelee perään tuollaista.. lähestymiskielto kuitenkin on, mutta ei se noiden viestien lähettelemistä estä ystävilleni tai tutuilleni. En nyt tiedä oliko tässä kaikki mutta varmasti tärkeimmät! Sanoin muutaman kerran että "hei, sä tarvitset ihan oikeasti jotakin ammattiauttajaa. Sulla ei ole kaikki kohdallaan, tarvitset hoitoa. Olisiko hyvä päästä puhumaan näistä tuntemuksista jollekin terapeutille tai psykiatrille," jolloin minä olin hullu ämmä joka yritti vain haukkua ja mustamaalata. :)

Tiivistettynä vainoamista, riivaamista ja häirintää, väkivaltaa, huorittelua ja haukkumista, sairaalloista mustasukkaisuutta, sairaalloista omistushalua, yhden lemmikin kuolema, salaisia päihdeongelmia (niitä pahimpia), varastelua ja valehtelua. Sairasta. Sairasta. Anteeksi jos kirjoitin liian rankkoja juttuja tänne, mutta oli ihan hyvä päästä avoimesti nimettömänä kirjoittamaan.

[/quote]  kissasi kuoli tuon sekopääexäsi takia ja silti menit ja hankit taas kissoja samaan huusholliin ja altistit kissat ties mille paskakohtelulle. Vastuuton ämmä.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 20:05"]

Eksä nyysi erään minulle tärkeän korun (lahjaksi saatu) ja on nyt sitten ystävällisesti lahjoittanut sen nykyiselleen. Helvetti, ärsyttää. Mies joutaakin, mutta korun haluaisin takaisin!! 

[/quote]

törkeetä!

Mies osti minulle käsipainot vihjeeksi siitä, että olen pullukoitunut. Aluksi loukkaannuin verisesti, mutta olisihan hän voinut huomauttaa asiasta tosi paljon julmemminkin.

Tiesitko etta Pekka kavi lavatansseissa jossain korson kulmilla juristiporukassa?

Lopeta hairintasi. Sinusta on naikkonen soitettu moneen paikkaan.

2 vuoden seurustelun jälkeen muutin poikaystävän kanssa yhteen, hänen luokseen toiselle paikkakunnalle. 2 kk yhteiselon jälkeen ilmoitti että ei toimi ja uusi on katsottuna. Mutta en tainnut tätä kisaa voittaa:)

Petti kaveriani, asia tuli ilmi kun kaverilla todettiin sukupuolitauti, joka oli miehen hoidon tartuttama. Erosivat, mies vonkasi takaisin kuin hullu monta kuukautta, aneli, lupaili yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista.

Kaveri suostui yrittämään uudestaan, olivat tietynlaisella koeajalla kunnes äijä petti uudestaan ja tartutti jälleen sukupuolitaudin kaveriini.



Tämä tauti oli erittäin hankala ja vaikeutti mm. kaverin lapsensaantia vuosia myöhemmin uuden miehen kanssa. :((

halusi lapsen, mutta kun tulin sitten raskaaksi, niin sanoi ettei rakastakaan mua enää. Hänellä oli suhde naapurini kanssa, kävi yläkerrassa panemassa sillä aikaa kun itse odotin kotona ja luulin miehen olevan autoa laittamassa.



Vähän ajan päästä pano vaihtui ja mies löysi nuoren lukiolaistytön. He kuljeskelivat usein kotini lähettyvillä ja aina kun satuin olemaan näkösällä, mies suuteli intohimoisesti tyttöä ja katsoi samalla minua, joka maha pystyssä kantoi hänen lastaan. Kun olin juuri kotiutunut, mies tuli monesti yöllä kännissä oven taakse ja huusi että "mä rakastan sua, mä oon muuttunut, mulla on nälkä ja kusihätä!" Kun en päästänyt sisään, mies kusi postilaatikkoon. Pieksi minut myös raskaana ollessani.



Paska otus, mutta on tässä ketjussa pahempiakin. Mm. tuo syöpäsairaan tapaus on pahuutta syvimmillään. Ja raskaana olevan vaimon tartuttaminen sp-taudilla. Hyi, taitaa nämä tapaukset johtaa.

Ehkä olin tyhmä, mutta uskoin miehen puheita, ettei ole pettänyt. Noin puoli vuotta kului ja minulla todettiin klamydia. Myöhemmin ex-mieheni kertoi, että kun en ollut kotona hän toi useita naisia kotiimme. Useimmat naiset olivat jääneet nussimaan, mutta yksi oli lähtenyt kun oli nähnyt vauvan sängyn yms. Kun jätin mieheni, hän pyysi ystäväni puh. numeroa, koska hänellä on niin hyvät tissit. Eromme jälkeen ex-mieheni on useasti haukkunut MINUA huoraksi. Noh, kaikenlaista muutakin on sanonut ja tehnyt mutta tässä nyt jotain.

Kun olin juuri kotiutunut, mies tuli monesti yöllä kännissä oven taakse ja...

Mies oli laittanut salaa piuhat poikki kun alkoivat lasta yrittämään. Suostui kuitenkin jopa lapsettomuustutkimuksiin, jossa selvisi ettei eläviä siittiöitä ole.

Miehellä on ennestään lapsia mutta ystävälläni ei ole.



Asia selvisi vasta vuosien päästä...

Kun olin juuri kotiutunut, mies tuli monesti yöllä kännissä oven taakse ja...

yrittivät kovasti lasta. Mies suostui jopa lapsettomuus tutkimuksiin, jossa

selvisi ettei eläviä siittiöitä ole.

Pari vuotta myöhemmin selvisi, että mies oli käynyt laittamassa piuhat

poikki kun aloittivat yrittämään yhteistä lasta.



Miehellä oli siis kaksi lasta edellisestä avioliitosta ja ystävälläni ei yhtään...

Minullakin kokemusta. Kun vauvamme oli kuukauden ikäinen, silloinen avomieheni pahoinpiteli minua. Olisi varmaan tappanut jos en olisi ehtinyt poliisia soittamaan apuun. Ja mitään syytä ei ollut (vaikka eihän sitä saisi pahoinpidellä vaikka olisi), hän oli vain ihan hirveässä humalassa ja sekaisin.



Pian tämän jälkeen jätin hänet, hän on edelleen väkivaltainen. Ei minua kohtaan kuitenkaan.

Mun mies jätti mut tässä vähän aikaa sitten ja raskaana olen. Selittää että rakastaa jne paskaa, mutta mitään ei tapahdu.

pani ja "seurusteli" työkaverinsa vaimon kanssa minun ollessa raskaana..tätä oli kuulemma kestänyt puolivuotta...

olla naimisissa kahden tollon kanssa ja tietty peräkkäin



Eka mies jahtasi naisia, ja petti mua kaiken kanssa joka liikkui, olin jopa raskaana yhtä aikaa hänen hoitonsa kanssa, lasketutajatkin sattui saman kuukauden sisälle. Kun poikamme oli vajaa kolme vuotias, kulki hän isänsä kanssa etsimässä uutta äitiä. Tartutti minuun kondylooman myöskin.



Toinen mies ilmoitti monen vuoden avoliiton jälkeen että en minä sua ole koskaan rakastanut.

mun exä vuosien takaa oli yhtäaikaa ollut jonkun teinitytön kanssa, mulle väitti tämän olevan pelkkä kaveri ja tälle tytölle väitti samaa. Olin sitten seurustellut tuon miehen kanssa vuoden kun sitten löysin hänen lehtipinosta valokuvia hänestä ja siitä teinitytöstä sängyssä. Yöks. Kuten arvata saattaa, siihen loppui se suhde minun osalta ;)

kun olin synnärillä.