Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsen pakko tehdä läksyt ?
16.04.2009 |
Jos pärjää koulussa ja opettaja ei puutu läksyjen tekemättömyyteen.
Kyse ekaluokkalisesta. Tiedän, että on vanhempien tehtävä huolehtia siitä, että lapsi tekee läksyt, mutta en siihen pysty. Voidaanko lapsi esim. ottaa huostaan sen vuoksi, että on toistuvasti läksyt tekemättä ?
Saa kuitenkin täydet pisteet kokeista, eikä lintsaa. Muutenkin pärjää koulussa hyvin. Nuo läksyt ei vaan tule tehtyä.
Kommentit (57)
Onko siellä iltapäivähoitoa, jossa lapsi voisi käydä läksynsä tekemässä? Juttele opettajan kanssa, voisiko jäädä koulun jälkeen luokkaan tekemään läksynsä. Aikaahan ekaluokkalaisen läksyjen tekemiseen menee noin 15 min. Äläkä sano, että iltapäivähoito ei suostu. Sen on suostuttava.
Onko lapsella isää, joka voisi valvoa läksyjen teon? Jotakuta muuta ihmistä? Vaikka naapurin täti?
Sinulla on selvästi ongelma. Hae siihen apua ja pian, muuten et selviä lapsesi kanssa kun hän kasvaa. On turhaa jaaritella tästä asiasta täällä. Et selvästikään saa tästä apua. Puhu opettajalle, ota yhteyttä perheneuvolaan, koulupsykologille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen opettaja ja istun omien lasteni vieressä vaikka kymmenen tuntia, kun tekevät läksyt. Tarvittaessa menen vaikka sinne sängyn alle. Pakotietä ei ole. Sellaista vaihtoehtoa ei ole, että ne läksyt voisi jättää tekemättä. Jos vikisee ja piileskelee sängyn alla, niin koko ilta tuhraantuu läksyihin. Aika kurjaa varmaan lapsellekin. Tuskin haluaa joka ilta tehdä läksyjä itkun kanssa sängyn alla.
Olen yläasteen erityisluokan opettaja ja lähes joka ainoa näistä oppilaistani pyörittää vanhempiaan miten haluaa. Suurimmalla osalla ei ole erityisiä oppimisvaikeuksia, vaan ongelmien taustalla on juuri epäselvä lapsi-vanhempisuhde. Oma lapsesi on vielä niin nuori, että pystyt sinnikkyydellä muuttamaan kaiken. Älä anna periksi enää yhtään. Ota opettajaan yhteyttä, että hän voi tukea sinua. Voisit ehdottaa vaikka jälki-istuntokäytäntöä unohduksista.
Uskon että nimen omaan älykkäimmät älyävät kyseenalaistaa systeemin joka vaatii kaikilta turhanpäiväisiä suorituksia ja yrittää pakottaa toimimaan saman kaavan mukaan. Ja minusta heillä on oikeus siihen!
Omaa esikoistani yritin alakoulussa tuntikausia istuttaa tekemässä läksyjä, mutta totesin yrityksen typeryyden. Koko perhe-elämä sekaisin ja suhde lapseen karilla ja vaan sen takia että saataisiin hänet tekemään läksyjä. Joten lopetin sen ja onneksi opettajatkin antoivat periksi. Lapsi alkoi jo masentua ja uhkailla itsemurhalla, koska koko elämä oli pelkkää tappelua. Nyt hän on kahdeksannella luokalla ja varmaankin pärjäisi paremmin jos tekisi jotain, mutta näinkin hänen keskiarvonsa on 8 tienoilla. Eli ihan riittävä. Varsinkin kun osassa aineista saa 1-2 numeroa koetuloksia huonompia numeroita tekemättömyyksien takia.
Itse aijon erikoistua erityisopettajaksi - sillä ajatuksella että minun luokallani on sitten oikeus olla ihan oikeasti erityinen. Oppia voi muutenkin kuin läksyjä väsäämällä. Erityisluokalla se onnistuu kun heidät on jo tuomittu "toivottomiksi", joita ei kuitenkaan ruotuun saa.
Kysy opettajalta, voiko lapsi jäädä joka päivä tekemään läksyt kouluun. Opettaja jää usein (aina) opetustuntien jälkeen koululle tekemään töitään, joten yksi lapsi läksyjä tekemässä ei ole ongelma, ei ainakaan minulle. Ope voisi samalla jutella lapselle läksyjen teosta, koulunkäynnistä, velvollisuuksista ja oikeuksista.
Koulu on lapsen velvolisuus ja läksyt ulöuvat tuohon velvollisuuteen. Elämässä täytyy oppia kunnioittamaan sääntöjä, aina ei sooloilu onnistu. Vaikka olisi miten etevä ja älykäs hyvänsä, on lapsen kunnioitettava opettajaa ja koulun sääntöjä.
Meidän poikaa yritettiin aikanaan istuttaa koulussakin tekemässä läksyjä - ei onnistunut. Kukaan ei saanut sitä ihmettä aikaiseksi.
Yksi kirjoittaja antoikin jo fiksun neuvon: ota yhteyttä opettajaan ja liittoudu hänen kanssaan niin, että läksyt tulevat sinun tietoosia ja että koulussa tarkistetaan, että ne on tehty. Asiaankuuluvaa vanhemmuutta on huolehtia läskyjen teosta vaikka oppiminen vielä sujuisikin.
Mukava kuulla, että olet ollut perheneuvolan asiakkaana. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, ettei arki muuttunut riittävän ongelmattomaksi! Kannattaa ottaa yhteyttä uudestaan ja kysellä erilaisista vaihtoehdoista saada tukea vanhemmuuteen: äkkiseltään mieleen tulee - tietenkin ihan tapauskohtaisesti harkiten eli älä säikähdä - vanhemmuutta tukevat käynnit, lapsen yksilöarvio, verkostotyö, perheterapia, perhekuntoutus ja perhetyö.
Tsemppiä ja vahvuutta vanhemmuuteen ja terveisiä erikoissairaanhoidon puolelta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt rajat kehiin, koulusta suoraan kotiin, tai iltapäiväkerhosta, välipala ja läksyt. Siis läksyt heti välipalan jälkeen, ilman mitään muuta ohjelmaa. Ei ulosmenoa ei kavereita eikä mitään muutakaan ennen läksyjen tekoa. Jos niin ei tapahdu ei ole mitään kivaakaan.
itse olet tilanteen päästänyt tuohon jamaan, odota vain kun lapsesi on 15. silloin lapsesi kasvattaminen on jo ihan liian myöhäistä.
jätä ruoka tekemättä, syökää leipää illalla, sanot vaan et voi voi kun eipä kerennyt läksyjen teon lomassa.. ihme äiti
Vanhemmuus on todella hukassa, jos _ekaluokkalaista_ ei saa
tekemään läksyjään. Miten ihmeessä tällainen vanhempi
kuvittelee pärjäävänsä murrosikäisen kanssa?
Elämässä on velvollisuuksia, jotka on pakko tehdä, halusi tai
ei, ja olipa se järkevää tai tyhmää. Vanhemman pitää asettaa
lapselle rajat. Elämässä pitää jatkossakin toimia yhteiskunnan
sääntöjen mukaan. Läksyt on tehtävä, eikä siitä tarvitse käydä
mitään syvällisiä keskusteluja, että oppiiko asiat muutenkin jne.
Siispä kun lapsi tulee koulusta, niin hän voi vähän haukata välipalaa, ja sitten
lapsi tekee läksyt. Vasta läksyjen teon jälkeen lapsi saa mennä ulos,
saa tavata kavereita, saa harrastaa omia harrastuksiaan, tai saa pelata
tietokoneella tai katsoa TV:ta. Jos läksyjen teosta ei tule mitään,
niin sitten ei mitään muutakaan saa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap:n ongelmissa. Perusongelma on ilmeisesti auktoriteetin ja vanhemmuuden puute. Ilmeisesti yhteistyö perheneuvolan kanssakin on kariutunut tähän käsien levittelyyn ja "ei kai tälle mitään voi - eihän tarvi, eihän" asenteeseen. Jos äiti tai isä ei halua ottaa vastuuta asiasta, ei siihen kukaan ulkopuolinenkaan pysty. Opettaja, perheneuvola ym. voi toki tukea ja auttaa mutta kyllä se vanhempien tehtävä on huolehtia, että elämän perussäännöt ja toimintatavat opitaan ja niistä pidetään kiinni.
Mitä muuta problematiikkaa tähän liittyy? Ilmeisesti yh-äiti, kun isästä ei puhuta mitään? Onko lapset eri isistä (eli jonkinlainen arvo-ero lasten välillä alitajuisesti eli huonompi ja parempi lapsi)? Onko äidillä itsellään mt-, alko- tai muuta ongelmatiikkaa, joka estää normaalin arjen hallinnan?
Ei lapsesi voi olla mikään poikkeus. Kaikkien pitää tehdä läksyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koululainen käy koulua ja tekee läksyt. Monille ekaluokkalaisille läksyt ovat helppoja, mutta ne tehdään silti, että muodostuu rutiini : koulusta kotiin, välipala ja sitten läksyt, joiden jälkeen on vapaa-aikaa. Jos lapsesi on sitä mieltä, että hän ei viitsi niin helppoja läksyjä tehdä, voit pyytää opettajaa eriyttämään l. antamaan lapsellesi vaikeamman tehtävän.
Lapsesi on ilmeisen haastava ja vaatii kasvattajaltaan kärsivällistä, mutta tiukkaa otetta. Käytä kaikkia niitä keinoja, jotka olet hyväksi todennut - myös perheneuvolassa käynneiltä mieleen jääneitä ja ota ohjat omiin käsiisi. Lapsi ei ole perheen pomo, vaan aikuinen johtaa - jos lapsi pääsee pomoksi on hänellä todella turvaton olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei läksyjä tehdä äidin takia vaan koulun määräyksestä. Tämän pitäisi olla opettajalle iso ongelma, jota hän yhdessä teidän kanssanne yrittäisi ratkoa. Ymmärrän hyvin, että lapsi kapinoi läksyjen tekoa vastaan ja kiukuttelee sinulle, jos hän kokee että ope antaisi jättää ne tekemättä mutta tyhmä äiti vaan vaatii.
Meilläkin on lahjakas ekaluokklainen jonka mielestä läksyt ovat naurettavan helppoja. Hän tekee ne kuitenkin tunnollisesti, koska tietää että tekemättömyydestä seuraa huomautus ja "häpeä". Satunnaiseen kiukutteluun on tepsinyt se, että muistutan häntä siitä, miten onnekas hän on, kun osaa kaiken niin hyvin. Voi tehdä läket suit sait ja sitten on koko ilta vapaata.
Sinuna vetoaisin pojan järkeen: sopisin vaikka että kokeilee tehdä läksyt kahden viikon ajan mutisematta ja ehkä silloin huomaa, miten paljon mukavampaa se on kuin turhista riitely. Mutta opettaja on saatava samaan kelkkaan mukaan ja tarkistamaan että lapsi merkkaa läksyt kirjoihin.
Olen opettaja ja istun omien lasteni vieressä vaikka kymmenen tuntia, kun tekevät läksyt. Tarvittaessa menen vaikka sinne sängyn alle. Pakotietä ei ole. Sellaista vaihtoehtoa ei ole, että ne läksyt voisi jättää tekemättä. Jos vikisee ja piileskelee sängyn alla, niin koko ilta tuhraantuu läksyihin. Aika kurjaa varmaan lapsellekin. Tuskin haluaa joka ilta tehdä läksyjä itkun kanssa sängyn alla.
Olen yläasteen erityisluokan opettaja ja lähes joka ainoa näistä oppilaistani pyörittää vanhempiaan miten haluaa. Suurimmalla osalla ei ole erityisiä oppimisvaikeuksia, vaan ongelmien taustalla on juuri epäselvä lapsi-vanhempisuhde. Oma lapsesi on vielä niin nuori, että pystyt sinnikkyydellä muuttamaan kaiken. Älä anna periksi enää yhtään. Ota opettajaan yhteyttä, että hän voi tukea sinua. Voisit ehdottaa vaikka jälki-istuntokäytäntöä unohduksista.
Uskon että nimen omaan älykkäimmät älyävät kyseenalaistaa systeemin joka vaatii kaikilta turhanpäiväisiä suorituksia ja yrittää pakottaa toimimaan saman kaavan mukaan. Ja minusta heillä on oikeus siihen!
Omaa esikoistani yritin alakoulussa tuntikausia istuttaa tekemässä läksyjä, mutta totesin yrityksen typeryyden. Koko perhe-elämä sekaisin ja suhde lapseen karilla ja vaan sen takia että saataisiin hänet tekemään läksyjä. Joten lopetin sen ja onneksi opettajatkin antoivat periksi. Lapsi alkoi jo masentua ja uhkailla itsemurhalla, koska koko elämä oli pelkkää tappelua. Nyt hän on kahdeksannella luokalla ja varmaankin pärjäisi paremmin jos tekisi jotain, mutta näinkin hänen keskiarvonsa on 8 tienoilla. Eli ihan riittävä. Varsinkin kun osassa aineista saa 1-2 numeroa koetuloksia huonompia numeroita tekemättömyyksien takia.Itse aijon erikoistua erityisopettajaksi - sillä ajatuksella että minun luokallani on sitten oikeus olla ihan oikeasti erityinen. Oppia voi muutenkin kuin läksyjä väsäämällä. Erityisluokalla se onnistuu kun heidät on jo tuomittu "toivottomiksi", joita ei kuitenkaan ruotuun saa.
Älytöntä tekstiä, ja kamalia kirjoitusvirheitäkin! Et ole tosiaan tainnut tehdä aikanasi läksyjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en lukiossakaan, ja kuusi ällää tuli silti. Jollekin ne läksyt voivat olla tarpeen, mutta ei kaikille.
Minä en tehnyt ikinä läksyjä en lukiossakaan, ja kuusi ällää tuli silti. Jollekin ne läksyt voivat olla tarpeen, mutta ei kaikille.
Läksyjen tekeminen pelkkien opittavien asioiden lisäksi opettaa vastuuntuntoa ja vastuunkantoa lapselle. Tätä tarvitaan myöhemmin elämässä paljon, sillä aina on pakollisia asioita, jotka tuntuvat kovin turhilta, tarpeettomilta ja tylsiltä hoitaa, mutta on vaan pakko.
Älytöntä tekstiä, ja kamalia kirjoitusvirheitäkin! Et ole tosiaan tainnut tehdä aikanasi läksyjä?
En ole kirjoittanut edellistä, mutta samoilla linjoilla olen (siis jälkiosan kirjoittajan kanssa). Tasapäistäminen ei hyödytä kaikkia ja lapsen ei ole mikään pakko tavoitella kymppejä koulussa vaikka siihen periaatteessa pystyisikin.
Ota lapsi juttutuokiolle koulun jälkeen ja sanot tiukalla ja määrätietoisella äänellä napakasti, että nyt on tullut raja vastaan läksyasiassa, läksyt on _ehdottomasti_ tehtävä joka päivä, vaikkei huvittaisikaan.
Kerro läksyjen tarkoitus ja muistuta kelkasta voi pudota ihan hujauksessa ja sitten onkin jo huomattavasti hankalampaa kuroa toisia kiinni oppimisessa.
Asia ei varmaankaan mene perille niinkuin ei ole mennyt tähänkään asti, mutta sano lapselle, että hänellä on nyt tunti aikaa tehdä läksyt, jolloin tulet tarkistamaan ne ja kaiken on oltava silloin tehty (lukuläksyt luettava äidille, siinähän ei mene kuin minuutti tai kaksi jos lapsi on jo sujuva lukija=ei mikään maailmanloppu).
Teroita lapselle myös siinä juttutuokiossa, että _JOS_ ne läksyt ei ole silloin tunnin kuluttua tehty kun tulet niitä tarkastamaan, niin silloin lähti soitto opettajalle siltä istumalta (ota lapsi viereen kuuntelemaan puhelua jos sinne asti pitää mennä. Luulisi nolottavan sen verran, että todellakin tekee ne läksyt). Ja kirjoista sama homma, jos kirjat eivät tule kotiin, niin uhkaa silloinkin soitolla opettajalle ja yhteisellä juttutuokiolla open kanssa koululla.