Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
APUA! Kuulin tänään, että 6v tyttäreni on vaarassa syrjäytyä...itsetunnon nostamiseen vinkkejä?
16.04.2009 |
Tyttäremme kanssa on ollut jo pidemmän aikaa ongelmia. Hänen käyttäytymisensä on kuin 3 vuotiaalla uhmaikäisellä. Keskustelin tänään omahoitajamme kanssa ja hän on huolissaan tyttäremme itsetunnosta. Vaatii hyvin usein tehtävien teossa tsemppiä opelta ja nyt kuulemma jopa viivan vetämiseen paperille pitää saada hyväksyntä opelta. Ei kuulemma osaa tehdä enää samoi tehtäviä kuin muut ryhmäläiset. Kouluun on kuitenkin kovasti menossa ja nytkään ei tullut takapakkia.
Kuulin, että nyt pelätään hänen syrjäytymistää, että ei osaa/opi koulussa vaadittavia tehtäviä ja jää ilman kavereita kun ei itse oma-aloitteisesti ole menossa kavereiden kanssa leikkeihin mukaan. Muuten hän on sosiaalinen ja iloinen tyttö, kavereita on paljon, mutta vähän aranluonteinen, jos kukaan ei tule pyytämään erikseen leikkiin.
MITEN IHMEESSÄ SAAN MEIDÄN RAKKAAN PIKKUNEIDIN ITSETUNNON NOUSEMAAN ELOKUUHUN MENNESSÄ, ETTEI HÄNEN TARVI VIELÄ KAIKKEA OSATA JA ETTEI HÄN SYRJÄYDY.
Ope pelkää myös, että tämän asian takia hän voi masentua.
Antakaa apuja ja vinkkejä.
Kommentit (7)
ja ammattitaidottomana. 6-vuotiaasn kohdalla jo pelätään syrjäytymistä! Kun kerran tytöllä on paljon kaveretia, en olisi huolissani. Nykyään vaaditaan liikoja lapselta ja kaikkien tulisi olla samnalaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vilautettu jopa jonkin neurologisen oireyhtymän mahdollisuutta?
viivan piirtämiseenkin "luvan" ja rohkaisua, voisi yrittää antaa lapselle enemmän tilaisuuksia itse touhuta asioita ilman että aikuinen näyttää miten asiat tehdään "oikein" tai että aikuinen liikaa opastaa vieressä. Olisi tilaa erehtyä ja kokeilla, ei niin väliä vaikka ei menekään aina täydellisesti asiat - ei olisi joku aina korjaamassa tekemisiä.
Ehkä kyse on tytön luonteesta ja olemukseen liittyvä asia, eikä tuo tietynlainen arkuus toimia liity kokemuksiin tai siihen miten muut suhtautuvat tytön tekemisiin. Joskus se voi kuitenkin estää lasta olemasta oma-aloitteinen.
Kerrankin joku vastaa asiallisesti eikä ala syyllistämään. Sain itsekkin miettimisen aihetta tuosta alisuorittamisesta, sorrun nimittäin itsekkin yleensä ylenpalttisiin kehuihin, vaikka rakentava kritiikki tosiaan toimisi varmasti paremmin. Kiitos herättelystä!
tullut! Tämä varmaan kuullostaa nyt siltä syyllistämiseltä mutta koeta tarkkailla minkälaisia kommentteja viljelet hänelle hänen kuullensa. Onko teillä pikkusisko, joka vie paljon huomiota? Nalkutatko paljon lapsellesi? Nalkutatko, että hänen pitäisi pystyä olemaan iso tyttö koska on vanhempi kuin pikkusisarensa?
Syyllistätkö häntä usein?
Nyt kehumaan ja kannustamaan. Kannattaa tosiaan muistaa tuon yhden neuvo, että muistaa antaa myös rakentavaa kritiikkiä. Mutta yritä olla vähän kannustavampi. Tuon ikäiselle äidin mielipide on vielä kuin jumalan mielipide!
Anna vastuuta jostakin asiasta. Vaikka anna hänelle tehtäväksi huolehtia jostakin "aikuisten asiasta". Kehu aina kun hän tekee sen ja kuinka taitava on.
Opetelkaa jokin uusi taito.
Harjoitelkaa sosiaalisia tilanteita. Miten toisia pyydetään leikkimään ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä tuskin on kyse? Pieni ihminen tarvitsee paljon kehuja ja tietävänsä, että on hyvä. Paljon rohkaisua.
Meidän kuopuksella on neurologista ongelmaa, lievä adhd?
Puhun hänen kanssa asioista suoraan kiertelemättä.
Esim. Osaat piirtää hyviä viivoja, senkun piirrät. Et tarvi siihen tätejen hyväksyntää.
Alue: Aihe vapaa
On hienoa kannustaa lasta, mutta samalla pitäisi hellästi potkia eteenpäin, jotta lapsi innostuisi opettelemaan uusia asioita. Itse huomasin tämän oman esikoiseni kanssa: hänen piirämisensä esimerkiksi otti aimo harppauksen eteenpäin kun aloin ylenpalttisen kehumisen sijaan antaa pientä rakentavaa kritiikkiä. Tyttäreni piirrokset olivat pitkään pääjalkaisia ja neuvolassa jo huolestuttiin. Tyttö kuitenkin piti piirtämisestä paljon. Aloin kommentoida hänen piirroksiaan tyylillä "se on hieno, mutta missä sen maha on? Osaatko piirtää vaikka jotain taustallekin, kukkia tai muuta?". Aikaisemmin suitsutin pääjalkaisen hienoutta, joten tytöllä ei ollut mitään syytä yrittää enemmän. Tätä samaa metodia olen käyttänyt muissakin jutuissa ja tyttö onkin ottanut aimo harppauksen taidoissaan kun tavallaan yllytän häntä kokeilemaan uutta ja oppimaan. Minulla nimittäin oli harhaluulo, ettei lapsen tekemistä "saa" kritisoida; riittää että hän yrittää ja kyllä se siitä oppii itsekseen.
Tämä minun esikoiseni menee nyt syksyllä eskariin ja on myöskin hieman arka ja "hitaasti lämpenevä".