Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ei tyydy mihinkään. (ov)
15.04.2009 |
Naimisissa, 3 lasta, oma koti ja kodin ja lapset hoitava kotiäiti. Miehellä on aina ruoka pöydässä kun tulee kotiin, puhtaat vaatteet kaapissa, asiat hoidettu niin ettei miehen tarvitse miettiä hoitamattomia laskuja yms. asioita lainkaan. Ja olen koettanut "antaakin" säännöllisesti, vaikkei itselläni aina halutakaan. Mies saa usein käydä äijien saunailloissa, harrastaa mikä milloinkin kauteen sopii.
Olen päävastuussa lapsista aina, kun mies on töissä, illalla kotona, viikonloppuisin ja miehen lomillakin. Itse jos ilmoitan että lähden lenkille, se asia pitää tietää vähintään päivää ennen jotta mies tietää sopiiko vai ei. Mies taas voi ilmoittaa samana päivänä, että "kalle" tulee saunomaan ja viikonlopuksi ja menemme sinne tai tänne. Minulta ei siis koskaan kysellä sopiiko jokin asia vai ei, tai jos kysyykin ja minulle ei sovi, mies tekee silti niin kuin haluaa. Ei ota huomioon perhettä kokonaisuutena vaan perheen on oltava hänen ehdoillaan, vaikkei tätä ääneen sanokaan.
Ja miehen mielestä minä olen aina se hankala, en anna tarpeeksi usein, hän ei koskaan saa tehdä mitään, ei koskaan saa mennä mihinkään. Valitan tyhjää kun hän joka viikko ostaa kaljaa, valitan tyhjää kun hän heittelee vaatteita milloin lattialle, tuoleille, sängyn alle, pyykikorin viereen. Valitan tyhjää, kun hän ei tee kotona ollessaan muuta kuin makaa sohvalla ja katsoo televisiota. Ja välillä tuntuu että päivä päivältä muuttuu vain pahemmaksi.
Mitä tehdä kun ei puhuminen auta ja miestä ei vain huvita, kaikkeen sanoo vain että mitäs sitten tai mitä valitat tai naama kiinni? Ja mitä enemmän mies käskee pitää naaman kiinni, sitä enemmän raivostun hänelle ja sanon joka asiasta minkä vaan keksin. Ja sitä sanomista sitten riittääkin... Halutkin on kadonneet kuin tuhka tuuleen, kun tuntuu että olen aina jossain antajan roolissa, jolta halutaan aina jotain. Jos ei vapaata menemistä, niin säännöllistä panoa. Olen alkanut jotenkin kokea olevani alisteisessa suhteessa, josta on vaikea päästä enää ylös. Kuitenkin ajattelen, että erota en halua koska on pieniä lapsia ja viimeinen mitä heille haluaisin antaa, on rikkinäinen koti.
Kommentit (45)
panopuuksi tarvi ryhtyä. Iske telkkari kiiinni ja sano ihan rauhallisesti, että meillä taitaa olla paljon asioita selvitettävänä ja olisi hyvä selvittää niitä nyt, kun saa rauhassa puhua. Jos se tupisee seksistä, niin sano, että se tulee luonnostaan, kun muut asiat ovat hyvin. Älä anna sen murjottaa ja esittää marttyyriä, vaan vaadi, että asioita selvitetään. Muuten teillä ei kyllä ole yhteistä tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies keskittyy täysin uraansa ja minä hoidan kodin ja lapset. Pidän parisuhdettamme erittäin tasavertaisena ja onnellisena. Ehkä meillä kummallakin on vain niin samanlaiset odotukset ja toiveet elämältä. Meillä on varmaan monen ulkopuolisen silmissä hyvinkin tasapaksu ja pitkäveteinen parisuhde ja liian vanhanaikainen roolijako, vaikka olimme ennen lasten syntymää täysin tasavertaisissa työtehtävissä. Mieheni tykkää kilpa-autoilusta ja minä tykkään laittaa ruokaa ja siivota kotia. Yhteisinä "harrastuksina" meillä on huumori ja puhuminen. Meillä nauretaan paljon, vaikka kyllä tapellaankin joskus.
Meille kummallekin perheen ja parisuhteen hoitaminen (seksi!) ovat elämän tärkeimpiä keskipisteitä, vaikka sitä ei päällisin puolin varmaan kukaan uskoisi, koska ollaan kumpikin ihan tavallisia juntteja, eikä edes hoikkia.. :-)
Minulle jäi ap:n tekstistä sellainen olo, ettei ap:n mies tunnu arvostavan ja kunnoittavan riittävästi ap:n työpanosta, joka varmasti on perheelle vähintäänkin yhtä arvokasta kuin miehen tekemä työ.
Ap, voisiko miehesi ottaa esim. vanhimmat lapset mukaan seuraavalle viikonloppureissulleen? Ei missään rangaistusmielessä, vaan itsestään selvyytenä. Miksi miehesi ei voisi ottaa vaikka yhtä lasta kerrallaan mukaan laskettelu tai pyöräilyretkelle? (Ja kyllä Mountain bikeenkin saa asennettua turvaistuimen...eikä se ole noloa).
Pikkuhiljaa miehesikin oppisi ymmärtämään, mitä tarkoittaa huolehtia lapsista 24h/vrk. Lisäksi sinulla olisi vähän taukoa ja lapsilla todennäköisesti kivaa!
Mies sanoo, että ei se onnistu kuin vasta sitten kun lapset ovat isoja. En tiedä sitten kuinka isoja täytyy olla, ettei heistä ole haittaa. Sanoo, ettei sitten voi rauhassa tehdä sitä ja tätä jne. Lapsilla varmaan olisi kivaa miehen harrasteissa.
Seksi on minustakin kivaa. Mutta minulle parisuhde on paljon muutakin ja sitä en saa. Ei meillä silitellä, halailla, istuskella muuten vaan vierekkäin. Eipä edes televisiota katsellessa
otitkin miehen vaan siitoskoneeksi, ei sun pidä olettaa, että se haluaa mitenkään osallistua sinun tai lastesi elämään. Kai tämä oli nähtävissä viimeistään rakkauden hedelmän nro 3 kohdalla.
voisiko sitä aikaistaa?
Tilanteenne olisi silloin tasavertaisempi ja sinun olisi ehkä helpompi vaatia mieheltä vastuunkatoa kodista ja lapsista + itsellesi omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin isä koti-isäksi, sinä duuniin.
Iltasin makaat vaan sohvassa marisemassa, milloin pääset tyttöjen kanssa baanalle.
kyllä usko, että tuo mies suostuu yhtään mihinkään täällä neuvottuun toimenpiteeseen. Eihän se ole luemma suostunut tähänkään mennessä mihinkään. En kyllä näe tässä kuin kaksi vaihtoehtoa, ero tai sitten tyytyminen nykyiseen tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
otitkin miehen vaan siitoskoneeksi, ei sun pidä olettaa, että se haluaa mitenkään osallistua sinun tai lastesi elämään. Kai tämä oli nähtävissä viimeistään rakkauden hedelmän nro 3 kohdalla.
Mulla oli just samanlainen mies ja en ole katunut sekuntiakaan sitä, että otin eron. Elämä on nyt paljon ihanampaa, enkä todellakaan kaipaa ainoatakaan miestä nurkkiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano miehellesi, että nyt lähdet!Aivan suopraan päin naamaa ja näytä sille tämä kirjoittamasi teksti myös.Voimia.
on Suomi pullollaan. Ne on palveltu pilalle jo lapsuudenkodissaan. Se on näet sillä tavalla, että kun on oppinut saamaan aina kaiken, niin haluaa aina vaan lisää. Sitä ikäänkuin sairastuu kyltymättömyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytte kahden kesken pöydän ääreen ja kerrot miltä sinusta tuntuu.
Epätasa-arvoisessa suhteessa olette, eihän tuota kukaan onnellisena jaksa, kuten et sinäkään. Siitä pitää pyrkiä eteenpäin, eli jotain on muutettava.
Koita olla rakentava, älä hauku miestäsi vaan ehdota jotain uutta. Varmasti tulee panemaan hanttiin, ei kai kukaan tuollaisesta hotellista halaisi luopua, mutta koita selittää se miehellesi että niin on parempi, ja että hänelläkin on mukavampaa kun puolisolla ei ole hyväksikäytetty olo.
Ethän halua että lapsesi elävät ja kokevat tuollaisen elämän? Että he oppivat tuollaiset roolit kotoa??
EI EI EI
Tuo ei ole naisen arvoista elämää - LÄHDE! Miehesi ei ansaitse sinua eikä lapsiaan jos hän oikeasti elää noin.
Ensimmäistä kertaa täällä pakko todeta: JSSAP!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olevansa edes tarpeellinen?
Vähän kuullostaa että olet äidin roolissa suhteessa mieheesikin. Luulet tekeväsi kaiken oikein mutta et ole itsekään tyytyväinen, kuten ei näköjään miehesikään. Mihin katosi teidän parisuhde?
Mietipä toistatko lapsuuden perheesi mallia. Toimiko äitisi samalla tavalla? Entä millainen oli miehesi perheen malli?
Ehkä teidän pitäsi oikeasti keskutella näistä rooleista, joihin olette ajautuneet, kun kumpikaan ei ole oikein tyytyväinen.
sentään lievempi tilanne ja silti tunnen oloni epätyytyväiseksi ja hyväksikäytetyksi. Sikäli lievempi, että mieheni viihtyy kotona ja osallistuu lastenhoitoon, kun huomautan asiasta. Tsemppiä!
Että itsekin olisin yhtä vapaa kuin toinen aikuinen, siis sellainen vapaa kuin nyt lapsia omaava vanhempi voi olla. Suhde saisi olla tasa-arvoisempi. Eikä se ole mielestäni liikaa vaadittu. Voihan vaan kuvitella, millaista elämä tulee olemaan kun palaan työelämään takaisin. Hulluksihan tulen.
lapsilukua myöten! Itselläni tuo tilanne kesti vuosia ja pari vuotta sitten mitta täyttyi ja iskin erolapun pöytään ja sanoin lähteväni katsomaan asuntoa minulle ja lapsille.
No meillä tilanne päättyi onnellisesti; mies tajusi vasta tuossa vaiheessa, että en ole jankannut asioita turhaan ja epäkohtia käytiin sitten puolen vuoden ajan läpi itkun ja hampaiden kiristyksen kanssa. Mies jopa varasi avioliittoneuvojalta ajan, jossa käytiin muutamaan otteeseen.
Ja kas, mies osallistuu kotitöihin, on lyhentänyt työpäiväänsä, vaikka joutuukin vielä ajoittain matkustelemaan paljon. Kotona on nykyään mukava olla, kun siellä on yhden vanhemman sijasta kaksi aikuista ihmistä. Meillä menee nykyään paremmin kuin ennen, siitä olen todella iloinen! Kummallakin on omaa aikaa käydä urheilemassa, nähdä kavereita jne. Huumorikin on löytynyt, se ehti olla hukassa ihan liian kauan, kun elämä oli yhtä taistelua ja elämistä toisen ehdoilla.
Tsemppiä!! Toivottavasti tarinani auttoi edes vähän.
Siis onko suhteen alusta lähtien mies käyttäytynyt näin vai onko käytös muuttunut selkeästi jossain vaiheessa?
Jos tämä on ollut näin alusta asti, niin sanoisin, että olet tavallaan hyväksynyt tilanteen, kun olet perheen hänen kanssaan perustanut. Jos tilanne on muuttunut jossain vaiheessa, niin hankala juttu. Pariterapia voisi auttaa, tai ainakin perinohjainen keskustelu. Sano, että harkitset eroa, jos tilanne ei muutu.
Kun menin naimisiin, äitini neuvoi että muistat sitten kanssa antaa miehelle tarpeeksi usein ettei sen tarvitse mennä vieraisiin ja ottaa eroa sinusta. Tästä juontuu se ajatus, että pakko antaa ettei mies vain jätä. Tunnenkin älytöntä syyllisyyttä, jos vierähtää pari viikkoa ilman seksiä. Ja kuitenkin kun on 3 pientä lasta, jotka yölläkin valvottelee, mikäs ihme on ettei seksielämä ole säännöllistä eikä sitten huvitakaan kun kaikki on esimerkiksi yhtä aikaa päiväunilla. Jos illalla nukahdan yhtäaikaa vauvan kanssa ja mies haluaa, se herättää ja sitten olen vihainen ja sitten mies on vihainen kun "ei koskaan saa".
Mies kotona nähnyt mallin jossa vaimo palvelee miestään ja kai se tuntuu luulevan, että kun saa minut naimisiin ja parit lapset siihen, niin olen sitten siinä kiinni. Jotenkin tuntuu, että ajattelee että minun on vain pakko toimia niin kuin hän haluaa ja sanookin joskus että jos ei sovi niin sen kun lähdet, lapset ei lähde.
Että elämä jaksaa olla vaikeaa joskus.
Kun mies on kotona, on kireää myös lapsille. Kun olemme keskenään päivän pari, alkaa ikään kuin helpottaa ja juuri kun alkaa olla sellaista keveää. Mies tulee kotiin vaikka jostain harrastusreissusta ja se on siinä se keveys. Ilmapiiri kiristyy välittömästi.
Tuntuu, että kaikki aika on kädet täynnä ja ei sellaista oikeata vapaata ole lainkaan. Vaikka kotona olenkin. Ei ole päivää, ettei minun tarvitsisi huolehtia mistään, saisi vain olla möllöttää lasten kanssa. Ja mennä vaikka ulos heidän kanssaan, ilman velvoitteita. Aina on jotain. Yritän tehdä viikolla kaiken, että viikonloppuina saisi edes huokaista. Mutta ei se vaan onnistu.
Lapset meni mummolaan ja yritin puheyhteyttä. Nyt mies murjottaa tuolla sohvalla ja katsoo telkkua. Yritin aloittaa keskustelua asioista, mutta mies sanoo vain että ei sitten ole seksiä, eikä hän enää ehdota seksiä ja asiat on siinä. Ei se näe muussa mitään häikkää ja sanookin, että älä ala sekoittaa asioita. Hänen silmissä seksi ja muu yhdessä olo on AIVAN eri asioita... Puhumattakaan mistään muusta asioista. Ja ei miehelle vaikuta kirjoittaa, joskus kirjoitin parin sivun kirjeen. Ei se sitä halunnut lukea. Koetin pari päivää saada lukemaan, mutta miten sitä väkisin. Kun minä olen vain väärässä ja piste. Kaiken siis ratkaisee se, että mies saa seksiä. Mutta kun olen sitä yrittänyt ja siinä nyt ei ole ratkennut mikään muu ongelma kuin se ettei miehen tarvitse olla puutteessa. Muu on pysynyt tasan ennallaan.