Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ei tyydy mihinkään. (ov)
15.04.2009 |
Naimisissa, 3 lasta, oma koti ja kodin ja lapset hoitava kotiäiti. Miehellä on aina ruoka pöydässä kun tulee kotiin, puhtaat vaatteet kaapissa, asiat hoidettu niin ettei miehen tarvitse miettiä hoitamattomia laskuja yms. asioita lainkaan. Ja olen koettanut "antaakin" säännöllisesti, vaikkei itselläni aina halutakaan. Mies saa usein käydä äijien saunailloissa, harrastaa mikä milloinkin kauteen sopii.
Olen päävastuussa lapsista aina, kun mies on töissä, illalla kotona, viikonloppuisin ja miehen lomillakin. Itse jos ilmoitan että lähden lenkille, se asia pitää tietää vähintään päivää ennen jotta mies tietää sopiiko vai ei. Mies taas voi ilmoittaa samana päivänä, että "kalle" tulee saunomaan ja viikonlopuksi ja menemme sinne tai tänne. Minulta ei siis koskaan kysellä sopiiko jokin asia vai ei, tai jos kysyykin ja minulle ei sovi, mies tekee silti niin kuin haluaa. Ei ota huomioon perhettä kokonaisuutena vaan perheen on oltava hänen ehdoillaan, vaikkei tätä ääneen sanokaan.
Ja miehen mielestä minä olen aina se hankala, en anna tarpeeksi usein, hän ei koskaan saa tehdä mitään, ei koskaan saa mennä mihinkään. Valitan tyhjää kun hän joka viikko ostaa kaljaa, valitan tyhjää kun hän heittelee vaatteita milloin lattialle, tuoleille, sängyn alle, pyykikorin viereen. Valitan tyhjää, kun hän ei tee kotona ollessaan muuta kuin makaa sohvalla ja katsoo televisiota. Ja välillä tuntuu että päivä päivältä muuttuu vain pahemmaksi.
Mitä tehdä kun ei puhuminen auta ja miestä ei vain huvita, kaikkeen sanoo vain että mitäs sitten tai mitä valitat tai naama kiinni? Ja mitä enemmän mies käskee pitää naaman kiinni, sitä enemmän raivostun hänelle ja sanon joka asiasta minkä vaan keksin. Ja sitä sanomista sitten riittääkin... Halutkin on kadonneet kuin tuhka tuuleen, kun tuntuu että olen aina jossain antajan roolissa, jolta halutaan aina jotain. Jos ei vapaata menemistä, niin säännöllistä panoa. Olen alkanut jotenkin kokea olevani alisteisessa suhteessa, josta on vaikea päästä enää ylös. Kuitenkin ajattelen, että erota en halua koska on pieniä lapsia ja viimeinen mitä heille haluaisin antaa, on rikkinäinen koti.
Kommentit (45)
Mutta otapa itseäsi niskasta kiinni ja rupea järjestelmään asioita: hanki eropaperit, hae kaupungilta kämppää, ota yhteyttä sosiaalitoimistoon josta saat apua.
Ja ota ne lapset mukaasi!
Ja tsemppiä sinulle, kyllä sä pärjäät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan lataat asiat miehellesi ja sanot, että tämä saa riittää. Voi syntyä suoranainen sota, mutta kannattaa valmistautua etukäteen mahdollisimman hyvin. Ja tosiaan, näytä vaikka tänne kirjoittamasi viestit, jos puhuminen tuntuu vaikealta. Pääasia on, että saat viestitettyä miehellesi, että muutos sitten tulee teidän perheeseen, näin ei enää jatku. Jos ei muuten, länttäät eropaperin miehesi käteen. Eihän siitä mitään tule, ettei voi edes miehelleen puhua.
Voimia ja rohkeutta!
Samat asiat mitä tännekin kerroit ja viet lapset mukanasi lomalle (mummolaan, hotelliin, siis ihan minne tahansa kunhan on kaukana). Annat miehen itse siivota sotkunsa, laittaa ruokansa ja miettiä käytöstään parin päivän ajan. Voihan olla, että mies on vain tottunut sen kummemmin miettimättä siihen, että joku passaa- kuten sinä passaamiseen. Siitä on tullut itsestäänselvyys eikä hän ymmärrä nyt ollenkaan mistä tuulee.
Jos taas ei ala tulla ikävä lapsia ja sinua -siis vaimona, ei kodinhoitajana- niin harkitsisin vakavasti eroa. Ei tuo ole mitään perhe-elämää lapsille nytkään, ei isä hoida lapsiaan nytkään.
Vaikka niin että et itse ole kotona vaan jätät sen esim. keittiön pöydälle. Ihmetelköön sitä hetken... eiköhän siitä jonkinmoista keskustelua synny.