Miten selviätte vauvan kanssa, te, jotka asutte kaukana kaikista sukulaisista ja joilla

Ei todellakaan joka kunnassa saa hoitajaa halvalla eikä oikein kalliillakaan. Olen itse työssä jossa usein tulee vastaan monien perheiden lastenhoidon tarve. Kotipalvelusta ei saa apua ennen kuin on myöhäistä. Esim. yksinhuoltajaperheen äiti ei saa pariksi tunniksi viikossa kodinhoitajan apua, vaan äidin pitää ensiksi kirjautua sisään psykiatriseen sairaalaan ennen kuin hänen lapsilleen saadaan hoitaja (kun eihän lapsia voi itsekseen kotiinkaan jättää). Kunnallista päivähoitopaikkaa ei saa (ainakaan kovin nopeasti, siis muutamassa kuukaudessa) jos ei ole työ- tai opiskelupaikkaa. Kun päivähoitopaikka vihdoin annetaan, se voi olla kahden tunnin bussimatkan päästä kotoa. MLL:n lastenhoitoa täällä ei ole eikä näköjään työttömiä innokkaita ja luotettavia lastenhoitajiakaan keikkatyöläisiksi. Ystäväni on tosissaan yrittänyt löytää tilapäistä lastenhoitajaa lapsilleen ilmoituksilla ja työkkärin kautta onnistumatta.



Ei ole kaikkialla samanlaista.

76 mainitsemia palvleuita ja ihan neuvolan kautta saimme. Asumme kehä III ulkopuolella kainuussa pienellä paikkakunnalla ja niin saahan tuosta14.20eurostakin tehtyä 76 mainitseman kotitalousvähennyksen -60%,jonka saa merkittyä verokorttiin kuluvalle vuodelle jos haluaa.



Silti ihmetyttää tää martyyriys asenne tässä ketjussa kun vähätellään niitä jotka ovat apua hakeneet käyttäneet veroetuja ja korostetaan omaa huonovointisuustta & väsymystä yms. kun apua tosiaan saa jos vaan haluaa.



palkattua apua mielestäni ei voi kutskua tukiverkostoksi. Jos satuitta huomaamaan niin 76 &77 ei ole tukiverkot lähellä vaan ovat päätyneet ostopalveluin käyttämään omia rahojaan.



Valinnoista siis on kysmys tässäkin asiassa.



Esim mll:ä on melkein joka kunnassa lastenhoitopalveluita tai esim 4h kerholla, joten jos haluaa niin niitäkin voi käyttää.

Itse olen varmaan ylihuolehtija (tai katsonut liikaa telkkaria ; ) ) mutta en ainakaan pieniä lapsia luottaisi kenelle tahansa tytterölle. Tietenkin on eri, jos lapset ovat jo isompia, esim. 4-5-v. ja ylöspäin, jotka jo ymmärtää asian ja ihan nauttii, jos joku jaksaa lukea kirjoja ja leikittää. Mutta sitä pienemmät kyllä on vähän eri asia. Ja jos meno on illalla ja hoitajan pitäisi yksin hoitaa iltarumbat ja laittaa nukkumaan esim. kaksi tai kolmekin pientä - no, kyllä se varmaan kokeneelta sujuu mutta joltain 16-v. teiniltä voi mennä sormi suuhun. Toki, jos kotona on pikkusisaruksia tai muuten on paljon kokemusta, voi homma hoitua ihan hyvinkin. Mutta itse en jotenkin raaskisi/tohtisi jättää esim. omaa 1,5-v. vieraan teinitytön hoitoon. Mulla on ehkä huono perusluottamus ja liikaa tietoa, mitä kaikkea voi mennä vikaan (pahimmillaan lapsen pahoinpitely hoitajan toimesta). Täällä meillä päin ne MLL:n hoitajat on just jotain muutaman tunnin kurssin käyneitä lukiotyttöjä, mitään kokeneita "hoitotätejä" ei löydy.

Itse olen varmaan ylihuolehtija (tai katsonut liikaa telkkaria ; ) ) mutta en ainakaan pieniä lapsia luottaisi kenelle tahansa tytterölle. Tietenkin on eri, jos lapset ovat jo isompia, esim. 4-5-v. ja ylöspäin, jotka jo ymmärtää asian ja ihan nauttii, jos joku jaksaa lukea kirjoja ja leikittää. Mutta sitä pienemmät kyllä on vähän eri asia. Ja jos meno on illalla ja hoitajan pitäisi yksin hoitaa iltarumbat ja laittaa nukkumaan esim. kaksi tai kolmekin pientä - no, kyllä se varmaan kokeneelta sujuu mutta joltain 16-v. teiniltä voi mennä sormi suuhun. Toki, jos kotona on pikkusisaruksia tai muuten on paljon kokemusta, voi homma hoitua ihan hyvinkin. Mutta itse en jotenkin raaskisi/tohtisi jättää esim. omaa 1,5-v. vieraan teinitytön hoitoon. Mulla on ehkä huono perusluottamus ja liikaa tietoa, mitä kaikkea voi mennä vikaan (pahimmillaan lapsen pahoinpitely hoitajan toimesta). Täällä meillä päin ne MLL:n hoitajat on just jotain muutaman tunnin kurssin käyneitä lukiotyttöjä, mitään kokeneita "hoitotätejä" ei löydy.

-- en kyllä lähtisi omia 3 lastani jättämään kenelle tahansa hoitoon! Se on totta että kolmen lapsen nukkumaanlaitossa on sellainen työ ja siinä on niin monta työvaihetta että kyllä sen henkilön pitäisi olla todella kokenut lastenhoitaja tai tuntea lapset todella hyvin.

Meidänkin lapsista yhdellä on monia asioita joita pitää muistaa ennen kuin hänet voi laittaa nukkumaan. Ei saisi juoda paljon illalla, sitten pitää muistaa kehottaa pissalle ennen nukkumaan menoa, sitten pitää antaa Minirin-tabletti, sitten hammastuki suuhun ja kuminauhoilla sekin vielä kiinni jne jne. Sitten kaksi muuta lasta vielä päälle, joista yksi vielä niin pieni ettei haluaisi jäädä yksin huoneeseensa vielä nukkumaan. Kutsu nyt tänne sitten joku kokematon teini!

Anopin hoteisiin jätän lapset kyllä oikein mielellään, mutta mua on aina tympinyt ajatus jättää lapset "noin vain" jonkun vieraan hoitoon. En ikinä käyttäisi mitään Ikean lastenhoitopalveluitakaan.

että tulisi vahtimaan sisaruksia, kun yksi on vietävä hengenahdistuksen takia sairaalaan?



Tässä on ihan konkreettinen esimerkki tukiverkottoman ihmisen ongelmista, joita ei noin vain rahalla korvata.



Kun mies on usein työmatkoilla, noita stressitilanteita on usein, kun miettii, että onko tämä nyt niin vakavaa, että pitäisi lääkäriin mennä.



Ystävät ovat ihania, mutta ystävyyssuhteiden luomiseen menee aikaa, ja uudella paikkakunnalla on ankeaa herätellä puistotuttuja keskellä yötä. Ja monet ystävät taas toisaalta käyvät työssä, ei heitäkään kehtaa herätellä.

Täällä av:lla on vain niin kiva kohottaa itseään ja kehuskella miten ITSELLÄ kyllä on sellaisia tuttuja vaikka pilvin pimein joille voi soittaa keskellä yötäkin...



Se on totta että jos muuttaa jollekin paikkakunnalle niin sehän kestää vuosikausia ennen kuin luo sellaisia suhteita, että edes kehtaisi pyytää apua! Itse muutimme viime vuonna tänne missä nyt asumme ja nyt vasta on alkanut kehittyä jonkinlaisia suhteita naapureihin. Silti en saisi heistä mitään apua kriisitilanteissa:/. Useimmilla on itsellä pieniä lapsia tai ovat työelämässä.



Me olemme pärjänneet suht hyvin vain sen takia että mies on iltatöissä ja siksi on usein voinut viedä lapsia lääkäriin päiväsaikaan tai on voinut vahtia lapsia että minä pääsen hammaslääkäriin. Mutta iltaisin olen sitten ollut yksin...:/.

vienyt lapsia pienellä paikkakunnalla MLL:n hoitopisteeseen pariksi tunniksi ja isossa kaupungissa (muuton jälkeen) kauppakeskuksen lapsiparkkiin ja kuntosalin lapsiparkkiin. Siis ihan jo alle vuoden ikäisestä muutaman kerran. Työnantajan ollessa hankala olen joutunut palkkaamaan teinityttöjä/opiskelijoita hoitamaan flunssaista lasta.



Asennekysymys tämä on. Ja en sano että mielelläni olen tehnyt niin, mutta kun tukiverkkoja ei ole niin ei ole.



Katkeruudesta sen verran että kyllä on katkeruus lähellä kun sukulainen vain voivottelee meidän hankalaa tilannetta, mutta kieltäytyy auttamasta. Ja samaan hengenvetoon kehuu miten on aina valmiudessa hoitaa omaa lapsenlastaan.



Katkeruudesta pääsin kun päätin pitää kunnolla etäisyyttä tällaisiin sukulaisiin.

on taas lastemme serkulla ollut sitä ja tätä, ja yhdessä ovat vieneet lääkäriin, ja meidän pitäisi sitten surra ja voivotella yhdessä. Kun heitä on neljä aikuista hoitamassa jatkuvasti yhtä vauvaa, ja me olemme omamme aina hoitaneet yksin, monesti minä ihan yhtenä aikuisena.



Tiedän, että katkeruudesta pitäisi päästä yli, eikä tälle asialle mitään voi, mutta kyllä se kaivertaa.

näitä juttuja. Jos pelkää ettei pärjää ilman tukiverkostoja, niin ei kannata niitä lapsia tehdä. MITÄÄN ei voi laskea tukiverkostojen varaan, ei edes omaa puolisoaan. Lasten kanssa on pärjättävä vaikka yksin tarpeen niin vaatiessa. Jos ei siihen kykene, pahempi homma.



Meillä tukiverkosto tarvittaessa olisi, mutta emme ole tehneet lapsia muiden hoidettavaksi. 3 lasta ja hetken vaan pieniä ovat. Miehen kanssa kahdestaan oltu jossain reilu 7 vuotta sitten. Erikseen tulee joskus käytyä, mutta jos miehelle jotain sattuisi, sitten jäisivät nekin menot.

Meillä ainakin MLL:n hoitajista yksikään ei ole ollut teini tyttö ikää hoitajilla on ollut 35 , 45 ja 60 vuotta.



Ihan hyvin ollaan uskallettu jättää jälkikasvu ammattilaisten hoitoon sillä ovat olleet ammateiltaan lastentarhan opettajia yms vastaavia.



t.87

Miten selviätte vauvan kanssa, te, jotka asutte kaukana kaikista sukulaisista ja joillaei ole ns. turvaverkkoja?

Vaikuttaa siltä, että osa jää kovin avuttomiksi jos on isovanhemmat lähellä. Eivät edes opi seisomaan omilla jaloillaan ja pärjäämään omin avuin.

Aikuisen pitäisi kyllä oppia hoitamaan asiansa niin, ettei joka välissä tarvitse huutaa omia vanhempiaan apuun. Tulee vaikutelma, että ne joilla ei turvaverkkoja juurikaan ole ollut ovat myös oppineet selviämään vaikeistakin asioista itsenäisesti. Mikä minusta ainakin on vain hyvä asia.

Uh, luin tämän ketjun vasta nyt :( Tässä ketjussa on oikein tyyppiesimerkkejä näistä sankariäideistä jotka nostavat itseään jalustalle tällä YKSIN pärjäämisellä. Ja tietenkin siinä sivussa haukkuvat lastenhoitoon apua käyttäviä. Surullista surullista. Mikä meitä naisia ja äitejä oikein vaivaa?

Käykääpä lukemassa tätä ketjua.

http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=1&p_p…

MEILLÄ päin taas lukioteinityttöjä. Mitä höpö höpöä siinä on? Tuleeko ne teidän koulutetut aikuiset hoitajat kenties meidän lapsia sitten hoitamaan? Asun pikkukunnassa eteläisellä Pirkanmaalla.

kaksi lasta, sukulaiset kaukana, ei turvaverkkoa minkäänlaista - paitsi oma perhe eli mies.



En koe asiaa edes ongelmalliseksi, kyllähän sitä aikuinen ihminen itse osaa lapsensa ja asiansa hoitaa. Mikä siinä vauvanhoidossa sellaista olisi että pitäisi olla sukulaisten ympäröimä?



Meillä kaksi alle kouluikäistä ja esim. kaksi muuttoa ollaan miehen kanssa hoidettu kokonaan kaksin lasten olleessa ihan pieniä. Ei muuttoapua, ei lasten hoitoapua - järjestelykysymyksiä vain.



Hammaslääkärit yms. pitää järjestää niin että toinen vanhemmista on kotona tai sitten mennä lasten kanssa.

Omalla kohdallani tämä on enemmänkin asennoitumiskysymys. Olemme hankkineet lapsen ja myös hoidamme lapsen. Minulla ja miehelläni on velvollisuus tinkiä omista menoistamme niin kauan kuin on tarpeen. Sitä se vanhemmuus ja velvollisuudet vain ovat. Ennen lasta olemme menneet ja matkustelleet niin paljon, ettei muutama vuosi rauhallista elämää tunnu miltään uhraukselta.

Yhteistä aikaa meillä on joka ilta kun lapsi menee nukkumaan ja molemmat pääsemme kyllä omiin menoihimme kun haluamme. En ymmärrä mikä tässä on niin vaikeaa.

Tietysti jos on monta pientä lyhyellä ikäerolla tai perheessä on vain yksi aikuinen tai joku sairastaa, on tilanne toinen.

kaksi lasta, sukulaiset kaukana, ei turvaverkkoa minkäänlaista - paitsi oma perhe eli mies.

En koe asiaa edes ongelmalliseksi, kyllähän sitä aikuinen ihminen itse osaa lapsensa ja asiansa hoitaa. Mikä siinä vauvanhoidossa sellaista olisi että pitäisi olla sukulaisten ympäröimä?

Meillä kaksi alle kouluikäistä ja esim. kaksi muuttoa ollaan miehen kanssa hoidettu kokonaan kaksin lasten olleessa ihan pieniä. Ei muuttoapua, ei lasten hoitoapua - järjestelykysymyksiä vain.

Hammaslääkärit yms. pitää järjestää niin että toinen vanhemmista on kotona tai sitten mennä lasten kanssa.

Ystävien apuun ei kehtaa eikä oikein pystykään tukeutumaan, sillä kaikilla muillakin on pieniä lapsia - miten tässä lykkäisi omat penskat toisten hoitoon, kun heillä on kädet täynnä omissakin?

Ystävillämme (työn kautta tulleilla) ei ole lapsia, joten en uskoisi lapsiani heidän hoitoonsa (eivätkä varmaan ottaisikaan). Muuttoapuna ovat kyllä olleet.

Elämässä on pakko oppia tulemaan toimeen itsekseenkin. Kyllä normaali aikuinen omien lastensa kanssa pärjää. Ei se ole ylivoimaista.

äitini on kuollut, isäni alkoholisti ja anoppi asuu kaukana ja välit ovat huonot. On vauva ja leikki-ikäinen. Ihan hyvin ollaan selvitty, sitä ei osaa kaivata mitä ei ole ollutkaan. Lapset ovat aina mun kanssa ja piste.Saamme virkistystä kun menemme koko porukka jonnekin kivaan paikkaan, vaikka hotellilomalle tms.Itse menen niiden kanssa kaupungille kahville tai shoppailemaan välillä sekä perhekerhoihin. Elämä on ihan hauskaa.

Meillä on kanssa se tilanne, että sukulaiset asuvat kaukana ja osa eri maissakin. Mä en kyllä oikein osannut itse koskaan ajatella, että lasten isovanhemmat olisivat se turvaverkko. Varmasti johtuu siitä, että mulla itsellä on ollut hyvin iäkkäät isovanhemmat, joten sellaista perinnettä meillä ei ole ollut suvussakaan. Miehellä on ollut sama tilanne, toiset isovanhemmat asuneet vielä toisella mantereellakin.



Tästä syystä me ollaan rakennettu omaa turvaverkkoa ihan naapureista ja ystävistä. Ja juuri niistä, joilla on niitä pieniä lapsia. Lastenhoitoapu on järjestynyt kun itse ottaa välillä muiden lapsia hoidettavakseen.



Meillä on ollut helpot vauvat, joten vauva-aikana ei olla erityisemmin apua tarvittu. Vanhempana sitten kyllä.

Itse ainakin myönnän, että kaipaan omaa aikaa ja erityisesti yhteistä aikaa vaan miehen kanssa!



Nyt mies lähdössä 7 viikoksi reissutyöhön ja itse olen raskaana... aion ottaa tutun hoitajan meille aika ajoin.



Varsinkin tänä talvena, kun on paljon sairatettu, niin apua olisi tarvittu! ja välillä kuuntelen kateellisena kavereiden puheita, että eivät keksi mitä miehen kanssa tehdä, kun on taas vapaa ilta/päivä. :-)



Eniten olen kateellinen siitä, että toisilla lapsilla on niin hyvät suhteet isovanhempiinsa. Ja heille on ilo mennä sinne esim. yöksi. Jotenkin itse koen, että lapsenlikat ovat ok, mutta arvostaisin enemmän sitä, että lapsi saisi pysyvämpiä suhteita juuri isovanhempiin tai sukulaisiin.



Ja välillä olisi shoppailtavaa, mitä olisi ihana rauhassa miehen kanssa katsoa. Esim. remontoimme kotia. Niin ei ole kiva olla rautakaupassa kitisevien kakaroiden kanssa :-) vaan mieluummin selvittelisimme vaihtoehdot rauhassa miehen kanssa.