Lue keskustelun säännöt.
Tänään ensimmäinen ultra ja jännittää onko siellä kaksoset.....
14.04.2009 |
Kohtu oli lääkärikäynnillä viikko sitten 4-5 vk suurempi kuin olisi pitänyt, viikkoja silloin 11+3.
Pahoinvointi ja kaikki oireet ovat olleet tuplana verrattuna kolmeen aikaisempaan raskauteen.
Jotenkin olen ihan varma että kaksi sieltä tulee, en vain kamalasti uskalla ajatellakkaan koko asiaa. Nuorin olisi vasta tasan kaksi vuotias kun vauva/vauvat syntyisivät...
Onko kenelläkään kokemusta vastaavista oireista ja montako siellä vatsassa sitten loppujen lopuksi oli???
Kommentit (29)
Kaksoset on niin ihania! olette tosi onnekkaita kun saatte kaksoset!!!
t: kaksosten äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos täällä on vielä linjoilla niitä joilla kaksosraskaus ollut, niin kokemuksia mielelläni kuulisin... Tuntuu niin hassulta kolmen yhden vauvan odotuksen jälkeen ajatella että kohta tunnen kahden vauvan liikkeet, taitaa olla aikamoista:)
Minä aavistin kans että odotan kaksosia kun eka neuvolakäynnillä kohtu oli viikkoihin nähden huomattavasti isompi. Kun kaksoset syntyivät edellinen oli 1v4kk ja selvitty on. :) Muista, että vaikka työtä on niin kaksoset ovat yhtäkuin tuplailo!
Meillä kaksoset nyt 1v6kk ja mikä sen ihanampaa kuin seurata kahden saman ikäisen touhuja ja keskinäistä kommunikointia. Työtä toki on, mutta ovat tuoneet kyllä tullessaan paljon iloakin.
Ihanaa odotusta sinulle!! :)
tervetuloa monikko-onnea foorumille kirjoittelemaan muiden monikkoja odottavien tai jo saanneiden kanssa!
T. kaksosten (tyttö ja poika) äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli ihan tippa linssiin kun luin tuota ilouutista....=)
olen kokenut tuon rypäleraskauden kaikessa kaameudessaan. Minun kohdalla pahoinvointi ja alavatsakivut ei kuvaa sitä oikeaa tuskaa ja kipua jota minulla oli. Öisin ravasin suihkun alla heijaamassa kontillani itseäni ja itkin kipukohtauksista. Oksentelin kivusta öisin, päivällä kipu helpotti, olin puhki, olin nuori, lapsi kovin toivottu ja ajattelin, että tämä on tätä alkua, tätä sanoi neuvolakin: neuvolassa ajateltiin, että ensiodottajan vilkas mielikuvitus teettää näin rankat sepitelmät raskausajan autuudesta... puolitoista viikkoa meni ennenkuin pääsin yliopistolliseen gynenpolille!! Siellä tutkittiin ja tutkittiin. Pyydettiin ylilääkäriäkin konsultoimaan. Ja sitten se tuli: rouva hyvä, teille pitäisi varata aika kaavintaan: näytettiin kuvaa "mustasta" ruudusta. Aivan kuin minun olisi pitänyt tajuta mitä se tarkoittaa. Ikinä ole nähnytkään ultrakuvaa ennen sitä itsestäni. Itken... viikko vielä kipuja kun pääsen päiväkirurgiaan ja kaavintaan. Osastolla kuulen viereisestä huoneesta vauvan itkua, vastasynnyttäneitä äitejä viereiset huoneet täynnä, Minä tihrustan itkua ja koitan ymmärtää mikä minun kohdallani menee vikaan. Mieskään ei tunnu ymmärtävän tuskaani. kahden viikon päästä huomataan että 10 verikokeen jälkeen sinä aikana ei ole hcg tasoni laskussa vaan alkaa huimasti nousta uudelleen!! 3 päivän päästä koen taas kaavinnan ja osastolla makaamisen, varoittelun että kohtuni ei ehkä kestä kahta kaavintaa näin lyhyellä ajalla... pelot nousee korkealle itselläni!!! Pelotellaan uhkakuvilla kuin uusi raskaus lisäisi kasvaimen mahdollisuutta, seuraavat kaksi vuotta olen tarkkailussa, ensin joka toinen päivä, sitten joka viikko, joka toinen viikko, kolmen viikon välein...kuukauden välein verikokeissa ja kasvaintarkastuksissa rinnoista, kainaloista jne ja joka kerta sama varoittelu hcg:n uudesta nousemisesta joka johtaisi varmasti kasvaimen muodostumiseen esim aivoihin... itken aina sen ajan kun odottelen verikokeiden tuloksia, mitä jos jotain on mennyt pieleen ja hcg alkaa lisääntymään?? Tekihän se niin ensimmäisen kaavinnan jälkeen!!
Aikaa tuosta on kulunut ja muisto tuosta ajasta on siirtynyt kauas menneisyyteen. Kirjoitan tätä pienen poikani sängystä, johon hän nukahti silittelyyni, viereisessä huoneessa on kaksi pientä prinsessaa jo uinahtaneet tyytyväisinä vällyjen väliin. Huonosta alusta huolimatta, sen jälkeisistä keskenmenoista ja kohdunulkopuolisesta, olen saanut elämääni kalleimmat aarteeni: lapseni <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8v tytön ja pojan äiti, joka edelleen toivoo saavansa ainakin yhden vauvan, taitaa vaan jäädä haaveeksi. Sekundaarinen lapsettomuus kun on meitä kohdannut, mutta olen iloinen siitä että olen saanut edes kaksi lasta, kolme ain ollu haaveissani, mutta.. aina ei voi saada mitä haluaa ja toivoo.
Onnea vielä ja kyllä sä pärjäät, mä uskon sen.
Mulla on kaveri joka on itse identtinen kaksonen ja hänellä on 4 yksöstä ja meinasivat vielä iltatähden niin saivatkin yllätys yllätys iltatähdet, nyt tytöt täyttää 4v kesällä.
Vanhin lapsista 15v ja siitä alaspäin tasaisin väliajoin, kaksosista seuraavaksi vanhin on 8v
En olisi voinut kuvitella että tällää ollaan näin kärsimättömiä:)
Kyllä, kaksi oli, kaksi täysin tervettä ja viikkoja vastaavaa sikiötä!!!
Kun näin heidät ultrassa, kaikki pelot ja kaikki katosivat, nyt tuntuu että näinhän tässä pitikin käydä ja tätähän me odotettiin:) Hullua, mutta näin se mieli näyttää toimivat.
Kaikki oli siis hyvin, laskettua aikaa siirrettiin kolmella päivällä eteenpäin.
Ovat erimunaisia ja toinen oli hyvinkin aktiivinen:) Kokoajan katosi ultran alta ja hävisi jonnekkin pimeyteen.
Toinen taas killui koko ajan kuvattavana:) Oliskohan tyttö ja poika.
Nyt sitten vain sitten eteenpäin, rankkaa varmasti tulee olemaan kun kuopus on todellakin vasta 2v kaksosten syntyessä, mutta onneksi isommat ovat jo sitten 5 ja 6v. Että terkkuja vain tutuille jotka eivät asiasta vielä tiedä;)
Ohhoh, kyllä elämä jaksaa yllättää...