Eroaisitko vai jäisitkö?

kuitenkin keskustella miehen kanssa.



ja miehellekin sitä vastuuta, ei se lapsi ole. Hoitaa vaan asiat eritavalla kuin sinä

Olet varmaan aikanasi rakastanut miestä mutta suhde on väljähtynyt hoitamisen puutteessa. Menkää vaikka ammattilaisen juttusille tai koittakaa järjestää kahdenkeskistä aikaa että saisitte "uuden alun".

siis voin lähteä yöksikin pois kotoa jat iedän että lapset ovat hengissä ja voivat hyvin kun takaisin tulen. Tietenkin tämä on todella hyvä asia. Mutta kaikki muu vastuu ei onnistu. Ei pienimmätkään. Esim lapsi myy arpoja luokkansa kanssa. pyydän miestä viemään töihinsä niitä myyntiin. Unohtaa arvat sinne viedä ja näitä esimerkkejä on miljoonia. Mitään isompia juttuja hänen hoitaakseni ole edes laittanut koska ei niitä kumminkaan muista. Tästä syystä ollaan miljoona kertaa riidelty. Olen yrittänyt sanoa että laittaisi vaikka puhelimeen muistutuksen muta ei....



t ap

En näe mitään _pätevää_ syytä erota. Ongelmia kylläkin, mutta itse en tuommoisten ongelmien takia lasten perhettä hajottaisi. Sen sijaan varmaan yrittäisin keskustella ja hakea ulkopuolista apuakin asioihin. Luultavasti yrittäisin itsekin miettiä, että miten ongelmien kierteen saisi katkaistua.

monella eri tavalla. menee max viikko hyvin ja kaikki palaa entiselleen.

Itse olen siinä pisteessä että räjähdän pienemmästäkin mikä tietty pahentaa tilannetta todella paljon.



t ap

Jos teillä ei olisi lapsia niin sanoisin että lähde ja heti. Itse lähdin vastaavasta suhteesta koska tunsin että olen miehenkin äiti eikä rakkautta minun puolelta ollut (suunnittelin, budjetoin yms kaiken...mies tuli minulta kysymään että olisiko hänellä varaa siihen ja siihen, joo...kuulostaa varmaan söötiltä noin aluksi mutta...).



Mutta kun teillä on lapsiakin. En osaa sanoa.

sitä tässä itsekkin just mietin että kun ei sinäänsä ole mitään hyvää syytä erota. Paitsi että lapset joutuvat kuuntelemaan paljon riitelyä ja ilmapiiri kotona ei kamalan mukava silloin tietenkään ole. En haluaisi antaa lapsilleni tällästä kuvaa avioliitosta.



t ap

vai päästä vain helpolla.



Noi kaikki muut ongelmat on ratkaistavissa, jos haluat rakastaa. Vaativat toki töitä teiltä molemmilta, mutta ovat oikeasti aika pieniä. Mutta jos haluat itse olla luotettava, muista, että olet joskus luvannut haluta rakastaa ja luvannut haluta tehdä sen työn näidenkin asioiden ratkaisemiseksi.



Lisäksi voi nkertoa,että jos nyt otat vaan sen helpomman tien ja jätät miehen näillä perusteilla, käymättä läpi sitä, miten asiat ratkaistaan (työnjako, toiselleki nvastuun antaminen ja arvomaailmojen yhteenkasvattaminen) löydät itsesi muutaman vuoden sisään tasan samasta tilanteesta jonkun muun miehen kanssa. Koska vika ei ole yksin sun nykyisen miehesi, vaan myös sun.

että ehkä miehesikään ei rakasta sinua enää (huom! ei loppu-n:ää). Tuo "kiltteys", mitä se sitten onkaan, antaa tulla ja mennä ja mennä, saamattomuus, ehkä se onkin välinpitämättömyyttä sinua kohtaan?

"No en jäis jos en rakastas miestäni turha feikkiliitossa olla..kaikilla on oikeus onneen"



Toisin sanoen sinulla, ei lapsilla. No, tää on NIIN tätä minä-minä-nyky-yhteiskuntaa.

on kuvauksen perusteella ap:n syytä, ei miehen. Joten katso peiliin äläkä käytä lasten hyvinvointia tekosyynä erolle.

Eli jos yhdessäelo ei todellakaan olisi miellekästä, niin omat asunnot. Mutten siis eroaisi, koska päätös on tehty siitä, että sitoudutaan toiseen ja ollaan yhdessä ylä- ja alamäissä. Ja toinen kun rakastaa eikä ole väkivaltainen eikä petä ja on hyvä isä lapsille, niin siltäkin osin en voisi erota vain koska itselläni ei ole rakkauden tuntua toista kohtaan. Tekisin osaltani kaiken mahdollisen suhteen eteen ja kertoisin avoimesti tuntemuksistani toiselle ja yhteinen avioliittoneuvonta voisi olla myös paikallaan.



Rakkaushan on kiintymyksen ja kaipuun tunnetta. Rakkaus on tahdon asia, ja sen eteen voi tehdä töitä. Rakkautta ei aina tarvitse olla, mutta avioliitossa olisi hyvä pyrkiä kuitenkin kunnioittamaan toista, ja jossain vaiheessa se rakkauskin taas puhkeaa.

Mikään noista syistä ei ole mun mielestä niin tärkeitä, että pitäisi kahden lapsen maailma romahduttaa pysyvästi ja peruuttamattomasti.

Olet luvannut rakastaa.

nimim. aika paljon isommista syistä eronnut

Sekö kun mies suhtautuu hälläväliä asenteella siivoukseen eikä imuroi just niinkuin sinä haluat... Tai koska joudut tekemään "kaiken" kotona.



Siis mä en ymmärrä mitä unelmien prinssiä nykynaiset oikein kuvittelee odottavansa.

Eikö ap nuo mainitsemasi negatiiviset asiat ole ihan keskusteltavissa olevia asioita? Ja että tuot ajatuksesi esille että miehen pitää enemmän osallistua.

Todennäköisesti mies on muuten todennut että kun sulle ei mikään riitä niin parempi hänen olla tekemättä. Noin se aika usein menee.



Nykyään naiset taitaa tosiaan olla niitä prinsessoja jotka ei kestä sitä arkea vaan pitäisi olla joku unelmien prinssi siloittamassa tietä ja palvomassa arvon prinsessaa. Ja kun mies ei sitä tee niin sitten pitää alkaa jo vilkuilemaan josko ruoho olisi vihreämpää siellä toisella puolella. No, useimmiten se ei ole.



Toisekseen mun mielestä aika surkeat syyt eroon lasten kannalta.

Vai miten ajattelit selittää eron lapsille..? "No, kun äidistä nyt vaan tuntui siltä etten EHKÄ enää rakasta isiä ja kun isi ei oikein osallistu näihin kotihommiin".

Ymmärrän sinua täysin! Tuntuu kuin kirjoituksesi olisi minun kynästäni. Joka ikinen sana!



Olen todella väsynyt tilanteeseen. Huoh:(

Jokaisessa suhteessa on ne tietyt kompastelukivet. Nuo plussat ovat älyttömän hyviä plussia. Omaa rakkaudettomuuttasi emmit, joten en lähtisi selvittelemään asiaa noin radikaalein keinoin kuin eroamalla.



Ihmiset muuttuvat. Elämä muuttuu. Toki kyseessä on teidän elämänne, mutta mieti vielä ja tosiaan keskustele miehesi kanssa. Älä saarnaa ja muistuttele muistin puutteesta. Inhimillistähän tuo on.



Mieti myös joskus asiaa siltä kannalta, että entä jos eroaisit, löytäisit miehen, johon rakastuisit ehkä lujaa, ette koskaan riitelisi, mies antaisi sinulle kaiken periksi ja puhuisi koko ajan tunteistaan. Siivoaisi mielellään ja olisi tarkkaakin tarkempi kodin järjestyksestä. Tekisi kaiken puolestasi. Kävisi kaupassa, maksaisi laskut jne. Olisi rohkeasti selvittelemässä puolestasi asioita, jotka sinua arvelluttaisi. Arvomaailmanne kohtaisi mielestäsi.



Kun muutama vuosi kuluisi, huomaisitkin, että sinun lapsillasi entisestä suhteesta ei ole niin väliä tälle uudelle miehelle. Kaikki menemiset ja tulemiset pitäisi olla tarkasti tiedossa, jotta koko ajan tarkasti mies on perillä missä mennään. Kertoisi avoimesti, kenestä ystävistäsi tai sukulaisistasi ei pidä ja kieltäisi tapaamasta heitä milloin haluat. Rahantuhlauksesta naputusta, kodin epäjärjestyksestä naputusta ja syyttäviä katseita lasten suuntaan. Luvan kysymistä rahan käyttöön.



Itse mies kulkisi milloin haluaa, missä haluaa. Ihme selitystä, mutta menee ja tekee mitä haluaa. Et voisi luottaa ollenkaan, mitä mies tekee yksin tai lasten kanssa. Koska mies olisi niin tarkka ja järjestelmällinen, luonnekin olisi todennäköisesti aika tarkka ja terävä. Pahansuopaisia kommentteja ja pieniä tikareita aina, kun ei menisi mieliksi. Ei haluaisi enää lapsia kanssasi, koska sinullahan on jo lapsia tai sitten toisinpäin. Haluaisi heti lapsia ensimmäisen kolmen huumakuukauden kuluessa, jotta saisi pidettyä sinut hellan ja pyykkivuoren välissä jossakin vaiheessa, vaikka tottakai hän myös osallistuisi pyykkivuorenkin selvittämiseen. Rakkauttaan vakuuttelisi niin paljon ja jatkuvasti, että se alkaisi kuulostaa vain sanahelinältä.



:)



Nooh. Tämä vain tällainen esimerkki, mutta muista, että jokaisella kolikolla on siis puolensa. Mies ei kuitenkaan vaihtamalla kovasti parane. Onnea matkaan!

meilläkin, mutta en missään vaiheessa ole oikeasti ajatellut eroa. Tosin sillä erotuksella, että tunnen kuitenkin rakastavani miestäni... Koen, että pienistä lapsista johtuva väsymys on monien ongelmien takana. Pian aletaan olla voiton puolella... Joskin vauvakuume jo itsellä kummitteleekin ;)

Nythän vain teillä kummallakin pitää käydä läpi se, että mitä avioliittolupaus tarkoittaa. Siinähän tahdotaan rakastaa myös vastoinkäymisissä. Nyt ap:lla hiukan enemmän tahtoa rakastamiseen ja sitten ulkopuolista apua hakemaan.



Avioero on sellainen asia, joka vaikuttaa lasten elämään vuosikymmeniä ja saattaa jopa haitata heidän kykyään solmia ihmissuhteita. En kovin helposti tekisi sitä päätöstä, vaan paljon painavammat syyt tarvittaisiin.



Mun mielestä ap kuulostaa siltä, että yrität ohjata miehesi elämää samalla lailla kuin lastesi. Esim. toi arpajuttu on hyvä esimerkki. Eikö kannattaisi tehdä mieluummin niin, että lapsi kysyy isältään, että voitko auttaa ja isä lupaa (tai ei lupaa) lapselleen. Eihän sun siihen tarvitse puuttua millään lailla.