Lue keskustelun säännöt.
Verenvuoto alkuraskaudessa :(
12.04.2009 |
Olen raskaana rv 6+6 ja vuodan verta. En yhtä paljon kuin kuukautisten aikaan, mutta sen verran kuitenkin että sidettä saa pitää. Tätä on kestänyt nyt reilun vuorokauden. Ei ole kipuja, mutta muuten hyvin menkkamainen olo. Pelottaa aivan sairaasti. Terveyskeskuksessa eivät suostu tutkimaan ennen kuin on rajummat oireet. Joudunko siis elämään tässä pelossa ja ahdistuksessa ties kuinka kauan? Olen yksin kotona ja tuntuu että pää hajoaa pian.
Kommentit (84)
Olisiko sinulla mahdollisuutta päästä vaikka heti huomenna yksityiselle ultraan. Maksaahan se mutta voisi olla hintansa väärtti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enää ei ahdista juurikaan. Tuntuu kuin sitä ajanjaksoa ei olisi koskaan ollutkaan. Tosin muiden raskaudet (lähinnä) kavereiden raskaudet tuntuu pahalta ja välttelen heidän seuraa kun ei ole kiva katsella ultrakuvia ym. sillä ne pahentaa muistoja. Se "lorahtaminen" pönttöön oli sellainen kuin joskus menkkojen aikaan tulee iso määrä verta ja se sitten värjää koko veden veriseksi. Ei mitään tulvaa kuitenkaan...sitten sen jälkeen kun olin saanut lääkkeet tuli enemmän pitkää venyvää verta...kaikki ne raskausmateriaali. Toivon kuitenkin sinulle vielä voimia uskoa, että kaikki olisi ok. Ja saikkua saat kun haet vaan. Varmaan lepo kotona tekee hyvää muutaman päivän ajan.
Minulla samanlainen tilanne viime syksynä. Verta tuli ensin paljon ja vuoto rauhoittui sitten ja muuttui verensekaiseksi ja rusehtavaksi. Vuoto alkoi perjantaina ja sain samat ohjeet Jorvista kuten tähän ketjuun vastannut kätilökin antoi. Vasta tiistaina sain ajan ultraan (yksityiseltä koska neuvolasta en saanut lähetettä) ja kaikki oli kunnossa. Sikiö (tai alkio se vielä siinä vaiheessa oli) oli siellä missä pitikin ja sydän sykki. Sitä rusehtavaa vuotoa tosin jatkui n. kolme viikkoa. Nyt on menossa rv 34. Toivottavasti kaikki menee hyvin.
Iso voimahali sinulle!
Suosittelen, että haet sairaslomaa! Sinulla on siihen täyi oikeus.! Itsellä yksi keskenmeno oli takana ja ku seuraava alkoi niin viikolla 8 alkoi vuoto.
Kävin äippäpolilla ja gynegologi määräsi minulle viikon sairaslomaa.
Se on hyvä joka tapauksessa tossa vaiheessa, jos uhkaava keskenmeno, on kuitenkin hyvä levätä ja jos menossa kesken tarvitset sairaslomaa joka tapauksessa. Rankkaa henkisesti ja fyysisesti! Mutta ilmanmuuta jää edes pariksi päiväksi saikulle.. Lupaatko? :)
Niin ja mulle syntyi tuosta raskaudesta poika täysillä viikoilla!
Nyt olisi ap:n syytä levätä. Soita aamulla neuvolaan ja pyydä aika, tarvitset saikkua.
Sitten soitto töihin, että olet kipeä, vaikka mahataudissa tai flunssassa.
Ei niiden tarvitse ihan kaikkea tietää, ainakaan heti. Voitko olla pari päivää poissa ilman saikkulappua? Pääsisit siihen ultraankin.
Suosittelen, että haet sairaslomaa! Sinulla on siihen täyi oikeus.! Itsellä yksi keskenmeno oli takana ja ku seuraava alkoi niin viikolla 8 alkoi vuoto.
Kävin äippäpolilla ja gynegologi määräsi minulle viikon sairaslomaa.
Se on hyvä joka tapauksessa tossa vaiheessa, jos uhkaava keskenmeno, on kuitenkin hyvä levätä ja jos menossa kesken tarvitset sairaslomaa joka tapauksessa. Rankkaa henkisesti ja fyysisesti! Mutta ilmanmuuta jää edes pariksi päiväksi saikulle.. Lupaatko? :)Niin ja mulle syntyi tuosta raskaudesta poika täysillä viikoilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No juu, itse en ole kyllä yhtään yllättynyt tuosta päivystyksen toiminnasta.. Olen menettänyt uskoni julkiseen terveydenhuoltoon jo ajat sitten. Olen mm. itse joutunut diagnisoimaan iskiaksen ja muuta kivaa, kun lääkärit vaan ei ehdi/osaa. Ymmärrän kyllä, ettei minun tai vauvani vointi kiinnosta niitä pätkääkään, mutta voisivat kuvitella itsensä tällaiseen epätietoiseen tilanteeseen...
Minun tietääkseni keskenmenossa raskausoireet voivat jatkua vielä pitkäänkin ja myös raskaustesti saattaa näyttää plussaa.
Pitäisiköhän sitten jäädä saikulle... ja soitella heti huomenna sinne äitiyspolille. Epäilen kyllä, että tämä vuoto tästä vielä jatkuu. Yksityiselle saattaisi päästä jo huomenna (ainakin jos nettivarausjärjestelmään on uskomista), mutta en kyllä mielellään menisi jos on mahdollisuus päästä julkiselle puolellekin. Mielestäni olisin sinne oikeutettu, mutta sää nähdä ovatko taas eri mieltä.
-ap
Kohdunulkoinen oireilee käsittääkseni aina kovalla kivulla, jos sitä ei ole, niin tuskin ultrataan.
Ensimmäisessä raskaudessani tuli about tippa verta ja lähdin saman tien polille, jossa ultrattiin - "koska olin sinne saakka kerran vaivautunut". Noin kuuden tunnin odottelun aikana ei tullut lainkaan verta, ja kuvittelin, että selvisin säikähdyksellä- Kyseessä oli kuitenkin tuulimuna ja jouduin kaavintaan.
Seuraavassa raskaudessa tuli hieman ruskeaa vuotoa ja lähdin taas polille varustautuneena kaavintaan. Nyt lapsi on jo leikki-ikäinen, joten sillä kertaa tosiaan selvisin pelästyksellä.
KAikkea hyvää sinulle, toivottavasti kyse on nyt kystasta, etisestä istukasta tms. ja raskaus jatkuu normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinua ja vauvaasi varten ne siellä päivystyksessä ovat, samoin kuin muita sinne tulevia varten! Kyllä pitäisi kiinnostaa sinun ja vauvasi vointi.
Voisitko saada neuvolasta lähetteen pikaiseen ultraan? Soita aamulla ja kysy.
No juu, itse en ole kyllä yhtään yllättynyt tuosta päivystyksen toiminnasta.. Olen menettänyt uskoni julkiseen terveydenhuoltoon jo ajat sitten. Olen mm. itse joutunut diagnisoimaan iskiaksen ja muuta kivaa, kun lääkärit vaan ei ehdi/osaa. Ymmärrän kyllä, ettei minun tai vauvani vointi kiinnosta niitä pätkääkään, mutta voisivat kuvitella itsensä tällaiseen epätietoiseen tilanteeseen...
Minun tietääkseni keskenmenossa raskausoireet voivat jatkua vielä pitkäänkin ja myös raskaustesti saattaa näyttää plussaa.
Pitäisiköhän sitten jäädä saikulle... ja soitella heti huomenna sinne äitiyspolille. Epäilen kyllä, että tämä vuoto tästä vielä jatkuu. Yksityiselle saattaisi päästä jo huomenna (ainakin jos nettivarausjärjestelmään on uskomista), mutta en kyllä mielellään menisi jos on mahdollisuus päästä julkiselle puolellekin. Mielestäni olisin sinne oikeutettu, mutta sää nähdä ovatko taas eri mieltä.
-ap
Itse olen nyt viidettä kertaa raskaana, takana kaksi keskenmenoa alkuraskauksissa. Olen myös saanut kaksi tervettä, täysiaikaisena syntynyttä lasta.
Molemmat keskenmenoni etenivät nopeasti. Jo muutamassa tunnissa vuoto voimistui ja viikon kuluttua kohtu oli oletettavasti tyhjä. Raskausviikkoja oli molemmilla kerroilla 6.
Kummankaan keskenmenon aikana tai jälkeen mitään tutkimuksia ei tehty. Sanottiin vain joka puolelta, että se on niin kovin yleistä. Henkinen kipu oli se suurin, jota ei missään huomioida.
Lohtuna voin sanoa, kuten jo joku tässä ketjussa aiemminkin, että keskenmeno ei sulje mahdollisuutta saada myöhemmin lapsia. Ovat vaan valitettavan yleisiä:(.
Jos siis kohdallasi on kyse keskenmenosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä saanut onnellista loppua meidän tarina...
Menin jo eilen illalla uudestaan päivystykseen, kun kivut olivat sen verran kovat. Vaadin päästä äitiyspolin puolelle ja ultrattavaksi ja pääsinkin. En joutunut edes kauaa odottamaan, kun pääsin mieslääkärin vastaanotolle. Ensin mitattiin verenpaine, se oli yllättäen paljon normaalia painettani korkeampi... Sitten ultrattiin. Löytyi "raskaussäkki" niin kuin lääkäri sanoi, mutta ei sikiötä. Näillä viikoilla olisi jo pitänyt näkyä, jos se siellä olisi ollut. Eli todennäköisesti siis tuulimuna... Eipä lääkäri hirveästi toivoa enää antanut. :( Ottivat verikokeen raskaushormonin selvittämiseksi ja huomenna menen uudestaan kokeisiin, jotta nähdään miten arvot ovat muuttuneet. Luultavasti siis eivät ole nousseet niin kuin olisi pitänyt.
Olo on kaikin puolin kamala. Vuotoa tulee ja eilen illalla minusta oli lisäksi tullut ulos sellainen nahkariekale, mikä lie osa kohdusta. Se oli hirveän näköistä. Lisäksi kipuja on koko ajan ja jouduin ottamaan Panadolia vahvempaa särkylääkettä, kun ei se Panadol juurikaan auttanut. Itkenyt olen enemmän kuin koskaan ennen. Ahdistaa ja aina kun ajattelenkin asiaa, meinaa iskeä hirveä paniikki, kun tajuan että emme oikeasti saa vieläkään vauvaa. Emme vielä tänäkään vuonna. Seuraava mahdollisuus menisi reilusti ensi vuoden puolelle ja sen tuntuu niin kaukaiselta. Ihan liian ahdistava pelkkä ajatuskin, että pitäisi jälleen odottaa ties kuinka kauan.
Sain sairaslomaa nyt tämän ja huomisen päivän, mutta aion hakea sitä lisää loppuviikoksi. En voi edes kuvitella meneväni töihin. Työpaikalla lähes kaikki naiset (sopivan ikäiset siis) ovat joko raskaana tai äitiyslomalla. Kaikki muut paitsi minä. En kestä nähdä yhtään isoja vatsoja käytävillä kun oma kohtuni on tyhjä. Lisäksi miehen serkun vaimo on synnyttämässä varmaan ihan näillä hetkillä ja aiemmin ollaan osoitettu suurta mielenkiintoa heidän tulevaa vauvaa kohtaan. Mitähän nyt mahtavat ajatella, kun en kestä edes kuulla tulevaa ilouutista... Toinen sukulaisvauva syntyy toukokuussa. Oltiin jos ehditty iloita, että on sitten pari samana vuonna syntynyttä pikkuserkkua meidän vauvalle. Vaan eipä olekaan. Tai siis heidän vauvat kyllä on, mutta meidän vauvaa ei koskaan ollutkaan.
-ap
....
....
Hoitaja sanoi eilen, että seuraavien kuukautisten pitäisi alkaa 3-5 vkon päästä. En usko alkuunkaan, että minulle kävisi noin, koska kiertoni on ollut sekaisin aina siitä lähtien kun lopetin e-pillerit. Tuskinpa riittää edes tuo 5 viikkoa, kun pisimmillään kiertoni on venynyt lähemmäs 90 päivän pituiseksi. Ja miten pahasti tämä km sitten on sekoittanut elimistön, sitä voi vaan arvuutella. Joka tapauksessa, haave uudesta vauvasta tuntuu mahdottomalta ajatukselta, ei siksi etten haluaisi yrittää, mutta kyseessä on minä ja minun ongelmallinen elimistöni, joka ei selvästikään ole tarkoitettu lasten tekoon. Niin monta kertaa tämä kroppa on jo tuottanut toimimattomuudellaan pettymyksen, että luotto siihen on pyöreä nolla.
Mies on onneksi ollut tukenani. Tosin tragikoomisen tästä tilanteesta teki vielä se, että mieheeni iski eilen jokin ruokamyrkytys/vatsatauti. Kovat vatsakivut, mutta ei muuten mitään vatsataudin oireita. Kärsimme sitten molemmat kivuistamme pitkin päivää. Illalla mies kävi myös näyttämässä itseään siellä päivystyksessä ja joutui odottamaan pitkän aikaa. Siinä sitten vuorotellen kävimme lääkärillä ja viestittelimme toisesta päästä sairaalaa väliaikatietoja. Vasta puolen yön jälkeen pääsimme kotiin ja olo oli kyllä varsin maahan lyöty molemmilla. Vähän liikaa yhdelle kertaa. Tätä toista pääsiäispäivää emme kyllä unohda koskaan enkä aio enää ikinä viettää pääsiäistä. Olen aina vierastanut pääsiäistä ja siihen liittyy muutenkin ikäviä muistoja, mutta tämä oli kyllä ihan piste ii:n päälle.
En tosiaan tiedä miten tästä jatkaa.. Paluu arkielämään tuntuu mahdottomalta, kun kaikki toivoni olivat vauvassa.. Vihaan työtäni, minulla ei ole tässä kaupungissa paljoa kavereita eikä vapaa-aikani ole kovinkaan kummoista. Olen haaveillut perheen perustamisesta jo pitkään ja se on ainoa mikä minua kiinnostaa. Haluaisin jo alkaa elää perhe-elämää, mikään kaverieni suosima baareilu yms ei vaan jaksa enää kiinnostaa. Mihin sitten tästä enää palaan? En kestä työssäni enää hetkeäkään, mutta muutakaan työtä ei ole alaltani eikä tässä kaupungissa tarjolla. Muutto taas ei tule kysymykseen, kun mies sai täältä juuri uuden vakipaikan ja nauttii kovasti työstään. Ainoa mikä minua motivoi ämä viime viikot oli ajatus, että syksyllä pääsen mammalomalle... lopullisesti pois tuolta. Nyt kun en pääsekään, miten ihmeessä jaksan sitä kamalaa työtä päivästä toiseen. Masennun jo pelkästä ajatuksesta. Tästä keväästä ja kesästä piti tulla onnellinen, odotuksen täyteinen aika meille molemmille... Mitäs nyt sitten. Odotellaan niitä menkkoja ja sitten siitä seuraavia menkkoja ja ovulaatiota varmaan syksyyn asti. Onpa kivaa.
Kiitos kaikille tuesta ja toivon sydämeni pohjasta ettei kukaan teistä joudu kokemaan tällaista, enää toiste tai ensimmäistä kertaakaan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikein iso halaus. Olen todella pahoillani suuresta menetyksestänne. Itke, huuda, raivoa, ole pettynyt, surullinen, petetty kaikella syyllä. Myöhäisen keskenmenon kokeneena (rv 14) tiedän, että suru ja kipu ovat valtavat.
Minulla on aina ollut pitkä ja sekava kierto, siitä huolimatta minulla alkoivat keskenmenon jälkeen seuraavat kuukautiset neljä viikkoa keskenmenosta, joten luulen, että sinullakin on toivoa. Toivoa on myös siksi, että sanotaan, että naiset, jotka saavat keskenmenoja, saavat myös vauvoja. Sanotaan myös, että keskenmenon jälkeen raskautuu helpommin.
Meidän menetyksemme osui joulun aikaan ja joulu ei olisi voinut olla pahempaan aikaan kalenterissa sinä vuonna. Joulumieltä ei ollut lainkaan, kaikki joululaulut saivat vain itkemään. Seuraava joulu oli myös haikea, mutta onneksemme olin silloin jo viimeisilläni raskaana ja nyt tämä pikkuihminen, jota silloin odotin, on jo touhukas kaksivuotias taapero. Vaikka kipu silloin oli hirvittävä, nyt ajattelemme niin, että jos emme olisi menettäneet sitä vauvaa silloin, me emme olisi saaneet tätä ihastuttavaa kuopustamme. Ja todennäköisesti se vauva, sikiö, jonka menetimme, ei ollut terve. Mutta raskas oli keskenemnon jälkeinen raskausaikan, millään en saattanut uskoa, että tämä raskaus voisi päättyä hyvin, kun edellinen oli niin surullinen.
Voimia suruusi ja menetykseesi. Hae lisää sairaslomaa, jos siltä tuntuu, mutta älä jää liian pitkäksi aikaa kotiin, sillä kynnys palata töihin kasvaa päivä päivältä.
Minullakin oli tuulimuna ja keskenmeno ajoittui (rv 12) juhannuspäiväksi, joten kokemusta kurjista juhlapäivistä löytyy täältäkin.
Minulla seuraavat kuukautiset alkoivat kuuden viikon kuluttua kaavinnasta (mikä onkin yleinen väli). Uusi raskauskin alkoi aikanaan ja tuulimunan tuoma raskas ja surullinen aika pikkuhiljaa väistyi. Toivon sinulle jaksamista ja voimia, toivottavasti sinulla on läheisiä joille purkaa tuntojasi. Itseäni helpotti nettikeskustelupalstatkin surun ja tuskan käsittelyssä.
Mitähän sitä sanoisi ettei kuulostaisi typerältä...Toivon ja uskon, että myös sinä tulet vielä saamaan lapsen, vaikka nyt usko ehkä horjuukin. Jos tuttavien lapsiuutiset tuntuvat tuskallisilta, voisit ehkä kertoa heille avoimesti tilanteestanne, niin ystävänne/sukulaisenne kyllä ymmärtävät että pidätte hieman etäisyyttä. Läheisten tai vähemmän läheisten ihmisten myötätunto auttaa ja parantaa osaltaan sekin.
Kaikkea hyvää sinulle ja miehellesi ap. Yritä säilyttää usko tulevaisuuteen, vaikka nyt surun aallonpohjassa tietenkin tunteet ja ajatukset ovat hyvin raskaita.
Voimia tosiaan sylin täydeltä ja iso halaus sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun taas jaksat ajatella vauva-asioita ja jakaa tunteitasi, tule tuonne Vauvakuume-palstan Haahujen puolelle. Siellä meitä on monia saman kerran tai useammin kokeneita. Valitettavasti...
Tiputteluvuoto (todella niukka) alkoi viikolla 9, välillä ei tullut juuri mitään, pieni veriviiru vain paperiin pyyhkiessä.
Kun vuotoa oli kestänyt viikon, viimeisinä päivinä ihan aavistuksen lisääntyneenä, niin että aloin käyttämään sidettä, menin päivystykseen.
Lääkäri totesi vuodon olevan niukkaa ja kohtu tuntui selvästi kasvaneen, joten hän oli sitä mieltä että voi olla ihan normaalia vuotoa, mutta käski mennä heti maanantaina naistenpolille käymään.
Siellä ultrattiin ja todettiin että sikiö ei vastaa viikkoja vaan oli noin rv 5 vastaavan kokoinen, mutta keskenmenoa ei voitu todeta koska alkio kuitenkin näkyi ja saattoi olla vain luultua nuorempi. Siitä verikokeisiin mittaamaan hcg ja viikon päästä kontrolliin.
Viikko vuotoa, joka lisääntyi pikku hiljaa ja alkoi loppuviikosta olla jo kuukautisten luokkaa. Viimeisenä päivänä ennen kontrollia vuoto oli reilujen kuukautisten luokkaa aina välillä. Vuotoa ei missään vaiheessa tullut tasaisesti loristen, vaan välissä enemmän ja välissä vähemmän. Kipuja ei ollut oikeastaan lainkaan.
Kontrollissa todettiin, että sikiö ei ole kasvanut vaan on poistunut vuodon mukana, mutta kohdun limakalvot ovat todella paksut, joten jouduin lääkkeelliseen tyhjennykseen. 2x2 pilleriä mukaan ja verikokeen kautta kotiin. Kotona ekat pillerit naamaan, vuoto lisääntyi voimakkaasti ja kivut tulivat aivan järjettömiksi. Toiset pillerit vielä muutaman tunnin päästä ja sitten vain kärvistelyä kotona.
Seuraavana päivänä kontrolli, jossa olin todella kipeä. Kalvot olivat ohentuneet, mutta en joutunut kaavintaan koska olivat kuitenkin ohentuneet niin paljon ja vuotoa tuli kunnolla. Hcg-arvo oli verikokeiden mukaan laskenut hyvin.
Kokonaisuudessaan vuoto jatkui tuon jälkeen vielä noin 2 viikkoa, eli yhteensä veristä vuotoa oli kuukauden. Sairaslomaa olisin saanut, mutta olin työtön joten en sitä tarvinnut.
Tällainen kokemus minulla, toivottavasti sinun tarinallasi on toisenlainen loppu.
Raskaustesti näyttää muuten plussaa niin kauan kuin raskausmateriaalia on naisessa, siksi jälkitarkastuksessa (pari-kolme viikkoa keskenmenosta) mitataan hcg-arvo ja sen pitäisi olla todella pieni, mikäli keskenmeno on ollut täydellinen.
mut outoa on se että eivät suostu tutkimaan asiaa...sun on vaa pakottavaa heidät toimeenpiteisiin!!
tosin jos eivät suostu heti, niin ei kai ole hätää
Vuoto on taas hivenen runsaampaa ja nyt tuntuu jo sellaisia ihan menkkakipujakin, ei mitään pelkkää jomotusta. Vuoto on tummanpunaista ja seassa myös hyytymiä... Eiköhän tämä ala olla jo aika selvä peli. Ei tule vauvaa meille edelleenkään. :(
Toki tiedän että voin tulla uudestaan raskaaksi, mutta tämäkin raskaus tuntui niin ihmeeltä, että en jaksa uskoa että meidän kohdalle sattuisi toista samanlaista ihmettä. Ei minua sitten ilmeisesti vaan ole tarkoitettu äidiksi.
En aio huomenna mennä töihin. Soitan illemmalla työnjohtopiiriin, että alkavat etsiä tuuraajaa. Ei meiltä saa olla yhtään päivää pois ilman sairaslomatodistusta, mutta voin hakea sen vaikka työterveydestä sitten.
Aamulla pitäisi varmaan soitella sinne äitiyspolille suoraan. Tuo tämän aamuinen lääkäri sanoi etten tarvitse lähetettä, kun olen nyt käynyt tuolla päivystyksessä näyttäytymässä. En tiedä suostuvatko edelleenkään ultraamaan.. jos eivät niin pitää sitten varmaan tosissaan alkaa teeskennellä niitä oireita lisää.. Ei tätä asiaa nyt voi tutkimattakaan jättää.
-ap
Huomenna menet äitipolille, ultraavat ja näkee mikä on tilanne. Nuo hyytymät on paha juttu. Pyydät saikkua oli tilanne mikä hyvänsä.
helpommin, vaikka eihän se tätä surua poista.
Voiko tuon kohdunulkoisen sulkea noin vaan pois ilman ultraa?
Toisaalta ap, sut olisi voitu nyt ultrata ja todeta että kaikki on ok ja silti vuoto jatkuisi viikkoja. Joutuisit silti elämään epätietoisuudessa. Ymmärrän kyllä ettei ole helppoa odottaa.
Jos kyseessä keskenmeno niin näkyisikö raskaustestissä nega? Ja jos niin koska? Tietääkö kukaan?