Minulla on mies joka auttaa lastenhoidossa.

Ja asetelma säilyy vaikka molemmat käyvät töissä.

vaan on mun kanssa samalla viivalla huolehtimassa perheestä ja kodista, enkä vähempään tyytyiskään. Voitte varmaan arvata, että olen onnellinen ja tyytyväinen omaan elämääni.

Enkä tiedä yhtään hyvää syytä, miksi se olisi huono asia?

jos miehelläsi on paljon sitä likaista ulkotyötä! Muuten ei.

meillä on myös suvussa tämä ihme ilmiö että mies on aivan mahtava isä ja minä... nojaa... menettelen äitinä. onpas kerran jopa käytetty sanaa SUPERISI!! ihan oikeesti. miehellä kuitenkin suht vähän tekemistä minuun verrattuna.

Oma työsarka ei mikään kovin raskas miehen työhän verrattuna. Mies maksaa asumisen, ruuat, matkat ja harrastukset. Mikäs mulla elellessä enkä ainakaan vaihtaisi elintasoa kotitöiden puolittamiseen.

jos miehelläsi on paljon sitä likaista ulkotyötä! Muuten ei.

sisä- ja ulkotyöt sekä lastenhoidon. mies auttaa kun jaksaa ja antaa viikonloppuisin nukkua pitkään. suurin osa kämpän sekasuudesta kylläkin johtuu siitä että mies ei näköjään 35vuodessa ole oppinut viemään sukkia pyykkikoriin, astioita koneeseen tms.

Kun molemmat käyvät töissä, asia onkin eri.

meillä on hyvin samalainen lähtökohta perhe-elämään. Usein saan myös ap:n tavoin kuulla, kuinka ihana mies mulla on, kun päästää mut sinne ja tänne. Siis WTF? Tottakai mä saan mennä, samoin mies. Yhdessä vaan sovitaan aikatauluista :)

Joo, kyllähän minäkin olen saanut kuulla vaikka mitä. Sehän tekee jo minusta huonon äidin, kun mies tulee yhtä hyvin toimeen lasten kanssa kun minäkin. eikö :) Eikä miehen työpaikalla uskota, että hän hoitaa lapsia, kun on kotona (osa-aikaisella hoitovapaalla, minä olen töissä.) Siis luulevat, että lapset on hoidossa ja mies yksin kotona tms.

Taitaa kuitenkin olla aika harvinaista, ainakin täällä aina vaan haukutaan miehiä ja valitetaan, että miehet eivät ole mukana perhe-elämässä. Tai sitten me tasa-arvoiset, tyytyväiset äidit ollaan vaan hiljaa, en tiedä.

ainakin täällä aina vaan haukutaan miehiä ja valitetaan, että miehet eivät ole mukana perhe-elämässä. Tai sitten me tasa-arvoiset, tyytyväiset äidit ollaan vaan hiljaa, en tiedä.

että miehet eivät osallistu perhe-elämään siksi, kun eivät ole jostain syystä etukäteen osanneet kuvitella, miten vaativaa se on. Sitten kun totuus paljastuu, paetaan mieluummin työpaikalle tai tietokonepeleihin. Kannattaisi lasta hinkuavien naisten ja miesten vähän etukäteen tutustua siihen ihkuun perhe-elämään, ennen kuin tehdään lapsia.

ja viettävät sitä tylsää kotielämää, että miehet saavat paeta työelämään tai johonkin muuhun, kysyn.

Meillä mies käy vähintään kerran viikossa vapaa-ajalla jossain kaverin luona tai muualla. ei onneksi ryyppää melkein koskaan. jos sitten taas minä menen käymään jossain niin minun on PAKKO ottaa lapset mukaan koska hänellä on juuri silloin jotain muuta tekemistä, joten siihen menee se minun vapaa-aikani. Olen viimeksi joskus tammikuun lopussa päässyt mihinkään 10minuuttia kauemmaksi ajaksi ilman lapsia.

hän huokaisee naisystävilleen, että tulen, jos saan lastenhoidon järjestymään tai kun tulee, niin kaverit kysyivät, että mistä sait lastenhoitajan. Mutta kun "pojat" kokoontuvat keilaamaan tai lähipubiin tai minne tahansa, kyselevätkö he toisiltaan, että mistäs sait lastenvahdin, tai että pääsetkö ensi kerralla / saatko lastenhoitajaa. Huoh, terkuin 17

tekee" -asenteen huomasi täällä palstallakin silloin kun Iltasanomissa/Iltalehdessä oli sitä videonpätkää maisteri Frangenista ja pojastaan. Frangen puhui siinä muutaman sanan pojallaan videon katselun lomassa ja heti täällä oltiin, että "ihana isä", "kyllä sillä on isyys hallussa" jne jne. Mietin silloinkin jo tätä, mutta en nyt kehdannut positiivista (?) ketjua mennä latistamaan. Latistan siis tässä. :P

siis miehellä yhtä iso kakku arjen pyörityksessä kuin mullakin, johtuen vuorotöistäni. Kukaan ulkopuolinen ei hänen vastuunkantoaan ja vaivannäköään ole käynyt kehumassa tai kiittämässä. Eipä minunkaan. Toisiamme kovasti kyllä kehutaan ja tsempataan :)

Näin oli myös silloin kun olin 3v kotiäitinä. Ei ole mikään perustelu se, että mies töissä ja itse kotona lasten kanssa. Kotona olevan päivä aivan yhtä rankka kuin työssä käyvän! Eli kun mies tuli töistä kotiin, niin kotityöt ja kaikki muukin tasattiin. Kävin itse viikonlopputöissä heti äitiysloman jälkeen ja mies hoiti lapsia viikonloput. Huomasi itse jo varhain millaista arki on. Sanoikin usein leikillään, että ihanaa lähteä töihin lomalle :)



Nyt ollaan molemmat töissä. Minä vuorotöissä. Edelleen hommat menee tasan, eikä kotitöistä tarvitse riidellä.



Minäkään en todellakaan valita, enkä tyytyisi piiruakaan vähenpään. Niin ja olemme todella onnellinen perhe!



Ja kyllä minäkin olen kuullut usein miten mahtava aviomies minulla on ja miten hyvä isä jne. Olen aivan samaa mieltä! Minua ei ole kukaan ulkopuolinen kiitellyt, mutta parhaan kiitoksen saan mieheltäni ja tasapainoisilta lapsiltani.

ja luulen, että kun mies on "joutunut" hoitamaan lapsia ja kotia, niin hän osaa arvostaa myös vaimonsa tekemää kotityötä. Toki meilläkin on paljon jaettu töitä niin, että minä en tee ollenkaan ja toisaalta mies ei, mutta pääpiirteissään on aina hoidettu koti ja lapset puoliksi, eikä meidän lapset ole olleet koskaan hoidossa. Mies on siis hoitanut lapset, kun minä olen ollut töissä (hoitoalalla vuorotyössä.)



Jos mies ei tiedä mitä ja miten kotona tehdään ihan arkipäivän asioita, ei hän voikaan arvostaa toisenkaan työpanosta. Kun on kolme pientä lasta, on kädet koko ajan täynnä työtä.

ja viettävät sitä tylsää kotielämää, että miehet saavat paeta työelämään tai johonkin muuhun, kysyn.

miehet vain automaattisesti olettavat, että kyllä se nainen hoitaa, eikä niiden tarvitse vaivautua. Ja näin kai se usein meneekin. En sitten tiedä, jos näissä tapauksissa nainen sanoisi, että en mäkään jaksa hoitaa, lähen baariin, laitetaan lapset sossun huoleksi, että aktivoituisiko mies yhtään.

mutta se vaan onn niin, että ne työt on tehtävä. Jos ei tee, niin sitten tulos on helposti sellainen, kun edellisviikon Sillä siisti-ohjelmassa :)