Lue keskustelun säännöt.
olenko nyt huono äiti?
10.04.2009 |
olen 23 ja äiti (mies 26). Lapsi on ERITTÄIN haluttu ja en hetkeäkään ole kyllä katunut.. mies töissä suht hyvällä palkalla eikä olla mitään sossuelättejä..itse tietenkin vielä kotona kunnes lapsi menee tarhaan. Olen aina pitänyt itseäni ihan hyvänä äitinä..kunnes aloin aihe vapailemaan. On semmoisia kommentteja tullut nuorista äideistä että ihan ihmetyttää.. tuli ihan semmonen olo että enkö siis nyt vaan voi olla hyvä äiti nuoren ikäni vuoksi?? Kun suurinpiirtein väistämättä tyrmätään nuori äiti kun eihän se voi olla mitään.
Kyllä mä ymmärrän että moni ei missään nimessä haluaisi mun ikäisenä lasta, mutta jokaisen oma päätöshän se on minkä ikisenä lapsensa toivoo.. Sitten taas toinen sanoo ettei 40 vuotiaana ole sopivaa tai lihavana..tai laihana taitaitai :D eli jos ei lasten "hankinta" ole mennyt oman tyylin mukaisesti niin se on automaattisesti huonoa? Olenko nyt todellakin huono äiti?
taas kyllä voisi etsiä sen ketjun missä pyydettiin jokaisen sanomaan jotain hyvää toisista äideistä niin ei aina tarvitsisi syyllistää muita;)
Ja ihanaa kevättä ihan jokainen äiti, koitetaanko hyväksyä toisemme;)
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta eiköhän se oleellinen ole se, mitä tulee sen iän jälkeen... eli äiti vs mikäsenytolikaan (samanikäisinä, get it?)
annetaanhan tän valua nyt alas kun alkaa taas tulla hyökkäys:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ei oo "valmiita" edes 30v.
Kannattaa ihan lähteä siitä itsestään.
Ite olisin halunnut olla äiti jo 20v. mutta ei ollut miestä. Ekan lapsen sain 27v ja nyt 30v. on 3vkon ikäinen vauva. Ja joo ehkä olisin parempi äiti pikkasen nuorempana, jaksaisin enemmän kuin nyt.
En kylläkään valita, tätä tää elämä on valintoja..
juuri omille lapsillesi! musta on hassua kun joku on että toi on kyllä itse liian vanha tai liian nuori.. eiköhän jokanen itse tiedä millon on sopivan nuori tai vanha:D alan jo kyllästyä noihin kahteen sanaan uaargh!:D loistavaa kevättä kaikille ihanaa kun piditte (melkein kaikki) yhtä tässä ketjussa! ihania äitejä olette!;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja esikoisen sain 23v ja nuoremman 24v vai miten se nyt oli. Meillä myös molemmat tehty hoitojen avulla ja esikoista odotettiin kaksi vuotta ja kaksi meni keskenkin. Minua pidetään edelleen nuorena äitinä. Jos olisin odotellut lastentekoa sinne asti kunnes olen täydellinen 30v. äiti niin en edes uskalla ajatella kuinka todennäköistä koko lasten saanti edes olisi silloin jos nytkin piti jo turvautua apukeinoihin.
Tällä hetkellä kun toinen lapsista on 2,5 ja toinen reilu 1v. niin voin kertoa, että olen aika väsynyt ja pinnakin nykyään palaa herkästi. Ja välillä koen itseni huonoksi äidiksi kun olen tällä hetkellä väsynyt. Olen tässä miettinyt, että olisinko parempi äiti jos olisin vanhempi, väsyisinkö yhtälailla? Vai olisinko jotenkin parempi. Itse koen kuitenkin olevani onnellisessa asemassa, rakastan lapsiani ylikaiken, heillä on puhtaat vaatteet, ruokaa pöydässä, rakastavat vanhemmat, paljon rakastavia aikuisia ympärillä, meillä miehen kanssa vakityöpaikat ja ammatit, oma ihana koti, minulla mahdollisuus olla hoitovapaalla ja tulotkin ihan hyvät.
Joku aika sitten laitoinkin kyselyn, että onko 26v. liian nuori äiti? Alueellamme on aika paljon vanhempia äitejä kuin minä ja sillä olen sitä miettinyt, kun minua pidetään todella nuorena.. Mieleltäni olen välillä lapsi mutta siltikin vastuullinen ja asiallinen vanhempi=)
mutta eiköhän se oleellinen ole se, mitä tulee sen iän jälkeen... eli äiti vs mikäsenytolikaan (samanikäisinä, get it?)