Äskettäin (maalis-huhtikuussa) plussanneita lapsettomia?!

Toivon sinulle kaikkea hyvää enkelin siipien havinaa ja ONNEA syvää....



t.maarit

Yritän tässä ruokistani käyttää tänne kirjoittamiseen, mutta hidasta kun on kokoajan joku käy tuossa ovella :P En ole oikein enää uskaltanut viime aikoina käydä ruokalassa, sillä pari kertaa on tullut syömisen kanssa täysi stoppi ja olo että ruoat tulevat ylös jos syö enää yhtään...



Killa: mekin olimme hoidossa Väestöliitossa, lääkäreinä vaihdelle Eviö ja Söderström.



Ja minullakin on läski olo! Kun ei ole vielä vauvamaha, vaan kertynyt vain nopeasti vararavintoa vyötärölle ja lantiolle. Taustalla vielä se, että olen viimeisen vuoden aikana laihtunut sen viitisen kiloa ja nyt se on tullut takaisin alle kahdessa kuukaudessa... Mutta eiköhän se tästä iloksi muutu kun alkaa tosissaan uskoa tähän raskauteen ja tulee se oikea vauvamaha :) Ehkä ensi viikolla voisi alennusmyynneistä mennä katselemaan niitä mammahousuja. Siis jos nt-ultrassa on kaikki hyvin. Jos, jos, jos, jos...



Maarit: täälläkin ongelmia korkkareiden kanssa, ei jalat kestä yhtään. Aiemmin vetelin työpäivät aina korkkareissa, nyt tekee tuskaa.



Pinon nimeä pitäisi tosiaan miettiä. Jotenkin se talvivauva tuntuu vielä niin kaukaiselta ajatukselta, ei siihen osaaa vielä todellakaan uskoa. Ja kun Killa sanot tähdistä noin, niin sama mielikuva heti tulee! Talven epäuskoiset ehkä? :D

Heippa kaikille!



Olen aina välillä lukenut teidän kuulumisia, ja nyt olikin pidempi väli, ja surukseni huomasin miten Yksikselle on käynyt. Olen todella pahoillani.



Itse olen toipunut km:sta, fyysisesti, henkisesti välillä paremmin ja välillä huonommin.

En tiedä mikä tarkoitus meidän keskenmenollakin on, sillä serkkuni, 39v., ei pitänyt enää tehdä lapsia, kas ehkäisy petti,(kierukka), ja niin laskettuaika on 23.12. Meillä kun olisi ollut 20.12., nyt sitä sitten miettii aina hänet nähdessään, että oltaisiin ihan samoissa odottamisen kanssa, se jotenkin syö miestä,(naista)! Olen toki onnellinen hänen puolestaan, vilpittömästi. Sillä hän on toivonut toista lasta jo pitkään, ja mies on sanonut jyrkän ei:n. Näin sitä toiset tulevat raskaaksi, kun ite kärvistelee lapsettomuuden kanssa.



Sitten vielä omaa napaa.. meillä on suunnitteluaika TAYS:iin elokuun lopulla, ja arvioitu IVF lokakuun lopussa. Eli mieheni kanssa päätettiin vielä yrittää pikku kakkosta! Nyt vain pelottaa ihan kaikki tuleva, mutta yritän tsempata itseäni, ei tässä muutakaan voi!



Hurjasti onnea teille kaikille pienten pyöreitten masujen kanssa! Olen saanut kuitenkin kokea sen kerran, nauttikaa siitä kasvavasta masusta ja niistä ihanista vauvan liikkeistä, kun sen aika tulee!



Kesäterkuin Tandu

Täältä kirjoittelen keskeltä Pohjois-Karjalan metsää eli rentoutumaan olen vihdoinkin päässyt mökkimaisemiin. Kiitoksia tsemppauksesta, edelleen hermostuttaa joka ikinen vessakäynti mutta eteenpäin mennään.

TANDULLE tsemppiä. Älä epäröi hakea apua pahaan oloon. Itse kävin lääkärillä, psykologilla ja vielä työterveyshoitajallakin puhumassa km:sta ja siitä seuranneista järjettömistä peloista. Ihan pelkkä puhuminen ventovieraalle jo auttoi, kun vieraalla ei ole tunteita mukana pelissä...

MIMOSAlle vielä. Itse olen ollut hoidoissa Väestöliitolla ja lopettanut lugen heti plussasta jokaisessa ivf:ssä ja pas:issa paitsi viime marraskuisessa pas:issa, koska käytin ekaa kertaa myös progynovaa (oma hormonitoiminta hakusessa) eli käytin lugea aina rv 7 asti (jolloin tuli km)ja lääkäri sanoi, että rv 10 lopetellaan.



Kävin viikko sitten varhaisultrassa rv 7 ja kaikki oli silloin ok. Lohdutti hetken mutta nyt taas sitten samat pelot jälleen. Esim. eilen ei ollut aamulla pahoinvointia ja heti olin varma, että tässä se nyt sitten oli. Mutta olen jo oppinut elämään oman ylireagointini kanssa. Aion pysyä mökillä pari viikkoa ja sitten onkin eka neuvola. Tai ei. Se mikä näissä hurjissa peloissa harmittaa on se, että en nauti tästä raskaudesta vielä lainkaan. Mutta ehkä se muuttuu, jos pääsen rv:lle 12. Miten teillä muilla? Joko nautitte vai vieläkö pelottaa?

Unohtui vielä edellisestä viestistä. Talvimahat tai talvimasut on omasta mielestäni parhaimmat ehdotukset mutta toki muutkin käy. Kivoja ideoita. Vaikka ehkä olen samaa mieltä siitä, että talvivauvat on vielä vähän liian varhaista meille.

Sopivaan hetken kysyit Katariina peloista, sillä juuri nyt on varmasti ensimmäinen hetki, kun ei pelota!



Viikkoja on nyt kasassa 11+4 ja aamulla oli nt-ultra. Siellä oli kaikki hyvin, pikkukaveri vilkutteli kovasti. Jotenkin tuli sellainen olo, että "vau, nyt olen sitten ihan virallisesti raskaana". Tekisi mieli toitottaa asiaa kaikille, tai ei ainakaan enää ole tunne että tarvitsee varsinaisesti salailla. Ensi viikon aikana tulee vielä veriseulan tulokset, mutta jostain syystä en ainakaan juuri nyt osaa stressata sitä.



Epäilen kyllä että tämä olo ei voi kestää loputtomiin, kyllä minä taas jotain kohta keksin :D Mietin jo vakavasti sitä kotidoppleria, sillä seuraava neuvola ja rakenneultra ovat vasta yli 2 kuukauden päästä. Eli voi tulla muutamakin huolen hetki niitä odotellessa kun nyt on käynyt ultrassa suunnilleen kahden viikon välein.



Mutta nyt yritän nauttia, toivottavasti tämä olotila tulee jatkumaan :) Töihin ei kyllä juuri nyt kykene keskittymään yhtään...



Smilla 11+4

Minä luulin, että pelot loppuu nt-ultran ja verikokeen jälkeen ja helpottihan se tilanne hetkeksi. Tuo onni ja autuus on kuitenkin taas taakse jäänyttä elämää, sillä nyt hermostuttaa kun seuraava varsinainen "tapaaminen" vauvan kanssa on rakenneultra heinäkuun lopulla.



En viitsisi töissäkään lomaani hypätä noiden sydänäänien kuuntelun takia (kotidoppleria en ole vielä tilannut...). Onneksi sain kuitenkin vinguttua itseni neuvolaan huomenna kuuntelemaan niitä! :) Tuli sellainen uskonpuute, että en mä niitä äitiyshousuja voikaan ostaa ennen kuin ne on kuultu! Tämä on ärsyttävä vaihe, kun vatsa ei vielä niin selvästi ja nopeasti kasva, että siitä voisi päätellä mitään. Joten huolenne ymmärretään täälläkin hyvin! :)



Tandu: kiva kuulla kuulumisia! Kovin ikävää, että jouduit postumaan joukostamme, mutta onnea toivon teidän seuraavaan hoitoonne! Noissa menetyksissä usein parasta hoitoa on asian sureminen ja aika, mutta tosiaan ammattiapuakin kannattaa hakea, jos tuntuu ettei muuten selviä.



Smilla: onneksi joku muukin on vielä vähän "hämmentynyt" tämän vartalon muutoksen vuoksi. Tunsin itseni jo ihan tyhmäksi, kun tällaisia ajattelen, vaikka pitäisi olla onnensa kukkuloilla... No koitan antaa tämän itselleni anteeksi. :) Mulla on sama tilanne, kuin sulla: Viime talvena sain pudotettua itseäni vaivanneet 5kg, jotka on jo nyt tulleet takaisin. Jos tätä menoa painonnousu jatkuu, niin aikamoisissa mitoissa sitä on synnytyksen aikaan. ;) Osta muuten kiireellä ne mammahousut ennen kuin saat taas uusia huolenaiheita (vrt mitä kirjoitin tuolla alkuun). ;D



Tuulia: hyviä vointeja sitten tuplien kanssa! Tule sentään joskus kertomaan kuulumisesi meillekin! :)



Oma vointi noita huolia lukuunottamatta ok, tosin jostain syystä pahoinvointia on taas muutamana päivänä ollut. Se iskee yleensä pari tuntia ruokailuista ja on pahimmillaan iltaisin, juuri kun olen nukkumaan menossa. Mitähän tuokin tarkoittaa? Onneksi väsymys ei ole enää ihan niin tajutonta, vaikka edelleen väsyttääkin. Osansa voi olla sillä, että nukun nykyään aika huonosti. Aamuyöstä viimeistään alan heräillä vähän väliä ja vessassa pitää nyt käydä 2 kertaa yössä.



Killa rv 14+2

Aloitan sitten meille uuden pinon nimellä "talvimasut". En ole ihan varma pidänkö tuosta masu-sanasta, mutta en nyt jaksa sitä miettiä, kun mahatkaan ei kuulosta ihan parhaalta... :)



Laitan meidän esittelyt siihen alkuun sellaisinaan. Jos niitä haluaa muokata, niin se sopii. Ja jatkossa pinoja saa aloittaa ja päivittää mielellään muutkin, kuin minä. :) Ajattelin, että jos kokeillaan alkuun kuukausipinoja, myöhemmin voi sitten miettiä millaiset on hyvät.