Äskettäin (maalis-huhtikuussa) plussanneita lapsettomia?!

Voi miten hienosti teillä Yksis noi hommat hoituu siellä! :) Kiva kuulla, että kaikki oli hyvin ja voit lähteä hyvillä mielin reissuun. Hyvää oloa vaan stadissa, täällä on (ainakin tähän asti) ollut oikein mukavat kevätsäät. :)



Hanski: mulle tuli ekoihin testeihin pp 12-14 aamupissasta tosi heikot, mutta kumminkin ihan selvät viivat. Menin veritestiin omasta pyynnöstäni, kun hermoilin niin kovin. Ollaan oltu yksityisellä hoidossa ja siellähän rahalla saa... Toivottavasti sulla vielä tilanne muuttuisi positiivikseksi! Tänne mahtuisi vielä hyvin mukaan vaikka kaikki tuolta l-puolelta!



Killa

Killan kanssa oltiin samassa pinossa jossain vaiheessa, PAS?

Meille kävi niin surkeasti että 2. IVF:n tuloksena tullut raskaus päätyi keskenmenoon rv 7 tammikuussa 09. 2. ivf.n eka PAS piti olla maalis/huhtikuun vaihteessa, mutta alkiot eivät selvinneet sulatuksesta.

Sitten 27.4 sulatettiin 2 viimeistä alkioo, joista toinen nelisoluinen siirrettiin. Eilen pp10 testasin PLUSSAN <3 !!



Maanantaina veritestiin, jännittävää.... ?:|

Positiivinen kotitesti viime viikon maanantaina, ja veritesti vahvisti asian vielä tiistaina. Nyt siis mennään kai jossain 5+4.



Taustasta sen verran että yritystä takana lähes 5 vuotta, laparoskopia, 3 inseminaatiota, IVF josta ei päästy siirtämään ja 2 PASia ilman tulosta. Eli varmasti voitte kuvitella epäuskoisen tunteen viime viikolla sekä sen, etten oikein uskalla vielä iloita.



Ensin kävin tuolla odotus-puolella katselemassa, mutta pakko myöntää että en oikein kokenut yhteyttä ihmisten kanssa, jotka olivat tulleet raskaaksi heti tai miettivät jo että missä synnyttävät - on vain se kokemuspohja pikkaisen erilainen. Eli tännehän se tie vei aika pian. Ajattelin kirjoittaa vasta ensimmäisen ultran jälkeen, jos kaikki on yhä hyvin (se taisi unohtua mainita että ennen hoitoja takana tuulimunaraskaus). Mutta no, on tässä ollut sen verran outo olo jo viikon verran ja pakkohan siitä on päästä jonkun muunkin kuin miehen kanssa keskustelemaan.



Olen ollut tosiaan tavallista väsyneempi jo vajaat kaksi viikkoa, sekä jatkuvasti nälkäinen. Kahvi taas ei ole maistunut yhtään. Tai no kerran viime viikolla erehdyin juomaan puoli kuppia cappucicnoa ja sitten loppuillan mietinkin että yrjöänkö vai en... Onneksi en yrjönnyt. Lisäksi rinnat ova turvoksissa ja kipeät ja vatsa on ihan pallo. Näin iltaisin näytän siltä kuin olisin jo pidemmälläkin raskaana eikä housut oikein tahdo mennä kiinni.



Mutta toivottavasti kaikki menee hyvin ja jatkossakin tulen tällä palstalla pyörimään :)

Eli vahvan plussan testasin 6.5. laskettuaika olisi kai 10.1.2010. Meillä on jo kaksi poikaa 4-vuotias ja 1-vuotias. Molemmat aikasemmat raskaudet alkaneet ICSI:stä ja pakastesiirrosta. Nyt myös taustalla mikrohedelmöitys ja tuoresiirto. Yhteensä on kolme raskasta punktiohoitoa takana.

Varauksella kuitenkin suhtaudun tähän alkaneeseen raskauteen, viimeksi oli alkuraskaudessa ongelmia.



Onnea ja tsemppiä kaikille!!



rv 4+5

Hyvin samoilla lasketuilla ajoilla mennään monen kirjoittajan kanssa, täällä h-hetki on 15.12.



Meillä takana neljä vuotta lapsettomuutta, tutkimuksia, yksi inseminaatio ja kolme IVF/ICSI hoitoa - sekä valitettavasti myös yksi keskenmeno (kaksosraskaus, jossa molemmat sikiöt menivät kesken), joka on raskainta, mitä olen itse joutunut kokemaan - paljon empatiaa, jaksamista ja voimaa siis saman kokeneille. Suruun ja tuskaan ei auta mikään muu kuin aika, ja tuskin sekään koskaan pyyhkii menetyksen surua pois.



Tämä raskaus käynnistyi myös hieman ongelmallisesti, vuotoja useana päivänä ja ekassa ultrassa näkyi taas iso hematooma. Sama johti viime kerralla keskenmenoihin. Sikiön istukka siis vuotaa. Ja ennuste oli sama kuin viimeksi - 50/50 mahikset selviytyä.



Olen elänyt tähän asti aikalailla pelon lamauttamana, mutta rv 8 ultra lupaili hyvää: sikiö on kasvanut, hematooma pienentynyt, erävoitto siis!



Pahoinvointi on nyt onnellisen selkeää ja muitakin oireita on roimasti, joten uskallan alkaa iloita tästä, vaikka mitä tahansa tietenkin voi tapahtua vielä. Mutta koskaan ei olla oltu näin pitkällä aikaisemmin!

Mukava, että täällä on jo useampi odottaja! Vaikka pakko myöntää, että koska meillä ei ole sitä kammoamaani synnytyssairaalalistaa, en ole ihan kartalla että kaikkia :) Ehkä siis jossain vaiheessa uskallamme tehdä jonkun koosteen?



Täytyy nostaa hattua teille kaikille, jotka oletta jaksaneet useamman IVF/ICSI-hoidon. Itselläni on takana yksi, ja se oli ihan kamalaa. Punktio oli ok, mutta se pistäminen :/ Jostain syystä minulla pistäminen meni aina vain vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Ensimmäisessä inseminaatiossa se oli ok. Seuraavassa jo sattui viimeisten pistosten kohdalla. Kolmannessa sattui taas enemmin. IVF:n osalta se oli sitten vaikeaa alusta alkaen. Lopussa itkin jo valmiiksi ennen pistämistä, ja sain piikin tuikattua kunnolla vastaan vasta aina ties monennella yrittämällä vaikka yritin aina pistää eri kohtaan. Vatsa oli täynnä pieniä, vertavuotavia pisteitä, kun en vain saanut neulaa ihon läpi. En tiedä mistä se johtui, tekniikan luulisi olleen jo hallussa. Lääkärikään ei oikein osannut sanoa, epäili että saattoi olla sitten ihonalaisia verenpurkaumia, jotka tekivät pistämisen vaikeaksi. Eli todellakin toivon, että tämä raskaus jatkuu loppuun asti, enkä joudu enää pistämään :/



Mutta kuten varmasti muutkin, olen vielä hyvin, hvyin skeptinen. Viikon päästä on eka ultra kun tulee seitsemän viikkoa täyteen, ehkä sitten helpottaa olo. Toisaalta oloa helpottaa se, että olo aikas kamala :p



Ensinnäkin olen viimeiset kaksi viikkoa ollut tajuttoman väsynyt. Työpäivät menevät zombiena ja viikonloput olen nukkunut. Eilen oli sitten vielä tämän kaiken ilon päälle migreeni. Olin jo toivonut, että ne loppuisivat raskauden ajaksi, mutta ei. Onneksi oli sentään lievempi kuin normaalisti.



Lisäksi olen järjettömän nälkäinen koko ajan. Viime yönä heräsin neljältä, enkä pystynyt nukkumaan ennenkuin olin syönyt. Aamulla söin sitten seitsemän aikaan, yhdeksältä töissä sämpylän, ja nyt mietin että miten selviän ruokikseen klo 11. Tämä on jotain ihan järjetöntä.



Väsymyksen ja nälän lisäksi minua huimaa, joudun nousemaan aina varovasti ylös. Se rajoittaa varsinkin liikuntaa, joka on jo muutenkin rajoittunut väsymyksen takia. Eli kaikki liikunta, jossa nostellaan käsiä pään päälle, on huonoa. Viikonloppuna ajattelin sitten joogata ensimmäistä kertaa raskauden aikana, se kun on vähän rauhallisempaa. Muuten ihan hyvä, mutta meinasin pyörytä jo ekassa asanassa kun ensin ollaan pää alaspäin ja sitten noustaan seisomaan ja nostetaan kädet kohti kattoa. Ei hyvä, ei todellakaan...



Mutta jos kaikki menee hyvin,. on tämä kaikki sen arvoista. Jos taas ei... Noh, en halua vielä ajatella sitä.

Heipsis!



Tervetuloa kaikille uusille! Ja Huiskiksen muistan jostain pinosta aikoja sitten, oisko ollut joku pas-pino.



Tandulle pahoittelut keskenmenosta. :-( On se niin väärin ja etenkin niille, jotka ovat kärsineet jo riittämiin lapsettomuudestakin. :-(



Me käytiin tänään aamulla ultrassa. Jännitti niin, että hyvä kun henki kulki. Mulla on ollut vuotoa parikin kertaa. Noh ultrassa kaikki kuitenkin hyvin ja niinkuin tässä vaiheessa pitääkin. Sydän löi ja koko vastasi hyvin viikkkoja. Meen kuitenkin parin viikon päästä uudestaan ultraan, ihan jo oman mielenterveydenkin vuoksi. Huh iso kivi vierähti sydämeltä!



Joku mietti tuorejuustojen syöntiä, jos ne on pastöroidusta maidosta tehty. Mä oon ymmärtänyt ja syönyt kyllä tuorejuustoja, jos ne on pastöroidusta maidosta. Sillon maito on kuumennettu tarpeeksi kuumaksi, jotta mahdollinen listeria-bakteeri kuolee.



Huomasin, että oon varmaan unohtanut kertoa meidän taustasta. Meillä on siis 2007 loppuvuonna syntynyt poika, joka sai alkunsa ensimmäisestä pas:sta. Ivf:n tuoresiirto oli nega. Ja nyt sitten onnistui heti ensimmäinen pas raskauden jälkeen.



Kille ja rv 6+5 (tai jotain sinnepäin)

Tandulle suuret pahoittelut ja roppakaupalla voimia jaksaa eteenpäin. Jotenkin niin kohtuutonta, kun kaiken sen uskomisen, toivomisen ja pettymysten jälkeen saa sen plussan tikkuun, niin taas haaveet romutetaan ja kaikki repäistään alkutekijöihin. Voimia!



Killen kanssa piinailtiin varmastikin samoissa pinoissa parisen vuotta sitten. Ja muistaakseni saatiin silloin plussat tikkuun peräkkäisistä kierroista. Onnittelut Killelle ihanista ultranäkymistä! Se vaan on niin hienoa, kun näkee pienen sydämen sykkivän siellä ultraruudussa! Seuraavaa näkemistä siis odottelemaan!



Mulla olis ollut Killan kanssa samana päivänä nt-ultra, mutta sain sen onneksi siirrettyä. Nyt siis ultra on jo viikon päästä. Jotenkin pelottaa taas ihan hirmusti. Pitäis vaan osata luottaa, että kaikki on hyvin. Se vaan on niiiiin vaikeata. Esikoisestamme voin tosi pahoin, oksensin useamman kerran päivässä ja paha olo jatkui 24/7 20 rv:lle saakka. Nyt pahaa oloa on vain hetkittäin ja oksentamaankaan ei joudu kuin muutaman kerran vkosa. Ja sekös saa mielikuvituksen liikkeelle. Nyt toi siirretty nt-ultra-aika on keskellä mun työpäivää. Sitäkin olen miettinyt, että miten pystyn palaamaan töihin, jos siellä ei olekaan kaikki hyvin. Huh. Tarviis kyllä niitä lehmän hermoja! Mistähän niitä sais?!



Yksiksellä oli myös kivoja ultranäkymiä. Onnittelut! Pääsit oikeen 4D:nä katsomaan pienokaista, aika mageeta! Mielumin sitä käy katsomassa ja maksaa siitä, kun piinaa omaa mieltään lisää. Nyt voit hyvillä mielin sitten tulla Suomeen reissulle. Mukavaa matkaa tänne! Vai joko te olette tulleet?



Uusille kirjoittajille onnittelut plussista ja tervetuloa jutustamaan minunkin puolesta! Kiva, kun saadaan porukkaa mukaan. Varmaan kohta sellanen la-lista olis paikallaan, kun tuntuu, ettei ihan pysy kärryillä kenenkin vaiheista. Mitä mieltä olette? Aikamoisia hoitotaipaleita kuuluu olevan takana ainakin Malvinalla, heviosolla ja Eleonoralla. Hienoa, että vihdoin tilanne näyttää hyvältä.



Huiskis, rv10+4

Tervetuloa uusille, kiva kun saadaan seuraa tälle matkalle! :) Tosiaan joku lista olis kiva. Mitähän siihen laittais ja kukahan sen kokoaisi? Jos on joku vapaaehtoinen, niin mielellään saa ottaa homman harteilleen. ;) Pitäisikö sitten tehdä joku uusi pinokin ja keksiä sille joku vähän iskevämpi otsikko, joku nimi ryhmälle? Ideoita?



Huiskis: no siellähän sitten on jo ultra ihan pian. :) Jospa sitten vähän hermoilu helpottaisi. Toivotaan! Tiedän kyllä niin hyvin ton tunteen, samoja fiiliksiä täällä...



Kille: ihania ultrakuulumisia siellä! Ainakin yksi etappi saavutettu, kun löytyy elävä kaveri oikeasta paikasta! :) Nyt vaan tsemppiä seuraaviin pariin viikkoon ultraa ootellessa. Sitten alkaakin jo olla oikein hyvät viikot menossa!



Smilla: onpa ikäviä kokemuksia sulla hoidoista! :S Mulla on sentään hoidot menneet hyvin fyysiseltä puolen, joten ei näemmä pidä yhtään valittaa. Mä jopa ihan tykkäsin pistämisestä, kun tuntui että se on jotain mitä mä itse voin tehdä asialle. ;) Sielläkin ultra tulossa, jaksuja sen odottamiseen!



Melvina: tosi kurjia kokemuksia sulla, pahoittelut niistä! :( Täällä on peukut tanassa, että kaikki menisi nyt hyvin! Onneksi ainakin nyt siis näytti siltä! :)



Hevioso: juu, sun nikki on tuttu, oliskohan tosiaan jostain PAS-pinosta!? Pahoittelut keskenmenosta sinne ja onnea tähän alkaneeseen raskauteen!



Itselle ei juuri uutta kuulu. Huoli on taas nostanut päätään, vaikka nyt en enää hermoilekaan niistä hetkistä, jolloin huonovointisuutta ei ole. ;) Sitä olen nyt miettinyt, kun alkuun oli kaikenlaisia mahanippailuja ja kipuiluja ja nyt taas ei enää mitään, että ei kai vaan tuolla ole kaveri lopettanut kasvuaan... :/ Muuten kyllä oireet on entiset. Toivotaan, että tämän on ihan normaalia.



Perjantaina on sitten se ylimääräinen ultra, ei auta kuin uskoa että kaikki on hyvin silloin! Luin raskauslaskurista, että 10. viikon jälkeen on suurin km-riski takana. Mä olen luullut, että vasta 12. viikon jälkeen mutta sopiihan tämäkin mulle. :) Ehkäpä sitä sitten ensi viikolla jo uskaltaisi rentoutua.



Killa rv 9+1

Vielä nopsaan kommentoin ennenku meen vällyjen alle.....



Mä luin jostain, että jos varhaisraskauden ultrassa löytyy sydämen syke ja sikiö on oikeassa paikassa, niin keskenmenon riski on enää todella pieni. Kaverini kertoi, että hänelle lääkäri oli kertonut, että kun sikiö on yli 1 cm, niin riski on tosi pieni. Samassa oli, että tuo 12 viikkoa (3 kk) on vanhaa tarua, jolloin ei ollut ultrauslaitteita tai ne eivät olleet niin tarkkoja.



No mene ja tiedä sitten, mutta toivotaan, että kaikilla meillä menee raskaudet hyvin loppuun asti.



Mä tänään melkein oksensin tässä illalla ja muutoinkin olo on ollut tosi heikko tänään. Koko ajan on etova olo eikä tee mieli syödä mitäään.



Ei nyt meen nukkumaan! Hyvää yötä!

Kille

Joo, tosta mitä Kille puhu. Mun lääkäri sanoi myös, että mitään 12 vkon rajapyykkiä ei oikeesti ole olemassakaan. Se tuumasi nyt ja edellisen kerran varhaisultrassa, että kun on syke nähty oikealla paikallaan oikean kokoisena, niin km riski on n 5 % luokkaa. Ja tää 5 % jakautuu koko raskauden ajalle. Enimmäkseen alkuun, mutta siinä on kaikki sykkeelliset, jotka ei synny elävänä. Tuosta 1 cm pituuden vaikutuksesta mä en ollu ennen kuullut, mutta näiden valossa aika hyvältä näyttää kaikilla! ;)



Toi etova olo, mistä Killekin on päässyt nauttimaan, on kyllä kanssa aika mielenkiintoinen juttu. Edellisessä raskaudessa mulla auttoi syöminen siihen. Nyt tuntuu, että syönnin jälkeen ykätys vaan lisääntyy. Mutta kova salmiakki suussa auttaaa tälläkin kertaa. Ja sitten toisaalta se huoli, kun ei edokaan..



Killa pääsee kurkkimaan jo perjantaina asukkia, ihanaa!! Tsempiä matkaan, eiköhän siellä kaikki ole hyvin. Tulehan sitten kertomaan, miltä asukki näyttää!



Joko teillä on muuten työnimiä asukeille? Meillä ei oikeen vielä ole tullut mitään kutsumanimeä annettua. Ehkä jos np-ultran jälkeen sitten asia todellistuisi taas..



Nyt pitää alkaa toimimaan, mukavaa päivää kaikille!



Huiskis :D

Äsken surffailin netissä odotuspalstoilla, ja jostain syystä päädyin taas lukemaan kaikkia keskenmenojuttuja ja ahdistuin... Yleensä jaksan miettiä että kun on tämän raskauden alkuun saamisen kanssa potkittu päähän riittävästi, niin olisi ihan reilua jos kaikki sujuisi tästä eteenpäin hyvin!



Ainakin olen luottavaisempi kuin aiemman tuulimunaraskauden suhteen, sillä oireet ovat selkeästi vahvemmat kuin silloin. Mutta ensi maanantaina olemme asian suhteen viisaampia, silloin on ensimmäinen ultra ja viikkoja pitäisi olla kai 6+5. Mutta ei vielä näin aikaisessa vaiheessa uskalla työnimeä miettiä....



Eilen muuten kosmetologilla käydessä kerroin että olen raskaana (ei sitten tehty ihonpuhdistusta ultralla), ja huomasin että pitkään lapsettomuudesta kärsineenä elää vähän eri todellisuudessa kuin "normaalit" ihmiset. Kosmetologi nimittäin heti alkoi jutella että se lapsen saaminen on iso muutos ja mitäs, oletteko menossa ultraan jossa selviää sukupuoli ja minä uskallan ajatella asioita vasta tuohon ensi maanantain ultraan asti! Jotenkin outoa taas tajuta että yksinkertaistaen toiset vain tulevat raskaaksi ja sitten se vauva syntyy. Niin helppoa ja yksinkertaista.



Ja se on "kiva" kuulla että muutkin ovat päässeet nauttimaan etovasta olosta :P Itse en ole vielä kertaakaan oksentanut, mutta tänään aamulla oli todella lähellä. Muutenkin saan olla jatkuvasti syömässä jotain pientä, ettei verensokeri laske. Ja saako salmiakkia syödä? Kamala tuska kun tykkään siitä ihan hirveästi :/ Toinen tuska oli aiemmin viikolla töissä kun lounasravintolassa olisi ollut maksaa mutta ei saanut...

Pääsin pitkästä aikaa lueskelemaan nettiin (ollaan aina vaan kaikkien mahdollisten nettiyhteyksien katveessa), ja aivan huippu-uutisia sainkin lukea!

ONNEA ziljoonasti! Vihdoin oli teidän vuoro! Kaikkea hyvää koko odotusajalle, ja nyt vaan kaikki ilo irti elämästä : )



Toivottelee

Jessis (+Juho, 7 kk - hui miten nopeasti aika on mennyt!)

Tänään ultrassa ikäänsä vastaava tyyppi koitti kovasti ottaa yhteyttä ulkomaailmaan vilkuttelemalla mammalle! :D Ihan elämäni mahtavin kokemus nähdä tuo jo melkein täydellinen (kaikkine jäsenineen) tapaus! Hyvin tuntui voivan ja vilkkaasti liikehti. :) Ihan erilaista, kuin ekassa ultrassa, vaikka hienoahan se sykekin oli toki silloin nähdä.



Vointi on fyysisestikin nyt aika hyvä. Lievää pahoinvointia edelleen tosin, mutta tuntuu jo hieman helpottavan ja onneksi parin päivän menkkakipumaiset mahakivut ovat helpottaneet.



Jessikselle kiitos onnitteluista! Ajatella, että sielläkin on noin iso poika jo! :)



Smillalle ihanaa ultraa maanantaille! :)



Huiskis: ei ole oikein työnimeä tullut annettua, kun ei luontevasti ole mitään mieleen tullut. Joskus ihan alkuraskaudesta kutsuin mielessäni tyyppiä "Unelmaksi", mutta tuo on jo unohtunut. Mies silloin PASseja suunniteltaessa meinasi, että ne on kuin pakastepizzoja ja naurettiinkin, että olisiko vatsassa oleva vauva sitten Grandiosa vai Dr.Otker!? ;) Katotaan muotoutuuko mitään työnimeä, vai onko tää vaan tyyppi.



Tosta km-riskistä vielä; mulle silloin alkuraskauden ultrassa lekuri sanoi, että jos silloin syke nähdään on km-riski vielä 10%. Muusta ei sitten puhunutkaan, mutta enköhän mä nyt kohta ala jo lopettaa pahimman hermoilun asian suhteen.



Heippa taas, hyviä vointeja kaikille kamuille! :)



Killa rv 9+4

Siis tässä ketjussa.



Selailin läpi että ei meitä taida olla kuin muutama:

Killa

kille75

huiskuttaja

Yksityinen asia

hevioso

eleonoora83

Melviina



Osa on jo useamman päivää ollut kommentoimatta mitään, eli ovatkohan kaikki vielä mukana?



Itse olen ainakin raskausoireiden perusteella hyvin mukana, pari päivää mennyt nukkuessa ja miettiessä että "oksennan-en oksenna-oksennan". Toistaiseksi "en oksenna" on voittanut, mutta jatkuvasti saa taistella kuvotusta vastaan.



Maanantaina on eka ultra, silloin on viikkoja kasassa 6+6. Tai siis pitäisi olla.



Ehkä tästä konditionaalista pääsee joskus eroon?

Kyllä minäkin täällä olen, vaikken aikoihin olekkaan viestiä laittanut. Ultraa kovasti odotellaan. Vihdoin keskiviikkona on sen aika. Sitten jos on kaikki hyvin niin voidaankin jo kertoa asiasta tuleville isovanhemmille ja...kaikille :)



Pahoinvointia ei nyt ole enää paljoa ollut. Suklaa ei enää maistu ja rasvaisesta ruoasta tulee äklö olo. Rinnat on todella arat, väsyttää melkein koko ajan, vessassa pitää käydä vähän väliä, öisinkin 4-5 kertaa, nälkä on melkeen koko ajan ja mahakin on turvonnut kovasti ja pitää kai pian alkaa kattelemaan isompia housuja.



Katja rv 8+3

No on aika hiljaista tosiaan! No toisaalta en itsekään aina jaksa olla kamalan aktiivinen ja on tämä silti musta kivempaa, kuin tuolla o-puolella, jossa en pysy noiden pinojen menossa mukana ollenkaan. :)



Tosiaan tästä konditionaalista olisi kiva päästä eroon, kuten Smillakin totesi. Täällä onnea ja iloa kesti taas noin vuorokauden, kunnes lauantaina taas alkoi hermoilu. No oma moka se osittain oli... :S Olin yhdessä tilaisuudessa, jossa oli mahdollisuus saada kehonkoostumusmittaus sellaisella vaa'an tapaisella ja niinpä mä intouduin yht'äkkiä sitä sitten piruuttani kokeilemaan.



Kysyin kyllä ennen mittausta, että onko raskaus este ja ei kuulemma ollut, paitsi että tulos ei ole luotettava. No jälkeenpäin mulle tuli mieleen, että olen kyllä aiemmin kuullut, ettei tuollaista laitetta pitäisi raskaana ollessa koittaa. Ja tosiaan, eikös siinä jotenkin sähkön avulla tuota kehoa mitata.



No nyt olen tietty ihan varma, että mokoma masiina on nyt saanut meidän pikkuisen sydämen sekaisin ja varmaan pysähtymään. :( Tutut on kyllä lohdutelleet, että ei siinä sellaista virtaa ole, jolla oikeasti olisi mitään vaikutusta. Mutta pelottaa silti. Ja harmittaa, kun just perjantaina oli kaikki hyvin ultrassa ja nyt pitäisi sitten vielä pari viikkoa odottaa seuraavaa varmistusta.



Hemmetti, että olen itseäni soimannut typeryydestä ja myös sitä muijaa, joka tuon testin suostui mulle tekemään! :( En tiedä pystynkö nyt rauhoittumaan vai onko pakko mennä ultraan taas ensi viikolla. Ei vaan nyt enää olisi rahaa näihin ylimääräisiin pistää. Jokohan ne sydänäänet kuuluisi neuvolassa, jos sinne yrittäisi?



Killa 9+6

Omanapaisuudessani unohdin sanoa Smillalle tsemppiä huomiseen ultraan! Tule sitten kertomaan heti hyvät uutiset! :)

Tai helppohan se on sanoa, itsekin varmaan stressaisin. Mutta en usko, että tuollaisella voi vaikutusta olla. Ehkä voisit soittaa huomenna neuvolaan ja tarkistaa?



Minä taas ilmeisesti Norjan eilisen viisuvoiton innostamana tänään sitten puhuin ensimmäisen kerran norjaa. Helpotti oloa ainakin hetkeksi, saa nähdä miten tästä jatkuu. Olen ollut koko viikonlopun väsynyt ja huonovointinen, hieman pelottaa että miten töissä jaksaa :/



Ja huomenna tosiaan ensimmäinen ultra, toivottavasti kaikki on hyvin...

Tänään oli siis ensimmäinen ulta, ja sieltä on hyviä uutisia: pieni sydän läpätti ja sikiön koko vastasi viikkoja :) Ja viikot tarkentuivat nyt 7+2.



Nyt pitäisi varata neuvola-aika, olen kyllä ihan pihalla että missähän meidän neuvola on... Eli ei kun nettiin surffaamaan ja tietoja etsimään. Muutenkin olen ihan pihalla että koska se neuvola suunnilleen on ja mitä siellä tehdään. Lääkäri (siis tämä yksityinen) tiesi kertoa että eka ultra olisi julkisella viikolla 12, eli halusin sitten vielä sitä ennen yhden ultran kahden viikon päähän. Haluan varmistaa, että kaikki on kunnossa vielä silloinkin.