Mitä teen? Olen rakastunut mieheen joka on "vain" ihastunut minuun?
Jätänkö homman jo nyt enkä jää odottelemaan mahdollista rakastumista miehen puolelta? On yhtä tuskaa olla hänen seurassaan kun itse olen niin rakastunut, mutta hän vain ihastunut. :(
Kommentit (24)
minulle rakastumisen ja ihastumisen ero on se, että ihastunut voi olla vaikka kuinka moneen, mutta rakastunut vain yhteen kerrallaan. Eli useaan ihastunut voi puntaroida, että kenenkähän kanssa sitä alkaisi seurustella, kun se on niin ihana ja sitten taas toisaalta se toinen on sen suhteen niin ihana... Rakastuneella ei ole vaihtoehtoja! Karseeta on olla itse rakastunut ilman vastarakkautta, kaksi kertaa olen sen kokenut. Toisesta seurasi avioliitto, ja välillä se toisen "rakastamattomus" kyllä rassaa, omat tunteet kun ovat edelleen vahvat. Kyllä sen huomaisit, jos olisi sinuun rakastunut, ei sitä tarvitse kysellä. Teidän juttunne voi loppua hyvin tai huonosti, se ei selviä kuin kokeilemalla.
Vaisto sanoo, että ei se ihastus enää tästä syvene, jos ei kerran uskalla mitään ääneen sanoa. Pelkät katseet eivät anna tarpeeksi rohkeutta jatkaa, kun vaarana on särkeä oma sydän pahasti. :´(
ap
Usein sinnikkyys palkitaan ja mieskin voi rakastua kun tutustuu sinuun enemmän ja tottuu sinuun.
Tämä on oikeasti tosi raastavaa, kun itse on täysillä mukana ja pelkää että satuttaa sitten lopulta itsensä pahasti.
ap
Ehkä miehet sitten ovat niin erilaisia kuin naiset, että voivat olla oikeasti vain ihastuneita ja ottaa suhteesta vain kermat päältä ilman että uhraavat sille sydämensä. Ja silti välittää naisesta syvästi myös ihmisenä. On se niin väärin!!!
T. Turhautunut ap
Muistelin vaan, että itselläni meni ainakin puoli vuotta, ennen kuin omaan mieheeni rakastuin. Syynä oli se, että olin aiemmin ollut aika paskassa suhteessa täysillä, enkä halunnut sitoutua henkisesti kehenkään ennen kuin olisin aivan varma suhteen järkevyydestä ja miehen luonteesta! Nyt ollaan oltu jo kymmenen vuotta yhdessä ja kuusi naimisissa, ja tunnen, etten parempaa miestä voisi ikinä löytää. Näen meidät jo keinutuoleissa pappana ja mummona, pusuttelemassa. ;)
Mutta toisaalta minäkin miettisin tarkkaan, aikooko mies ikinä panostaa sinuun tunteita, vai lähteekö siinä vaiheessa, kun löytää "tosirakkauden". Olen huomannut lähipiirissä, että miehillä on usein tapana viipyillä "ihan ok" -suhteessa, kunnes löytävät jotain parempaa... :/
Onko mies jotenkin kevyemmin mukana, tapailee harvakseen tai välttelee kaikkea sitovaa?
Vai onko kyse vain miehestä, joka ei uskalla myöntää itselleenkään rakastuneensa? Noitakin kun on (omani oli samanlainen, meni pitkään, ennenkuin oli itse varma siitä, että rakastaa eikä vain ole ihastunut. Nyt on todella sitoutunut suhteeseen ja perheeseen)
Minä rakastuin saman tien, mutta mies ei suostu sanomaan niin, vaan hän mielestään vain ihastui ensisilmäyksellä. Ja tämä siitä syystä, että hänen mielestään ensisilmäyksellä ei voi rakastua, vaan järjestys menee niin, että ensin ihastutaan ja sitten siitä siirrytään rakastumisen puolelle. Ja kun tuo on hänen teoriansa siitä miten asiat menevät, niin hän sitten käyttää myös noita sanoja.
Eli aivan mahdotonta on sanoa millainen miehen tunne on silloin ollut verrattuna minun tunteeseeni. Voihan olla, että tunteet ovat olleet hyvinkin samanlaisia molemmilla, mutta mies vain käyttää siitä sanaa ihastuminen ja minä käytän sanaa rakastuminen.
Meillä tuo onneksi on tullut puheeksi vasta myöhemmin, muuten minäkin olisin saattanut aikoinani hermostua asiasta. Nyt ollaan joka tapauksessa oltu jo monta vuotta naimisissa ja lapsiakin on. Joten ei syytä paniikkiin.
Minä olen suhteen aktiivisempi osapuoli ja tuntuu että mies haluaa olla mukana ikäänkuin sivustakatsojana. Ei halua paljastaa itsestään paljoa eikä puhua omista tunteistaan. Silti huomaan hänen katsovan kuin varkain minua hellästi ja pienet hellät kosketukset kertovat minulle että tunteita on. Mutta sitten hän vetää taas suojanaamarin päälle ja piiloutuu jonnekin. En ymmärrä miksi. Olen yrittänyt kysyä, miksi hän tekee niin ja hän pyytää minua vain luottamaan tunteisiini. :/
ap
kun olette jo puhuneet asiat noinkin selviksi.
Minusta sinulla on kaksi vaihtoehtoa a) eli vaikeampi jonka jo itsekin mainitsit, eli yrität ottaa etäisyyttä, koska hänen surassaan on niin raastavaa olla.
b) nostat kissan pöydälle ja kerrot toiveistasi, peloistasi, ja että mietit/toivot, että mies myös rakastuisi. Jos hän rehellisesti on sitä mieltä, ettei tule rakastumaan sinuun, niin minusta on kyllä selvää pässinlihaa.
Sitten vaan haavoja nuolemaan ja uutta tilalle.
Kyllä noin nainenkin voi tuntea, olen parikin kertaa ollut tilanteessa, jossa mies on sanonut rakastavansa ja toivovansa yhteistä tulevaisuutta. Minä olin kyllä ihastunut, nautin täysin siemauksin saamastani lämmöstä, jota oli toki helppo antaa takaisin. Ja mitä ihanteellisin seksikumppani tietysti, koska oli huomaavainen ja aina saatavilla.
Osaatko sanoa, miksi et ollut rakastunut mieheen? Mitä puuttui? Itse mietin mitä minusta puuttuu, kun mies ei rakastu minuun? Muita ottajia olisi ollut pilvin pimein :), mutta tiedän tämän yhden siksi oikeaksi.
ap
Jutellaan tosi paljon ja meillä synkkaa tosi hyvin.
ap
Kertokaa tyhmälle, mitä eroa on ihastumisella ja rakastumisella?
Minä en kyllä edes usko, että mies voisi rakastaa..
Olen itse ollut samantyyppisessä suhteessa, ja jälkikäteen _todella_ toivon, että olisin tehnyt siitä lopun. Jos elät suhteessa toisen ehdoilla ja kärsit itse, se voi muodostua niin loukkaavaksi, että vaikuttaa elämääsi pitkään vielä jälkikäteen. Nimimerkillä 'kokemusta on'.
.. kannattaako tuota jatkaa.. Tärkeätä olisi tietää miksi mies on vain ihastunut. Puuttuuko jotain oleellista... Vaikka kuulostaa tosi kylmältä voin myös kokemuksesta sanoa että asia kannattaa selvittää mahdollisimman pian. Ettei käy niin että sinä olet tosissasi ja toinen ei ole riittävän tosissaan. vältät turhaa tuskaa kun uskallat ottaa härkää sarvista kiinni.
Mies (ja se toinenkin, mutta keskityn nyt vaan siihen ekaan, jonka kanssa seurustelimme kauemmin) oli hyvännäköinen ja oli tosiaan suosittu naisväen keskuudessa.
Oli rakastunut minuun oikeasti, teki ihanaa ruokaa, hyvä työ ja mukava perhetausta. Mutta jokin puuttui, lopulta mies alkoi ärsyttämään minua. Juuri hänen hyvät ominaisuudet saivat minut välttelemään häntä.
Sanotaan, että emme rakastu ihmisen ansioihin vaan hänen vikoihinsa ja olen siinä samaa mieltä. Rakastumme henkilöön, jonka viat voimme hyväksyä ja tunnistamme ne esim. lapsuudesta.
Nykyiseen mieheeni olen rakastunut edelleen korviani myöten. Hän on vaan jotenkin niin oikea mies, osaa lohduttaa oikealla hetkellä ja tekee asiat "oikein".
Tämä ensimmäinen mies näki minut vahvana ja menestyvänä naisena. Hän nauroi kaikille vitseilleni, ikään kuin "mielisteli" minun mielestäni. Aloin lopulta tuntea itseni todella pinnalliseksi ja kovaksi hänen seurassaan.
Nykyinen mieheni näkee myös avuttomuuteni ja on oikea tammi rinnallani. Tunnen itseni naiseksi.
Voisin luetella listan ulkoisia ominaisuuksia, jotka rakastamallani miehellä on ja toisella ei, mutta niillä ei loppupelissä ole kuitenkaan merkitystä. Uskon, että aivomme tekevät päätöksen ensimmäisten sekuntien aikana tavatessa. Sen jälkeenkin voi toiseen ihastua, mutta minä en usko, että syvästi rakastua. Toivon tietenkin sinulle, että olen väärässä ja että tässä on kyseessä joku muu tilanne.
Joka tapauksessa ihanaa kevättä, nauti!
Sitä minäkin olen monta kertaa elänmässäni pohtinut. Yksi saamani vastaus on, että rakastuneena haluaisi olla rakkaansa kanssa yhdessä koko ajan, ja kaipaa häntä ja yhdessäoloa joka hetki, kun joutuu olemaan erossa. Kun on ihastunut, "pystyy" olemaan erossa paljon helpommin, käymään ystävien kanssa ulkona ja puhumaan muustakin kuin rakkaastaan.
Sinä olet ilmeisesti rakastunut, mutta saisitko mitenkään selville, mitä mies ajattelee sinusta ja teistä, kun ette tapaa?
Hän elää normaalia elämää silloin kun emme ole yhdessä.
Olen myös miettinyt sitä, että voisiko tämä olla hänelle helpompaa siksi, että olen hänelle niin itsestäänselvyys. Hän tietää että olen aina saatavilla ja teen mitä vain hän toivoo. Siksi hänen ei tarvitse minua kaivata, koska hänen elämänsä on muutenkin jo hyvin. Jos ottaisin häneen etäisyyttä, voisikohan se saada hänet tajuamaan merkitykseni ja ehkä selkiyttää hänenkin tunteitaan??
Ap
että ihastunut ruokkii suhteella omaa hyvää oloaan ja rakastunut miettii kuinka voisi tehdä toiselle mahdollisimman hyvän olon.