puhki,poikki

Ihmettelen suuresti itseäni, kun minä vaan jaksan ohjeistaa joka asiassa 2 pientä poikaani ja aikuista miestä. Esim. tänä aamuna vaadin ekaluokkalaista koululaistani syömään aamupalaa ennen kouluun lähtöä ja samalla miehelleni

ilmoitin että älä syö kaikkia pääsiäisherkkuja jotka olen yrittänyt paistaa meille.

(Hänellä ei ole mitään rajaa makean syöntiin siis ei hillitse itseään sen suhteen)



Kummatkin vastasivat äkäisesti, samalla pahoitin mieleni, ja syyllistän itseäni

siitä että minun pitääkin aina olla sanomassa....Näitä esimerkkejä riittää joka päivälle.

Mieheni ei vaadi mitään, minä taas vaadin jokaiselta ja itseltäni. :| :| Kuinkahan voisin ottaa löysemmin.