Ekaluokkalaisen läksyjenteko
-Alkaa sillä, että ei vielä, kohta.Sanon että nyt.
-Jatkuu itkulla ja piirtelyllä ympäri kirjaa.Sanon, että osaat kyllä, nyt reippaasti vain, niin päästään esim ulos tai jotain muuta kivaa.
-Tekee, en osaa, on vaikeeta.Sanon, että osaat kyllä.
-Sanoo,että näitä on paljon.Aikaa mennyt kuuten matikanlaskuun tässä vaiheessa 15 min.
-Alkaa itkeä ja komennan rauhoittumaan.Kohta yritetään uudestaan....
Mitä tämä on?
Lapsi osaa tehdä, tiedän sen.Lukemisessa on vaikeuksia ja jotain muuta pientä, muuten ihan normaali ekaluokkalainen.Onko muilla tällaista?
Kommentit (19)
ole kovin montaa lasta tavannut joka läksyjen teosta pitäisi...sama valitus vielä vanhemmillakin koululaisilla...
ja vielä vaikka mitä tekemättä.Miten mä kannustan häntä lisää? ap
Kuulostaa oudolta... Meillä ekaluokkalainen tekee läksyt joko itse heti koulusta tultuaan (välipalan jälkeen) tai sitten muistutetaan. Joskus harmistuu vähän, mutta eihän niihin kauaa mene aikaa. En muista onko kertaakaan mennyt edes 15 minuuttia.
että onko hänellä muuten ollut mitään "ikäviä velvoitteita"? Jos lapsi on tottunut siihen, että ei tarvi siivota huoneta tai osallistua kodin yhteisiin askareisiin, läksytkin ovat "ikäviä". Ts. lapsi on tottunut liian mukavaan eloon ja oloon, jossa on hyvin vähän häntä rasittavia asioita.
Todettu on kyllä keskittymisvaikeutta ja lievää motorista kömpelyyttä, joten varmaan voi vaikuttaa. Ei koskaan ole läksyt tehty kun tulen töistä, vaan yhdessä pitää ottaa kirjat esiin ja usein pitää vieläkin istua vieressä että läksyjen teosuta tulee jotain. Ihan samanlaista kiukutelua kotona kuin teilläkin. Ehkä tehtävien jako pienempiin osiin auttaisi? Ja vaikka hymynaama tai tarra aina pienen valmiiksi saadun osion perään. Meillä se on motivoinut vähän, ettei aina tule tunnetta, että kerralla pitää suoriutua isosta määrästä tehtäviä. Jos teillä oppimis- tai lukivaikeutta, saattaa lapsi vaan kokea läksyt tosi rankkana verrattuna moniiin muihin ja niiden teko vaatii enemmän ponnistelua, vaikka ne osaakin.
mieli kun saa asian sujumaan ja lapsen innostumaan:)
Meni siinä aikaa, mutta yhdesä ja kehuen, kannustamalla ja välillä vähän hulluttelemallakin saimme tehtyä läksyt ja kumallekin taas hyvän mielen. Mä rakastan tuota lasta.
Minulla menee koko ilta siihen, että yritän hyvällä ja pahalla saamaan tuon tekemään läksyt. Vien kirjaa kynän kanssa nokan eteen ja pyydän tekemään. Lupaa jos häivyn. Aloittaa ja saa ehkä yhden laskun tehtyä, kun jo kyllästyy. Jos seison vierellä ei tee mitään. Ei minulla riitä kärsivällisyyttä tunti tolkulla seistä siinä vieressä yrittää saada tekemään läksyt, kun ei varmasti tee jos yrittää pakottaa.
Jatkuvasti jää läksyt tekemättä ja opettaja ei edes ole vihainen. Koulussa on läksyklubi jonne joutuu jos jatkuvasti on läksyt tekemättä. Ei ole kertakaan joutunut sinne tekemään läksyjä. Olen pyytänyt, että menisi sinne koulun jälkeen tekemään läksyt ja tulee vasta sitten kotiin, mutta ei jää. Kaiken huipuksi monesti on juuri se läksykirja jäänyt pulpettiin.
Osaa kyllä laskea, kirjoittaa ja lukea. Lukuläksy on ainoa minkä tekee suosiolla.
On myös ekalla. Toivoisin, että opettaja olisi ankarampi pojalle, mutta kun se on vanhemman syy jos läksyt tekemättä ja minua tuo ei usko missään muussakaan asiassa.
Nyt onneksi on oppinut tekemään paremmin. Varmaan kasvanut koululaiseksi.
Mutta meidän lapselle ei sovi läksyjen teko myöhään. Hänellä on yksi päivä viikosta kahden päivä, pääsee siis klo 14 koulusta ja silloin on vaikeinta ylivoimaisesti.
Normaalisti pääsee klo 12 ja se sopii hänen rytmiinsä. Syö välipalan ja tekee läksyt. Nälkäisenä on myöskin vaikeaa. Mutta mitää leikkiä ei voi aloittaa ennen kun läksyt on tehty. Se on meillä ihan periaate kysymys, mutta myös lapsen on helpompi vireänä ne tehdä.
Käsiala oli syksyllä aika suttuista, mutta on nyt parantunut topsi paljon. Sillon syksyllä yhdessä aina katsottiin tulosta ja laitoin lapsen itse arvioimaan onko siistiä.
Jotenkin ajattelisin, että teillä kasvua tapahtuu vielä. Ja lisäksi voi olla jo väsynyt. Jospa pieni pääsiäisloma virkistäisi. Viimeistään kesäloma...
Sinuna puhuisin lapsen kanssa, siitä että läksyt ovat hänen työnsä. Ja muutenkin kannustavasti ja aina kun sujuu,niin kehuja ylpeänä.
Muistan kyllä kun meillä paruttiin,niin että läksykirja suttaantuu kyneliin ja ei pysty keskittymään, hommat ei edisty millään.
Välillä komensin lapsen toiseen huneeseen rauhoittumaan ja palaamaan kun on rauhoittunut. Ylsi mikä meillä tepsi oli uhkailu. Myönnän kyllä, että ei ehkä kasvatuskeinona kovinkaan kehuttava, mutta meillä auttoi. Hänelle opettaja on tosi fiksu ja maailman napa, joten kun kerroin, että ilmeisesti mun on keskusteltava opettajan kanssa hänen läksynteko tavastaan, niin alkoi homma edistyä.
Tsemppiä tilanteeseen. kyllä se varmasti siitä.
- Eihän ole nälkäinen
- Eihän ole väsynyt
- Tarvitseeko läksyjen pilkkomista pieniin osiin
- Tarvitseeko apua vain aloittamiseen, että saa aikaiseksi aloitettua
- Kannattaisiko sopia kellosta aika minkä aina tekee ja sitten taukoaika väliin
- Tarvitseeko kehuja ja aikuisen mielenkiintoa
Koulun jälkeen välipala.
Läksyt.
Leikkiä ym.
Mitään ei tehdä ennen kuin läksyt on tehty, seiso vieressä ja vahdi, tai parempi että tehkää yhdessä. Ohjaa häntä esim mitä tuosta laskusta tulee jne.
Hän on ilmeisesti oppinut, ettei läksyjä tarvitse tehdä heti koulun jälkeen ja testaa rajojaan. Pysy lujana, mutta älä suutu, ole vain päättäväinen.
Lapsi tulee ip:stä kello 3:lta ja odottaa yksin sen pari tuntia (katsoo telkkaria tai pelaa pleikkaa). Ip:ssä on menty pitkin pihaa leikkien energiat purkaen, aika väsyneenä tulee jo sieltä.
Koulun jälkeen välipala.
Läksyt.
Leikkiä ym.Mitään ei tehdä ennen kuin läksyt on tehty, seiso vieressä ja vahdi, tai parempi että tehkää yhdessä. Ohjaa häntä esim mitä tuosta laskusta tulee jne.
Hän on ilmeisesti oppinut, ettei läksyjä tarvitse tehdä heti koulun jälkeen ja testaa rajojaan. Pysy lujana, mutta älä suutu, ole vain päättäväinen.
Bansku ja lasi maitoa auttavat kummasti.
Syökää vaikka päivällinen ensin ja teette sitten heti ne läksyt, onhan lapsi jo ehtinyt leikkimään.
Nyt ekalla pitää tehdä ne säännöt selviksi, niitä on paljon vaikeampi myöhemmin muuttaa.
Lapsi tulee ip:stä kello 3:lta ja odottaa yksin sen pari tuntia (katsoo telkkaria tai pelaa pleikkaa). Ip:ssä on menty pitkin pihaa leikkien energiat purkaen, aika väsyneenä tulee jo sieltä.
Koulun jälkeen välipala.
Läksyt.
Leikkiä ym.Mitään ei tehdä ennen kuin läksyt on tehty, seiso vieressä ja vahdi, tai parempi että tehkää yhdessä. Ohjaa häntä esim mitä tuosta laskusta tulee jne.
Hän on ilmeisesti oppinut, ettei läksyjä tarvitse tehdä heti koulun jälkeen ja testaa rajojaan. Pysy lujana, mutta älä suutu, ole vain päättäväinen.
Sitä kärsivällisyyttä on vain pakko olla, ei ne läksyt tästä vähene.
Minulla menee koko ilta siihen, että yritän hyvällä ja pahalla saamaan tuon tekemään läksyt. Vien kirjaa kynän kanssa nokan eteen ja pyydän tekemään. Lupaa jos häivyn. Aloittaa ja saa ehkä yhden laskun tehtyä, kun jo kyllästyy. Jos seison vierellä ei tee mitään. Ei minulla riitä kärsivällisyyttä tunti tolkulla seistä siinä vieressä yrittää saada tekemään läksyt, kun ei varmasti tee jos yrittää pakottaa.
.
Koettakaapa vaihteeksi palkitsemista. Joka päivä läksyistä saa tarran/pisteen/... Kun 10 pistettä on koossa, saa lapsi jätskin, uimareissun, tai jotain muuta mukavaa.
Ja yksin jättäminen läksyjen pariin on ainakin meidän lapsista ikävää. Meillä lapset tekevät läksyt keittiön pöydän ääressä samalla kun minä laitan ruokaa. Siinä on valvovan silmän alla, eikä pääse harhailemaan/lukeen akuja/leikkimään legoilla kuten omassa huoneessaan tekisi. Toisaalta hänen on helppo kysyä apua, jos ei jotain tehtävää heti ymmärrä.
Meillä on tosin erona se, että lapset ovat saaneet läksyjä jo 4-vuotiaasta lähtien (asumme ulkomailla). Alussa tehtävinä oli lähinnä kuvan piirtäminen, värityskuvan värittäminen, esineiden laskeminen, tai jotain muuta helppoa. Mutta kun näitä on tullut jo vuosien ajan, niin siirtyminen "oikeisiin" läksyihin on ollut helppo. Lapsi on totttunut tekemään hommia koulusta pääsemisen jälkeen, eikä valita niistä kuin harvoin.
jos käskee, niin vastaus on, että sitten en ainakaan tee. Olen oikeasti istunut pojan vieressä 17.00 - 22.00 useampanakin iltana. Ruuan olen tehnyt ja sen on syönyt ja sen jälkeen olen yrittänyt saada läksyt tekemään. Istuu vaan ja jos yrittää karata palautan pöydä ääreen istumaan sen läksy kirjan eteen. Yritän vaikka miten puhumalla ja olen jopa luetellut vastuksia, mutta ei. Viimeistään 22.00 on laitettava lapset nukkumaan.
Mitä tällaisessa tilanteessa tekee ? Lapsi ei itke, mutta minua alkaa itkettämään, kun yritän lahjoa, kiristää, houkutella. Puhua järkeä päähän. Tämä vaan istuu kirjan ääressä, eikä edes vilkaise kirjaa. Ainoa mitä sanoo on, että jos et häivy en tee. Jos häivyn ei tee vaan häipyy itsekin kirjan äärestä ja sama alkaa uudestaan.
Meillä tämä elämä on aina ollut tuon kanssa tahtojen taiistelua ja ainoastaan hyvällä ja oveluudella tuon saa tekemään jotain. En vaan ole keksinyt miten saa läksyt tekemään. Joskus kyllä tekeekin ne tai ainakin osan niistä.
En ole ap. vaan se jolla ei kärsivällisyys riitä.
Onneksi tuo on nyt kipeänä, niin ei tarvitse huomiseksi vielä läksyjä tehdä. Tosin niitä saattaa tulla huomenna lisää entisten tekemättömien lisäksi.
Tosi hyvin meni loppujen lopuksi ja kummallekin jäi hyvä mieli.
Lapsella tosiaan pieniä vaikeuksia lukemisessa, mutta edistystä tapahtuu ja se tuntuu tosi hyvälle. ap
kun siitä sopii ohjaajien kanssa. Näin se ei veny iltaan, jolloin lapsi on jo väsynyt. Ainakin meillä päin näin onnistuu!
Toinenkin useimmiten mutta joskus on näitä itku päiviä. Yleensä on auttanut, kun ensin syödään välipala ja tarvittaessa vielä hetki huilitaan. Eli meillä on vain joinakin päivinä niin nälkäinen tai väsynyt, ettei jaksa keskittyä.