Kuinka ennen pärjättiin kun oli 6-9 lasta

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 90-luvun alussa ja meitä oli kaikkiaan 9 lasta. Olen jo ihan vauvana ollut isompien sisarusteni hoidossa ja itse alkanut tosi nuorena hoitamaan nuorempia sisarukseni. Alle kouluikäisenä vahdin pienempiä sisaruksia, syötin heitä, siivosin ja juoksin äitin apuna asioita.

Kouluiässä omaa aikaa oli vielä vähemmän, sillä vastuut kasvoivat. 11-12-vuotiaana aloin ottaa isompaa vastuuta perheen ruoanlaitosta ja muistan isosiskon vastanneen pyykkihuollosta. Lukioikäisenä menin iltalukioon ja päivätöihin, mutta sen lisäksi kuskasin pienempiä sisaruksia iltapäiväkerhoon, lääkäriin ja harrastuksiin, laitoin perheen ruoat, tein pääosin ruokaostokset ja vahdin nuorempien sisarusten läksyjen tekemistä. Opiskelemaan lähteminen ja omaan kotiin muuttaminen oli valtava helpotus. Edelleen, kolmen lapsen äitinä koen aikuiselämän paljon helpommaksi kuin lapsuuden.

Pointti on tässä se, että eivät ainakaan kaikki isojen perheiden vanhe

Oliko teillä tytöillä enemmän vastuuta kun pojilla?

Olitko ainoa tytär?

Jos te lapset hoiditte kaikki kirjottamasi asiat niin mitä jäi enää jäljelle vanhemmillesi? Mitä tekivät vanhempasi työkseen tai muuten?

Sodan jälkeen alkoi  uudelleen rakentaminen. Ei ollut kriisiapua työhön monet sodan muisto upotti tai viinaan   Kipuja kaikki sodassa olevat kantoivat  läpi elämänsä  Ennen oli  vaan pakko jotenkin pärjäta ja jaksaa. Lapset auttoi missä jaksoivat ja usein  tekivät  yli voimiensa   Parhaansa jokainen yritti tehdä  Maalla oli kaikilla samat ongelmat ja työt.  Oli sellaista yhteen  hiileen puhaltamisen henkeä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset oli kotiäitejä ennen. Ei tehty ulkomaanmatkoja eiks ollut merkkivaatteita 

Maataloustöitä taisi aika moni nainen tehdä, työaika klo 5-22 joka päivä.

Ei nyt sentään. Minun äitini nousi viideltä ylös, kun piti joutua aamulypsylle. Puoleltapäivin hän nukkui tunnin päiväunet ja jaksoi taas iltapäivän uurastaa. Nukkumaan koko porukka meni viimeistään klo 21, mutta ei siihenkään asti mitään raskasta työtä tehty vaan luettiin, kuunneltiin radiota ja tehtiin erilaisia ns. puhdetöitä. Aamulypsystä iltalypsyyn oli varsinainen työaika. 

Vierailija kirjoitti:

Naiset oli kotiäitejä ennen. Ei tehty ulkomaanmatkoja eiks ollut merkkivaatteita 

Kotiäitejä oli vain rikkaissa perheissä. Ja heillä oli yleensä vain 1-2 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 90-luvun alussa ja meitä oli kaikkiaan 9 lasta. Olen jo ihan vauvana ollut isompien sisarusteni hoidossa ja itse alkanut tosi nuorena hoitamaan nuorempia sisarukseni. Alle kouluikäisenä vahdin pienempiä sisaruksia, syötin heitä, siivosin ja juoksin äitin apuna asioita.

Kouluiässä omaa aikaa oli vielä vähemmän, sillä vastuut kasvoivat. 11-12-vuotiaana aloin ottaa isompaa vastuuta perheen ruoanlaitosta ja muistan isosiskon vastanneen pyykkihuollosta. Lukioikäisenä menin iltalukioon ja päivätöihin, mutta sen lisäksi kuskasin pienempiä sisaruksia iltapäiväkerhoon, lääkäriin ja harrastuksiin, laitoin perheen ruoat, tein pääosin ruokaostokset ja vahdin nuorempien sisarusten läksyjen tekemistä. Opiskelemaan lähteminen ja omaan kotiin muuttaminen oli valtava helpotus. Edelleen, kolmen lapsen äitinä koen aikuiselämän paljon helpommaksi kuin lapsuuden.

Pointti on tässä se,

No, eihän tuo kuvaamasi ole edes mahdollista: iltalukio, päivätyö, sisarusten kuskaus joka paikkaan, ruoanlaitto, ostokset, sisarusten läksyjen vahtiminen jne. jne. Ei ole kovin uskottava tarina. Olisit jättänyt jotakin vanhemmillesikin. 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset oli kotiäitejä ennen. Ei tehty ulkomaanmatkoja eiks ollut merkkivaatteita 

Kotiäitejä oli vain rikkaissa perheissä. Ja heillä oli yleensä vain 1-2 lasta.

 

Mistä vuosikymmenestä puhut?

Vierailija kirjoitti:

Elämä oli vaatimatonta, ei ollut niin paljon kaikkea mitä "olisi pitänyt" olla ja tehdä. Tehtiin se mikä oli välttämätöntä; kotityöt, navettahommat, lastenhoito. Ei tarvinnut sisustaa kotia ja hoitaa puutarhaa, johon oli malli otettu puutarha- ja sisustuslehdistä. Ei tarvinnut yrittää näyttää hyvältä ja seksikkäältä, kunhan kävi saunassa ja kampasi hiukset. Lapsia ei tarvinnut niin hirveästi kasvattaa ja treenata itsevarmoiksi pärjääjiksi, fiksuiksi kympin oppilaiksi. Lapset hoituivat siinä kaiken tohinan ohessa, isommat hoitivat pienempiä, mummot katsoivat pienten perään, kun asuivat lähellä, ehkä samassa taloudessa. Lapset kulkivat ja olivat myös paljon itsekseen.

Ei tarvinnut ehtiä salille ja jumppaan ja lenkille, töitä tehdessä tuli riittävästi liikuntaa. Seksileikit olivat siinä kun lauantai-iltana saunan jälkeen purettiin viikon paineet. Ei ollut aikaa vievää telkkaria tai nettiä, vapaa-aikana kyläiltiin ja samalla kudotti

Tämä on totta varmasti suurimman osan meistä suvuissa. Omassanikin. Kuitenkin: silloinkin oli korkeakoulutettuja ihmisiä, tohtoreita ja tehtaanjohtajia, joiden lapsista odotettiin tohtoreita ja tehtaanjohtajia. Heidät kasvatettiin aivan eri tavalla. Nykyään korkeakoulutus on paljon yleisempää yhteiskunnassa, joten miksi vertaisimme omaa tilannettamme näiden viljelijöiden tilanteeseen, eikä vaikkapa pappissukuun, jossa lapset koulutettiin? Ei minulla ole vastauksia, mutta mietin vain.

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli koko suku auttamassa

Ennen ihmiset vierailivat toistensa luona useammin eivätkä kaikki anopit olleet pahoja

Koko suku auttoi. Mummo vahti lapsia JA TÄRKEIMPÄNÄ ne vanhimmat lapset vahti nuorempiaan ja osallistui töihin.

Nykyisin suku ei auta, mummot eivät hoida lapsia ja isompia lapsia ei saa käyttää työvoimana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia kuoli paljon kotitapaturmissa, söivät jotain myrkyllistä, hukkuivat sadevesiämpäriin tai pihaojaan jne.

Erityisesti isosiskot olivat aikuisen vastuussa. Kodeissa asui usein 1-2 isovanhempaa ja pienessäkin talossa saattoi olla piika tai nuorempi, nk. pikkupiika. Myös huutomaislapsia käytettiin työvoimana.

Tää on urbaanilegenda, jonka joku tutkija todisti vääräksi. Lapsi ei kuollut tapaturmissa suhteessa enempää kuin nytkään ns. normaalioloissa. Huutolaislapsia ei ole ollut lähes 100 vuoteen eikä heitä käytetty työvoimana enempää kuin omiakaan lapsia.

Lapsia kuoli sairauksiin ja tauteihin. Nykylapsia putoilee kaivoihin, vaikka äidit ovat vieressä.

 

Vielä 70 luvulla lapsia kuoli tapaturmaisesti hirveät määrät.

Tänä päivänä vakavat tapaturmat on paljon harvinaisempia kuin ennen.

Mummo muisteli paljon entiaikoja. Muistan yhden tapauksen, jossa nainen ei ollut oikein jaksanut. Samalla kylällä siis asui.

Hänen lapsiaan oli käyneet naapurit ruokkimassa ja pesemässä koska kävi niin lapset sääliksi. 

Nainen oli pyrkinyt aamuisin jäämään vain sänkyyn, mutta miehensä oli väkivalloin raahannut hänet navettatöille. Ne kun oli pakko hoitaa. Mies mennyt omiin töihinsä.

Tuollaista kai nykyään sanotaan masennukseksi. Siihen aikaan laiskuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä vahdin minun 3-v serkkua pihaleikeissä, itse olin 5 ja siitä sitten eteenpäin siihen asti kun oli itse 5. Meillä päin oli joku sääntö, että 5-vuotias saa olla yksin ulkona.  Tänä päivänä lasuilmoitus jo yhdestä kerrasta. Miehen kotona on ollut 9 lasta. Vahnin ollut 16 nuorimmaisen syntyessä ja lapsia on vaadittu hommiin heti kun seisomaan nousevat. 

Minä en muista, että olisi vaadittu hommiin. Muistan, että halusin itse kokeilla lakaisua, tiskaamista, pyykkäämistä ja mattojen puistelua aika pienenä.

Ilmeisesti siinä vaiheessa kun olin tehnyt jonkin aikaa apuna, tuli velvollisuudet. Keittiön lakaisu päivittäin, tiskissä auttaminen, pölyjen pyyhkiminen kerran viikossa yms. Lapsenvahdin hommia aloittelin varmaan 4-5 -vuotiaana.

Oli jotain halkojen hakkaamista ja puukolla veistelyäkin tarjottiin, kaikkea kiinnostuksen mukaan. Kasvimaalla ja mustikkametsällä mukana ja oli aika luontevaa tehdä samaa kuin muutkin. Kasvi-ja eläintietämys kehittyi aika hyväksi. 

Ulkohuussia en koskaan pyrkinyt tyhjentämään eikä sitä tarjottu erikseen, mutta lantaa yritin luoda valtavalla jättiläisen talikolla. Ilmeisesti olen ollut todella pieni siinä vaiheessa.

Lämpimät muistot lapsuudesta. Aina oli puuhaa, ja aina kaikilla aikuisilla oli aikaa jutella ja opettaa. Lukemiseen kannustettiin. Aina ehti leikkiä ja aina oli ruoka-aikaan nälkä. En muista että mihinkään olisi ikinä ollut kiire.

Silloin vanhoina hyvinä aikoina ennen rokotuksia ja muuta hömppää, tuollaisesta 6 - 9 lapsesta noin 1 - 2 eli aikuisuuteen asti. Ei ollut niin paljon suita ruokittava läpi vuosien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia kuoli paljon kotitapaturmissa, söivät jotain myrkyllistä, hukkuivat sadevesiämpäriin tai pihaojaan jne.

Erityisesti isosiskot olivat aikuisen vastuussa. Kodeissa asui usein 1-2 isovanhempaa ja pienessäkin talossa saattoi olla piika tai nuorempi, nk. pikkupiika. Myös huutomaislapsia käytettiin työvoimana.

Tää on urbaanilegenda, jonka joku tutkija todisti vääräksi. Lapsi ei kuollut tapaturmissa suhteessa enempää kuin nytkään ns. normaalioloissa. Huutolaislapsia ei ole ollut lähes 100 vuoteen eikä heitä käytetty työvoimana enempää kuin omiakaan lapsia.

Lapsia kuoli sairauksiin ja tauteihin. Nykylapsia putoilee kaivoihin, vaikka äidit ovat vieressä.

Mikä tutkija? Lapsikuolleisuustilastot löytyy ihan netistä. Lasten tapaturmakuolleisuus on laskenut paljon.

Riippuu vuosikymmenestä ja elinoloista. Oma äitini syntyi 20-luvulla todella köyhään torppaan. Lapsia syntyi tuohon perheeseen kaikkiaan 12, joista kymmenen jäi eloon. Näistä 8 oli tyttöjä ja kaksi poikaa. Tytöt laitettiin töihin neljävuotiaista lähtien, kun mitä tahansa pikkupiian hommaa taloissa pystyivät tekemään. Pojilta ei vaadittu mitään ja kummastakin tulikin juoppo, kuten isänsäkin oli ollut. Jälkimmäinen kuoli viinaan ennen kuin nuorin lapsista oli maailmaan tullut.

Tämä on nyt jo 100 vuotta vanha tarina maailmasta, joka on nykyihmisille todella kummallinen ja vieras mutta se oli siihen aikaan todellisinta totta. Köyhät ihmiset kuolivat kuin kärpäset nälkään ja sairauksiin, eikä heistä kerrota Titanic-saagoja.

Tätä vasten peilaten ja näitä tarinoita tukehtumiseen asti kuunnelleena, en voi ymmärtää, eivätkö lapset enää osallistu perheen kotitöihin? Eivätkö vanhemmat edellytä sitä vaan passaavat lapsiaan ilman, että ajateltaisiin perheen olevan yhteinen yritys?

Jos näin on, on ihan helppo myös ymmärtää, että lasten käsitys yhteiskunnan yhteistoiminnallisuudesta puuttuu täysin.

Lapset lähti töihin heti kun kykenivät, kukaan ei vahtinut ja saivat rauhassa hukkua lampiin ja putoilla kallioilta.

Ne 11 ihmistä asui myös yhdessä ja samassa huoneessa. Pyykkiä pestiin harvoin ja sauna oli kerran viikossa. Ruoka ei ollut hulppeaa ja lapsia hakattiin pienistäkin syistä.

Äiti oli aina kotona, samassa taloudessa asui yleensä myös sukulaisia. Vaatteet oli mitä oli, yleensä rikki ja muiden vanhoja. Koulussa käytiin sen verran kun oli pakko. Lapsia myös kuoli enemmän. 

 

Suurimmalla osalla näin, rikkailla taas oli rengit ja piiat apuna.

Kyllä entisajan äitejäkin varmasti väsytti, asioista ei vain oltu niin avoimia kuin nykypäivänä. Piti pärjätä, eikä saanu valittaa. Toisaalta, nykypäivää ja entisaikaa on vähän turha verrata keskenään koska moni asia on muuttunut näihin aikoihin tultaessa. 

Nykyään lapsiin ja lasten hyvinvointiin vanhemmat panostavat enemmän. Yleensä lapset ovat harkittuja jo ihan ehkäisyn tietoisuuden ja saatavuuden ansioista. Ennen vanhaan sekin asia oli toisin. Sanotaanko näin että ennen vanhaan lapset olivat enemmän seurausta seksistä ja niitä vain tuli, toki silläkin että tietty luku määrä ehkä toivottiinkin perheeseen. Joihinkin perheisiin voi olla että lapsia tuli enemmänkin vaikka vähempääkin määrää olisi toivottu. 

Siinä missä ennen vanhaan lapset juurikin "menivät kaiken muun sivussa" niin nykypäivän lapsille "pitäisi" tarjota kaikki mahdollinen ja mahdoton että "kelpaisi" vanhemmuudessa. Some ruokkii tätä "kiiltokuva" ajatusta. Kalliit harrastukset, merkkivaatteet, kalliit pelit ja vehkeet. Tuntuu että ollaan siirrytty ääripäästä toiseen kun vertaa entisaikaa ja nykypäivää. 

Tosi asia on että lapset pärjää vähemmälläkin. Kun on perus puitteet kunnossa; turvallinen hyvä koti, rakastavat ihmiset, puhtaat vaatteet, ruokaa ja mielekästä tekemistä/harrastelua niin silläkin pääsee jo pitkälle.

No ulkkarithan nykyisin jatkaa samaa systeemiä. Hekan asunto täyteen mukuloita. Lapset riekkuu keskenään pihoilla iltamyöhään. Isä tienaa ehkä sen pari tonnia töillään. Loput rahat tulee yhteiskunnalta. 

Kun kirjoitatte tarinoitanne, voisitteko mainita, mistä ajasta puhutte? Joillekin ennen vanha oli 100 vuotta sitten, joillekin 90-luvulla. 

Isäni serkku syntyi niin, että äitinsä, emäntä, teki heinätöissä olleelle talkooväelle lounaan puolen päivän aikaan. Väki lähti, ja emäntä alkoi synnyttää. Synnytyksen jälkeen emäntä palasi keittiöön ja teki talkooväelle päivällisen, oli sitten sitä tarjoamassa kun väki tuli. Isäntä kävi vauvaa katsomassa ennen pellolle palaamista. 

En minä ainakaan olisi ollut heti synnytyksen jälkeen tekemässä ruokaa isolle porukalle 😄 Mutta silloin tosiaan oli äidit, mummut, sisarukset ja lapsettomat tädit huolehtimassa.

Ja toisaalta oli normaalia sekin, että lapsia muutti muualle asumaan. Esim.leskeksi jääneellä tädillä ei ollut lapsia, niin monilapsisesta perheestä poika muutti tädin luo auttamaan maatöissä ja navetalla. Pojalla ikää 10v. Samoin monet tytöt lähtivät jo nuorina kodinhoitajiksi muualle.

Oma tarinansa sitten ne lapset jotka annettiin lehti-ilmoituksella pois, hyvään kotiin. Näitäkin on paljon, henkilökohtaisesti tunnen yhden. Lapsi annettiin pois, koska ei pärjätty ja jaksettu lapsen kanssa.